PERJANTAI 26.05.06
1. PALESTIINAN KRIISI
Fatahin ja Hamasin väliset voimien koetukset jatkuivat edelleen eilen torstaina. Ainakin yhden ihmisen kerrotaan saaneen surmansa ja 15 haavoittuneen aseellisissa yhteenotoissa Hamasin uuden joukko-osaston ja estävän turvallisuusjoukkojen välillä. Silminnäkijöitten mukaan tulitukset kestivät useita tunteja PLC:n toimitilojen lähellä Gazan kaupungissa. Myöhemmin kaksi Abbasin henkivartijakaartin Force 17 jäsentä haavoittui vaikeasti Hamasin miesten luodeista.
Abbasin aloittamat kaksipäiväiset keskustelut tilanteen rahoittamiseksi Fatahin ja Hamasin välillä alkoivat eilen. Hamasin johto Gazassa ja PA:n puheenjohtaja Abbas Ramallahissa olivat yhteydessä toisiinsa videopuhelimen välityksellä.
Abbas yllätti Hamasin johdon antamalla sille ultimaatumin: Hamasin tulee 10 päivän sisällä hyväksyä Israelin vankiloissa istuvien tuomittujen vankien esittämä rauhansuunnitelma, jonka keskeinen kohta on Israelin valtion tunnustaminen ja Palestiinan valtion perustaminen ennen 1967 sotaa sovituille aselepolinjoille.
Jos Hamas ei suostu tähän, Abbas lupasi järjestää 40 päivän sisällä kansanäänestyksen asiasta.
Hamasin johto on osoittanut sekä yllättynyttä että ärtymystä Abbasin ultimaatumin johdosta.
PA:n hallituksen pääministeri Haniyeh sanoi puheessaan Hamasin ja Fatahin olevan asiallisesti lähellä toisiaan, eikä hän kommentoinut Abbasin ultimaatumia. Hän ei sulkenut pois mahdollista yhteishallitusta Fatahin kanssa.
Fatahia edustava Muhammad Dahlan arveli, että Fatah voisi hyväksyä tarjouksen hallituspaikasta, jos Hamas tunnustaa PLO:n ainoaksi ja lailliseksi palestiinalaisten edustajaksi.
Israelin poliittinen johto ei halua kommentoida asiaa, mutta toteaa tyydytyksellä Abbasin käyttävän hänelle kuuluvia oikeuksiaan tilanteen selvittämiseksi.
Kansanäänestyksen järjestäminen palestiinalaisten keskuudessa voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi, jos Hamas ei siihen suostu.
2. SAUDI-SUUNNITELMA UUDELLEEN
Arabiliiton pääsihteeri Amr Moussa kertoo Jpostille myöntämässään haastattelussa, joka julkaistiin 26.05., että Israel on ymmärtänyt tämän saudi-suunnitelman vuodelta 2002, jota kutsutaan nimellä Beirutin aloite ja jonka arabiliiton 22 jäsenmaata hyväksyivät, täysin väärin.
Moussan pitäisi tietää, koska hän sanoo itse laatineensa sen. Hän jopa keskeytti haastattelun välillä aloittaakseen uudelleen alusta, koska hänen sanomansa ei tullut siinä selväksi.
Hän haluaa painottaa, että arabimaat suostuvat todelliseen rauhaan Israelin kanssa, jos Israel vetäytyy 1967 sodassa vapauttamiltaan alueilta, hyväksyy Palestiinan valtion Jerusalem pääkaupunkinaan ja suostuu oikeudenmukaiseen ratkaisuun pakolaisten asiassa YK:n päätöslauselman 194 mukaisesti.
Moussa tähdentää, ettei Beirutin aloite ole ristiriidassa ”tiekartan” esitysten kanssa. Siinä ei määritellä Palestiinan valtion rajoja eikä sitä, miten pakolaisasia tulee ratkaista tai Jerusalemin ongelmaa käsitellä. Kaikki, myös valtioitten rajat ja pakolaiskysymys, on Moussan mukaan selvitettävä neuvotteluissa, joille hän antaisi aikaa kaksi vuotta ja sopimusten toteuttamiseen käytännössä viitisen vuotta (yhteensä seitsemän vuotta!). Neuvotteluissa selvitetään, ketkä palaavat asuinalueilleen, ketkä eivät ja mitkä ovat korvaukset.
Moussa pitää Olmertin yksipuolista rajojen määrittelemistä mahdottomana hyväksyä, koska se jatkaisi osapuolten välistä konfliktia loputtomiin.
Hänen mielestään Hamas voisi tukea arabien esitystä, mikä ei tarkoittaisi Israelin valtion tunnustamista, mutta Hamas voisi suostua siihen todettuaan Israelin rauhantahdon.
Vuoden 1973 sotaa Moussa pitää viimeisenä sotana, mitä arabit halusivat. Se sota oli tarpeellinen arabien kunnian palauttamiseksi 1967 sodan häpeällisen tappion vastapainoksi, hän selvittää.
3. ISRAELIN TAHDIKKUUS
Israel on ollut vuosikymmenen ajan Maailman talousorganisaation (WTO) jäsen tekemättä yhtään valitusta Israelia tai sen tuotteita vastaan asetettua syrjintää toisten jäsenvaltioitten taholta. Varsinkin Saudi Arabia tultua organisaation jäseneksi vuosi sitten aihetta olisi ollut, sillä saudit harjoittavat avointa syrjintää israelilaisia tuotteita tai niiden Israelissa valmistettujen tuotteiden osia vastaan lupauksistaan huolimatta.
Israelin viranomaisten selitys on, ettei se halua politisoida kauppaorganisaatiota, vaan toimii mieluummin hienovaraisesti taustalla toivoen, että sen toiminta saisi syrjintää harjoittavat maat seuraamaan esimerkkiä.
Israelilaisten viranomaisten mukaan näin on tapahtunutkin, joskin se vie aikaa.
WTO perustettiin 1995 ja siinä on nyt 149 jäsenmaata, jotka ovat sitoutuneet pidättymään toisen jäsenmaan tuotteiden syrjimisestä. Kaikkiaan 340 valitusta on vuosien aikana tehty organisaation sisällä.
4. USA:N JÄLKEEN EUROOPPA
Olmert hykertelee vieläkin onnesta USA:n matkansa jälkeen, joka hänen mielestään onnistui erinomaisesti.
Mutta nyt on suunniteltava seuraavan maanosan valloittamista. Se on Eurooppa.
Olmertin matkasuunnitelmissa on käväistä kesäkuussa Ranskassa ja Englannissa. Ulkoministeri Tzipi Livni käy jututtamassa Turkin johtajia jo sunnuntaina parin päivän matkansa aikana. Kesäkuun puolivälissä Livni pitää puheen EU-parlamentissa ja tapaa EU maitten ulkoministereitä EU-Israel Association kokouksessa Luxenbourgissa.
Olmert ja Livni uskovat, ettei EU:n kielteinen kanta realignment-suunnitelmaan ole lopullinen, vaan se pyörtää pyhät sanansa ja on mukana määrittelemässä Olmertin kaavailemia rajoja Israelille. Eihän arabiliiton pääsihteeri Moussakaan suoralta kädeltä tyrmää niitä, jos ne ovat osa lopullista suunnitelmaa.
Israelin suunnitelmaan kimpussa häärivät viranomaiset pitävät kummallisena, että EU vaatii Israelia vetäytymään 1967 vapauttamiltaan alueilta, mutta kun Israel esittää pakkosiirtävänsä 70 000 kansalaistaan näiltä Juudean ja Samarian sydänmailta, jotka ovat raamatullisen perinteisesti juutalaisten asuttamia alueita, EU nostaa kädet pystyyn: Ei, ei se käy, ette te voi luovuttaa noita alueita.
Samaan aikaan Israel pyrkii saamaan EU:n tuen sille, etteivät palestiinalaiset pakolaiset voi palata Israeliin, vaan ratkaisu on löydettävä heidän sallimisekseen muuttaa palestiinalaisten alueille tai heidät asutetaan arabimaihin ja ehkä osaksi länsimaihin.
Israelin johto tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että maailmalla levitetään väitteitä palestiinalaisten ahdingosta ja nälänhädästä, olkoon sitten tehty tai todellinen. Siksi Israel siirtää 50 miljoonaa NIS palestiinalaisille heti, kun siihen löytyy sopiva kanava, ja lisäksi ostaa lääkkeitä ja muita hätäaputarvikkeita, jotka toimitetaan palestiinalaisille välittömästi, varsinkin Gazan alueelle.
5. ABBAS EI HALUA ISRAELIN ASEITA
Eilen maassa kierteli uutisia, joitten mukaan Israel antaa kevyitä käsiaseita ja ammuksia Mahmoud Abbasin henkivartijoille. Tämän aamun uutisten mukaan Abbasin kanslia kieltää huhut loukkaantuneina: Ei Abbasin henki ole vaarassa ja maassa on runsaasti aseita ja ammuksia. Lisäksi Erekat varoittaa Israelin johtoa pysymään sivussa palestiinalaisten keskeisistä kahinoista. Israelin valmistusmerkinnöillä varustetut aseet voisivat olla hämmentäviä joutuessaan vastapuolen pyssymiesten käsiin. Järkevä kanta.
Olmert oli jo eilen antanut luvan aseitten toimittamiseksi IDF.n johdon ja Shin Betin suositusten mukaisesti.
Eipähän olisi ensimmäinen kerta, kun Israel toimittaa terroristeille aseet, jotka käännetään israelilaisia vastaan. Oslon sopimusten mukaan Israel lupasi toimittaa 18 000 kivääriä ammuksineen. Arafat vaati kaksinkertaisen määrän, että jokaisella ”taistelijalla” olisi omansa. Peres suostui tähän ilman muuta. Niitä kun oli Israelin toivomuksen tapaan tarkoitus käyttää taistelussa väkivaltaisuuksien lopettamiseksi, eli kuten silloin luonnehdittiin: Antaa PA:n hoitaa arabiterroristit, heillä kun ei ole ihmisoikeusjärjestöjä eikä Peace Now haihattelijoita kiusanaan, kuten IDF:n sotilailla. Moni israelilainen kuoli tai haavoittui niillä aseilla.
1. PALESTIINAN KRIISI
Fatahin ja Hamasin väliset voimien koetukset jatkuivat edelleen eilen torstaina. Ainakin yhden ihmisen kerrotaan saaneen surmansa ja 15 haavoittuneen aseellisissa yhteenotoissa Hamasin uuden joukko-osaston ja estävän turvallisuusjoukkojen välillä. Silminnäkijöitten mukaan tulitukset kestivät useita tunteja PLC:n toimitilojen lähellä Gazan kaupungissa. Myöhemmin kaksi Abbasin henkivartijakaartin Force 17 jäsentä haavoittui vaikeasti Hamasin miesten luodeista.
Abbasin aloittamat kaksipäiväiset keskustelut tilanteen rahoittamiseksi Fatahin ja Hamasin välillä alkoivat eilen. Hamasin johto Gazassa ja PA:n puheenjohtaja Abbas Ramallahissa olivat yhteydessä toisiinsa videopuhelimen välityksellä.
Abbas yllätti Hamasin johdon antamalla sille ultimaatumin: Hamasin tulee 10 päivän sisällä hyväksyä Israelin vankiloissa istuvien tuomittujen vankien esittämä rauhansuunnitelma, jonka keskeinen kohta on Israelin valtion tunnustaminen ja Palestiinan valtion perustaminen ennen 1967 sotaa sovituille aselepolinjoille.
Jos Hamas ei suostu tähän, Abbas lupasi järjestää 40 päivän sisällä kansanäänestyksen asiasta.
Hamasin johto on osoittanut sekä yllättynyttä että ärtymystä Abbasin ultimaatumin johdosta.
PA:n hallituksen pääministeri Haniyeh sanoi puheessaan Hamasin ja Fatahin olevan asiallisesti lähellä toisiaan, eikä hän kommentoinut Abbasin ultimaatumia. Hän ei sulkenut pois mahdollista yhteishallitusta Fatahin kanssa.
Fatahia edustava Muhammad Dahlan arveli, että Fatah voisi hyväksyä tarjouksen hallituspaikasta, jos Hamas tunnustaa PLO:n ainoaksi ja lailliseksi palestiinalaisten edustajaksi.
Israelin poliittinen johto ei halua kommentoida asiaa, mutta toteaa tyydytyksellä Abbasin käyttävän hänelle kuuluvia oikeuksiaan tilanteen selvittämiseksi.
Kansanäänestyksen järjestäminen palestiinalaisten keskuudessa voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi, jos Hamas ei siihen suostu.
2. SAUDI-SUUNNITELMA UUDELLEEN
Arabiliiton pääsihteeri Amr Moussa kertoo Jpostille myöntämässään haastattelussa, joka julkaistiin 26.05., että Israel on ymmärtänyt tämän saudi-suunnitelman vuodelta 2002, jota kutsutaan nimellä Beirutin aloite ja jonka arabiliiton 22 jäsenmaata hyväksyivät, täysin väärin.
Moussan pitäisi tietää, koska hän sanoo itse laatineensa sen. Hän jopa keskeytti haastattelun välillä aloittaakseen uudelleen alusta, koska hänen sanomansa ei tullut siinä selväksi.
Hän haluaa painottaa, että arabimaat suostuvat todelliseen rauhaan Israelin kanssa, jos Israel vetäytyy 1967 sodassa vapauttamiltaan alueilta, hyväksyy Palestiinan valtion Jerusalem pääkaupunkinaan ja suostuu oikeudenmukaiseen ratkaisuun pakolaisten asiassa YK:n päätöslauselman 194 mukaisesti.
Moussa tähdentää, ettei Beirutin aloite ole ristiriidassa ”tiekartan” esitysten kanssa. Siinä ei määritellä Palestiinan valtion rajoja eikä sitä, miten pakolaisasia tulee ratkaista tai Jerusalemin ongelmaa käsitellä. Kaikki, myös valtioitten rajat ja pakolaiskysymys, on Moussan mukaan selvitettävä neuvotteluissa, joille hän antaisi aikaa kaksi vuotta ja sopimusten toteuttamiseen käytännössä viitisen vuotta (yhteensä seitsemän vuotta!). Neuvotteluissa selvitetään, ketkä palaavat asuinalueilleen, ketkä eivät ja mitkä ovat korvaukset.
Moussa pitää Olmertin yksipuolista rajojen määrittelemistä mahdottomana hyväksyä, koska se jatkaisi osapuolten välistä konfliktia loputtomiin.
Hänen mielestään Hamas voisi tukea arabien esitystä, mikä ei tarkoittaisi Israelin valtion tunnustamista, mutta Hamas voisi suostua siihen todettuaan Israelin rauhantahdon.
Vuoden 1973 sotaa Moussa pitää viimeisenä sotana, mitä arabit halusivat. Se sota oli tarpeellinen arabien kunnian palauttamiseksi 1967 sodan häpeällisen tappion vastapainoksi, hän selvittää.
3. ISRAELIN TAHDIKKUUS
Israel on ollut vuosikymmenen ajan Maailman talousorganisaation (WTO) jäsen tekemättä yhtään valitusta Israelia tai sen tuotteita vastaan asetettua syrjintää toisten jäsenvaltioitten taholta. Varsinkin Saudi Arabia tultua organisaation jäseneksi vuosi sitten aihetta olisi ollut, sillä saudit harjoittavat avointa syrjintää israelilaisia tuotteita tai niiden Israelissa valmistettujen tuotteiden osia vastaan lupauksistaan huolimatta.
Israelin viranomaisten selitys on, ettei se halua politisoida kauppaorganisaatiota, vaan toimii mieluummin hienovaraisesti taustalla toivoen, että sen toiminta saisi syrjintää harjoittavat maat seuraamaan esimerkkiä.
Israelilaisten viranomaisten mukaan näin on tapahtunutkin, joskin se vie aikaa.
WTO perustettiin 1995 ja siinä on nyt 149 jäsenmaata, jotka ovat sitoutuneet pidättymään toisen jäsenmaan tuotteiden syrjimisestä. Kaikkiaan 340 valitusta on vuosien aikana tehty organisaation sisällä.
4. USA:N JÄLKEEN EUROOPPA
Olmert hykertelee vieläkin onnesta USA:n matkansa jälkeen, joka hänen mielestään onnistui erinomaisesti.
Mutta nyt on suunniteltava seuraavan maanosan valloittamista. Se on Eurooppa.
Olmertin matkasuunnitelmissa on käväistä kesäkuussa Ranskassa ja Englannissa. Ulkoministeri Tzipi Livni käy jututtamassa Turkin johtajia jo sunnuntaina parin päivän matkansa aikana. Kesäkuun puolivälissä Livni pitää puheen EU-parlamentissa ja tapaa EU maitten ulkoministereitä EU-Israel Association kokouksessa Luxenbourgissa.
Olmert ja Livni uskovat, ettei EU:n kielteinen kanta realignment-suunnitelmaan ole lopullinen, vaan se pyörtää pyhät sanansa ja on mukana määrittelemässä Olmertin kaavailemia rajoja Israelille. Eihän arabiliiton pääsihteeri Moussakaan suoralta kädeltä tyrmää niitä, jos ne ovat osa lopullista suunnitelmaa.
Israelin suunnitelmaan kimpussa häärivät viranomaiset pitävät kummallisena, että EU vaatii Israelia vetäytymään 1967 vapauttamiltaan alueilta, mutta kun Israel esittää pakkosiirtävänsä 70 000 kansalaistaan näiltä Juudean ja Samarian sydänmailta, jotka ovat raamatullisen perinteisesti juutalaisten asuttamia alueita, EU nostaa kädet pystyyn: Ei, ei se käy, ette te voi luovuttaa noita alueita.
Samaan aikaan Israel pyrkii saamaan EU:n tuen sille, etteivät palestiinalaiset pakolaiset voi palata Israeliin, vaan ratkaisu on löydettävä heidän sallimisekseen muuttaa palestiinalaisten alueille tai heidät asutetaan arabimaihin ja ehkä osaksi länsimaihin.
Israelin johto tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että maailmalla levitetään väitteitä palestiinalaisten ahdingosta ja nälänhädästä, olkoon sitten tehty tai todellinen. Siksi Israel siirtää 50 miljoonaa NIS palestiinalaisille heti, kun siihen löytyy sopiva kanava, ja lisäksi ostaa lääkkeitä ja muita hätäaputarvikkeita, jotka toimitetaan palestiinalaisille välittömästi, varsinkin Gazan alueelle.
5. ABBAS EI HALUA ISRAELIN ASEITA
Eilen maassa kierteli uutisia, joitten mukaan Israel antaa kevyitä käsiaseita ja ammuksia Mahmoud Abbasin henkivartijoille. Tämän aamun uutisten mukaan Abbasin kanslia kieltää huhut loukkaantuneina: Ei Abbasin henki ole vaarassa ja maassa on runsaasti aseita ja ammuksia. Lisäksi Erekat varoittaa Israelin johtoa pysymään sivussa palestiinalaisten keskeisistä kahinoista. Israelin valmistusmerkinnöillä varustetut aseet voisivat olla hämmentäviä joutuessaan vastapuolen pyssymiesten käsiin. Järkevä kanta.
Olmert oli jo eilen antanut luvan aseitten toimittamiseksi IDF.n johdon ja Shin Betin suositusten mukaisesti.
Eipähän olisi ensimmäinen kerta, kun Israel toimittaa terroristeille aseet, jotka käännetään israelilaisia vastaan. Oslon sopimusten mukaan Israel lupasi toimittaa 18 000 kivääriä ammuksineen. Arafat vaati kaksinkertaisen määrän, että jokaisella ”taistelijalla” olisi omansa. Peres suostui tähän ilman muuta. Niitä kun oli Israelin toivomuksen tapaan tarkoitus käyttää taistelussa väkivaltaisuuksien lopettamiseksi, eli kuten silloin luonnehdittiin: Antaa PA:n hoitaa arabiterroristit, heillä kun ei ole ihmisoikeusjärjestöjä eikä Peace Now haihattelijoita kiusanaan, kuten IDF:n sotilailla. Moni israelilainen kuoli tai haavoittui niillä aseilla.
Comments