TIISTAI 01.05.07
1. WINOGRAD-KOMITEA esitteli eilen median edustajille muutaman sivun pituisen yhteenvedon havainnoistaan, miten Libanonin sota kakkoseen jouduttiin ja miten sitä johdettiin viiden ensimmäisen sotapäivän aikana. Sota kesti kaikkiaan 34 päivää, mutta jostain syystä komitea rajoitti tutkimuksensa vain vajaaseen viikkoon. Tämä on herättänyt epäilyjä, että Olmertin asettama komitea pyrkii tällä suojelemaan asettajaansa, koska sota näytti vielä menevän hyvin siinä vaiheessa, mutta sodan pitkittyminen ja sodan johtamisen ilmetessä yhä kehnommaksi ja sekavammaksi yhtenäisen suunnitelman puuttuessa, kaikille alkoi olla selvää, ettei sota voinut täyttää sille asetettuja tavoitteita, joista kahden kaapatun israelilaissotilaan palauttaminen ja Hizbullahin joukkojen ja tukiasemien tuhoaminen Libanonin eteläosassa olivat tärkeimmät.
2. Komitean havainnot ovat tiivistettyinä seuraavat:
SODAN KIIREINEN aloittaminen ei perustunut yksityiskohtaiseen, kokonaisvaltaiseen ja hyväksyttyyn sotilaalliseen suunnitelmaan, eikä siinä huomioitu Libanonin kokonaistilanteen monimutkaista luonnetta.
HALLITUS EI HARKINNUT kaikkia käytettävissään olevia optioita.
HALLITUKSELLE EI ESITETTY sodan todellista luonnetta, vaan epämääräisiä ja moniselitteisiä operaatioiden päämääriä ja muotoja, minkä johdosta ministerit eivät voineet tietää tai ymmärtää sodan luonnetta ja sitä, mihin se tulisi johtamaan. (Koko Libanonin operaatiota ei vielä mielletty sodaksi, vaan annettiin ymmärtää, että kysymyksessä on joukko irrallisia operaatioita.)
MUUTAMAT SODAN PÄÄMÄÄRÄT eivät olleet selviä eikä niitä pystytty saavuttamaan.
PÄÄVASTUU näistä vakavista virheitä on pääministeri Ehud Olmertin, puolustusministeri Amir Peretzin ja IDF:n yleisesikuntapäällikkö Dan Halutzin harteilla. Komitea esittää havaintonaan, että jos kuka hyvänsä näistä kolmesta olisi toiminut paremmin, sodan lopputulos olisi ollut merkittävästi parempi.
TÄYTYYNEE HUOMIOIDA tässä, ettei pelkästään lakimiehistä koostunut komitea ollut ehkä pätevä tekemään uskottavia johtopäätöksiä monimutkaisista sotilasoperaatioista, mutta toisaalta täysin sivullisenakin pystyi havainnoimaan operaatioitten uskomattoman epäjohdonmukaisen ja sekavan johtamisen niitten uutisten perusteella, mitä siitä julkistettiin. Toisaalta yli neljäntuhannen Scud- ja Katjusha-raketin massatulitus Israelilaisiin siviilikohteisiin koko sodan ajan kertoi paremmin kuin mitkään komitean tutkimukset, että sodan johtamisessa oli jotain pahasti pielessä.
KOMITEA JULKISTAA lopullisen raporttinsa aikaisintaan heinäkuussa. Tässä vaiheessa komitea jätti pois raportista muita hallituksen jäseniä, ennen muuta ulkoministeri Tzipi Livniä ja Labour-ministereitä, koskevat havainnot, mutta ne sisältynevät loppuraporttiin.
3. KADIMA-MINISTERIT eivät mielellään julkista omia mielipiteitään vielä tässä vaiheessa, mutta yksityisesti päähallituspuolueen Kadiman sisällä kuohuu. Monet heistä ovat ilmaisseet, ettei Olmert voi jatkaa hallituksen johdossa tällaisen raportin jälkeen, ja lopullinen raportti voi olla vielä tuhoisampi. He ovat todenneet, että jos Olmert ei suostu eroamaan vapaaehtoisesti, Kadima-puolueen tulee potkaista hänet pois.
TV-KANAVA kakkonen julkisti eilen illalla mielipidetiedustelunsa tulokset.
Sen mukaan 65 % vastanneista totesi, että Olmertin tulee erota; 14 % lupasi hänelle jatkoaikaa.
Peretzin eroa vaati 75 %; vain 10 % haluaa hänen jatkavan tehtävässään.
Uusia vaaleja halusi 53 % vastanneista.
TULEVAKSI PÄÄMINISTERIKSI Binyamin Netanyahu sai 26 %:n kannatuksen, Tzipi Livni 9 %; Labourin puheenjohtajaehdokkaista Ehud Barak sai 6 % ja Ami Ayalon 5 %; Shimon Peresiä kannatti 4 %; Avigdor Liebermania 3 %, Arkadi Gaydamakia 2 % ja Amir Peretziä 1 %.
Pääministeri Olmertin kannatus pääministeriksi ei yltänyt lähellekään edellisiä.
4. PÄÄMINISTERI OLMERT sanoi pystyttävänsä erikoiskomitean tutkimaan ja toteuttamaan uudistuksia Winograd-komitean raportissa havaittujen virheitten poistamiseksi. Tällainen komitea tuskin pystyy esittämään karkeimman virheen, eli Olmertin poistamista valtion johdosta.
TOISEKSI OLMERT kokoaa sekä Kadiman johdon että hallituspuolueittensa johdon kiireiseen neuvotteluun, miten tästä jatketaan.
LABOUR-PUOLUEEN ministeri hallituksessa Eitan Gabel ilmoitti heti raportin julkistamisen jälkeen, ettei hän voi jatkaa tällaisessa hallituksessa. Olmertin vaarana on, että Labour toteuttaa useitten kansanedustajiensa vaatimuksen erota hallituksesta välittömästi, mikä rampauttaisi sen kokonaan. Sekä Peretz että Olmert ilmoittavat jatkavansa tehtävissään.
5. KENRAALIMAJURI (RES.), entinen kansallisen turvallisuuskomitean puheenjohtaja, Giora Eiland esittää omana havaintonaan, että erillään sodan johtamisesta hän pitää suurimpana virheenä tapaa, millä Olmertin hallitus toimi ilman pätevää henkilökuntaa, joka olisi pystynyt valmistelemaan esille tulevat asiat.
TOINEN HUOMIO Eilandin mielestä on poliittisen ja turvallisuusjärjestöjen välisen yhteyden puuttuminen, jonka reformoiminen on elintärkeä kysymys. Eiland kyselee, miten hallitus pystyy päättämään sotilaallisista asioista, jos se ei tunne IDF:n kykyjä ja mahdollisuuksia.
EILANDIN ESITTÄMÄT huomiot ovat äärimmäisen huomioitavia ja kiireellisiä, sillä maata uhkaavat monet ulkoiset vaarat. Asiantuntijat ovat huutaneet varoituksia, ettei Olmertin hallitus ole pätevä valmistamaan maata uuteen sotaan ja johtamaan sitä. Uusi johtaja ja uusia ministereitä tarvitaan kiireisesti, mikä tarkoittaa uusia vaaleja. Knesset voi teoriassa erottaa hallituksen, jos se ei itse sitä tee, ja asettaa uuden pääministeriehdokkaan muodostamaan maalle uutta hallitusta, mutta tämä vaatisi enemmistöä, jota voi olla vaikea löytää.
MONET KANSANEDUSTAJAT mieluummin pitävät kiinni edustuspaikastaan, koska uudelleen valinta voi olla epävarma. Tämä koskee erikoisesti Kadiman kansanedustajia. Täten apulaispääministeri Shimon Peres on toistuvasti pyrkinyt tyynnyttelemään mielipiteitä ja uskomaan istuvan hallituksen kykyyn uusiutua ja saada parannuksia aikaan. Peres voi olla yksi niistä, jota tuskin enää halutaan tärkeille hallituspaikoille.
6. MUUTAMIA HAVAINTOJA, mikä meni pieleen ja miksi.
AVRAHAM DISKIN, heprealaisen yliopiston poliittisen tieteen professori, tukee artikkelissaan Eilandin edellä esittämiä huomioita.
Hän vertaa tilannetta Jom Kippur sodan jälkeen 1973, jota Agranat-komitea tutki raportissaan. Tuossa sodassa Israelin tuhoutuminen oli hiuskarvan varassa Egyptin ja Syyrian murtaessa Israelin puolustusasemat, joitten miehistö oli lomautettu juutalaisten suurimman juhlan viettoon. AGRANAT KOMITEA totesi, että 1967 kuuden päivän sodan hämmästyttävä menestys oli tuudittanut maan johdon illuusioon sen ylivoimaisuudesta ja uskoon, etteivät viholliset ole valmiit hyökkäykseen. Maan johto luotti lentoaseeseen eikä huomioinut, että Egypti ja Syyria olivat aseistautuneet uusilla venäläisillä torjuntaohjuksilla, eikä siihen, että niillä oli suuret määrät maajoukkojen käyttämiä kevyitä panssarintorjunta (PT) ohjuksia, joilla ne tuhosivat joukoittain IDF:n panssareita. Vei aikansa, ennen kuin IDF:n sotilaat oppivat ylittämään tämän ongelman.
AGRANAT-KOMITEA asetti päävastuun puolustusministeri Moshe Dayanin harteille, mutta totesi ne ministerin toimeen kuuluviksi ja luonteeltaan julkisiksi ja poliittisiksi.
Moshe Dayan erosi toimestaan, ja Golda Meir seurasi hänen esimerkkiään, mikä nosti Yitzhak Rabinin pääministeriksi. Tämä toi Israeliin Oslon sopimukset ja Arafatin terroristit.
7. OLMERTIN HALLITUKSEN toimia Libanonin sodassa ja sen jälkeen on huomioitava, että IDF:n johto tunnusti, ettei se tiennyt Hizbullahin PT-ohjuksien määrää eikä tehoa, kuten se ei ymmärtänyt sen hankkimien rakettien määrää ja tehoa, mitkä tuhosivat Israelin pohjoisosia ja pakottivat yli miljoonan ihmistä sisäiseen maan pakoon pois tulen ulottuvilta.
OLMERTIN TAPA VÄHÄTELLÄ Iranin ydinaseen valmistumista ja sen sotilaallista kykyä sekä Syyrian valmiutta ja kykyä aloittaa edes rajoitettuja sotatoimia Israelin vastaan on hälyttävä.
Syyria on siirtämässä Irakin rajalla olevia joukkojaan Libanonin ja Israelin rajalle. (debkafile)
HIZBULLA-JOHTAJA Hassan Nasrallah on jo ehtinyt todeta, että Winograd-komitean lausuntokin osoittaa Israelin hävinneen Libanonin kakkossodan.
YLEISESTI TODETAAN, että IDF:n alamäki alkoi Barakin vedettyä IDF:n joukot pois Libanonin eteläosasta. Tästä lähtien sekä poliittisen että turvallisuudesta vastaavan johtajiston pariin oli levinnyt usko, että sodan vaara on pysyvästi poistunut eikä siihen kannata varautua. Tämän johdosta varusteita ei täydennetty, uusia aseita ei hankittu eikä reservejä koulutettu vuosiin.
ASIANAJAJA Yosef Fuchs esittää, että Olmertin tulee erota, ja ettei Tzipi Livni voi olettaa ottavan hänen paikkansa. Livni lupaa antaa lausuntonsa tänään.
Labour-kansanedustajat vastustavat Livniä pääministeriksi, koska ”hän on poliittinen kupla” ja esittävät, että kokenut poliitikko kuten Shimon Peres ottaisi tilapäisesti maan johdon käsiinsä.
LIKUD-MK Steinitz varoittaa, että Egypti puuhaa arabimaitten yhteistä rintamaa Israelia vastaan.

Comments

Popular posts from this blog

SUNNUNTAI 28.06.2020

SUNNUNTAI 01.12.2019

TORSTAI 25.06.2020