VUOSI 5770 ISRAELISSA
Edellinen vuosi 5769 toi suuria muutoksia sekä maailman että Lähi Idän ja poliittisella kentällä. USA sai uuden ja kokemattoman presidentin, josta ei kukaan kunnolla tiennyt juuri mitään, mutta jolla oli hämmästyttävä taito manipuloida Amerikan kansan ja myös sen juutalaisen kansaosan lupaamansa muutoksen taakse. Jos tämä uusi presidentti onkin kokematon, hänen tukenaan on kokenut ja määrätietoinen avustajajoukko, joka ohjaa USA:n politiikkaa ja kohtaloa suuntaan, joka monissa herättää ahdistusta ja jopa pelkoakin. Eikä Israel ole jäänyt tässä sivusta katsojan asemaan, vaan sen kohtalosta heitetään arpaa tavalla, mikä yhä selvemmin asettaa tämän kansan ”erilleen muista kansoista”.
USA:n presidentti Barack Obama pudotti terminologiastaan pois määritelmän ”terrorismin vastainen taistelu”. Hän lähtee siitä, ettei sitä vastaan tule taistella, vaan tulee etsiä tapoja keskusteluihin ja sitä kautta löytää yhteinen tapa ratkoa maailman asioita. Johdonmukaisesti hän Kairossa pitämässään linjanvetopuheessaan selvitti muslimeille periaatteita, joita tästä lähtien tullaan noudattamaan, ja yhtä päämäärätietoisesti hän on tarjonnut keskusteluyhteyttä Iranille, jonka presidentti Mahmoud Ahmadinejad valittiin hyvin epäselvissä olosuhteissa uudelle virkakaudelle, ja joka toistuvasti vaatii Israelin tuhoamista kuin ”häpeätahrana muslimien pyhällä maaperällä, joka kristikunnan etuvartioasemana levittää lännen saastutusta islamin kansoihin”. Koko Israelin perustaminen on hänen mukaansa vain länsivaltojen huonon omantunnon rauhoittamista väitetyn holokaustin vuoksi, jota hän pitää myyttinä.
Obaman ”rauhanpolitiikka” on saanut USA:n armeijan johtajat epätietoisuuteen, miten heidän tulisi johtaa armeijoitaan Irakissa ja Afganistanissa. Irak alkaa olla valmis ottamaan kohtalonsa omien johtajiensa käsiin USA:n vetäessä joukkojaan maasta vuoden loppuun mennessä, mutta Afganistanissa sota kiihtyy entistä verisemmäksi. USA:n armeijan taistelu-menetelmät eivät ole sopivia gerillatyyppiseen sodankäyntiin, eikä sodanjohdon epätietoisuus päämäärästä yhtään paranna tilannetta. Tämä tyrkkii USA:n liittolaisia Iranin syliin.
2. Israel ei kuitenkaan voi odottaa rauhankeskustelujen tuloksia, sillä koko maan turvallisuus ja viime kädessä koko sen säilyminen hengissä on vaakalaudalla. Israel on koonnut parhaat aivonsa ja suunnittelutaitonsa pystyäkseen vastaamaan sitä vastaan nousseisiin uusiin haasteisiin, joista Iranin ydinaseen valmistuminen lähi kuukausien aikana on kiireisin ja hälyttävin. Vuosikaudet länsivallat ovat käyneet ”kissa ja hiiri leikkiä” Iranin mullahien kanssa, jotka vuoroin lupaavat ja vuoroin kieltävät jo lupaamansa. Tällä taktiikalla he ovat voittaneet aikaa, jonka kuluessa he ovat pystyneet rakentamaan ydinteollisuutensa nykyiseen vaiheeseen, jossa heillä lienee yli 8500 toimivaa sentrifugia, jotka yötä päivää rikastavat uraania. Useimpien arvioiden mukaan Iranilla on jo tarpeeksi rikastettua uraania ainakin yhtä atomipommia varten, joka voi olla valmis ohjuksen kärkiosaan sijoitettavaksi muutaman kuukauden sisällä. Iranin seuraava askel onkin tarvittavan kuljetuskaluston kehittäminen, jolla ydinpommit voidaan kuljettaa haluttuihin kohteisiin. Heillä on jo 2 500 km:n etäisyydelle lentäviä ohjuksia, joiden osumatarkkuus on tiettävästi kymmenisen metriä. Uusimmat ohjukset käyttävät kiinteää polttoainetta, minkä vuoksi ohjukset voidaan sijoittaa valmiiksi polttoaineella varustettuina maanalaisiin siiloihin, joista niiden havaitseminen esim. satelliiteista käsin on lähes mahdotonta ennen niiden laukaisemista.
TOISEN keskietäisyyden vaaran Israelille muodostavat Syyrian ja Hizbullahin Katjusha- ja muut keskimatkan raketit ja ohjukset, joilla ne yltävät ainakin Tel Aviviin saakka.
LYHYEN matkan vaaran muodostavat Hamasin ja muitten terrorijärjestöjen salakuljettamat ja kotipajoissa valmistetut Kassam ja Grad raketit, joilla ne pystyvät terrorisoimaan Gazasta käsin lähialueita aina Ashdodiin ja Beershebaan saakka. Täten voidaan todeta, että valtaosa maan 7 465 000 asukkaasta, niistä 5 569 000 juutalaista, on vihollisten ohjusten ja rakettien kantomatkan sisällä. Kuitenkin puolustusministeri Ehud Barak vakuuttaa, ettei niistä ole maalle sen olemassaoloa uhkaavaa vaaraa. Miten paljon tässä on kapea-alaista puoluepolitiikkaa, on vaikea arvioida, mutta Barakin vakuuttelu Israelin voimasta ei oikein vakuuta. Iranin presidentti uhkasikin äskettäin, että jos Israel ja USA iskevät sen ydinlaitoksia vastaan, Iran iskee ohjuksillaan Israelin ydintutkimusreaktoriin Dimonassa. Maaliskuussa pääministeriksi valitulla Benyamin Netanyahulla on kuolemanvakava tehtävä edessään.
3. NÄIDEN edellä kuvattujen uhkakuvien vastapainoksi Israel on joutunut rakentamaan omaa puolustusjärjestelmäänsä. On huomioitava, ettei Israelin armeijan runko perustu hyökkäykseen vaan puolustukseen. Tämä on ollut johtavana ajatuksena alusta lähtien. Israel ei ole itse provosoinut hyökkäyksiä sitä vastaan, sen ympärillä asuvat kansat ovat oma-aloitteisesti hyökänneet Israelin kimppuun perimmäisenä tavoitteenaan sen tuhoaminen ja juutalaisen kansan ajaminen pois maastaan – sen jäännöksen, joka selviää hengissä arabien lupaamasta ”ennen kokemattomasta verilöylystä ja massamurhasta”, mikä sisältyi jo arabiliiton pääsihteerin lausuntoon ennen Israelin itsenäisyystaistelua 1948.
Israelin ohjuspuolustus perustuu kolmeen tasoon. Ballistisia ohjuksia torjutaan USA:n toimittaman Thaad-, Aegis- ja Patriot-järjestelmien avulla, joita tukevat Israelin kehittämät Arrow-2 ja Arrow-3 torjuntaohjukset. Loppuvuodesta näiden järjestelmien yhteensopivuutta testataan suuressa sotaharjoituksessa Israelissa. Asiaa käsittelee Washington Post artikkelissaan. Lyhyen matkan raketteja tuhotaan Iron Dome ja Davidin kilpi järjestelmin.
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/09/18/AR2009091801787.html
4. ISRAELIN valtion päämääränä ei ole kehittyä sotilasvaltioksi, vaan rakentaa vuosisatojen raunioittamasta maasta turvallinen ja rauhallinen kotimaa juutalaisille asukkaille, jotka parin tuhannen vuoden ajan ovat olleet hajotettuina ympäri maailman. Juutalaisia alkoi muuttaa suuremmassa mitassa esi-isiensä maahan 1850-luvulta lähtien vainojen ajamina Turkin Ottomaanihallituksen epäluuloisesta vastustuksesta huolimatta, kiihtyen suuresti Englannin luvatessa 1917 perustaa kotimaan juutalaisille silloiseen Palestiinaan. Englannin paikallinen sotilas-hallinto ei kuitenkaan halunnut tietää mitään Lontoon hallituksen lupauksista ja pyrki kaikin tavoin vaikeuttamaan juutalaisten muuttoa maahan. Vasta Israelin julistaessa itsenäisyytensä portit lopulta avautuivat lopullisesti. Mutta maailma ei ole yhtään avuliaampi hyväksymään tosiasiaa, että Israelin Jumalan lupaama maapala Välimeren rannalla on todella tarkoitettu juutalaiselle kansalle eikä kellekään toiselle. Tämä vastustus ilmenee lukuisin tavoin. Israelin oikeutta puolustautua halutaan mitätöidä. Ennen IDF:n viimeistä operaatiota Hamasin rakettitulen lopettamiseksi Gazasta, Hamas ja muut terrori-järjestöt ampuivat 8 vuoden aikana 12000 rakettia ja kranaattia rajan yli Israelin puolelle. Vaikka Israelin armeijan suunnittelijat tekivät kaikkensa minimoidakseen siviiliuhreja taistelujen aikana, ilmoittaen asukkaille etukäteen hyökkäyksestä määrättyyn kohteeseen lentolehtisten ja jopa käsipuhelimien avulla, maailman poliittinen johto on tuominnut Israelin suhteettoman väkivallan käytöstä, tarkoituksellisesta iskuista siviilikohteisiin ja jopa sotarikoksista, kuten YK:n Ihmisoikeusneuvoston asettaman ns. Goldstonen komission 575-sivuisessa raportissa todetaan. Israel tuomitaan siinä yksipuolisesti hyökkääjäksi ja Hamas viattomaksi uhriksi, jota ylivoimainen armeija tuhoaa mielihalujensa mukaan. Siinä annetaan Israelille kolme kuukautta aikaa tutkia väitettyjä rikoksia, ja YK:n asettama valvontakomitea raportoi YK:lle kuuden kuukauden sisällä, onko Israel toiminut kuten määrätään vai alistetaanko asia Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkittavaksi syytetoimia varten. Raportin sanoma on lyhyesti tämä: Israelin olisi pitänyt antaa Hamasin jatkaa rakettitultaan siviilikohteitaan vastaan ilman minkäänlaisia sotilaallisia vastatoimia.
5. ISRAELIN ja PA:n väliset rauhankeskustelut ovat olleet poikki Olmertin hallituksen kaatumisesta lähtien. PA:n nykyinen puheenjohtaja, entinen terroristi Mahmoud Abbas rohkaistui USA:n uuden islaminmyönteisen presidentin oletettavasta tuesta siinä määrin, että hän alkoi vaatimaan arabiliiton rauhansuunnitelman mukaisesti Israelin vetäytymistä 1949 aselepolinjoille, joita Abba Eban aikoinaan kutsui ”Auschwitzin rajoiksi”, sillä ne asettavat Israelin puolustuskyvyttömään asemaan. Abbas tietää aivan hyvin, ettei mikään Israelin hallitus tule suostumaan siihen, mutta tiukka linja tässä vaiheessa palvelee Abbasia hyvin. Hän sai junailtua Fatahin yleiskokouksessa – ensimmäisessä 20:en vuoteen – vanhankaartin kovaa linjaa edustavat miehet Fatahin johtoon. Tämä helpottaa yhteyden luomista Hamasin kanssa, joka ei ole koskaan tunnustanut Israelia eikä lupaa sitä tulevaisuudessakaan. Obaman Lähi Idän erikoislähettiläs George Mitchell yritti sukkuloimalla Jerusalemin ja Ramallahin välillä saada Netanyahun ja Abbasin suostumaan tapaamiseen New Yorkissa YK:n yleiskokouksen aikana Obaman toimiessa välittäjänä, mutta sopua ei löytynyt.
Hamasin sieppaama IDF:n sotilas Gilad Shalit on edelleen panttivankina, eikä Hamas luvannut toimittaa hänelle hänen vanhempiensa valmistamaa uuden vuoden pakettia. Tämä kanava rauhankeskusteluissa on siten toistaiseksi jumissa.
6. LÄHI IDÄSSÄ on Iranin kasvavan vaikutusvallan ohella kehittymässä aivan uusi suuntaus, minkä merkitystä tarkkailijat ovat pyrkineet ymmärtämään. Kysymys on Turkin voimakkaasta lähentymisestä naapurimaitaan Irakia ja Syyriaa. Maitten johtajat ovat keskustelleet keskenään ja sopineet yhteistoiminnasta, Syyrian ja Turkin välillä sovittiin jopa rajan aukaisemisesta esteettömälle liikenteelle. Turkin haaveena on saada kauppaliikenne Persianlahdelta Irakin ja Syyrian kautta Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan. Turkki on hakenut yhteyksiä myös Iranin kanssa, ja jopa Jordaniaa kositaan mukaan. Istanbulista halutaan muodostaa ”rauhan kaupunkia”. http://www.joelstrumpet.com/?p=2192
http://www.joelstrumpet.com/?p=2193, http://www.joelstrumpet.com/?p=2194
Kastel 20.09.09 Gavriel
Edellinen vuosi 5769 toi suuria muutoksia sekä maailman että Lähi Idän ja poliittisella kentällä. USA sai uuden ja kokemattoman presidentin, josta ei kukaan kunnolla tiennyt juuri mitään, mutta jolla oli hämmästyttävä taito manipuloida Amerikan kansan ja myös sen juutalaisen kansaosan lupaamansa muutoksen taakse. Jos tämä uusi presidentti onkin kokematon, hänen tukenaan on kokenut ja määrätietoinen avustajajoukko, joka ohjaa USA:n politiikkaa ja kohtaloa suuntaan, joka monissa herättää ahdistusta ja jopa pelkoakin. Eikä Israel ole jäänyt tässä sivusta katsojan asemaan, vaan sen kohtalosta heitetään arpaa tavalla, mikä yhä selvemmin asettaa tämän kansan ”erilleen muista kansoista”.
USA:n presidentti Barack Obama pudotti terminologiastaan pois määritelmän ”terrorismin vastainen taistelu”. Hän lähtee siitä, ettei sitä vastaan tule taistella, vaan tulee etsiä tapoja keskusteluihin ja sitä kautta löytää yhteinen tapa ratkoa maailman asioita. Johdonmukaisesti hän Kairossa pitämässään linjanvetopuheessaan selvitti muslimeille periaatteita, joita tästä lähtien tullaan noudattamaan, ja yhtä päämäärätietoisesti hän on tarjonnut keskusteluyhteyttä Iranille, jonka presidentti Mahmoud Ahmadinejad valittiin hyvin epäselvissä olosuhteissa uudelle virkakaudelle, ja joka toistuvasti vaatii Israelin tuhoamista kuin ”häpeätahrana muslimien pyhällä maaperällä, joka kristikunnan etuvartioasemana levittää lännen saastutusta islamin kansoihin”. Koko Israelin perustaminen on hänen mukaansa vain länsivaltojen huonon omantunnon rauhoittamista väitetyn holokaustin vuoksi, jota hän pitää myyttinä.
Obaman ”rauhanpolitiikka” on saanut USA:n armeijan johtajat epätietoisuuteen, miten heidän tulisi johtaa armeijoitaan Irakissa ja Afganistanissa. Irak alkaa olla valmis ottamaan kohtalonsa omien johtajiensa käsiin USA:n vetäessä joukkojaan maasta vuoden loppuun mennessä, mutta Afganistanissa sota kiihtyy entistä verisemmäksi. USA:n armeijan taistelu-menetelmät eivät ole sopivia gerillatyyppiseen sodankäyntiin, eikä sodanjohdon epätietoisuus päämäärästä yhtään paranna tilannetta. Tämä tyrkkii USA:n liittolaisia Iranin syliin.
2. Israel ei kuitenkaan voi odottaa rauhankeskustelujen tuloksia, sillä koko maan turvallisuus ja viime kädessä koko sen säilyminen hengissä on vaakalaudalla. Israel on koonnut parhaat aivonsa ja suunnittelutaitonsa pystyäkseen vastaamaan sitä vastaan nousseisiin uusiin haasteisiin, joista Iranin ydinaseen valmistuminen lähi kuukausien aikana on kiireisin ja hälyttävin. Vuosikaudet länsivallat ovat käyneet ”kissa ja hiiri leikkiä” Iranin mullahien kanssa, jotka vuoroin lupaavat ja vuoroin kieltävät jo lupaamansa. Tällä taktiikalla he ovat voittaneet aikaa, jonka kuluessa he ovat pystyneet rakentamaan ydinteollisuutensa nykyiseen vaiheeseen, jossa heillä lienee yli 8500 toimivaa sentrifugia, jotka yötä päivää rikastavat uraania. Useimpien arvioiden mukaan Iranilla on jo tarpeeksi rikastettua uraania ainakin yhtä atomipommia varten, joka voi olla valmis ohjuksen kärkiosaan sijoitettavaksi muutaman kuukauden sisällä. Iranin seuraava askel onkin tarvittavan kuljetuskaluston kehittäminen, jolla ydinpommit voidaan kuljettaa haluttuihin kohteisiin. Heillä on jo 2 500 km:n etäisyydelle lentäviä ohjuksia, joiden osumatarkkuus on tiettävästi kymmenisen metriä. Uusimmat ohjukset käyttävät kiinteää polttoainetta, minkä vuoksi ohjukset voidaan sijoittaa valmiiksi polttoaineella varustettuina maanalaisiin siiloihin, joista niiden havaitseminen esim. satelliiteista käsin on lähes mahdotonta ennen niiden laukaisemista.
TOISEN keskietäisyyden vaaran Israelille muodostavat Syyrian ja Hizbullahin Katjusha- ja muut keskimatkan raketit ja ohjukset, joilla ne yltävät ainakin Tel Aviviin saakka.
LYHYEN matkan vaaran muodostavat Hamasin ja muitten terrorijärjestöjen salakuljettamat ja kotipajoissa valmistetut Kassam ja Grad raketit, joilla ne pystyvät terrorisoimaan Gazasta käsin lähialueita aina Ashdodiin ja Beershebaan saakka. Täten voidaan todeta, että valtaosa maan 7 465 000 asukkaasta, niistä 5 569 000 juutalaista, on vihollisten ohjusten ja rakettien kantomatkan sisällä. Kuitenkin puolustusministeri Ehud Barak vakuuttaa, ettei niistä ole maalle sen olemassaoloa uhkaavaa vaaraa. Miten paljon tässä on kapea-alaista puoluepolitiikkaa, on vaikea arvioida, mutta Barakin vakuuttelu Israelin voimasta ei oikein vakuuta. Iranin presidentti uhkasikin äskettäin, että jos Israel ja USA iskevät sen ydinlaitoksia vastaan, Iran iskee ohjuksillaan Israelin ydintutkimusreaktoriin Dimonassa. Maaliskuussa pääministeriksi valitulla Benyamin Netanyahulla on kuolemanvakava tehtävä edessään.
3. NÄIDEN edellä kuvattujen uhkakuvien vastapainoksi Israel on joutunut rakentamaan omaa puolustusjärjestelmäänsä. On huomioitava, ettei Israelin armeijan runko perustu hyökkäykseen vaan puolustukseen. Tämä on ollut johtavana ajatuksena alusta lähtien. Israel ei ole itse provosoinut hyökkäyksiä sitä vastaan, sen ympärillä asuvat kansat ovat oma-aloitteisesti hyökänneet Israelin kimppuun perimmäisenä tavoitteenaan sen tuhoaminen ja juutalaisen kansan ajaminen pois maastaan – sen jäännöksen, joka selviää hengissä arabien lupaamasta ”ennen kokemattomasta verilöylystä ja massamurhasta”, mikä sisältyi jo arabiliiton pääsihteerin lausuntoon ennen Israelin itsenäisyystaistelua 1948.
Israelin ohjuspuolustus perustuu kolmeen tasoon. Ballistisia ohjuksia torjutaan USA:n toimittaman Thaad-, Aegis- ja Patriot-järjestelmien avulla, joita tukevat Israelin kehittämät Arrow-2 ja Arrow-3 torjuntaohjukset. Loppuvuodesta näiden järjestelmien yhteensopivuutta testataan suuressa sotaharjoituksessa Israelissa. Asiaa käsittelee Washington Post artikkelissaan. Lyhyen matkan raketteja tuhotaan Iron Dome ja Davidin kilpi järjestelmin.
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/09/18/AR2009091801787.html
4. ISRAELIN valtion päämääränä ei ole kehittyä sotilasvaltioksi, vaan rakentaa vuosisatojen raunioittamasta maasta turvallinen ja rauhallinen kotimaa juutalaisille asukkaille, jotka parin tuhannen vuoden ajan ovat olleet hajotettuina ympäri maailman. Juutalaisia alkoi muuttaa suuremmassa mitassa esi-isiensä maahan 1850-luvulta lähtien vainojen ajamina Turkin Ottomaanihallituksen epäluuloisesta vastustuksesta huolimatta, kiihtyen suuresti Englannin luvatessa 1917 perustaa kotimaan juutalaisille silloiseen Palestiinaan. Englannin paikallinen sotilas-hallinto ei kuitenkaan halunnut tietää mitään Lontoon hallituksen lupauksista ja pyrki kaikin tavoin vaikeuttamaan juutalaisten muuttoa maahan. Vasta Israelin julistaessa itsenäisyytensä portit lopulta avautuivat lopullisesti. Mutta maailma ei ole yhtään avuliaampi hyväksymään tosiasiaa, että Israelin Jumalan lupaama maapala Välimeren rannalla on todella tarkoitettu juutalaiselle kansalle eikä kellekään toiselle. Tämä vastustus ilmenee lukuisin tavoin. Israelin oikeutta puolustautua halutaan mitätöidä. Ennen IDF:n viimeistä operaatiota Hamasin rakettitulen lopettamiseksi Gazasta, Hamas ja muut terrori-järjestöt ampuivat 8 vuoden aikana 12000 rakettia ja kranaattia rajan yli Israelin puolelle. Vaikka Israelin armeijan suunnittelijat tekivät kaikkensa minimoidakseen siviiliuhreja taistelujen aikana, ilmoittaen asukkaille etukäteen hyökkäyksestä määrättyyn kohteeseen lentolehtisten ja jopa käsipuhelimien avulla, maailman poliittinen johto on tuominnut Israelin suhteettoman väkivallan käytöstä, tarkoituksellisesta iskuista siviilikohteisiin ja jopa sotarikoksista, kuten YK:n Ihmisoikeusneuvoston asettaman ns. Goldstonen komission 575-sivuisessa raportissa todetaan. Israel tuomitaan siinä yksipuolisesti hyökkääjäksi ja Hamas viattomaksi uhriksi, jota ylivoimainen armeija tuhoaa mielihalujensa mukaan. Siinä annetaan Israelille kolme kuukautta aikaa tutkia väitettyjä rikoksia, ja YK:n asettama valvontakomitea raportoi YK:lle kuuden kuukauden sisällä, onko Israel toiminut kuten määrätään vai alistetaanko asia Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkittavaksi syytetoimia varten. Raportin sanoma on lyhyesti tämä: Israelin olisi pitänyt antaa Hamasin jatkaa rakettitultaan siviilikohteitaan vastaan ilman minkäänlaisia sotilaallisia vastatoimia.
5. ISRAELIN ja PA:n väliset rauhankeskustelut ovat olleet poikki Olmertin hallituksen kaatumisesta lähtien. PA:n nykyinen puheenjohtaja, entinen terroristi Mahmoud Abbas rohkaistui USA:n uuden islaminmyönteisen presidentin oletettavasta tuesta siinä määrin, että hän alkoi vaatimaan arabiliiton rauhansuunnitelman mukaisesti Israelin vetäytymistä 1949 aselepolinjoille, joita Abba Eban aikoinaan kutsui ”Auschwitzin rajoiksi”, sillä ne asettavat Israelin puolustuskyvyttömään asemaan. Abbas tietää aivan hyvin, ettei mikään Israelin hallitus tule suostumaan siihen, mutta tiukka linja tässä vaiheessa palvelee Abbasia hyvin. Hän sai junailtua Fatahin yleiskokouksessa – ensimmäisessä 20:en vuoteen – vanhankaartin kovaa linjaa edustavat miehet Fatahin johtoon. Tämä helpottaa yhteyden luomista Hamasin kanssa, joka ei ole koskaan tunnustanut Israelia eikä lupaa sitä tulevaisuudessakaan. Obaman Lähi Idän erikoislähettiläs George Mitchell yritti sukkuloimalla Jerusalemin ja Ramallahin välillä saada Netanyahun ja Abbasin suostumaan tapaamiseen New Yorkissa YK:n yleiskokouksen aikana Obaman toimiessa välittäjänä, mutta sopua ei löytynyt.
Hamasin sieppaama IDF:n sotilas Gilad Shalit on edelleen panttivankina, eikä Hamas luvannut toimittaa hänelle hänen vanhempiensa valmistamaa uuden vuoden pakettia. Tämä kanava rauhankeskusteluissa on siten toistaiseksi jumissa.
6. LÄHI IDÄSSÄ on Iranin kasvavan vaikutusvallan ohella kehittymässä aivan uusi suuntaus, minkä merkitystä tarkkailijat ovat pyrkineet ymmärtämään. Kysymys on Turkin voimakkaasta lähentymisestä naapurimaitaan Irakia ja Syyriaa. Maitten johtajat ovat keskustelleet keskenään ja sopineet yhteistoiminnasta, Syyrian ja Turkin välillä sovittiin jopa rajan aukaisemisesta esteettömälle liikenteelle. Turkin haaveena on saada kauppaliikenne Persianlahdelta Irakin ja Syyrian kautta Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan. Turkki on hakenut yhteyksiä myös Iranin kanssa, ja jopa Jordaniaa kositaan mukaan. Istanbulista halutaan muodostaa ”rauhan kaupunkia”. http://www.joelstrumpet.com/?p=2192
http://www.joelstrumpet.com/?p=2193, http://www.joelstrumpet.com/?p=2194
Kastel 20.09.09 Gavriel
Comments