TORSTAI 24.09.09
1. YK:N YLEISKOKOUKSEN suuret puheet on pidetty ja nyt on ohjelmassa niiden sisällön analysointi ja määritteleminen, mitä milläkin tarkoitettiin. Vain kaksi eilisistä puhujista puhui ilman diplomatian hämärtävää viittaa: Libyan värikäs presidentti Muammar Gaddafi ja Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad. Molemmat puhujat saivat myös osan jäsenmaitten tärkeimmistä johtajista poistumaan salista puheen ajaksi.
Libyan presidentti Gaddafi puhui maansa edustajana ensimmäisen kerran 40:n vuoteen YK:n yleiskokouksessa. Teatraalisesti hän repi kopion YK:n peruskirjasta puheensa aikana, joka kesti 90 minuuttia kullekin sallitun 15 minuutin asemesta. Hän antoi YK:n turvallisuus-neuvostolle uuden nimen: ”Ei sitä tule kutsua turvallisuusneuvostoksi, vaan terrori-neuvostoksi”, hän selitti, ”koska sen viisi pysyvää jäsenmaata – USA, Venäjä, Ranska, Englanti ja Kiina, terrorisoivat maailmaa sen kautta”. Ennen sitä hän kuitenkin ylisti presidentti Obamaa saaden suosionosoituksia, mutta myös ymmärtävää naurua joittenkin taholta. Hänen sanomansa koski YK:n yleiskokouksen rajoitettua valtaa verrattuna turvallisuusneuvostoon: ”Eri maitten edustajat velvoitetaan esiintymään istunnon aikana, mutta sitten he häipyvät”. Libyan presidentti menetti uskottavuutensa ottaessaan lämpimästi vastaan Skotlannin vapauttaman Lockerbien pommin asentajan Abdel Basset al-Megrahin. YK:n rakennuksen ulkopuolelle oli tullut mielenosoittajia, joista toiset ylistivät ”Afrikan kuningasta”, toiset – pääasiassa siirtolaisia Libyasta – syyttivät Gaddafia hänen rikoksistaan sananvapautta ja ihmisoikeuksia vastaan maassaan. (JP)
2. IRANIN PRESIDENTTI Mahmoud Ahmadinejad ei myöskään pettänyt odotuksia puheensa sisällön suhteen, vaikka hän olikin siistinyt sitä holokaustia koskevalta osaltaan. Osa länsimaitten edustajista marssi ulos salista, toisten pysyessä istuimillaan, mutta pitäen käsiään liikkumatta toisten taputtaessa puhujille, kuten Gaddafin mainitessa vastustavansa kahden valtion periaatetta Palestiinaan, minkä sijaan hän ehdotti ”demokraattista arabivaltiota ilman uskonnollista fanatismia”, koska ”kaksi valtiota pienellä maatilkulla sijaitsevat osin päällekkäin”. Gaddafi myös kielsi yleisen kuvitelman, että arabit ovat juutalaisten vihollisia. Päinvastoin hän ennusti, että tulee aika, jolloin juutalaiset tarvitsevat arabeja. Samalla hän tyrkkäsi länsivaltoja mainiten: ”Katsokaa, mitä kaikki muut ovat tehneet juutalaisille”.
AHMADINEJAD selvitti journalisteille antamassaan haastattelutilaisuudessa näkemyksiään ennen YK:n puhettaan. Hän totesi, ettei Obama ole ensimmäinen USA:n presidentti, joka pitää Irania vihollisenaan. Hän kielsi tämän todeten, että nykyinen tilanne tarjoaa ennen kaikkea tilaisuuden kaikille. Hän viittasi, että historia todistaa näin tapahtuneen ennenkin. Hän oli haastattelun aikana rento ja hillitty nostamatta ääntään missään vaiheessa silloinkaan, kun kysyttiin vaikeista asioista kuten Iranin ydinasehaaveista: ”Iran ei havittele ydinaseita. Toivon Mr. Obaman toimivan tarjoamansa muutoksen mukaisesti”. Toiseksi hän totesi, että turvattomuuden lähteet maailmalla on saatettava keskustelun piiriin. Hän lupasi pyytää Iranin oikeusviranomaisia kohtelemaan kolmen Iraniin Afganistanista eksyneen vaeltajan tapausta mahdollisimman helläkätisesti lupaamatta kuitenkaan mitään heidän vapauttamisekseen. Kanadalaisen journalistin Maziar Maharin kohtalosta hän ei halunnut puhua. Mahari toimi Newsweek-lehden edustajana Iranissa ja pidätettiin kesäkuun vaalien yhteydessä. Ahmadinejadin mielestä hallituksella ei ollut mitään yhteyttä vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin ja väkivaltaisuuksiin todeten, etteivät niissä kuolleet olleet syyttömiä. (JP)
3. AHMADINEJAD syytti Israelia ”epäinhimillisestä politiikasta” territorioissa sekä maailman hallitsemisesta. IDF:n Gazan operaatiota hän kutsui ”barbaariseksi hyökkäykseksi” ja syytti länsivaltoja farisealaisuudesta puhuessaan demokratiasta rikkoen samalla sen perusteita. Hän näki toivon pilkistävän kansojen alkaessa herätä näkemään sen ja vastustamaan tätä tekopyhyyttä. ”Miten kukaan voi uskoa, että epäinhimillinen politiikka Palestiinassa voi jatkua? Miten miehittäjän rikokset puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia ja heidän kotejaan, farmejaan, kouluja ja sairaaloita vastaan jatkuvat määrättyjen hallitusten ilman ehtoja tapahtuvan hyväksymisen ja tuen avulla?” Hän jatkoi ennustaen, ettei pienen vähemmistön hallinta koskien politiikkaa, taloutta ja kulttuuria suuressa osassa maailmaa epämääräisten verkostojensa kautta saattaen voimaan uudenlaisen orjuuden, joka vahingoittaa toisten kansojen, jopa Euroopan ja USA:n, uskottavuutta edistääkseen rasistisia tavoitteitaan, ole enää hyväksyttävissä. Hän pyrki näillä hyökkäyksillään osoittautumaan kehitysmaitten itse valituksi johtajaksi, jotka ovat joutuneet kehittyneitten maitten hyökkäysten kohteiksi. Hän viittasi vieraiden maitten joukkoihin, jotka ovat tunkeutuneet Lähi Itään levittäen väkivaltaa, terroria ja toisten maitten painostamista.
Ahmadinejad kehui kesäkuun parlamentti- ja presidentin vaaleja voitollisiksi ja demokraattisiksi aloittaen uuden kappaleen maansa sisäisessä kehityksessä kansan valitessa hänet uudelleen valtaan suurella enemmistöllä.
Suurin osa länsimaitten edustajista poistui salista jättäen vain sihteerinsä ja avustavan henkilökuntansa saliin Ahmadinejadin puheen ajaksi.
Pääministeri Netanyahu, YK:n lähettiläs Shalev ja USA:n lähettiläs Oren tuomitsivat Ahmadinejadin puheen rasistisena ja hengeltään samaksi mikä hallitsi natsien retoriikkaa, jonka ”päämääränä oli juutalaisen kansan tuhoaminen syyttäen heitä maailman hallitsemisesta salajärjestöjensä kautta jatkaakseen kansojen orjuuttamista”. http://www.haaretz.com/hasen/spages/1116678.html
4. PALESTIINALAISET ovat perin juurin hämmästyneitä ja epäuskoisia heidän ”presidenttinsä” PA:n puheenjohtajan Mahmoud Abbasin alistuessa presidentti Baruck Obaman painostuksen alla suostumalla vastoin kaikkia ennakkolausuntojaan puristamaan Netanyahun kättä, ja mikä vielä pahempaa, istumaan saman pöydän ääreen hänen kanssaan. Abbas on toistuvasti vannonut maaliskuusta lähtien, ettei hän suostu minkäänlaisiin myönnytyksiin Israelin hallituksen kanssa, ennen kuin se hyväksyy kahden valtion periaatteen ja julistaa täydellisen rakennuskiellon Juudeaan ja Samariaan, myös Itä Jerusalemiin. JP:n huomioitsijat toteavat yksimielisesti, että Abbasin arvovalta, joka hämmästyttävästi nousi Fatahin Betlehemin yleiskokouksen johdosta, on kärsinyt pahan kolauksen, josta hänen voi olla vaikea selviytyä. Syytös koskee myös Obamaa, jonka he katsovat pettäneen heidät luvattuaan painostaa Israelia ja tunnustaa palestiinalaisten oikeudet, mutta pakotti Abbasin näytösesitykseen oman uskottavuutensa nostamiseksi.(JP)
5. Obama pyrki puheessaan yleiskokoukselle säilyttämään jonkinasteisen
tasapuolisuuden. Hänen viestinsä oli tämä: ”On tullut aika aloittaa neuvottelut – ilman ennakkoehtoja. Päämäärä on selvä: Kaksi rinnakkain rauhassa ja turvallisina asuvaa valtiota – juutalainen valtio juutalaisille todellisessa turvallisuudessa israelilaisille, sekä elinkelpoinen, itsenäinen Palestiinan valtio yhtenäisellä maa-alueella, mikä lopettaa miehityksen, joka alkoi 1967 sodassa ja mikä huomioi palestiinalaisten potentiaalin.” Samalla kun Israelin edustajat panivat mielihyvin merkille maininnan ”juutalaisesta valtiosta”, Obaman viittaus siihen, ”ettei Amerikka enää hyväksy laittoman siirtolaistoiminnan jatkumista Länsirannalla”, tämä osoittaa hänen puheensa taustalla piileskelevän voimakkaan Israelin vastaisuuden puettuna diplomatian käärinliinoihin. Juutalaiset sionistit, sekä oikealla että vasemmalla, ovat toistuvasti todenneet, että ”setleritoiminnan”, eli juutalaisten yhteisöjen, säilyminen ja kasvaminen Juudeassa ja Samariassa on Israelin kansan elinehto. ”Ilman sitä kansa nääntyy ahtaalle kaistalle pakotettuna ja valtion puolustuskyvyn säilyminen vaarantuu ratkaisevasti.”
”Israel olisi tarvinnut nyt johtajan, joka muinaisten johtajien tavoin olisi uskaltanut lyödä nyrkkiä pöytään ja ilmoittaa yksiselitteisesti, ettei Israel ole USA:n vasallivaltio, joka tekee juuri niin kuin Yhdysvaltain johtajan hetkittäiset mieltymykset edellyttävät”. Näin teki Menachem Begin ja näin teki Yitzhak Shamir keskustellessaan USA:n presidentin kanssa, eivätkä välit siitä suinkaan huonontuneet, päinvastoin molemminpuolinen kunnioitus kasvoi.
Netanyahun katsotaan ”juhlineen” ennen aikaisesti uskoen Obaman politiikan siirtyneen muslimi-myönteisyydestä luotettavimman liittolaisensa rinnalle. NU:n kansanedustaja Arye Eldad esitti asian näin: ”USA:n presidentti haluaa pakottaa Israelille Palestiinan valtion 1967 rajoilla, mitä Netanbyahu valittiin vastustamaan. Netanyahun täytyy nyt toimia tämän estämiseksi tai hän astuu Obaman asettamaan loukkuun, josta emme pysty pakenemaan.” Hän kehotti Netanyahua käyttämään vaikutusvaltaansa Kongressissa taivuttaakseen siellä olevat Israelin tukijat estämään Obaman suunnitelmat. Eldad moitti Netanyahua, että tämä käytti väärää ”elekieltä” esiintymällä pää painuksissa kuin koulupoika koulun johtajansa puhuttelussa esiintyessään TV-kameroiden edessä yhdessä Obaman ja Abbasin kanssa. ”Bibin tulee rohkaistua sanomaan ”ei” USA:n presidentille, tai hänet tullaan syrjäyttämään pääministerin tehtävistään kuten tapahtui 1999.” (JP)
6. UUTISOTSIKOITA
- Karnei Shomron saa 37 uutta asuntoa puolustusministeriön vahvistaessa sinne suunniteltujen uusien asuntojen rakentamisen. (JP)
- Labour-kansanedustaja edellinen opetusministeri Yuli Tamir syytti Bush Etzionin juutalaissiirtokunnassa, joka ei ole vielä saanut puolustusministerin allekirjoitusta, 15 vuotta IDF:ssa palvellutta asukasta ”anarkistiksi”. Tamir sai opetusministerinä koulukirjoihin maininnan, että 1948 Israelin itsenäisyys-julistus merkitsi katastrofia (nakba) palestiinalaisille. Nykyinen opetusministeri Gideon Saar poistaa tämän koulukirjoista. (JP)
- Hamasin Damaskoksessa toimiva ulkomaanasioitten johtaja Khaled Mashaal lensi Kairoon keskustelemaan sovinnosta Fatahin kanssa. Egypti antoi heille aikaa syyskuun loppuun, tai Egypti vetäytyy välitystoiminasta. (JP)
- Beersheban lähellä poliisi pidätti 15 beduiinia heidän vastustaessaan väkivaltaisesti KKL-JNF:n työntekijöitten puun istutusta. Lähi Idän perinteen mukaan maan omistaa se, joka istuttaa puita siihen. (JP)
- IDF kouluttaa nopean toiminnan joukkoja, ei vihollista vaan juutalaisia vastaan. Sellaisina pidetään aktiivisesti juutalaisyhteisöjen tuhoamista vastustavia juutalaisia. Heidät rinnastetaan vaaralliseen viholliseen.(JP)
- Ruotsin TV väittää ohjelmassaan, että Vatikaani tiesi englantilais-piispan Richard Williamsson kieltävän holokaustin, kun hänen kirkosta erottamisensa kumottiin tammikuussa. (JP)
- Räjähtämättä jäänyt pommi esti terrori-iskun juutalaisbussia vastaan Siinailla. Pommi oli asetettu lähelle Nuweiben kaupunkia. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/133569
- Teheranin paraatissa maahan syöksynyt kone oli Iranin ainoa Awacs-
tutkakone. Venäjä ja Kiina alkavat myöntyä Iranin vastaisten pakotteiden
koventamiseen. (debkafile)
1. YK:N YLEISKOKOUKSEN suuret puheet on pidetty ja nyt on ohjelmassa niiden sisällön analysointi ja määritteleminen, mitä milläkin tarkoitettiin. Vain kaksi eilisistä puhujista puhui ilman diplomatian hämärtävää viittaa: Libyan värikäs presidentti Muammar Gaddafi ja Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad. Molemmat puhujat saivat myös osan jäsenmaitten tärkeimmistä johtajista poistumaan salista puheen ajaksi.
Libyan presidentti Gaddafi puhui maansa edustajana ensimmäisen kerran 40:n vuoteen YK:n yleiskokouksessa. Teatraalisesti hän repi kopion YK:n peruskirjasta puheensa aikana, joka kesti 90 minuuttia kullekin sallitun 15 minuutin asemesta. Hän antoi YK:n turvallisuus-neuvostolle uuden nimen: ”Ei sitä tule kutsua turvallisuusneuvostoksi, vaan terrori-neuvostoksi”, hän selitti, ”koska sen viisi pysyvää jäsenmaata – USA, Venäjä, Ranska, Englanti ja Kiina, terrorisoivat maailmaa sen kautta”. Ennen sitä hän kuitenkin ylisti presidentti Obamaa saaden suosionosoituksia, mutta myös ymmärtävää naurua joittenkin taholta. Hänen sanomansa koski YK:n yleiskokouksen rajoitettua valtaa verrattuna turvallisuusneuvostoon: ”Eri maitten edustajat velvoitetaan esiintymään istunnon aikana, mutta sitten he häipyvät”. Libyan presidentti menetti uskottavuutensa ottaessaan lämpimästi vastaan Skotlannin vapauttaman Lockerbien pommin asentajan Abdel Basset al-Megrahin. YK:n rakennuksen ulkopuolelle oli tullut mielenosoittajia, joista toiset ylistivät ”Afrikan kuningasta”, toiset – pääasiassa siirtolaisia Libyasta – syyttivät Gaddafia hänen rikoksistaan sananvapautta ja ihmisoikeuksia vastaan maassaan. (JP)
2. IRANIN PRESIDENTTI Mahmoud Ahmadinejad ei myöskään pettänyt odotuksia puheensa sisällön suhteen, vaikka hän olikin siistinyt sitä holokaustia koskevalta osaltaan. Osa länsimaitten edustajista marssi ulos salista, toisten pysyessä istuimillaan, mutta pitäen käsiään liikkumatta toisten taputtaessa puhujille, kuten Gaddafin mainitessa vastustavansa kahden valtion periaatetta Palestiinaan, minkä sijaan hän ehdotti ”demokraattista arabivaltiota ilman uskonnollista fanatismia”, koska ”kaksi valtiota pienellä maatilkulla sijaitsevat osin päällekkäin”. Gaddafi myös kielsi yleisen kuvitelman, että arabit ovat juutalaisten vihollisia. Päinvastoin hän ennusti, että tulee aika, jolloin juutalaiset tarvitsevat arabeja. Samalla hän tyrkkäsi länsivaltoja mainiten: ”Katsokaa, mitä kaikki muut ovat tehneet juutalaisille”.
AHMADINEJAD selvitti journalisteille antamassaan haastattelutilaisuudessa näkemyksiään ennen YK:n puhettaan. Hän totesi, ettei Obama ole ensimmäinen USA:n presidentti, joka pitää Irania vihollisenaan. Hän kielsi tämän todeten, että nykyinen tilanne tarjoaa ennen kaikkea tilaisuuden kaikille. Hän viittasi, että historia todistaa näin tapahtuneen ennenkin. Hän oli haastattelun aikana rento ja hillitty nostamatta ääntään missään vaiheessa silloinkaan, kun kysyttiin vaikeista asioista kuten Iranin ydinasehaaveista: ”Iran ei havittele ydinaseita. Toivon Mr. Obaman toimivan tarjoamansa muutoksen mukaisesti”. Toiseksi hän totesi, että turvattomuuden lähteet maailmalla on saatettava keskustelun piiriin. Hän lupasi pyytää Iranin oikeusviranomaisia kohtelemaan kolmen Iraniin Afganistanista eksyneen vaeltajan tapausta mahdollisimman helläkätisesti lupaamatta kuitenkaan mitään heidän vapauttamisekseen. Kanadalaisen journalistin Maziar Maharin kohtalosta hän ei halunnut puhua. Mahari toimi Newsweek-lehden edustajana Iranissa ja pidätettiin kesäkuun vaalien yhteydessä. Ahmadinejadin mielestä hallituksella ei ollut mitään yhteyttä vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin ja väkivaltaisuuksiin todeten, etteivät niissä kuolleet olleet syyttömiä. (JP)
3. AHMADINEJAD syytti Israelia ”epäinhimillisestä politiikasta” territorioissa sekä maailman hallitsemisesta. IDF:n Gazan operaatiota hän kutsui ”barbaariseksi hyökkäykseksi” ja syytti länsivaltoja farisealaisuudesta puhuessaan demokratiasta rikkoen samalla sen perusteita. Hän näki toivon pilkistävän kansojen alkaessa herätä näkemään sen ja vastustamaan tätä tekopyhyyttä. ”Miten kukaan voi uskoa, että epäinhimillinen politiikka Palestiinassa voi jatkua? Miten miehittäjän rikokset puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia ja heidän kotejaan, farmejaan, kouluja ja sairaaloita vastaan jatkuvat määrättyjen hallitusten ilman ehtoja tapahtuvan hyväksymisen ja tuen avulla?” Hän jatkoi ennustaen, ettei pienen vähemmistön hallinta koskien politiikkaa, taloutta ja kulttuuria suuressa osassa maailmaa epämääräisten verkostojensa kautta saattaen voimaan uudenlaisen orjuuden, joka vahingoittaa toisten kansojen, jopa Euroopan ja USA:n, uskottavuutta edistääkseen rasistisia tavoitteitaan, ole enää hyväksyttävissä. Hän pyrki näillä hyökkäyksillään osoittautumaan kehitysmaitten itse valituksi johtajaksi, jotka ovat joutuneet kehittyneitten maitten hyökkäysten kohteiksi. Hän viittasi vieraiden maitten joukkoihin, jotka ovat tunkeutuneet Lähi Itään levittäen väkivaltaa, terroria ja toisten maitten painostamista.
Ahmadinejad kehui kesäkuun parlamentti- ja presidentin vaaleja voitollisiksi ja demokraattisiksi aloittaen uuden kappaleen maansa sisäisessä kehityksessä kansan valitessa hänet uudelleen valtaan suurella enemmistöllä.
Suurin osa länsimaitten edustajista poistui salista jättäen vain sihteerinsä ja avustavan henkilökuntansa saliin Ahmadinejadin puheen ajaksi.
Pääministeri Netanyahu, YK:n lähettiläs Shalev ja USA:n lähettiläs Oren tuomitsivat Ahmadinejadin puheen rasistisena ja hengeltään samaksi mikä hallitsi natsien retoriikkaa, jonka ”päämääränä oli juutalaisen kansan tuhoaminen syyttäen heitä maailman hallitsemisesta salajärjestöjensä kautta jatkaakseen kansojen orjuuttamista”. http://www.haaretz.com/hasen/spages/1116678.html
4. PALESTIINALAISET ovat perin juurin hämmästyneitä ja epäuskoisia heidän ”presidenttinsä” PA:n puheenjohtajan Mahmoud Abbasin alistuessa presidentti Baruck Obaman painostuksen alla suostumalla vastoin kaikkia ennakkolausuntojaan puristamaan Netanyahun kättä, ja mikä vielä pahempaa, istumaan saman pöydän ääreen hänen kanssaan. Abbas on toistuvasti vannonut maaliskuusta lähtien, ettei hän suostu minkäänlaisiin myönnytyksiin Israelin hallituksen kanssa, ennen kuin se hyväksyy kahden valtion periaatteen ja julistaa täydellisen rakennuskiellon Juudeaan ja Samariaan, myös Itä Jerusalemiin. JP:n huomioitsijat toteavat yksimielisesti, että Abbasin arvovalta, joka hämmästyttävästi nousi Fatahin Betlehemin yleiskokouksen johdosta, on kärsinyt pahan kolauksen, josta hänen voi olla vaikea selviytyä. Syytös koskee myös Obamaa, jonka he katsovat pettäneen heidät luvattuaan painostaa Israelia ja tunnustaa palestiinalaisten oikeudet, mutta pakotti Abbasin näytösesitykseen oman uskottavuutensa nostamiseksi.(JP)
5. Obama pyrki puheessaan yleiskokoukselle säilyttämään jonkinasteisen
tasapuolisuuden. Hänen viestinsä oli tämä: ”On tullut aika aloittaa neuvottelut – ilman ennakkoehtoja. Päämäärä on selvä: Kaksi rinnakkain rauhassa ja turvallisina asuvaa valtiota – juutalainen valtio juutalaisille todellisessa turvallisuudessa israelilaisille, sekä elinkelpoinen, itsenäinen Palestiinan valtio yhtenäisellä maa-alueella, mikä lopettaa miehityksen, joka alkoi 1967 sodassa ja mikä huomioi palestiinalaisten potentiaalin.” Samalla kun Israelin edustajat panivat mielihyvin merkille maininnan ”juutalaisesta valtiosta”, Obaman viittaus siihen, ”ettei Amerikka enää hyväksy laittoman siirtolaistoiminnan jatkumista Länsirannalla”, tämä osoittaa hänen puheensa taustalla piileskelevän voimakkaan Israelin vastaisuuden puettuna diplomatian käärinliinoihin. Juutalaiset sionistit, sekä oikealla että vasemmalla, ovat toistuvasti todenneet, että ”setleritoiminnan”, eli juutalaisten yhteisöjen, säilyminen ja kasvaminen Juudeassa ja Samariassa on Israelin kansan elinehto. ”Ilman sitä kansa nääntyy ahtaalle kaistalle pakotettuna ja valtion puolustuskyvyn säilyminen vaarantuu ratkaisevasti.”
”Israel olisi tarvinnut nyt johtajan, joka muinaisten johtajien tavoin olisi uskaltanut lyödä nyrkkiä pöytään ja ilmoittaa yksiselitteisesti, ettei Israel ole USA:n vasallivaltio, joka tekee juuri niin kuin Yhdysvaltain johtajan hetkittäiset mieltymykset edellyttävät”. Näin teki Menachem Begin ja näin teki Yitzhak Shamir keskustellessaan USA:n presidentin kanssa, eivätkä välit siitä suinkaan huonontuneet, päinvastoin molemminpuolinen kunnioitus kasvoi.
Netanyahun katsotaan ”juhlineen” ennen aikaisesti uskoen Obaman politiikan siirtyneen muslimi-myönteisyydestä luotettavimman liittolaisensa rinnalle. NU:n kansanedustaja Arye Eldad esitti asian näin: ”USA:n presidentti haluaa pakottaa Israelille Palestiinan valtion 1967 rajoilla, mitä Netanbyahu valittiin vastustamaan. Netanyahun täytyy nyt toimia tämän estämiseksi tai hän astuu Obaman asettamaan loukkuun, josta emme pysty pakenemaan.” Hän kehotti Netanyahua käyttämään vaikutusvaltaansa Kongressissa taivuttaakseen siellä olevat Israelin tukijat estämään Obaman suunnitelmat. Eldad moitti Netanyahua, että tämä käytti väärää ”elekieltä” esiintymällä pää painuksissa kuin koulupoika koulun johtajansa puhuttelussa esiintyessään TV-kameroiden edessä yhdessä Obaman ja Abbasin kanssa. ”Bibin tulee rohkaistua sanomaan ”ei” USA:n presidentille, tai hänet tullaan syrjäyttämään pääministerin tehtävistään kuten tapahtui 1999.” (JP)
6. UUTISOTSIKOITA
- Karnei Shomron saa 37 uutta asuntoa puolustusministeriön vahvistaessa sinne suunniteltujen uusien asuntojen rakentamisen. (JP)
- Labour-kansanedustaja edellinen opetusministeri Yuli Tamir syytti Bush Etzionin juutalaissiirtokunnassa, joka ei ole vielä saanut puolustusministerin allekirjoitusta, 15 vuotta IDF:ssa palvellutta asukasta ”anarkistiksi”. Tamir sai opetusministerinä koulukirjoihin maininnan, että 1948 Israelin itsenäisyys-julistus merkitsi katastrofia (nakba) palestiinalaisille. Nykyinen opetusministeri Gideon Saar poistaa tämän koulukirjoista. (JP)
- Hamasin Damaskoksessa toimiva ulkomaanasioitten johtaja Khaled Mashaal lensi Kairoon keskustelemaan sovinnosta Fatahin kanssa. Egypti antoi heille aikaa syyskuun loppuun, tai Egypti vetäytyy välitystoiminasta. (JP)
- Beersheban lähellä poliisi pidätti 15 beduiinia heidän vastustaessaan väkivaltaisesti KKL-JNF:n työntekijöitten puun istutusta. Lähi Idän perinteen mukaan maan omistaa se, joka istuttaa puita siihen. (JP)
- IDF kouluttaa nopean toiminnan joukkoja, ei vihollista vaan juutalaisia vastaan. Sellaisina pidetään aktiivisesti juutalaisyhteisöjen tuhoamista vastustavia juutalaisia. Heidät rinnastetaan vaaralliseen viholliseen.(JP)
- Ruotsin TV väittää ohjelmassaan, että Vatikaani tiesi englantilais-piispan Richard Williamsson kieltävän holokaustin, kun hänen kirkosta erottamisensa kumottiin tammikuussa. (JP)
- Räjähtämättä jäänyt pommi esti terrori-iskun juutalaisbussia vastaan Siinailla. Pommi oli asetettu lähelle Nuweiben kaupunkia. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/133569
- Teheranin paraatissa maahan syöksynyt kone oli Iranin ainoa Awacs-
tutkakone. Venäjä ja Kiina alkavat myöntyä Iranin vastaisten pakotteiden
koventamiseen. (debkafile)
Comments