Uutistaustoja XIV

Uutistaustoja XIV

1. KATOLINEN KIRKKO ja sen Roomassa sijaitseva päämaja Vatikaani muodostavat useimmille ihmisille, jopa kirkon rivijäsenille, mystisen ja eristyneen uskonnollisen järjestelmän, joka on muuttumaton, tutkimaton ja jonka salaisuuksiin ei voi tunkeutua. Sitä pidetään alkuperäisenä kristillisenä järjestelmänä tai sen perijänä, jonka vuoksi sitä kutsutaan ihmisläheisesti nimellä ”äitikirkko”. Silloin tällöin sieltä tulee kehotuksia muille kristillisille kirkoille ja kirkkokunnille palata äitikirkkonsa suojaan, mikä edellyttäisi Rooman Kirkon opetusten ja käytännön hyväksymistä ja kaikkien muiden hylkäämistä.

2. Gary Stearman, Prophecy in the News järjestöstä, kertoo Raiders News artikkelissaan Tom Hornin tutkimusten tuloksista, joiden perusteella voidaan havaita, että Vatikaani on lukuisten muitten instituutioiden tavoin todennut uuden ajan lähestymisen ja alkanut toistaiseksi salaisen, mutta vakaan ja muuttumattoman kuoren alla kiihkeän valmistelun ollakseen valmis, kun odotetut suuret muutokset alkavat tapahtua.

STEARMAN toteaa, että Rooman Kirkko voi laskea historiansa 1500 vuoden taakse, aikoihin, jolloin roomalainen sotapäällikkö Titus valloitti Jerusalemin ja tuhosi Herodeksen Temppelinä tunnetun juutalaisten Toisen Temppelin v. 70 AD. Silloin yleisesti hyväksytyn tavan mukaan valloittaja ryösti ja takavarikoi kaiken, minkä se katsoi edustavan jonkinlaista arvoa. Täten juutalaisen Temppelin kaikki kalleudet, kultaiset Jumalan palveluksessa käytetyt käyttöesineet kultaista kynttilänjalkaa, menoraa, myöten siirrettiin Roomaan, jossa ne lopulta varastoitiin Vatikaanin valtaviin maan-alaisiin varastotiloihin, joiden salaisuuksiin vain hyvin harva ulkopuolinen hyvin rajoitetuin oikeuksin on voinut tutustua. Ryöstösaaliin mukana oli arvioiden mukaan paljon kirjoitettua aineistoa, ehkä peräti evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, joista käännettiin ensimmäiset kirjoitukset ja niiden perusteella ensimmäisten käännösten jälkeen  lähes kaikille maailman kielille. Stearman ehdottaa, että ehkäpä siellä olisi jopa alkuperäisiä piirroksia ja maalauksia kristinuskon syntyajoilta? Ehkä sittenkin kiinnostavimmat olisivat Temppelissä käytetyt Torarullat ja muut ikivanhat kirjoitukset?

Stearman muistuttaa, miten Israelin uskonnollisten asiain ministeri Shimon Sheetrit laati vuonna 1996 kirjeen, joka henkilökohtaisesti ojennettiin Vatikaanin virkailijalle. Sheetrit kertoo kirjeessään saaneensa uskottavia vihjeitä tutkiessaan Florencen yliopiston arkistojen muinaisia dokumentteja, että menorah ja muita arvokkaita Temppelin tarvekaluja on huolellisesti mutta salaisesti varastoitu erinomaisessa kunnossa Vatikaanin maanalaisiin varastoluoliin. Vatikaani antaa joitain vinkkejä aarteistaan kuin vuotojen muodossa, joihin viime aikoina valmistetut filmit ja artikkelit tuovat mystisen ja salaperäisen lisänsä.

STEARMAN kertoo, että julkisen kulissin takana on toinen, kokonaan erilainen maailma, salaperäinen ja suljettu, josta kerrotaan ulkopuolisille vain se, minkä katsotaan hyödyttävän Vatikaania, ja jonka se haluaa säilyttää sellaisena. Tämä salaisuuden verho koskee myös Kirkon työntekijöitä pappeja, piispoja, munkkeja, nunnia, kaikkia kirkon työntekijöitä. Salaisuuden verhon säilyttämistä on voinut edistää pappislaitoksen selibaatti. Papit ovat täysin antautuneet kirkollisten toimitustensa hoitamiseen ilman perheen päälle kuuluvia velvollisuuksia. Heillä ei myöskään ole vaimoja, jotka utelisivat salaisuuksia voidakseen kertoa niistä ystävilleen.

Kuten viime vuosien uutisotsikot ovat hälyttäneet, ihmisyyteen kuuluvaa sukupuolista viettiä ei ole pystytty hillitsemään tai tukahduttamaan, jos siihen on edes pyritty. Uutisista saa helposti käsityksen, että pappien harjoittama kuoripoikien hyväksikäyttö olisi vain nykyajalle ominainen, mutta lukuisat todisteet kertovat toista; ongelmia on ollut aina, myös munkki- ja nunnaluostareissa, mutta ne on lakaistu maton alle tai haudattu salaisiin holveihin ja kaivoihin. Julkisuudessa niistä on vaiettu täysin ennen omaa aikaamme.

Rooman Kirkon julkisuudelta piilossa käyttämää vaikutusvaltaa on hoidettu korkeimmalla tasolla, yhteistoiminnassa valtion päämiesten, presidenttien, pääministereitten ja kuninkaitten kanssa, mutta Vatikaanin yleisohjeen mukaan äärimmäisen varovaisesti. Rooman paavin valtaa osoittaa se, miten lukuisat valtion päämiehet ja muitten uskontokuntien ja uskontojen johtajat jonottavat audienssia paavin vastaanotolle. Vatikaani on pystynyt säilyttämään arvostetun asemansa maailmansotien, mielenosoitusten ja mellakoiden keskellä, taitavasti luovien tietään maailman ulkoisesta kriisistä toiseen, jota se pitää vastustajanaan, paholaisena.

Ruohonjuuritasolla Katolinen Kirkko säilyttää vaikutusvaltansa lukuisten maailmanlaajuisten koulujen ja instituutioiden verkostojen avulla, opettaen niissä uskomuksiaan ja traditioitaan.

VATIKAANIN kiinnostusta ajastaan osoittaa se, että sillä on oma observatorionsa, joissa

tutkitaan maailmankaikkeutta, ja joista annetaan ajoittain tietoja maapallon ulkopuolisista vierailuista. Vatikaanissa on tiettävästi oma osastonsa, jossa näitä väitettyjä vierailuja tutkitaan. Mutta siellä Vatikaanin muurien sisällä väitetään harjoitettavan myös jatkuvaa yhteyttä henkivaltojen kanssa, jopa saatanan palvontaa, kuten jotkut asioita tuntevat vakuuttavat. Nämä tiedot perustuvat vuotoihin Vatikaanin sisältä.

Oman lukunsa muodostavat Katolisen Kirkon sisällä syntyneet ja liikkuneet ennustukset, profetiat, jos näin juhlava termi on paikallaan. Niitä ei ole levitetty tiettyjen papillisten piirien ulkopuolelle, mutta viime aikoina sekin muuri on sortumassa, mistä Ton Hornin tutkimukset ja niiden pohjalta kirjoittama kirja ”Petrus Romanus” on jo täällä, jota hän itse pitää tärkeimpänä tutkimuskohteenaan. Sen merkittävin kohde lienee Malachin ennustus. Sen mukaan nykyinen paavi Benedict XVI, ”Oliivipaavi”, joko eroaa virastaan – mikä ei ole Kirkon perinteen mukaista – tai kuolee mahdollisesti jo vuonna 2012 tehdäkseen tilaa Vatikaanin viimeiselle paaville, jonka nimi on Petrus Romanus, eli Pietari Roomalainen. Katolinen kirkko katsoo saaneensa Taivasten Valtakunnan avaimet Pietarilta, joka sai ne Kristukselta. (Mt.16:18-19)

Horn kertoo artikkelissaan, että paavi Benedict XVI valmistelee viimeisen paavin tuloa ja on aloittanut Katolisen Kirkon opin puhdistamisen, jotta se olisi valmis Kristuksen tuloon, vaatien piispoja pitäytymään kanoniseen opetukseen Vatikaanin ohjeitten mukaan. Tässä se on joutunut taistelemaan presidentti Obaman seksuaali- ja aborttilakien lieventämistä vastaan taistelussa, jota käydään oikeuslaitoksia myöten, mutta johon evankeliset ovat suostuneet.

Vatikaanin omaksuman käsityksen mukaan viimeinen paavi ojentaa Kristukselle Pietarille annetut  avaimet Jumalan Valtakuntaan, jota Hän tulee hallitsemaan maan päällä.

Kirkko haluaa kuitenkin olla mukana aktiivisesti osallistuen Kristuksen johtaman Jumalan Valtakunnan rakentamiseen ja hallita Hänen kanssaan viimeisen tuhannen vuoden ajan.

Vatikaani opettaa, että tätä Jumalan Kuningaskuntaa hallitaan tuhotusta mutta uudelleen rakennetusta kuninkaallisesta Jerusalemista ja kolmannesta Temppelistä käsin.

Tämä selittänee Vatikaanin kasvaneen kiinnostuksen Pyhään Kaupunkiin. http://www.raidersnewsupdate.com/petrus-stearman.htm

3. Katolinen Kirkko esitteli ehkä ensimmäistä kertaa joitain käsikirjoitus harvinaisuuksia laajoista arkistoistaan Vatikaanin maanalaisissa holveissa. Näyttely avattiin maaliskuun alusta ja jatkuu n 9:teen syyskuuta Rooman Capitoline museossa. Näyttelyssä on 100 alkuperäistä dokumenttia.

Vatikaanin arkistot perusti paavi Paul V vuonna 1612. Sinne on koottu kaikki kirkon tärkeimmät dokumentit ja aarteet. Arkisto suljettiin yleisöltä, mutta 1881 paavi Leo XIII avasi niitä akateemikkojen tutkittaviksi. Arkistoissa on 35 000 dokumenttia, hyllyjä on 52 mailin pituudelta (n 83.2 km). Arviolta 1 500 tutkijaa vierailee niissä vuosittain.

Dokumentit on varastoitu tiloihin, joiden lämpötila, kosteus ja muu niiden säilymiseen vaikuttavat tekijät on huolellisesti pyritty huomioimaan. Niitä ohjataan elektronisesti tietokoneitten avulla.

Arkistoista löytyvät monet historiasta tunnetut tapahtumat, kuten paavi Leo X Martti Lutherille antama bulla, jolla tämä erotettiin kirkosta v. 1521. Dokumenttien joukossa on tunnettujen henkilöitten paaville kirjoittamia yksityiskirjeitä, usein armonanomuksia, syyttömyyden tai syyllisyyden osoituksineen. http://www.ncregister.com/daily-news/rome-exhibit-reveals-vatican-secret-archives/

4. CHRISTIAN Light Ministry tarkastelee artikkelissaan maailmanaikoja, joita on kolme: Ensimmäinen aika alkoi Kainista ja kesti Kristuksen tuloon asti. Sitä aikaa hallitsi saatana. Sitä seurasi toinen aika, jossa kristityt taistelevat saatanan valtaa vastaan. Kolmas aika on meidän aikamme, jolloin saatana pyrkii voittamaan menettämänsä täyden vallan takaisin. Tähän aikaan kuuluu ns. Uusi Aika (New Age), joka pyrkii taloudellisen hallinnan kautta saamaan ihmiskunnan valtaansa. Artikkelissa todetaan, ettei Uusi Aika ole poliittinen tai taloudellinen, vaikka ne kuuluvat siihen, vaan se on uskonnollinen järjestelmä. Artikkeli viittaa Hitlerin aikaan, jolloin natsijohtajat harjoittivat avointa saatanan palvontaa. Se avasi tien saatanan rintamahyökkäykselle kristinuskon vaikutusta vastaan, lopettaa kristillisen ajan.

http://www.christianlightministry.com/the-new-world-order/

Jeesus puhui, miten ihmisestä karkotettu paha henki kulkee vedettömiä paikkoja etsien lepoa. Se tulee takaisin ja huomaa entisen isäntänsä puhdistettuja ja kaunistettuna. Sitten se menee ja ottaa mukaansa 7 itseään pahempaa henkeä tunkeutuen ihmiseen, jonka elämä muuttuu pahemmaksi kuin aiempi elämä. Jeesus sanoi: ”Niin käy tälle pahalle sukupolvelle”.

(Mt.12:43-45; 2.Pt.2:20-21)

Onko tässä sanoma meidän sukupolvellemme? Missä on kirkkomme paikka? Missä Vatikaanin paikka, joka käyttää itsestään nimitystä Holy See? Kun Kristus ottaa ruumiinsa jäsenet pois maailmasta, se on avoin saatanan vallankaappaukselle. (2.Tes.2:3-12)