MAANANTAI 23.05.11
1. PRESIDENTTI Barack Obaman puhe AIPAC konferenssissa eilen, johon osallistui yli 10 000 osanottajaa, oli tarkoitettu ennen kaikkea juutalaisille kuulijoille, sillä hänen kansliansa seurasi huolestuneena hänen torstaina pitämänsä linjapuheen aiheuttamia reaktioita sekä Israelin hallituksen että oman maansa lehdistön keskuudessa, eivätkä ne mairitelleet häntä.
Niistä voi jopa lukea selviä toteamuksia, että Obama ei tunne Lähi Idän eikä varsinkaan Israelin ja palestiinalaisten välisiä ongelmia ja mikä pahinta, hän ei näytä edes haluavan oppia. Hänen politiikkansa lepää toisella perustalla ja sen päämäärä on toisaalla, kuten Barry Rubin toteaa JP:n artikkelissaan ”Mitä Obama vaatii Israelilta?”
Obama yhdisti Lähi Idän ”arabikevään” tsunamit Israelin ja palestiinalaisten väliseen ongelmaan kutsuen sitä ”varjoksi”, joka estää yhteistyön osapuolten kesken. Hän selittää, etteivät odotukset ole täyttyneet: Israelin setlementtitoiminta jatkuu; palestiinalaiset ovat kävelleet pois neuvotteluista.
Tästä hän syyttää juutalaisten rakentamista Juudeassa ja Samariassa.
Todellisuudessa Netanyahu julisti 10 kuukauden rakennuskiellon ja myöhemmin ulotti sen Jerusalemiin ”Obaman vaatimuksesta” jättäen sen mainitsematta. Mahmoud Abbas syyttää Obamaa selittäessään, ”miten hän Obaman kehotuksesta nousi hänen kanssaan korkeaan puuhun, mutta myöhemmin Obama laskeutui alas vieden tikapuut mennessään jättäen hänet yksin puuhun”. Barry Rubin toteaa tästä, että se osoittaa Israelin myönnytysten raukeavan tyhjiin, niillä ei ole saavutettu eikä saavuteta yhtään mitään. Toisaalta se osoittaa, ettei Obama kahden vuoden presidenttikautensa aikana ole pystynyt näkemään, ettei PA:n johto ole halukas neuvotteluihin, mitä he puolustelevat läpinäkyvän väärin perustein. (JP)
http://www.jpost.com/VideoArticles/20Questions/Article.aspx?id=221711
2. OBAMA pyrki AIPAC:n puheessaan selvittelemään torstain puheensa aiheuttamia sotkuja. Hän selitti, että Palestiinan valtion rajojen määrittelyssä on huomioitava 44 vuoden todellisuus: Israelin ja palestiinalaisten tulee neuvotella erilaisista rajoista, kuin mitä 04.06.1967 aselepolinjat ovat, yhteisesti sovituilla maan vaihdoilla. Tämä myönnytykseksi tarkoitettu tarkennus perustuu siihen harhanäkemykseen, että 1967 puolustussodassa vapautetut Juudea ja Samaria sekä Gazan kaista kuuluisivat automaattisesti 1949 aselepo-linjojen määritysten mukaan palestiinalaisille. PA taisteli arabimaitten rinnalla Israelia vastaan tuossa kuuden päivän sodassa, jossa Israelin puolustusvoimat murskasivat dramaattisten taistelujen jälkeen arabien yhtyneet armeijat ja karkottivat Jordanian joukot Juudeasta ja Samariasta, egyptiläiset joukot Gazasta sekä syyrialaiset Golanin kukkuloilta.
Obama tulkitsee myönnytykseksi tarkoittamansa selvennyksen mukaan, että PA voi vaatia kuuden päivän sodassa vapautetut Juudean ja Samarian sekä Gazan alueet kokonaan omakseen ja vaatia, että siitä Israeliin liitetyt maapalat tulee korvata samansuuruisilla osilla Israelin alueesta. Tämä on vastoin Kansainliiton päätöstä vuodelta 1922, jolla Englannille annettiin mandaatti juutalaisen kodin muodostamiseksi Jordanjoen ja Välimeren välille. Siinä ei mainita mitään itsenäisestä Palestiinan valtiosta, eikä sitä katsottu tarpeelliseksi, koska Englanti oli aiemmin muodostanut Jordanian palestiinalaisvaltioksi, joka se käytännössä on, eikä Kansainliiton päätös anna palestiinalaisille oikeutta Israelin mandaattiin.
OBAMAN AIPAC-puheen ehkä suurin puute oli se, että hän sivuutti kokonaan kysymyksen pakolaisista, sekä palestiinalaisten että juutalaisten, ainakin siinä muodossa, kuin Israelissa asia haluttiin. Obama ei maininnut, että pakolaiskysymys tulee ratkaista Israelin ulkopuolella, ehkä peläten palestiinalaisten entistä kovempaa kritiikkiä. Abbas on toistuvasti todennut, että palestiinalaispakolaisten paluuoikeus on yksi keskeisimpiä kysymyksiä.
Toiseksi Obama ei halunnut käsitellä Temppelivuoren tilannetta, joka on avainkysymys juutalaisille. Sen sijaan hän – ehkä juutalaisten tunteita hellyttääkseen – mainitsi käynnistään Länsimuurilla, jossa hän sanoi muistaneensa niitä juutalaisia, jotka satojen vuosien aikana olivat kaiholla odottaneet tilaisuutta päästä tälle pyhälle paikalle edes kerran elämässään.
Hän myöskään maininnut Jordanjoenlaakson merkitystä Israelin turvallisuudelle.
OBAMAN sunnuntaisen puheen ansioksi katsotaan se, miten hän tuomitsi Fatahin ja Hamasin välisen yhteistoiminta-sopimuksen, jota hän piti mahdottomana Israelille, ellei Hamas tunnusta kvartetin asettamaa kolme ehtoa, joista Israelin tunnustaminen juutalais-valtiona on keskeisin.
Toiseksi on vakuutti USA:n ja Israelin välisen ystävyyden horjumattomuutta, mihin hän lisäsi USA:n jatkuvan Israelin puolustusvoimien tukemisen sen teknisen ylivoiman säilyttämiseksi. http://www.jpost.com/DiplomacyAndPolitics/Article.aspx?id=221726
3. PALESTIINALAISTEN keskuudessa näyttää olevan vastakkaisia mielipiteitä, miten suhtautua Obaman vaatimukseen hylätä suunnitelmansa hakea YK:n päätös itsenäiselle valtiolleen. Kh A Toameh arvioi JP:n artikkelissaan, että PA voi harkita luopumista esityksestään YK:lle, jos Israel suostuu hyväksymään 1967 aselepolinjat Palestiinan valtion rajoiksi. Näin totesi PLO:n virkailija Hana Ameereh sunnuntaina. Toiset virkailijat sen sijaan vakuuttavat, että PLO:n esitystä YK:lle jatketaan kaikesta huolimatta. Ameereh, joka on PLO:n hallituksen jäsen, selvensi, että 1967 rajalinjojen ohella ”setlementtitoiminnan” lopettaminen on edelleen palestiinalaisten keskeisimpiä vaatimuksia. ”Asemamme on selvä: Länsirannalla ja Itä Jerusalemissa tulee olla täydellinen rakennuskielto. Me edellytämme, että Israel toteuttaa YK:n julkilausumat rauhankeskustelujen alettua,” hän selitti.
PA:N puheenjohtaja Mahmoud Abbas kutsui PLO:n ja Fatahin päättäjät kiireiseen neuvotteluun Obaman puheen johdosta. Palestiinalaiset tuntevat nyt olevansa vahvoilla ja haluavat painostaa Netanyahulta selkeää vastausta Obaman vaatimuksiin. Varsinkin 1967 aselepolinjat ovat heille keskeisiä. Saeb Erekat, entinen PA:n pääneuvottelija, joka erosi siitä WikiLeaksin paljastettua hänen vuotaneen PA:n kokousten päätöksiä, on alkanut nousta uudelleen uutisaiheitten listalle. Hän asetteli sanansa näin: ”Rauha on illuusio, jos 1967 linjat ovat illuusio.” Hän kertoi Abbasin pyytäneen arabiliiton kiireistä kokoontumista. Sen kokoontuminen voi olla vaikeaa, koska pääsihteeri Amr Moussa erosi ja uusi pääsihteeriksi valittu Egyptin ulkoministeri Nabil Elaraby ei ole vielä valmis tehtäväänsä. Abbas ja Elaraby ovat kuitenkin sopineet, että arabiliiton ulkoministerit kokoontuvat 28.05.2010. http://www.jpost.com/DiplomacyAndPolitics/Article.aspx?id=221788
4. POLIITTISET tarkkailijat silmäilevät taas kerran epäuskoisina, miten on mahdollista, että joka kerran kun pääministeri Netanyahu on tärkeällä USA:n vierailulla tai USA:n tärkeä johtaja vierailulla Jerusalemissa, Israel hyväksyy uusia rakennussuunnitelmia ”vihreän linjan” itäpuolelle. Jerusalemin alueen suunnittelu- ja rakennuskomitea hyväksyi 625 asuntoyksikön rakentamisen Pisgat Zeeviin, 950 asuntoyksikön rakentamisen Har Homaan ja 294 asunto-yksikön rakentamisen Betar Illitiin, minkä Ehud Barak vahvisti allekirjoituksellaan.
Tzwi Ben Gedalyanu tarkastelee kysymystä INN:n artikkelissaan, jossa hän pahaenteisesti olettaa, ettei rakennussuunnitelmien hyväksyminen ole jäänyt huomaamatta, ja siitä pitävät huolen Israelissa toimivat lukuista NGO-järjestöt, joista Peace Now on yksi aktiivisimmista. Beitar Ollit sijaitsee Jerusalemista lounaaseen Gush Etzionin kupeessa. Se on rakennettu pääasiassa haredi-kansalle. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/144406
5. UUTISOTSIKOITA
- Joukko israelilaisia, joita media kutsuu oikeistolaisiksi, kokoontui eilen Tel Avivissa esittääkseen viestin Obamalle, ettei Israel aio tehdä itsemurhaa, mitä vetäytyminen 1967 aselepolinjoille tarkoittaisi. He esittivät ennustuksia, että ellei Obama muuta kantaansa, hän tulee olemaan yhden kauden presidentti. (JP)
- AIPAC:n rinnalla järjestettiin kolmen miehen paneeli, jonka jäsenet keskustelivat Obaman puheen vaikutuksista. Mukana olivat Valkoisen Talon entinen media-sihteeri Ari Fleisner, poliittinen aktivisti Paul Reed ja CNN:n kommentoija Paul Begala. Jokainen heistä vakuutti syvää tukeaan Israelille ja sen turvallisuuden takaamista. He myös näkivät, että Israelin turvallisuus niveltyy suuresti USA:n turvallisuuteen. He totesivat, että talousongelmien ohella Israelin kysymys on vaaliteema, mutta sanoivat odottavansa aikaa, jolloin USA:n presidentin ei tarvitse selittää suhtautumistaan Israeliin. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/144400
- Varapääministeri Moshe Yaalon sanoo, ettei yksikään Israelin turvallisuuskabinetissa usko rauhan mahdollisuuteen lähi aikoina. Siksi hän kutsuu Netanyahun hallitusta kriisin ylimenokauden hallitukseksi toimenpideoikeuksilla. http://www.haaretz.com/print-edition/features/no-one-in-the-security-cabinet-believes-its-possible-to-reach-a-solution-with-abbas-1.363437
1. PRESIDENTTI Barack Obaman puhe AIPAC konferenssissa eilen, johon osallistui yli 10 000 osanottajaa, oli tarkoitettu ennen kaikkea juutalaisille kuulijoille, sillä hänen kansliansa seurasi huolestuneena hänen torstaina pitämänsä linjapuheen aiheuttamia reaktioita sekä Israelin hallituksen että oman maansa lehdistön keskuudessa, eivätkä ne mairitelleet häntä.
Niistä voi jopa lukea selviä toteamuksia, että Obama ei tunne Lähi Idän eikä varsinkaan Israelin ja palestiinalaisten välisiä ongelmia ja mikä pahinta, hän ei näytä edes haluavan oppia. Hänen politiikkansa lepää toisella perustalla ja sen päämäärä on toisaalla, kuten Barry Rubin toteaa JP:n artikkelissaan ”Mitä Obama vaatii Israelilta?”
Obama yhdisti Lähi Idän ”arabikevään” tsunamit Israelin ja palestiinalaisten väliseen ongelmaan kutsuen sitä ”varjoksi”, joka estää yhteistyön osapuolten kesken. Hän selittää, etteivät odotukset ole täyttyneet: Israelin setlementtitoiminta jatkuu; palestiinalaiset ovat kävelleet pois neuvotteluista.
Tästä hän syyttää juutalaisten rakentamista Juudeassa ja Samariassa.
Todellisuudessa Netanyahu julisti 10 kuukauden rakennuskiellon ja myöhemmin ulotti sen Jerusalemiin ”Obaman vaatimuksesta” jättäen sen mainitsematta. Mahmoud Abbas syyttää Obamaa selittäessään, ”miten hän Obaman kehotuksesta nousi hänen kanssaan korkeaan puuhun, mutta myöhemmin Obama laskeutui alas vieden tikapuut mennessään jättäen hänet yksin puuhun”. Barry Rubin toteaa tästä, että se osoittaa Israelin myönnytysten raukeavan tyhjiin, niillä ei ole saavutettu eikä saavuteta yhtään mitään. Toisaalta se osoittaa, ettei Obama kahden vuoden presidenttikautensa aikana ole pystynyt näkemään, ettei PA:n johto ole halukas neuvotteluihin, mitä he puolustelevat läpinäkyvän väärin perustein. (JP)
http://www.jpost.com/VideoArticles/20Questions/Article.aspx?id=221711
2. OBAMA pyrki AIPAC:n puheessaan selvittelemään torstain puheensa aiheuttamia sotkuja. Hän selitti, että Palestiinan valtion rajojen määrittelyssä on huomioitava 44 vuoden todellisuus: Israelin ja palestiinalaisten tulee neuvotella erilaisista rajoista, kuin mitä 04.06.1967 aselepolinjat ovat, yhteisesti sovituilla maan vaihdoilla. Tämä myönnytykseksi tarkoitettu tarkennus perustuu siihen harhanäkemykseen, että 1967 puolustussodassa vapautetut Juudea ja Samaria sekä Gazan kaista kuuluisivat automaattisesti 1949 aselepo-linjojen määritysten mukaan palestiinalaisille. PA taisteli arabimaitten rinnalla Israelia vastaan tuossa kuuden päivän sodassa, jossa Israelin puolustusvoimat murskasivat dramaattisten taistelujen jälkeen arabien yhtyneet armeijat ja karkottivat Jordanian joukot Juudeasta ja Samariasta, egyptiläiset joukot Gazasta sekä syyrialaiset Golanin kukkuloilta.
Obama tulkitsee myönnytykseksi tarkoittamansa selvennyksen mukaan, että PA voi vaatia kuuden päivän sodassa vapautetut Juudean ja Samarian sekä Gazan alueet kokonaan omakseen ja vaatia, että siitä Israeliin liitetyt maapalat tulee korvata samansuuruisilla osilla Israelin alueesta. Tämä on vastoin Kansainliiton päätöstä vuodelta 1922, jolla Englannille annettiin mandaatti juutalaisen kodin muodostamiseksi Jordanjoen ja Välimeren välille. Siinä ei mainita mitään itsenäisestä Palestiinan valtiosta, eikä sitä katsottu tarpeelliseksi, koska Englanti oli aiemmin muodostanut Jordanian palestiinalaisvaltioksi, joka se käytännössä on, eikä Kansainliiton päätös anna palestiinalaisille oikeutta Israelin mandaattiin.
OBAMAN AIPAC-puheen ehkä suurin puute oli se, että hän sivuutti kokonaan kysymyksen pakolaisista, sekä palestiinalaisten että juutalaisten, ainakin siinä muodossa, kuin Israelissa asia haluttiin. Obama ei maininnut, että pakolaiskysymys tulee ratkaista Israelin ulkopuolella, ehkä peläten palestiinalaisten entistä kovempaa kritiikkiä. Abbas on toistuvasti todennut, että palestiinalaispakolaisten paluuoikeus on yksi keskeisimpiä kysymyksiä.
Toiseksi Obama ei halunnut käsitellä Temppelivuoren tilannetta, joka on avainkysymys juutalaisille. Sen sijaan hän – ehkä juutalaisten tunteita hellyttääkseen – mainitsi käynnistään Länsimuurilla, jossa hän sanoi muistaneensa niitä juutalaisia, jotka satojen vuosien aikana olivat kaiholla odottaneet tilaisuutta päästä tälle pyhälle paikalle edes kerran elämässään.
Hän myöskään maininnut Jordanjoenlaakson merkitystä Israelin turvallisuudelle.
OBAMAN sunnuntaisen puheen ansioksi katsotaan se, miten hän tuomitsi Fatahin ja Hamasin välisen yhteistoiminta-sopimuksen, jota hän piti mahdottomana Israelille, ellei Hamas tunnusta kvartetin asettamaa kolme ehtoa, joista Israelin tunnustaminen juutalais-valtiona on keskeisin.
Toiseksi on vakuutti USA:n ja Israelin välisen ystävyyden horjumattomuutta, mihin hän lisäsi USA:n jatkuvan Israelin puolustusvoimien tukemisen sen teknisen ylivoiman säilyttämiseksi. http://www.jpost.com/DiplomacyAndPolitics/Article.aspx?id=221726
3. PALESTIINALAISTEN keskuudessa näyttää olevan vastakkaisia mielipiteitä, miten suhtautua Obaman vaatimukseen hylätä suunnitelmansa hakea YK:n päätös itsenäiselle valtiolleen. Kh A Toameh arvioi JP:n artikkelissaan, että PA voi harkita luopumista esityksestään YK:lle, jos Israel suostuu hyväksymään 1967 aselepolinjat Palestiinan valtion rajoiksi. Näin totesi PLO:n virkailija Hana Ameereh sunnuntaina. Toiset virkailijat sen sijaan vakuuttavat, että PLO:n esitystä YK:lle jatketaan kaikesta huolimatta. Ameereh, joka on PLO:n hallituksen jäsen, selvensi, että 1967 rajalinjojen ohella ”setlementtitoiminnan” lopettaminen on edelleen palestiinalaisten keskeisimpiä vaatimuksia. ”Asemamme on selvä: Länsirannalla ja Itä Jerusalemissa tulee olla täydellinen rakennuskielto. Me edellytämme, että Israel toteuttaa YK:n julkilausumat rauhankeskustelujen alettua,” hän selitti.
PA:N puheenjohtaja Mahmoud Abbas kutsui PLO:n ja Fatahin päättäjät kiireiseen neuvotteluun Obaman puheen johdosta. Palestiinalaiset tuntevat nyt olevansa vahvoilla ja haluavat painostaa Netanyahulta selkeää vastausta Obaman vaatimuksiin. Varsinkin 1967 aselepolinjat ovat heille keskeisiä. Saeb Erekat, entinen PA:n pääneuvottelija, joka erosi siitä WikiLeaksin paljastettua hänen vuotaneen PA:n kokousten päätöksiä, on alkanut nousta uudelleen uutisaiheitten listalle. Hän asetteli sanansa näin: ”Rauha on illuusio, jos 1967 linjat ovat illuusio.” Hän kertoi Abbasin pyytäneen arabiliiton kiireistä kokoontumista. Sen kokoontuminen voi olla vaikeaa, koska pääsihteeri Amr Moussa erosi ja uusi pääsihteeriksi valittu Egyptin ulkoministeri Nabil Elaraby ei ole vielä valmis tehtäväänsä. Abbas ja Elaraby ovat kuitenkin sopineet, että arabiliiton ulkoministerit kokoontuvat 28.05.2010. http://www.jpost.com/DiplomacyAndPolitics/Article.aspx?id=221788
4. POLIITTISET tarkkailijat silmäilevät taas kerran epäuskoisina, miten on mahdollista, että joka kerran kun pääministeri Netanyahu on tärkeällä USA:n vierailulla tai USA:n tärkeä johtaja vierailulla Jerusalemissa, Israel hyväksyy uusia rakennussuunnitelmia ”vihreän linjan” itäpuolelle. Jerusalemin alueen suunnittelu- ja rakennuskomitea hyväksyi 625 asuntoyksikön rakentamisen Pisgat Zeeviin, 950 asuntoyksikön rakentamisen Har Homaan ja 294 asunto-yksikön rakentamisen Betar Illitiin, minkä Ehud Barak vahvisti allekirjoituksellaan.
Tzwi Ben Gedalyanu tarkastelee kysymystä INN:n artikkelissaan, jossa hän pahaenteisesti olettaa, ettei rakennussuunnitelmien hyväksyminen ole jäänyt huomaamatta, ja siitä pitävät huolen Israelissa toimivat lukuista NGO-järjestöt, joista Peace Now on yksi aktiivisimmista. Beitar Ollit sijaitsee Jerusalemista lounaaseen Gush Etzionin kupeessa. Se on rakennettu pääasiassa haredi-kansalle. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/144406
5. UUTISOTSIKOITA
- Joukko israelilaisia, joita media kutsuu oikeistolaisiksi, kokoontui eilen Tel Avivissa esittääkseen viestin Obamalle, ettei Israel aio tehdä itsemurhaa, mitä vetäytyminen 1967 aselepolinjoille tarkoittaisi. He esittivät ennustuksia, että ellei Obama muuta kantaansa, hän tulee olemaan yhden kauden presidentti. (JP)
- AIPAC:n rinnalla järjestettiin kolmen miehen paneeli, jonka jäsenet keskustelivat Obaman puheen vaikutuksista. Mukana olivat Valkoisen Talon entinen media-sihteeri Ari Fleisner, poliittinen aktivisti Paul Reed ja CNN:n kommentoija Paul Begala. Jokainen heistä vakuutti syvää tukeaan Israelille ja sen turvallisuuden takaamista. He myös näkivät, että Israelin turvallisuus niveltyy suuresti USA:n turvallisuuteen. He totesivat, että talousongelmien ohella Israelin kysymys on vaaliteema, mutta sanoivat odottavansa aikaa, jolloin USA:n presidentin ei tarvitse selittää suhtautumistaan Israeliin. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/144400
- Varapääministeri Moshe Yaalon sanoo, ettei yksikään Israelin turvallisuuskabinetissa usko rauhan mahdollisuuteen lähi aikoina. Siksi hän kutsuu Netanyahun hallitusta kriisin ylimenokauden hallitukseksi toimenpideoikeuksilla. http://www.haaretz.com/print-edition/features/no-one-in-the-security-cabinet-believes-its-possible-to-reach-a-solution-with-abbas-1.363437
Comments