PARAS PIKNIK 30 VUOTEEN

PARAS PIKNIK 30 VUOTEEN.
Antti 86v.päivän kunniaksi päätimme perheen voimalla järjestää päivällisen piknikin tapaan luonnon helmassa; parhaan koskaan kokemamme, kuten Maija sanoi.
Vaihtoehtoja oli useita, mutta sopivimmaksi katsottiin Jemenpuisto, jonne automatka hyvää asfalttitietä pitkin kestää 20 minuutin ajan. Puistosta on hyvät näköalat alempana sijaitsevaan Beit Shemesh (Aurinkokoti) kaupunkiin.
Valmisteluja tehtiin hyvissä ajoin, teknisesti taitava Markku paistoi lihaviipaleet ja ranskalaiset perunat, Maija ja Tarja huolehtivat salaateista ja muista kasviksista, ja suklaakakku oli valmistettu aamulla hyvissä ajoin, joka keittämäni vahvan Presidentti-kahvin kanssa sopi erinomaisesti kruunaamaan ateriamme.
Ruokajuomaksi löysimme aiemmin ostetun vaaleanpunaisen italialaisen granaatti-omenaviini - pullon, joka vähäalkoholisena sopi hyvin päivällisemme tyyliin.
Niin sitten olimme valmiit lähtemään matkaan, mutta Tarjan Kfir (leijonanpentu) tuli ulos puutarhaan, haisteli ilmaa ja ilmoitti: Liian kuumaa, menkää te, minä jään kotiin.
Kfir on siinä määrin tukeva haratessaan vastaan jokaisella neljällä jalallaan, ettei sitä pysty pakolla saamaan mukaan, jos se ei halua, eikä sitä edes yritetty.
Tarja kävi viemässä Kfirin sisään asuntoon, mutta kiireessä ei huomannut peittää keittiön roska-astian kantta, minkä seuraukset nähtiin tullessamme kotiin. Kfirin mielipaikka on olohuoneen sohva, jonne se asettui tyytyväisenä nukkumaan.
Jemenpuisto oli kokonaan käytettävissämme, yhtään ihmistä ei ollut paikalla. Ilma oli lämmin, mittarin mukaan lämpöä 29 astetta, mutta valitsemamme KKL:n asettama pöytä oli tuuhealehtisen kastanjapuun alla, jossa oli sopivan viileää.
Ainoa häiritsevä tekijä olivat paikalle kiireesti lentäneet ampiaiset, jotka tähän aikaan vuodesta tarvitsevat valkuaisainetta tulevaa talvea varten. Niitä lenteli ympärillämme niin, että oli oltava tarkkana, ettei työntänyt suuhunsa ampiaista lihapalan mukana.
Musiikista huolehtivat kaskaat, jotka puissa soittelivat omaa sahaavaa viisuaan yhä uudelleen, mutta ei häiritsevän äänekkäästi.
Piknikkimme eteni sopuisasti ja kaikki näyttivät nauttivan pöydän antimista.
Ainoa iloamme heikentävä seikka oli se, ettei Maija allergiansa vuoksi voinut osallistua tervetuliaismaljan lisäksi sen nauttimiseen, kuten ei myöskään vahva-aromisen kahvin maistelemiseen aterian jälkeen. Mutta kakku oli maukas, ja Maija on tottunut tyytymään kaupasta ostamaansa valmiskaakaoon.
Kolmen jälkeen iltapäivällä olimme valmiit kokomaan lautasemme, muut ruokailu-välineet ja jäljelle jääneet ruokatarpeet autoomme kotimatkaa varten. Huolehdimme aina siitä, ettei jätetä mitään roskia seuraavan käyttäjän harmiksi.
Kotona uninen Kfir tuli vastaan, mutta virkistyi välittömästi vaistottuaan lihapalojen tuoksun odottaen, ettei sitä oltu unohdettu makupaloilta.
Kuten tavallista, Kfir oli kaatanut keittiön roska-astian ja sirotellut sen sisällön pitkin keittiön lattiaa. Ehkä se oli sille tarpeen yksinjäämisen vastapainoksi.
Tästä kunnianosoituksesta luonnon helmassa jäi todella miellyttävä muisto, jota kasvatti perheen jäsenten yhteenkuuluvuus, vaikka osa siitä asuukin edelleen ulkomailla. Toivomuksemme jokaisena merkkipäivänä on, että seuraava merkkipäivä voidaan viettää kaikkien perheenjäsenten kanssa; jos ei täällä, niin sitten Taivaan kartanoissa.
Kastel 13.09.2019 Gavriel