TIISTAI 24.04.07
1. TÄNÄÄN TIISTAINA vietetään Israelissa 59. itsenäisyyspäivää. Sen viralliset juhlallisuudet keskittyvät lähinnä nuorten esityksiin, joissa myös IDF:n sotilaat ovat näyttävästi esillä.
Israelissa järjestettiin viimeinen sotilasparaati vuoden 1967 sodan jälkeisenä vuonna 1968, lähinnä siksi, että sillä haluttiin kunnioittaa sekä hengissä säilyneitä että vammautuneita ja henkensä menettäneitä sotilaita hyvin tehdyn suorituksen jälkeen.
VUODEN 1973 Jom Kippur sodan jälkeen järjestettiin myös sotilasparaati, mutta se oli suppea ja sen ulkoinen muoto lähinnä suruvoittoinen raskaista miesmenetyksistä johtuen. Sen jälkeen itsenäisyyspäivää on vietetty hillitysti juhlien, laulaen ja tanssien, joita esittävät Israelin värien sinivalkoisiin pukuihin puetut nuoret.
TÄNÄ VUONNA esiintyjien joukkoon oli mahdutettu pyörätuolilla liikkuvia vammautuneita, jotka pyörivät ja tanssivat pyörätuoleissaan toisten nuorten joukossa. Tilaisuutta juhlistettiin vaihtuvin, loistavin värivaloin ja lopuksi ilotulitusraketein, kuten asiaan kuuluu.
Kansan tuoreessa muistissa on Libanonin sota II:n ikävät muistot, joita jatkuvasti analysoidaan ja pyritään selvittämään, mikä meni pieleen ja mitä tulisi tehdä, ettei samaa häpeää tarvitsisi kokea uudelleen. Tämä sumensi kaikkien ylenpalttista ilon ilmaisemista.
WINOGRAD-KOMITEA lupailee Libanonin sota II:sta koskevan tutkimuksensa julkistamista vielä tämän kuukauden aikana, joko loppuviikosta tai ensi viikon alussa. Korkein oikeus velvoitti komitean julkistamaan tutkimusaineistonsa, lähinnä Olmertia, Peretziä ja Halutzia koskevan, ennen raportin julkistamista, mutta komitea sai oikeuden muuttamaan päätöksensä. Ne julkistettaneen parin viikon sisällä raportin julkistamisesta.
OLMERT JATKAA hallituksensa kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut tai odotettavissa. Tarkkailijat pitävät tätä hänen pelastusrenkaanaan. Se lienee ainoa keino hänelle säilyttää mielenmalttinsa ja edes jonkinasteinen toimintakykynsä jatkuvien hyökkäysten alaisena.
IDF HARJOITTELEE tulevaa mittelöä Syyrian kanssa, jonka odotetaan järjestävän jonkinlaisen hankaluuden Israelin kanssa vielä tulevan kesän aikana. USA myöntyi toimittamaan Israeliin lähes 50 miljoonan USD arvosta tehokkainta asemateriaaliansa, ehkä rauhoittaakseen sillä Israelin tuntemaa epämukavuutta USA:n toimittaessa täsmäaseita ja muuta viimeisintä kalustoaan Saudi Arabialle. USA haluaa säilyttää näillä toimituksilla saudit edes jonkinasteisessa vaikutuspiirissään, koska on olemassa vaara, että uudelleen elpynyt Venäjä astuu syntyneeseen tyhjiöön, jos USA ei sitä pysty säilyttämään.
HAMAS ON ALOITTANUT oman pienoissotansa Israelia vastaan. Se on ampunut aamun kuluessa lukuisia raketteja ja kranaatteja israelilaisia kohteita vastaan Gazan alueen lähettyvillä. Hamasin ”sotilassiipi” Ezz al-Din johtaja Abu Obeida kertoo, että Hamas on ampunut 89 rakettia ja kranaattia Israelin puolelle kostoksi Israelin toimista Länsirannalla. Tulitus tapahtui koko rajalinjan pituudelta Negevistä Ashkelonin seuduille. Ne aiheuttivat materiaali- mutta ei ihmisvahinkoja. Obeida myös tunnusti, että Hamasilla on kapasiteetti ja sillä on Gilad Shalit hallussaan. Mikä Hamasin todellinen tarkoitus on, selvinnee myöhemmin, mutta tarkkailijat katsovat, että Hamas uskoo selviytyvänsä nyt IDF:n mahdollisesta suurimittaisesta iskusta Gazan alueelle. Obeidi ilmoitti myös, ettei tulitauko Israelin kanssa ole enää voimassa.
2. ISRAELIN VALTION SYNTY 1948 oli moninkertainen ihme, jota on pyritty tutkimaan ja löytämään sille järkeen käypiä selityksiä, mutta kaikkien niiden jälkeen on todettava, että ilman Israelin Jumalan suoraa puuttumista tilanteeseen sitä on vaikea selittää.
Israelin väkiluku oli silloin vaivaiset 600 000 henkeä. Miljoonat, joitten olisi pitänyt päästä Israelin maaperälle, menehtyivät natsien kuolemanleireille, suurelta osin englantilaisten mielettömän siirtolaisuuspolitiikan johdosta. Englannin päähuolena oli arabien ystävyyden ja heidän öljytoimitustensa säilyttäminen. Juutalaisten kykyyn säilyä hengissä mahtavan arabikansan keskellä pidettiin lähinnä teoreettisina, joitten varaan ei voinut luoda imperiumin Lähi Idän politiikkaa.
TOUKOKUUN 15. PÄIVÄNÄ 1948 perustetun piskuisen juutalaisvaltion Israelin kimppuun hyökkäsi viisi arabimaata vakinaisine hyvin aseistettuine armeijoineen, ja mukaan liittyivät alueen palestiinalaiset. Arabiarmeijoitten johtajat puhuivat avoimesti ennen näkemättömästä massamurhasta ja verenvuodatuksesta, jonka he aikoivat järjestää vallattuaan Palestiinan maan, kuten sitä vielä silloin kutsuttiin. Israelin pahin puute sotilaitten lisäksi oli aseitten vähyys ja kirjavuus. USA ei uskonut juutalaisten kykyyn puolustautua, sen asenne muuttui vasta hämmästyttävän kuuden päivän sodan jälkeen, eikä USA antanut ase- tai muuta apua Israelille.
Monet 1948 itsenäisyyssodassa taistelevat joutuivat armeijaan suoraan heitä kuljettavista laivoista, ilman sotilaskoulutusta. Tällaisella armeijalla arabiarmeijat lyötiin.
TOINEN ISRAELIN säilymistä arveluttava tekijä oli kansan sisäinen tilanne. Vasemmisto-sionismia edustava Hagana oli ainakin teoriassa liittoutunut englannin mandaattiarmeijan kanssa. Haganan jäsenet vakoilivat oikeistolaisten, maanalaisten vastarintajärjestöjen Irgunin ja Lehin toimia ja ilmiantoivat niiden jäseniä ja harjoitus- ja asekeskuksia englantilaisille. Kuvaavaa on, että Jerusalemin pitkäaikainen pormestari Teddy Kollek oli yksi tällaisista, jotka salaisesti toimivat ilmiantajina. Kollekin toimet pidettiin salassa, kunnes Englannin arkistot avautuivat.
KUUMA KYSYMYS oli, vajoaako maa sisällissotaan englantilaisten lähdettyä maasta.
YEHUDA ARNER kertoo Jpostin artikkelissaan 22.04.07 otsikolla ”Independence 1948” tapauksen, missä joukko Hamanan ja Irgunin sotilaita kuuntelivat Irgunin maanalaisen johtajan Menachem Beginin puhetta itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Haganan miehet odottivat, että Begin käyttää tilaisuutta hyväkseen ja määrää joukkonsa taisteluun Haganaa vastaan.
BEGIN PUHUI salaisesta toimipisteestään Tel Avivissa rätisevään ja välillä häipyvään radiolaitteeseensa, jota miehet kuuntelivat yhtä heikkotasoisella vastaanottolaitteellaan.
Begin osoitti puheensa ”juutalaisten kotimaan kansalaisille, Israelin sotilaille, heprealaiselle nuorisolle, Sionin veljille ja sisarille”. Begin totesi, että ”monien vuosien maanalaisen taistelun, vuosien vainon sekä moraalisen, fyysisen kärsimyksen jälkeen, miehittäjää vastustaneet kapinalliset seisovat edessänne huulillaan siunaus ja sydämissään rukous. Juutalainen kapina vuodesta 1944 on siunattu menestyksellä. Israelin valtio on noussut verisessä taistelussa.”
BEGININ PUHE häipyi välillä eetteriin, palatakseen sitten takaisin kuuntelijoitten korviin.
Begin totesi, että ”massapaluun valtatie Sioniin on avattu, itsenäisyyden perustus on laskettu, mutta vain perustus todelliseen itsenäisyyteen”. Begin jatkoi, että ”ensimmäinen vaihe taistelussa vapauden saavuttamiseksi koko Israelin kansan palaamiseksi kotimaahansa, koko maan palauttamiseksi sen Jumalan kanssa liitossa olevalle kansalle, on päättynyt, mutta vain ensimmäinen vaihe. – Viholliset ympäröivät meitä, ja niiden tarkoituksena tuhota meidät, meidän päivän vanha valtiomme on perustettu taistelun liekkien keskellä, ja maamme ensimmäisen pilarin tulee sen vuoksi olla täydellinen voitto taistelussa, joka riehuu kaikkialla maassa”.
BEGININ ENSIMMÄINEN HUOLI oli juutalaisten kuljettaminen vastaperustettuun Israeliin, siksi hän halusi laivoja, ja jättää turhat jauhamiset siitä, onko maalla kapasiteettia siihen.
Mutta mitä kuuntelijat eniten odottivat, tuli viimeiseksi.
”IRGUN LUOPUU NYT MAANALAISUUDESTA, me juutalaiset hallitsemme nyt itse omaa koti-maatamme, ja sen vuoksi juutalaisen hallituksen laki velvoittaa, ja tämä laki on maan ainoa laki. Sen tähden ei ole enää tarpeen jatkaa maanalaisuutta. Tästä lähtien olemme kaikki Israelin maan sotilaita ja rakentajia, ja me kunnioitamme tätä hallitusta, sillä se on meidän hallituksemme.”
NE JOTKA sydän kylminä odottivat Beginin julistavan kostosodan niitä pettureita vastaan, jotka olivat pidättäneet Irgunin jäseniä, kiduttaneet ja kuulustelleet heitä jopa julmemmin kuin englantilaiset ja jotka olivat ilmiantaneet heitä miehitysjoukoille, joutuivat nyt kuuntelemaan todellisen Israelin johtajan ja juutalaisen kansan ystävän puhetta. Tunsiko näistä vasemmisto-sionisteista kukaan pistosta sydämessään tai häpeän punaa kasvoillaan, ei ole rekisteröityjä tallennuksia, mutta viha kansanosien välillä ei ole poistunut.
Begin ei halunnut sisällissotaa, ja hän sai odottaa vuoteen 1977, ennen kuin oikeistolainen hallitus, jota hän johti, sai vallankahvan Israelissa. Mutta sittenkään Begin ei halunnut rakentaa vihan ja koston varaan, hän halusi rakentaa yhtenäistä ja kukoistavaa Israelin maata.
ISRAELIN KANSAN suuria huolia ovat edelleen hajallaan maailmassa asuvien juutalaisten siirtäminen kotimaahansa, mikä tapahtuu edelleen sodan liekkien ympäröimänä, ja aivan kuten 1948, maailmalla juutalaisten ja Israelin vastainen ilmapiiri synkistyy entisestään.
TOINEN VAKAVA huoli on maassa asuvien arabien, ”arabipalestiinalaisten”, kuten he itseään nimittävät, sulauttaminen osaksi juutalaista yhteiskuntaa. Nämä palestiinalaiset kokevat jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle, heidän erikoistarpeitaan ei huomioida eikä heidän poikiaan hyväksytä Israelin armeijaan. Palestiinalaiset ovat laatineet dokumentin ”Future Vision”, tukevaisuuden näky, joka vaatii jonkinasteisen itsemääräämisoikeuden sallimista Israelin arabeille. Siitä keskustellaan lähinnä arabien kesken, juutalaisten kantaa ei ole kartoitettu. Mutta se on osa kokonaisuutta, johon kuuluu Juudean, Samarian ja Gazan alueen asukkaitten asema.
Kukaan ei ole vielä pystynyt tarjoamaan hyväksyttävää ratkaisua tälle ongelmalle.
KASTEL 24.04.08 Gavriel

Comments

Popular posts from this blog

PERJANTAI 03.02.2017

Sunnuntai 22.08.2021