Israelin Tilanne 572

Israelin Tilanne 572

1. Israelin tilanteen tarkastelu olisi nyt edullisempi kuin ehkä koskaan kaikenlaisille ennustaja-eukoille, kuten aikoinaan Suomessa kutsuttiin joitakin tulevaisuutta arvioivia henkilöitä. Ei niin, etteikö merkkejä olisi näkyvissä moneenkin suuntaan, joista mikä hyvänsä voisi olla se oikea, vaan siksi, että mikä suunta tahansa voi johtaa onnettomuuteen.

Pääministeri Benyamin Netanyahu katsoi saaneensa tarpeekseen joittenkin hallitus-kumppaneitten julkisuudessa esittämistä moitteista häntä vastaan, ja antoi lopulta myöten ennenaikaisten vaalien pitämiseksi. Vaalipäivän vaihtoehtoja oli useitakin tarjolla, lokakuuta ja marraskuuta esitettiin varsinkin niiden puoluejohtajien toimesta, jotka olivat vielä sisäänajo-vaiheessa, kuten Labourin Shelly Yechimovichi, Meretzin Zahava Gal-On ja ennen kaikkea Kadiman Shaul Mofaz, joka vuosia kestäneen taistelun jälkeen sai puheenjohtajan pallille juuttuneen Tzipi Livnin kangettua sivuun puolueen sisäisen äänestyksen jälkeen. Mofazin saama kannatus oli lopulta varsin selvä; puolueen jäsenet olivat kyllästyneet johtajaansa.

Livni esitti teatraalista loukattua naista, joka suu supussa tohotti tulleensa väärin ymmärretyksi ja työnnetyksi syrjään, vaikka hänellä oli resepti kansansa parantamiseksi.

Mofaz puolestaan uhoaa voitonvarmuutta. Hän haluaa pääministeriksi ja esittelee jo hallituskumppaneitaan eri puolueista. On hyvä tietenkin asettaa tavoite tarpeeksi korkealle, mutta täytyy myös valmistautua, että korkealta putoaminen tekee sitä enemmän kipeää.

Gallupien mukaan Likud voittaa syyskuun neljännen päivän vaalit kevyesti, nostaen nykyisen 27:n kansanedustajan luvun 31:en. Labour ja Israel Beitenu saisivat kumpikin 15 edustajaa. Seuraavina olisivat Yair Lapidin uusi Atid-puolue 12 edustajalla, arabipuolueet 11 ja Kadima vaivaiset 10 kansanedustajaa. Shas putoaisi tämän arvion mukaan 8:an edustajaan, muut puolueet sinnittelevät juuri ja juuri äänikynnyksen yläpuolella. Näin gallupien mukaan.

Likud joutunee valitsemaan ehdokkaansa kesäkuun puolivälissä. Siellä voi tulla pientä mokaa siksi, että puoluesäännön mukaan 19 edustajaa valitaan kansallisilta, loput paikallisilta listoilta. Netanyahu varmaan kehittelee järjestelmän, jolla samalla tavoin ajattelevat saavat hyvät lähtökohdat ja toisinajattelijat siirretään paikoille, joissa valinta on vähintään epävarma.

Netanyahun pahin kanto kaskessa on ollut Moshe Feiglin, jonka poika vammautui pahoin auto-onnettomuudessa, ja joka itse sanoo joutuneensa tilittämään elämänsä aiempaa kulkua ”Korkeimman Oikeuden” edessä, ja todenneensa, että oli tehtävä täyskäännös. Hän sanoo luopuneensa vihasta ja kostonhalusta, mikä väritti aiempaa, ja aloittaa nyt uudelta pohjalta. Osoituksena päätöksen tai mielenmuutoksen pitävyydestä voidaan pitää sitä, että Feiglin kävi henkilökohtaisesti esittämässä surunvalittelut Netanyahulle, jonka sionismin yhtenä johto-henkilönä tunnettu 102-vuotias isä professori Bentzion kuoli yllättäen runsas viikko sitten.

Feiglin lupasi tukea Netanyahua ja sanoi tuovansa äänestäjiä puolueen saldoon.

Bentzion Netanyahu totesi Jerusalemista, että Israelin tule pitää koko kaupunki hallussaan, sillä jos puolet siitä annetaan pois, se kiihottaa arabeja vaatimaan lisää ilman loppua. Hän sanoi eräässä haastattelussa, että taistelua Jerusalemista tulee käydä kaikin tavoin, vaikka sodan kautta, jos se osoittautuu välttämättömäksi. Hän myös opasti, ettei taistelu Jerusalemin omistuksesta ole vain siellä vuosisatoja eläneiden tehtävä, vaan uudet, juuri maahan muuttaneet israelilaiset, tulee kouluttaa siihen, että Jerusalem kuuluu Israeliin.

SHAUL Mofaz sen sijaan lupaa antaa arabeille 100 % Pyhästä Maasta, joka sattui jäämään 1949 aselepolinjojen itäpuolelle sekä tietenkin puolet Jerusalemista. Koska joitain juutalaisyhteisöjä ei Mofazin mukaan ole järkevää tuhota, niiden tilalle annetaan vastaava määrä maata Israelin alueelta. Mofazin suunnitelma on lähes täysi kopio Ehud Olmertin suunnitelmasta, jota hän edelleen suree ja haikailee menetyksestä, mikä Israelia kohtasi, kun hänet pakotettiin ulos juuri kun Abbas oli hyväksymäisillään sen. Nyt palattuaan New Yorkin JP:n järjestämästä konferenssista hän sanoo, että Amerikan raha sen upotti.

2. IRANIN ydinasehaaveet ovat puhuttaneet Israelin artikkeleitten kirjoittajia ja analyytikkoja kyllästymiseen asti. Keskustelu kulkee lapsellisen tuntuisesti juupas eipäs tasolla, toisten vedotessa luotettaviin lähteisiin, ettei Iran ole lähelläkään ydinpommia eikä sellaista ole koskaan havitellutkaan; toisten esittäessä yhtä luotettavia todisteita, että muutamassa viikossa sillä on pommi ja ehkä kokeilee sitä pian. Uskaliaimmat ovat todenneet, että itse asiassa sillä on pommi tai kaksi, jotka se hankki mustasta pörssistä Ukrainasta. Jotkut jopa vakuuttavat saaneensa tietoja, joiden mukaan Iran rakensi neutronipommeja Pohjois-Korean

avustuksella. Jos näin on käynyt, todennäköisempi avustaja on Pakistan, jonka ydin-asiantuntija Khan on levitellyt tietojaan – hyvää maksua vastaan – joka suuntaan.

Olkoon asia niin tai näin, Israel on valmistautunut iskemään Iranin ydinlaitoksiin, vaikka yksin, jos muitten varpaita palelee. Huhut lentävät tälläkin saralla yhtä tiuhaan kuin pomminkin kanssa. USA ei selvästi halua iskeä Iraniin, Presidenttiehdokas Barack Obama neuvottelee kaikessa hiljaisuudessa Iranin mullahien kanssa, kuten hän lupasi Venäjän väistyvälle presidentti Dmitry Medvedeville käyttäytyvänsä hyvin joustavasti, kun on selvittänyt tiensä toiselle kaudelle. Tämä tieto oli salainen, mutta auki jäänyt kaukomikrofoni toisti sen kaikelle kansalle, vaikka ei Obama näyttänyt pahastuneen siitä; Chicagon kovanaamoja kun on.

USA:n presidentin vaalit ovat muuten melko oudossa vaiheessa. Republikaaneilla ei ole luotettavaa ehdokasta, ja jotkut vakuuttavat, että Obama voittaa Romneyn kevyesti, jos hänet valitaan vastaehdokkaaksi. Romneyn rasitteena on mormoniuskonto, ja hänen syntymänsä hopealusikka suussa. Hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään elantonsa eteen, vaan varoja juoksee tileille yötä päivää. USA:n valintajärjestelmän mukaan ehdokkaat valitsee viime kädessä valitsijamiehet, jotka voivat valita toisenkin kuin vaalit voittaneen. Täten esim. Ron Paulilla, joka taapersi kaukana kärkiporukasta, voi vielä olla mahdollisuuksia. Monet asioita lähemmin tuntevat vakuuttavat, että Paul oli ehdokkaista se, joka edustaa amerikkalaista moraalia ja perinnettä. Sääli, ettei kansa ollut samaa mieltä.

3. VENÄJÄ on esittänyt lukuisia vaatimuksia USA:lle, että sen tulee luopua suunnitelmistaan torjuntaohjusten sijoittamiseksi Itä Euroopan maihin. Venäjän johto lähtee siitä, että se on tarkoitettu Venäjän ohjusten eliminoimiseksi, eikä suostu uskomaan, että Iranin kasvava uhka ydinpommin ja ballististen ohjusten muodossa on suora uhka Euroopan turvallisuudelle.

Venäjä uhkaa asentaa omia lyhyen matkan Iskander ohjuksiaan lähelle Puolan rajaa, ellei USA suostu muuttamaan suunnitelmaansa. Venäjä pyrki NATO:n jäseneksi, mutta se halusi täyttä jäsenyyttä eikä vain hiljaisen kuuntelijan osaa, mihin NATO:n johto ei suostunut. Sen edustaja lienee kuitenkin saanut tarkkailijan oikeudet sen kokouksissa. Venäjän sotilasjohto uhkaa tuhota USA:n asentamien ohjusten laukaisualustat viimeisenä keinona.

Venäjän uudelleen neljän vuoden jälkeen valittu presidentti Vladimir Putin asettuu omalle paikalleen huomenna, eli 07.05.2012. Putin on paljon terävämpi ja lujatahtoisempi kuin Medvedev, jonka tarkoituksena olikin pitää presidentin tuoli lämpimänä Putinia varten. Nyt hän istunee sitten tuolillaan seuraavat 14 vuotta, Medvedev voi olla pääministeri, tai joku toinen, sillä ei ole niin väliä, sillä Putin pitää ohjakset tiukasti käsissään. Putin sanoo Venäjän suurimmaksi virheeksi aikoihin sitä, että se hajotti Neuvostoliiton. Hän aikoo kuitenkin korjata sen, mikä on korjattavissa, ja aloittaa Venäjän johtaman Eurasia-liittoutuman rakentamisen. Se on ollut voimassa jo muutaman vuoden, mutta Putin aikoo panna asioihin vauhtia. Liittoutumaa rakennetaan taloudellisen yhteistyön kautta. Hän hakee siihen entiseen NL:n alueisiin kuuluneita Itä Euroopan sekä Kaukasian maita. Venäjällä on tiettävästi runsaasti USA:n dollareita öljykaupan seurauksena, joilla se voi rahoittaa yhteisiä projekteja  ja lainoittaa liittoutumamaitten ongelmissa. Suomen tulee tarkoin harkita tulevat askeleensa.

3. VENÄJÄN vaikutus tuntuu Israelin lähialueilla, sekä Iranin että varsinkin Syyrian kautta.

Venäjä on toimittanut miljardien arvosta aseita kumpaankin maahan, viimeiseksi varsinkin sekä maasta ilmaan ilmatorjuntaohjuksia, S-300 ja S-400, sekä risteilyohjuksia merimaaleja eli pinta-aluksia vastaan. Venäjän uusimmat ilmatorjuntaohjukset ovat aiheuttaneet IAF:n suunnitelmien ja lentoreittien muokkaamisen udelleen. Täten esim. Iraniin tehtävät ilmaiskut jouduttaisiin suorittamaan pitemmän reitin kautta. USA:lla on tukikohtia ja lentotukialuksia Persianlahden alueella, joista iskut hoidettaisiin sujuvasti, mutta USA ei haluaisi liata käsiään. Siksi Israelin ilmavoimat harjoittelevat pitkän matkan lentoja ja ilmatankkauksia. Mitään päätöstä iskuista Iranin ydinlaitoksiin ei ole tehty. USA pyytää, että päätös siirretään USA:n presidentinvaalien jälkeen, ettei se häiritsisi Obaman vaalitaistoa. Ei asia on sitten se, onko Israelille hyödyksi auttaa Obaman uudelleen valintaa, koska hänen ja Netanyahun välit ovat olleet alusta lähtien kireät ja Obaman taholta väheksyvät ja torjuvat.

Israelin ja PA:n väliset suhteet ovat käytännössä poikki. Abbas harjoittelee Arafatin käyttämää kaksipuolista taktiikkaa, mielistellen länsimaita ja näytellen kovanaamaa arabeille, ja samaan aikaan tukien ja rahoittaen veristä terroria Israelia vastaan. Debkafile raportoi äsken, että PA lopettaa turvallisuusyhteistyön Israelin kanssa valmistellen terrorin aloittamista.

Kastel 06.05.2012  Gavriel