PERJANTAI 01.08.08
1. MEDIASOTA Israelin tulevansa pääministeristä ja johtajasta alkoi jo tosissaan vain päivä sen jälkeen, kun pääministeri Olmert ilmoitti jättäytyvänsä syrjään. Hänen keskiviikko-iltana pitämästään puheesta jäi paljon asioita epäselväksi. Hän ei sanonut, eroaako hän välittömästi paikaltaan, jos häntä syytetään virallisesti, kuten aiemmin lupasi, ja ketä hän suorittaa seuraajakseen. Ja mitä hän tarkoitti ”valtion edulla” tässä yhteydessä?
ERÄÄNÄ mahdollisuutena lehdet katsoivat olevan, että Olmert ilmoittaa jättävänsä virkansa toistaiseksi, jos virallinen syytös häntä vastaan esitetään, ja määrää Haim Ramonin hänen paikalleen hallituksen johtoon. Tämä estäisi Tzipi Livnin nousemisen hänen paikalleen, mitä Olmert kammoaa. Täten Olmert voisi jatkaa virallisena pääministerinä ja palata ”lomansa” jälkeen virkapaikalleen, kun pahin pöly on laskeutunut.
ISRAELIN poliittinen ilmapiiri on sekainen ja hajanainen, kovasti selkiintymätön. Puolueitten johtajat eivät näytä löytävän oikeaa tietä, jota lähteä etenemään. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Ariel Sharon hajotti maan vahvimman oikeistolinnakkeen Likudin, eikä Kadima ideologialtaan selkiintymättömänä ole pystynyt saavuttamaan kansan hyväksymistä. Kadiman sisällä alkanut johtajakilpa hajottaa sen kuvaa entisestään. (JP)
2. KANSAN MIELIPITEITÄ luotaavat järjestöt ovat myös aktivoituneet ja alkaneet julkistaa pikaisesti ellei perät hätäisesti suorittamiaan gallupeja. Vaikka ne eivät vastaa vaaleja, niillä pystytään sopivasti ryyditettyinä ohjailemaan yleistä mielipidettä.
Yediot Acharonot julkisti gallupin, joka antaa Kadimalle Livnin johdossa 31 Knessetin edustajapaikkaa, Likud saisi 27 paikkaa. Labourin suosio on 18 edustajan luokkaa.
Haaretzin suorittaman gallupin mukaan Kadima saisi yhden paikan enemmän kuin Kadima.
Maariv-lehden suorittaman gallupin mukaan Likud saisi nyt 33 paikkaa, kun Kadiman osuus olisi vain 20 paikkaa.
Näissä gallupeissa on lähdetty siitä, että Kadimaa johtaa Livni, Mofazin johtamana Kadiman suosio putoaisi jonkin verran. Mielipidetiedustelujen tulosten suuri heitto antaa osaltaan vihjeitä siitä, että suuri yleisö ei ole vielä sisäistänyt poliittisen kentän muutoksia.
Koska mediavälineet Israelissa ovat pääosiltaan vasemmistolaisia, niille on vaikeaa nähdä Likudin menestyvän. Siksi ne suosivat nyt Livnin johtamaa Kadimaa, koska Labourin suosio on edelleen liian alhaalla vaaleja varten. (Ynet, INN)
3. PÄÄMINISTERIN KANSLIA alkaa hajota, josta on ensimmäisenä merkittävänä esimerkkinä Olmertin johtavan neuvonantajan ja kansliapäällikön Yoram Turbowiczin ero. Turbowicz hoiti parin viimeisen vuoden aikana Olmertin yhteyksiä sekä presidentti Bushin kanssa että Olmertin aluksi salaisia yhteyksiä ja sitten epäsuoria neuvotteluja Syyrian kanssa.
Hän on nyt perhelomalla, ja palattuaan sieltä kuukauden sisällä jää Olmertin vapaaehtoiseksi erikoisavustajaksi, kunnes hänelle muotoillaan uudet tehtäväkuviot. Pääministerin kanslian mukaan Turbowicz hoitaa edelleen myös diplomaattisia ja muita aiemmin hoitamiaan tehtäviä. Hän johtanee myös seuraavaa neuvottelua Syyrian edustajien kanssa. Diplomaatti-lähteet arvelevat, ettei niillä neuvotteluilla ole mahdollisuuksia edetä tämän pitemmälle. Myös Syyrian pääneuvottelija epäsuorissa keskusteluissa Israelin kanssa ulkoministeri Walid Mualem on Debkafilen artikkelin mukaan eroamassa. (JP)
4. ”PERSPEKTIIVILAKI soveltuu poliitikkoihin käänteisesti: Mitä lähempänä heitä on, sitä pienemmiksi he muuttuvat”, kirjoittaa Ynetin kolumnisti Martin Sherman. Hän siteeraa myös tunnettua kolumnistia ja tutkijaa Daniel Pipesia: ”Eiliset vakoilijamestarit, sotilaalliset nerot ja poliittiset suuruudet ovat näköjään paenneet korkean teknologian palvelukseen, jättäen valtion asiat korruptoituneiden, lyhytnäköisten henkisten kääpiöitten käsiin”.
MARTIN SHERMAN on virkistävä poikkeus Ynetnews web-sivun kolumnisteista.
Sherman sanoo suoraan, että Israelin johto on selvästi saanut pysyvän tyhmyyden tartunnan, mikä on sortamassa tämän kansan polvilleen ja tuhoonsa. Tämä on hänen uskoakseen ainoa selitys – tarkoituksellisen petoksen ohella – sille järjettömälle ja tuhoisalle politiikalle, jonka se omaksui menneisyydessä, jota se seuraa nyt ja jota tulevat johtajat harkitsevat omaksuvansa ja toteuttavansa tulevaisuudessa.
SHERMAN sanoo, että on vaikea olla hyväksymättä tosiasiaa, että koko se politiikka, jonka johto omaksui 1990-luvulla, on raunioina. Yksi toisensa jälkeen kaikki sen perustukset, joitten varaan se rakentui, ovat murtuneet, hajonneet ja raunioituneet. Hän sanoo, että asian tekee vieläkin hälyttävämmäksi se, että kaikki oli etukäteen arvattavissa ja todellakin ennustettu. Kaikki ne turvallisuudelle tehdyt virheet, joihin valtio on suistunut Oslon seikkailusta lähtien, nähtiin etukäteen ja niistä varoitettu maan johtoa, olivat välittömiä ellei peräti väistämättömiä.
SHERMAN valittaa, että poliittinen johto, sen sijaan, että olisi kuunnellut varoituksia ja muuttanut tuhoisaa politiikkaansa, on hylännyt maalaisjärjen päätelmät ja sysännyt ne syrjään vanhentuneina ja primitiivisinä.
SHERMAN IHMETTELEE, miten nykyinen hallitus, Libanonin kakkossodan tai Gazan karkotusten opetuksista välittämättä jatkaa tätä tuomittua politiikkaa. Hän ennustaa, että ns. maltilliselle Abbasille luovutetut alueet tulevat joutumaan radikaalin islamin alaisuuteen, kuten kävi Gazassa. Sherman ihmettelee Israelin nykyisen johdon sokeutta, ettei se pysty tajuamaan tämän ristiriitaisen ja itsetuhoon johtavan politiikkansa luonnetta.
SAMALLA TAVOIN Sherman katsoo kauhulla, miten Olmertin hallitus on valmis luovuttamaan Golanin ylängön hallitukselle, joka oli rakentamassa ”strategista rakennelmaa” (ydinlaitosta).
Sherman kritisoi hallituksen tapaa seisoa tumput suorina Hamasin rakentaessa Gazan kaistaa pysyväksi sotilaalliseksi linnoitukseksi, kuten myös sitä auliutta, millä hallitus suostui vapauttamaan tuomittuja terroristeja, epämääräisen luvun palestiinalaisia vankeja ja pari sataa ruumista kahta kaatuneen IDF:n sotilaan ruumista vastaan antaen terrorijärjestöille uudet entistä edullisemmat motiivit ja kriteerit, joilla panttivankeja kaapataan ja vaihdetaan.
SHERMAN ihmettelee, miten hallitus voi tällä tavoin toimia vastoin kansallisia intressejä.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3576299,00.html
5. Edellisen kirjoituksen perusteella voisin pyrkiä arvioimaan ulkoministeri Tzipi Livnin toimintaa Israelin pääneuvottelijan asemassa ja potentiaalisena Kadiman puheenjohtajana ja pääministeriehdokkaana.
Kuten lienee useimmille tunnettua, ”rauhanneuvotteluja” Israelin ja PA:n tiimien kanssa on käyty Annapolis-konferenssista lähtien viime vuoden marraskuussa. Bushin antaman aikataulun ja hänen haaveellisen näkynä mukaan ”kahdesta valtiosta, jotka elävät rinnakkain rauhassa ja turvallisina”, hänen näkynsä tuli toteutua vielä kuluvan vuoden aikana, eli ennen Bushin virkakauden loppua tammikuussa 2009.
TZIPI LIVNI johtaa Israelin tiimiä ja Ahmed Qureia PA:n neuvotteluryhmää. He ovat kokoontuneet suhteellisen säännöllisesti, joko kahden tai yhden viikon välein.
Tiimit sopivat jo hyvissä ajoin, ettei keskusteluista anneta tietoja julkisuuteen eikä pidetä lehdistötilaisuuksia. PA:n neuvottelijat ovat jossain määrin rikkoneet tätä sääntöä, mutta Livni haluaa pitää edistymisen ja sovitut tulokset tiukasti omana tietonaan. Tämä on yksi keskustelujen ominaispiirteistä, minkä tulisi herättää hälytyskellot soimaan.
TOINEN ja ehkä vakavampi on se, että neuvottelutiimit aikovat allekirjoittaa sopimukset sitä mukaa, kuin niistä on saavutettu yhteisymmärrys. Ei ole täysin varmaa, mikä Livnin päätöksen takana oli, mutta muutamista vuodoista päätellen sen pääasiallinen tarkoitus on sitoa seuraavien hallitusten kädet. Tämä on erittäin arveluttavaa siksi, että ehkä pääministeri on tietoinen keskustelujen ja sovittujen asioitten sisällöstä, mutta kukaan muu edes hallituksessa ei siitä tietoinen.
LIVNIN JA OLMERTIN politiikan keskeinen teema, joilla he kävivät vaalikampanjaa, oli Juudean ja Samarian luovuttaminen PA:lle ja siellä asuvien juutalaisten karkottaminen. Näillä Israelin muinoin keskeisillä alueilla asuu nykyisin yli 275 000 juutalaista, eikä tähän lukuun sisälly Jerusalemin uudet lähiöt, jotka on rakennettu 1949 aselepolinjan taakse, mutta joita PA vaatii myös liitettäviksi tulevaan Palestiinan valtioon.
GAZASTA ja neljästä juutalaiskylästä Samariassa karkotettiin kolme vuotta sitten 9000 juutalaista. Heidän asiansa ovat edelleen hoitamatta, vain osalla on pysyvä asunto, samoin työpaikka, heidän lapsensa menettivät elämänuskonsa ja karkasivat kaduille sortuen huumeisiin, alkoholiin ja vapaisiin suhteisiin, jotka olivat lähes tuntemattomia Gazassa.
Livni on valmis sopimaan PA:n kanssa, että Israel karkottaa Juudeasta ja Samariasta 180 000 – 220 000 asukasta (määrää ei tiedä kukaan salailun vuoksi). Heidän asuttamisekseen Israelin puolelle ei ole tehty mitään. Minne heidät sijoitettaisiin, mistä he saisivat työpaikan, missä heidän lapsensa koulupaikat? Suurin osa joutui opettelemaan uuden ammatin, eikä se keski-ikäisenä ja yli ole helppoa, kuten jokainen ymmärtää. Tämä olisi kansallinen katastrofi.
LIVNI PUHUU mielellään, että Israelille tärkeät kansalliset intressit ja turvallisuusnäkökohdat huomioidaan. Hänellä ei ole neuvotteluissa tukenaan turvallisuuden asiantuntijoita. PA:n kautta tihkuneista tiedoista päätellen Israel on valmis luovuttamaan maata lähelle 1949 aselepolinjaa, mikä vaarantaa maan suurimmat asutuskeskukset. Toiseksi Jerusalemin itäosa luovutetaan, samoin Temppelivuori sekä maayhteys Gazasta Hebroniin, eikä tämäkään tyydytä PA:n neuvottelijoita. Uskon, että Martin Sherman kertoo asiat kuten ne todella ovat.
On kansallinen onnettomuus, jos Livnistä tulee pääministeri, eikä Mofaz ole yhtään parempi.
6. PA:N PUHEENJOHTAJA Mahmoud Abbas on toden teolla alkanut solmia katkenneita yhteyksiä Hamasin kanssa. Hän vapautti PA:n poliisin pidättämät 200 Hamasin jäsentä Juudeassa ja Samariassa. Se oli Olmert, joka vain muutama kuukausi sitten vannoi, että Israel lopettaa kaikki yhteydet PA:n kanssa, jos se aloittaa keskustelut Hamasin kanssa. Se oli Olmertin hallitus, joka aloitti keskustelut Hamasin kanssa, ja se oli Olmert, joka aloitti keskustelut Syyrian kanssa ilman, että Syyria sitoutui mihinkään. Olmertin myönnytys-politiikan seurauksena YK , EU ja USA ovat alkaneet lähestyä sekä Hamasia että Syyriaa hyljäten aiemmat boikottipäätöksensä. Juutalaisen kansan pahimpia vihollisia ovat aina olleet ns. ”itseään vihaavat juutalaiset”, jotka ovat hylänneet juutalaisuutensa ja pyrkivät mielistelemään ei-juutalaisia hyökkäämällä uskonnollista juutalaiskansaa vastaan. (JP)
1. MEDIASOTA Israelin tulevansa pääministeristä ja johtajasta alkoi jo tosissaan vain päivä sen jälkeen, kun pääministeri Olmert ilmoitti jättäytyvänsä syrjään. Hänen keskiviikko-iltana pitämästään puheesta jäi paljon asioita epäselväksi. Hän ei sanonut, eroaako hän välittömästi paikaltaan, jos häntä syytetään virallisesti, kuten aiemmin lupasi, ja ketä hän suorittaa seuraajakseen. Ja mitä hän tarkoitti ”valtion edulla” tässä yhteydessä?
ERÄÄNÄ mahdollisuutena lehdet katsoivat olevan, että Olmert ilmoittaa jättävänsä virkansa toistaiseksi, jos virallinen syytös häntä vastaan esitetään, ja määrää Haim Ramonin hänen paikalleen hallituksen johtoon. Tämä estäisi Tzipi Livnin nousemisen hänen paikalleen, mitä Olmert kammoaa. Täten Olmert voisi jatkaa virallisena pääministerinä ja palata ”lomansa” jälkeen virkapaikalleen, kun pahin pöly on laskeutunut.
ISRAELIN poliittinen ilmapiiri on sekainen ja hajanainen, kovasti selkiintymätön. Puolueitten johtajat eivät näytä löytävän oikeaa tietä, jota lähteä etenemään. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Ariel Sharon hajotti maan vahvimman oikeistolinnakkeen Likudin, eikä Kadima ideologialtaan selkiintymättömänä ole pystynyt saavuttamaan kansan hyväksymistä. Kadiman sisällä alkanut johtajakilpa hajottaa sen kuvaa entisestään. (JP)
2. KANSAN MIELIPITEITÄ luotaavat järjestöt ovat myös aktivoituneet ja alkaneet julkistaa pikaisesti ellei perät hätäisesti suorittamiaan gallupeja. Vaikka ne eivät vastaa vaaleja, niillä pystytään sopivasti ryyditettyinä ohjailemaan yleistä mielipidettä.
Yediot Acharonot julkisti gallupin, joka antaa Kadimalle Livnin johdossa 31 Knessetin edustajapaikkaa, Likud saisi 27 paikkaa. Labourin suosio on 18 edustajan luokkaa.
Haaretzin suorittaman gallupin mukaan Kadima saisi yhden paikan enemmän kuin Kadima.
Maariv-lehden suorittaman gallupin mukaan Likud saisi nyt 33 paikkaa, kun Kadiman osuus olisi vain 20 paikkaa.
Näissä gallupeissa on lähdetty siitä, että Kadimaa johtaa Livni, Mofazin johtamana Kadiman suosio putoaisi jonkin verran. Mielipidetiedustelujen tulosten suuri heitto antaa osaltaan vihjeitä siitä, että suuri yleisö ei ole vielä sisäistänyt poliittisen kentän muutoksia.
Koska mediavälineet Israelissa ovat pääosiltaan vasemmistolaisia, niille on vaikeaa nähdä Likudin menestyvän. Siksi ne suosivat nyt Livnin johtamaa Kadimaa, koska Labourin suosio on edelleen liian alhaalla vaaleja varten. (Ynet, INN)
3. PÄÄMINISTERIN KANSLIA alkaa hajota, josta on ensimmäisenä merkittävänä esimerkkinä Olmertin johtavan neuvonantajan ja kansliapäällikön Yoram Turbowiczin ero. Turbowicz hoiti parin viimeisen vuoden aikana Olmertin yhteyksiä sekä presidentti Bushin kanssa että Olmertin aluksi salaisia yhteyksiä ja sitten epäsuoria neuvotteluja Syyrian kanssa.
Hän on nyt perhelomalla, ja palattuaan sieltä kuukauden sisällä jää Olmertin vapaaehtoiseksi erikoisavustajaksi, kunnes hänelle muotoillaan uudet tehtäväkuviot. Pääministerin kanslian mukaan Turbowicz hoitaa edelleen myös diplomaattisia ja muita aiemmin hoitamiaan tehtäviä. Hän johtanee myös seuraavaa neuvottelua Syyrian edustajien kanssa. Diplomaatti-lähteet arvelevat, ettei niillä neuvotteluilla ole mahdollisuuksia edetä tämän pitemmälle. Myös Syyrian pääneuvottelija epäsuorissa keskusteluissa Israelin kanssa ulkoministeri Walid Mualem on Debkafilen artikkelin mukaan eroamassa. (JP)
4. ”PERSPEKTIIVILAKI soveltuu poliitikkoihin käänteisesti: Mitä lähempänä heitä on, sitä pienemmiksi he muuttuvat”, kirjoittaa Ynetin kolumnisti Martin Sherman. Hän siteeraa myös tunnettua kolumnistia ja tutkijaa Daniel Pipesia: ”Eiliset vakoilijamestarit, sotilaalliset nerot ja poliittiset suuruudet ovat näköjään paenneet korkean teknologian palvelukseen, jättäen valtion asiat korruptoituneiden, lyhytnäköisten henkisten kääpiöitten käsiin”.
MARTIN SHERMAN on virkistävä poikkeus Ynetnews web-sivun kolumnisteista.
Sherman sanoo suoraan, että Israelin johto on selvästi saanut pysyvän tyhmyyden tartunnan, mikä on sortamassa tämän kansan polvilleen ja tuhoonsa. Tämä on hänen uskoakseen ainoa selitys – tarkoituksellisen petoksen ohella – sille järjettömälle ja tuhoisalle politiikalle, jonka se omaksui menneisyydessä, jota se seuraa nyt ja jota tulevat johtajat harkitsevat omaksuvansa ja toteuttavansa tulevaisuudessa.
SHERMAN sanoo, että on vaikea olla hyväksymättä tosiasiaa, että koko se politiikka, jonka johto omaksui 1990-luvulla, on raunioina. Yksi toisensa jälkeen kaikki sen perustukset, joitten varaan se rakentui, ovat murtuneet, hajonneet ja raunioituneet. Hän sanoo, että asian tekee vieläkin hälyttävämmäksi se, että kaikki oli etukäteen arvattavissa ja todellakin ennustettu. Kaikki ne turvallisuudelle tehdyt virheet, joihin valtio on suistunut Oslon seikkailusta lähtien, nähtiin etukäteen ja niistä varoitettu maan johtoa, olivat välittömiä ellei peräti väistämättömiä.
SHERMAN valittaa, että poliittinen johto, sen sijaan, että olisi kuunnellut varoituksia ja muuttanut tuhoisaa politiikkaansa, on hylännyt maalaisjärjen päätelmät ja sysännyt ne syrjään vanhentuneina ja primitiivisinä.
SHERMAN IHMETTELEE, miten nykyinen hallitus, Libanonin kakkossodan tai Gazan karkotusten opetuksista välittämättä jatkaa tätä tuomittua politiikkaa. Hän ennustaa, että ns. maltilliselle Abbasille luovutetut alueet tulevat joutumaan radikaalin islamin alaisuuteen, kuten kävi Gazassa. Sherman ihmettelee Israelin nykyisen johdon sokeutta, ettei se pysty tajuamaan tämän ristiriitaisen ja itsetuhoon johtavan politiikkansa luonnetta.
SAMALLA TAVOIN Sherman katsoo kauhulla, miten Olmertin hallitus on valmis luovuttamaan Golanin ylängön hallitukselle, joka oli rakentamassa ”strategista rakennelmaa” (ydinlaitosta).
Sherman kritisoi hallituksen tapaa seisoa tumput suorina Hamasin rakentaessa Gazan kaistaa pysyväksi sotilaalliseksi linnoitukseksi, kuten myös sitä auliutta, millä hallitus suostui vapauttamaan tuomittuja terroristeja, epämääräisen luvun palestiinalaisia vankeja ja pari sataa ruumista kahta kaatuneen IDF:n sotilaan ruumista vastaan antaen terrorijärjestöille uudet entistä edullisemmat motiivit ja kriteerit, joilla panttivankeja kaapataan ja vaihdetaan.
SHERMAN ihmettelee, miten hallitus voi tällä tavoin toimia vastoin kansallisia intressejä.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3576299,00.html
5. Edellisen kirjoituksen perusteella voisin pyrkiä arvioimaan ulkoministeri Tzipi Livnin toimintaa Israelin pääneuvottelijan asemassa ja potentiaalisena Kadiman puheenjohtajana ja pääministeriehdokkaana.
Kuten lienee useimmille tunnettua, ”rauhanneuvotteluja” Israelin ja PA:n tiimien kanssa on käyty Annapolis-konferenssista lähtien viime vuoden marraskuussa. Bushin antaman aikataulun ja hänen haaveellisen näkynä mukaan ”kahdesta valtiosta, jotka elävät rinnakkain rauhassa ja turvallisina”, hänen näkynsä tuli toteutua vielä kuluvan vuoden aikana, eli ennen Bushin virkakauden loppua tammikuussa 2009.
TZIPI LIVNI johtaa Israelin tiimiä ja Ahmed Qureia PA:n neuvotteluryhmää. He ovat kokoontuneet suhteellisen säännöllisesti, joko kahden tai yhden viikon välein.
Tiimit sopivat jo hyvissä ajoin, ettei keskusteluista anneta tietoja julkisuuteen eikä pidetä lehdistötilaisuuksia. PA:n neuvottelijat ovat jossain määrin rikkoneet tätä sääntöä, mutta Livni haluaa pitää edistymisen ja sovitut tulokset tiukasti omana tietonaan. Tämä on yksi keskustelujen ominaispiirteistä, minkä tulisi herättää hälytyskellot soimaan.
TOINEN ja ehkä vakavampi on se, että neuvottelutiimit aikovat allekirjoittaa sopimukset sitä mukaa, kuin niistä on saavutettu yhteisymmärrys. Ei ole täysin varmaa, mikä Livnin päätöksen takana oli, mutta muutamista vuodoista päätellen sen pääasiallinen tarkoitus on sitoa seuraavien hallitusten kädet. Tämä on erittäin arveluttavaa siksi, että ehkä pääministeri on tietoinen keskustelujen ja sovittujen asioitten sisällöstä, mutta kukaan muu edes hallituksessa ei siitä tietoinen.
LIVNIN JA OLMERTIN politiikan keskeinen teema, joilla he kävivät vaalikampanjaa, oli Juudean ja Samarian luovuttaminen PA:lle ja siellä asuvien juutalaisten karkottaminen. Näillä Israelin muinoin keskeisillä alueilla asuu nykyisin yli 275 000 juutalaista, eikä tähän lukuun sisälly Jerusalemin uudet lähiöt, jotka on rakennettu 1949 aselepolinjan taakse, mutta joita PA vaatii myös liitettäviksi tulevaan Palestiinan valtioon.
GAZASTA ja neljästä juutalaiskylästä Samariassa karkotettiin kolme vuotta sitten 9000 juutalaista. Heidän asiansa ovat edelleen hoitamatta, vain osalla on pysyvä asunto, samoin työpaikka, heidän lapsensa menettivät elämänuskonsa ja karkasivat kaduille sortuen huumeisiin, alkoholiin ja vapaisiin suhteisiin, jotka olivat lähes tuntemattomia Gazassa.
Livni on valmis sopimaan PA:n kanssa, että Israel karkottaa Juudeasta ja Samariasta 180 000 – 220 000 asukasta (määrää ei tiedä kukaan salailun vuoksi). Heidän asuttamisekseen Israelin puolelle ei ole tehty mitään. Minne heidät sijoitettaisiin, mistä he saisivat työpaikan, missä heidän lapsensa koulupaikat? Suurin osa joutui opettelemaan uuden ammatin, eikä se keski-ikäisenä ja yli ole helppoa, kuten jokainen ymmärtää. Tämä olisi kansallinen katastrofi.
LIVNI PUHUU mielellään, että Israelille tärkeät kansalliset intressit ja turvallisuusnäkökohdat huomioidaan. Hänellä ei ole neuvotteluissa tukenaan turvallisuuden asiantuntijoita. PA:n kautta tihkuneista tiedoista päätellen Israel on valmis luovuttamaan maata lähelle 1949 aselepolinjaa, mikä vaarantaa maan suurimmat asutuskeskukset. Toiseksi Jerusalemin itäosa luovutetaan, samoin Temppelivuori sekä maayhteys Gazasta Hebroniin, eikä tämäkään tyydytä PA:n neuvottelijoita. Uskon, että Martin Sherman kertoo asiat kuten ne todella ovat.
On kansallinen onnettomuus, jos Livnistä tulee pääministeri, eikä Mofaz ole yhtään parempi.
6. PA:N PUHEENJOHTAJA Mahmoud Abbas on toden teolla alkanut solmia katkenneita yhteyksiä Hamasin kanssa. Hän vapautti PA:n poliisin pidättämät 200 Hamasin jäsentä Juudeassa ja Samariassa. Se oli Olmert, joka vain muutama kuukausi sitten vannoi, että Israel lopettaa kaikki yhteydet PA:n kanssa, jos se aloittaa keskustelut Hamasin kanssa. Se oli Olmertin hallitus, joka aloitti keskustelut Hamasin kanssa, ja se oli Olmert, joka aloitti keskustelut Syyrian kanssa ilman, että Syyria sitoutui mihinkään. Olmertin myönnytys-politiikan seurauksena YK , EU ja USA ovat alkaneet lähestyä sekä Hamasia että Syyriaa hyljäten aiemmat boikottipäätöksensä. Juutalaisen kansan pahimpia vihollisia ovat aina olleet ns. ”itseään vihaavat juutalaiset”, jotka ovat hylänneet juutalaisuutensa ja pyrkivät mielistelemään ei-juutalaisia hyökkäämällä uskonnollista juutalaiskansaa vastaan. (JP)
Comments