TIISTAI 29.10.13

TIISTAI 29.10.13

1. PÄÄMINISTERI Benyamin Netanyahu selittää ihan totisella naamalla tuntevansa suurta tuskaa määrättyään 26 henkirikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomittua rikollista ja terroristia vapautettaviksi vain saadakseen PA:n ilman mandaattia toimivan PA:n puheen-johtajan Mahmoud Abbasin suostumaan neuvottelujen jatkamiseen Israelin kanssa. Mitään muita lupauksia hänen ei tarvinnut antaa – eikä sillä olisi väliäkään, sillä PA ei pidä sanaansa. Vapautettavat rikolliset vietiin jo eilen kaiken varalta Oferin vankilaan Jerusalemin pohjoispuolella odottamaan tänään tapahtuvaa vapauttamista, 21 heistä Samariaan, 5 Gazan kaistalle. Oferin vankilan ulkopuolella oli jo eilen yli 3000 mielenosoittajaa, mukana terrorin uhrien omaisia, osoittamassa vastustustaan Netanyahun päätökselle, vaikka ei se muuta vapauttamispäätöstä. Pääministeri vetosi vastauksessaan hallituksen kokouksessa Bennettin vastalauseisiin, että annetut lupaukset on pidettävä tarkoittaen tällä sitä, että hallitus teki periaatepäätöksen vankien vapauttamisesta jo ennen neuvottelujen alkamista.

PA:n johto ilmoitti jo eilen, että vapautetuille järjestetään suuri vastaanottoseremonia, jossa Abbas on mukana. Vapauttamista kutsutaan ”eleeksi neuvottelujen jatkumiseksi”. Eiliseen mielenosoitukseen osallistui myös talonrakennusministeri Uri Ariel ja kansanedustajia, monet heistä Beit Yehuda-puolueesta. Monet heistä puhuivat, heidän mukanaan Gila Molcho, jonka veljen Ian Feinbergin terroristit murhasivat Gazassa hänen työskennellä YK:n rakennuksessa. Yksi hänen murhaajistaan vapautettiin jo 2011 terroristien joukossa.

”Emme me ole mikään ele”, Gila Molcho sanoi. ”Ei ole olemassa mitään rauhanprosessia,  emmekä pysty maksamaan hintaa. Bibi Netanyahun tulee havahtua huomatakseen, että nuorisomme saa aivan kauhean viestin, ettei heidän verensä ole enää pyhä”.

Kansanedustaja Aiyelet Shaked sanoi puheessaan, että viimeisen kahden vuoden ajan heitä on pyritty hiljentämään, mutta he eivät pysy ääneti. ”Me osoitamme mieltä ja laadimme lakeja, ja vaikka ensimmäinen yritys epäonnistui, teemme kaikkemme, minkä demokratia sallii saadaksemme lakeja, joilla murhaajien vapauttaminen estetään tulevaisuudessa”.

http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/173326

Vapautettavien terroristien omaiset sen sijaan sanovat olevansa kuin unimaailmassa kuultuaan omaisensa vapauttamisesta. Jotkut heistä myös olettavat, että se voi kasvattaa luottamusta osapuolten välille ja siten auttaa neuvotteluja. He vetoavat siihen, että heidän toimensa tapahtui intifadan tai sodan aikana, jolloin on luonnollista, että vihollisia tapetaan. Eräs PA:n virkailija totesi, että Israelin tuomioistuinten antamat elinkautisrangaistukset ovat romahtaneet, koska tuomiot voidaan pääministerin päätöksellä kevyesti mitätöidä. http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-4446701,00.html

Murhatun lakimiehen Yaakov Shalomin veli Rami Shalom yritti Netanyahulle lähettämässään kirjeessä selittää, miltä tuntuu, kun veljen murhaaja päästetään vapaaksi ennen aikaansa vedoten Netanyahun omaan kokemukseen, kun hänen veljensä Joni Netanyahu sai surmansa Entebben operaatiossa. ”Murhaaja Najeh Mohamed Muqbel surmasi veljeni Yaakov Shalomin vain siksi, että hän oli juutalainen”. Rami Shalom sanoo olettavansa, ettei pääministeri muuta päätöstään, vaan ”vapauttaminen tapahtuu aikataulun mukaan, minkä jälkeen murhamiehet ja terroristit otetaan vastaan PA:n toimesta sankareina, koska he ovat niin innostuneita rauhasta kanssamme”. ” Miksi tämä kaikki? Vankien lunastamiseksi? Rauhansopimuksen vuoksi? Ehdottomasti ei. Halveksittavat ja inhottavat murhaajat vapautetaan turhan takia saadakseen Abbasin istumaan kanssamme keskusteluihin, jotka todennäköisesti eivät johda minnekään”.  Rami (Rehavam) Shalom toteaa, että ”PA:n arabit tarvitsevat rauhaa enemmän kuin me, ja meidänkö tulee maksaa korkein hinta siitä?” Hän toteaa lopuksi, ”ettei pääministeri ja hänen hallituksensa jäsenet voi pestä käsiään (Pilatuksen tavoin: Viaton olen tämän miehen vereen) todeten: Kätemme eivät vuodattaneet verta”. http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-4446534,00.html

2. DEBKAFILE käsittelee artikkelissaan terroristien vapauttamista ja PA:n viimeisimpiä vaatimuksia rauhankeskusteluissa. DF toteaa Netanyahun murehtineen, että 28. elokuuta tekemänsä päätös vapauttamisesta oli yksi vaikeimmista, joita hän on koskaan tehnyt, lisäten, että häntä odottaa paljon vaikeammat päätökset PA:n esittämistä raskaista vaatimuksista.

DF kertoo, että PA on esittänyt listan niistä Israelin neuvottelijoille, mutta Netanyahu on pitänyt ne salaisina kertomatta niistä kansalle mitään.

Debkafile katsoo vaatimusten olevan niin raskaita, että tuskin edes John Kerryn neuvottelu-taito riittää sovittelemaan osapuolten välillä, niin kaukana näkemykset ovat toisistaan.

DF lisää, ettei pääministeri myöskään ole paljastanut kansalle tarjoustaan PA:lle taloudellisesta korvauksesta maa-alueista, jotka jäävät Israelin omistukseen, mikä on ensimmäinen kerta, kun Israelin johtaja panee hintalapun kiistellystä maasta, jonka se Edmond Levyn komitean tutkimusten ja raportin mukaan omistaa.

DEBKAFILE  käy läpi ”PA:n esittämät 16 vaatimusta, jotka ovat sitä luokkaa, että mikä tahansa niistä tekee tuomittujen PA:n arabien vapauttamisesta hyödyttömän ja vaarallisen harjoituksen, aivan kuten Abbas teki pari vuotta sitten”. DF kyselee aiheellisesti, miksi Israel ei vaatimuslistan saatuaan keskeyttänyt neuvotteluja odottaen PA:n tekevän kohtuullisemman listan? DF olettaa Israelin pääneuvottelija Tzipi Livnin selittäneen pääministerille, että ne ovat vain PA:n esittämät näkökohdat ennen neuvotteluja, joissa niistä keskustellaan. Neuvottelut ovat kuitenkin jatkuneet kolme kuukautta ilman läpimurtoa aloittaen neljännen kuukauden yhdeksästä, mikä oli John Kerryn asettama aikaraja neuvotteluille.

Abbas on kuitenkin käyttänyt tätä aikaa vaatimustensa nostamiseen tietäen hyvin, ettei Israel voi niitä hyväksyä. Hän katsoo voittavansa joka tapauksessa, sillä kun Israel ei hyväksy niitä, hän voi syyttää Israelia rauhanneuvottelujen sabotoimisesta, minkä maailma nielee kakistelematta. Koko rauhanprosessi on arabien laatima taitava ansa, johon Netanyahu käveli Livnin ohjailemana ja John Kerryn uhkausten saattelemana ”Israelin kansainvälisestä eristämisestä steroideilla”, kuten hän sen esitti julkisuudessa.

Debkafile esittelee PA:n vaatimukset kursiivisesti esitettyinä:

USA ja Israel tunnustaa, että Palestiinan valtio on miehitetty; Israelin tulee peruuttaa lakinsa Jerusalemin itäosissa; tulevalla valtiolla on yksinoikeus ilmatilaansa, ja sillä tulee olla täysi valvontaoikeus kaikilla raja-asemillaan (Jordanian, Israelin ja Egyptin rajoilla); rajojen tulee perustua 1949 aselepolinjoihin, minkä perusteella PA vaatii seuraavia puskurivyöhykkeitä: Ayalonin laakso, Latrunin erillisalue, Armon Hantatiz alue Jerusalemin länsiosan ja vanhankaupungin välillä, Hulejärven laakso, Golanin Kinneretiin viettävät rinteet, Nitzanan vyöhyke Gazan kaistan pohjoispuolella sekä kolmas osa Suolamerestä ja sen rannoista.

Arabien tulee hallita elektromagneettista ilmatilaa (radioaallot, satelliitti- jne. yhteysmuodot).

PA suostuu vaihtamaan 1,9 % maa-alastaan. Jerusalemin itäosien kaikki muslimeille, kristityille ja juutalaisille pyhät kohteet ovat PA:n täydessä omistuksessa, kuitenkin vakuuttaen kullekin uskontonsa harjoittamisvapauden.

IDF vetää joukkonsa Juudeasta ja Samariasta kolmen vuoden kuluessa, ja kuusi kuukautta sen jälkeen PA on valmis allekirjoittamaan lopullisen rauhansopimuksen.

USA:n ja Israelin tulee hyväksyä oikeutettu ratkaisu pakolaisongelmaan. Jokainen arabi-pakolainen neljänteen sukupolveen on oikeutettu valitsemaan joko jäädä nykyiseen olinpaikkaansa tai palata joko Israelin tai PA:n alueille; kummassakin tapauksessa hänen tulee saada kohtuullinen korvaus menettämästään omaisuudesta.

Pakolaiskysymystä hoitamaan perustetaan kansainvälinen elin, johon kuuluvat PA:n, Israelin, USA:n, EU:n, Kanadan, Australian, Japanin ja arabiliiton edustajat.

Palestiinan valtiolla on oikeus solmia liittoja, myös sotilaallisia, kolmannen osapuolen estämättä. Millään PA:n omistamalla alueella ei saa olla yhtään israelilaista siviiliä tai sotilasta. Vasta sitten, kun kaikki nämä ehdot on täytetty, PA katsoo Israelin ja PA:n arabien välisen konfliktin päättyneeksi. http://www.debka.com/article/23395/With-prisoners’-release-Palestinians-demand-Israel-withdraw-to-1949-lines-renounce-E-Jerusalem

PA:n esittämiä vaatimuksia lukiessa ei voi välttyä havainnolta, että ne ovat kuin sodan voittaneen valtion hävinneelle valtiolle esittämät saneluehdot taistelujen lopettamiseksi.

Jos pääministeri Netanyahu ja pääneuvottelija Livni ovat olleet tietoisia näistä alusta lähtien, miksi he jatkoivat neuvotteluja näiden pohjalta? Toiseksi herää epäilys, että Netanyahun ja Livnin välillä on salainen sopimus, jonka perusteella Livni sai pääneuvottelijan aseman ja oikeusministerin paikan jo ennen hallituksen muodostamista. Oikeusministerinä Livni pystyy estämään epämieluisten lakiesitysten etenemistä tai ainakin viivyttämään niitä. PA:n viimeinen vaatimus on selvästi rasistinen, joten kummastuttaa, miksi oikeusministeri ei millään tavoin puuttunut edes siihen muista vaatimuksista puhumattakaan?

3. UUTISOTSIKOITA

-          PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas vannoi maanantaina, että hän tulee tekemään kaikkensa saadakseen kaikki Israelin vankiloissa tuomioitaan kärsivät PA:n arabit vapautetuiksi. Hän lisäsi, että tänään vapautettavan 26:n lisäksi seuraavat erät vapautetaan pian. Hän pyysi vapautettavien terroristien omaisia tulemaan vastaanottoseremoniaan Mukatan hallintokeskukseen Ramallahissa todeten, ettei Israel vaatinut yhtään Samariaan vapautettavien karkottamista Gazana kaistalle. PA:n vankeinhoidon ministeri Issa Karake arvioi, että vapauttaminen tapahtuu puolen yön maissa. Hän vakuutti edelleen, ettei vankien vapauttaminen liity mitenkään rauhankeskusteluihin, vaikka Netanyahu niin väittää. http://www.jpost.com/Middle-East/Abbas-vows-to-continue-efforts-to-release-all-Palestinian-prisoners-329978

-          Israelin radion julkistaman raportin mukaan PA:n puheenjohtaja Abbas on vihjaillut ehkä suostuvansa väliaikaiseen sopimukseen Israelin kanssa. Puhuessaan YK:n syyskuun avajaisissa hän  sanoutui ehdottomasti irti spekuloinneista tilapäiseksi ratkaisuksi todeten, että vain lopullinen sopimus on hyväksyttävissä. Israelin pääneuvottelija Tzipi Livni torjui myös ajatuksen tilapäisestä ratkaisusta todeten, ettei hän ole koskaan edes puhunut sellaisesta mahdollisuudesta. Hän on painottanut, että sopimus on valmis vasta sitten, kun kaikista kysymyksistä on sovittu. Apulaisministerit  Elkin kuin Danon eivät ole vakuuttuneita Livnin määritelmistä todeten, että Livni voi hyvinkin USA:n painostuksesta suostua tilapäiseen ratkaisuun, mikä olisi suuri virhe. Molemmat apulaisministerit Elkin ja Danon sanovat, etteivät he epäile Livnin suostumista 1949 aselepolinjojen mukaiseen sopimukseen, mutta jos lopulliseen sopimukseen pääsy osoittautuu liian vaikeaksi, Livni voi antaa myöten. He sanovat kokemuksen osoittavan, että tilapäinen ratkaisu on vaarallinen. http://www.jpost.com/Diplomacy-and-Politics/Report-Abbas-softens-objection-to-interim-peace-deal-with-Israel-330037

-          Beit Yehudi-puolueen puheenjohtaja ministeri Naftali Bennett torjuu väitteet, että hänelle olisi tarjottu joko rakentamista Juudeaan ja Samariaan tai vankien vapauttamista. Hän sanoo myös, että jos hän eroaisi hallituksesta, tilalle nousisivat Shas ja Labour, eikä hän pidä sitä edullisena maalle, koska ”Beit Yehuda toimii hallituksen ankkurina, selkärankana ja omatuntona”. Hänen mukaansa Israelin maan luovuttaminen PA:lle on puolueen punainen varoituslinja, ja Netanyahu tietää sen. http://www.jpost.com/Diplomacy-and-Politics/Bennett-tells-iPosti-I-didnt-make-a-deal-with-PM-to-continue-settlement-construction-330033

-          JP:n vakiokolumnisti Caroline Glick antaa oikeusministeri Tzipi Livnistä kuvan maanisen itsekeskeisenä henkilönä, joka näyttää miellyttävältä ja osaaottavalta, ja joka on uskoo olevansa yhtä taitava ellei parempi kuin kuka tahansa, mutta jonka saavutukset oikeusministerinä ja ulkoministerinä sekä neuvottelijana PA:n kanssa kertovat aivan muuta. Hänestä voisi sanoa, että hän sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta jota sekä Ariel Sharon Gazan evakuoimisen aikaan Livnin toimiessa oikeus-ministerinä että Ehud Olmert Livnin ollessa ulkoministeri käyttivät hyväkseen. Livni toimi tehokkaasti oikeusministerinä Sharonin ohjeitten mukaan sabotoiden Gazan karkotusten vastustajien järjestämät mielenosoitus-marssit. Libanonin kakkossodan aikaan Livnin toimiessa ulkoministerinä hän aloitti heti taistelujen alkuvaiheessa neuvottelut taistelujen lopettamiseksi hakien apua siihen USA:sta ja YK:sta. Taistelut lopetettiinkin ilman selvää voittajaa, minkä jälkeen Livnin laatiman YK:n turvallisuus-neuvoston päätöslauselman 1701 mukaan IDF veti joukkonsa Libanonista. YK:n päätöksen mukaan Hizbullah ei saisi aseistautua uudelleen, minkä estäminen ja valvominen jäi YK:n tehtäväksi. Kuten tiedetään, Hizbullah on aseistautunut paremmin kuin moni Lähi Idän itsenäinen valtio YK:n valvojien silmien alla. Glick sanoo, että nämä kaksi surkeaa ja vaarallista epäonnistumista saivat aikaan sen, että Gazan kaistaa hallitsee terrorijärjestö Hamas tuhansine raketteineen ja kranaatteineen, ja Libanonia hallitsee Hizbullah, jolla arvioidaan olevan 65 000 ohjusta ja rakettia, joista jotkut yltävät Dimonaan saakka.

      Glick toteaa, että tämä entinen kansallissosialistinen ja vasemmistolainen katsoo

            olevansa ainoa henkilö, joka tuo Israelille rauhan, vaikka hän ei ymmärrä mitään

             maan turvallisuudesta eikä ota vastuuta Israelille aiheuttamistaan vahingoista.    

            Puolustaessaan ideologiaansa hän on omaksunut rajun hyökkäävän tyylin         

            demonisoiden vastustajiaan häpeilemättä. Glickin artikkelin mukaan Livni on

            vaarallinen diletantti, joka vaarantaa juutalaisen kansan turvallisuuden.

            http://www.jpost.com/Opinion/Columnists/Livnis-political-strategy-330004