MAANANTAI 01.06.09
1. PÄÄMINISTERI Benyamin Netanyahu kertoo JP:n saaman tiedon mukaan, ettei hän aio lopettaa juutalaisyhteisöjen luonnollisen kasvun vaatimaa rakentamista. Näin kertoo Herb Keinon JP:lle kynäilemässään artikkelissa. Sen sijaan kirjoittaja toteaa, että tunnustettujen yhteisöjen ulkopuolelle pystytetyt tilapäisluonteiset rakenteet tulee poistaa.
Keinon toteaa artikkelissaan, ettei hänen nähdäkseen ole syytä kieltää pysyvien asuintalojen rakentamista tunnustettujen yhteisöjen sisällä ihmisille, jotka haluavat muuttaa sinne, tai luonnollisen kasvun myötä muodostetuille uusille perheille.
Herb Keinon pyörittelee tätä kysymystä arvioiden, että pääministerin kansliassa on paljon turhautuneisuutta asian suhteen, koska Hallituksen edustajat Lontoossa eivät pystyneet löytämään yhteistä pohjaa sopimuksen laatimiseksi. Toisaalta Keinon toteaa, ettei Netanyahu kerta kaikkiaan voi suostua amerikkalaisten vaatimuksiin asiassa. (JP)
2. PUOLUSTUSMINISTERI Ehud Barak matkusti Washingtoniin, jossa hän tapaa useita USA:n johtohenkilöitä: Obaman Lähi Idän lähettiläs George Mitchell, varapresidentti Joe Biden sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja James Jones. Ehud Barak toimii aktiivisesti poistaakseen kaikki tunnustettujen yhteisöjen ulkopuolelle pystytetyt tilapäiset rakenteet, joissa asuu nuoria yksityishenkilöitä ja perheitä. Barak on kuitenkin antanut ymmärtää, ettei hänkään näe mitään mieltä kieltää kaikkea rakentamista juutalaisyhteisöissä Juudeassa ja Samariassa. Koko kysymys näistä muinoin keskeisiin juutalaisalueisiin kuuluvista Juudean ja Efraimin alueista on vinoutunut tuntemattomaksi, sillä rakennuskielto amerikkalaisten mielestä koskee vain juutalaisten rakentamista mutta ei palestiinalaisten. Kuitenkin jos Juudea ja Samaria ovat ns. kiistanalaista aluetta, jonka kohtalosta vasta keskustellaan. Sen vuoksi kaikki sinne annetut määräykset ja rajoitukset tulisi samalla tavoin koskea kumpaakin osapuolta, sekä juutalaisia että palestiinalaisia. Käytännössä palestiinalaisten rakentamista ei kukaan ole kyseenalaistanut, vaikka se tapahtuu villisti ilman yhtenäisiä suunnitelmia ja useimmiten Israelin valtion omistamalle maalle. Sikäli kuin tiedän, ainoa kansainvälisesti tunnustettu määritelmä Juudean ja Samarian alueista on Kansainliiton Englannille antama mandaatti juutalaisten kotimaan perustamisesta Jordanjoen länsipuolelle sen jälkeen, kun Churchill erotti itäosan Transjordanian suojeluvaltioksi. Kansainliiton asiasta koskevassa päätöksessä ei edes mainittu palestiinalaisia nimeltä, siinä viitataan vain alueella asuvien vähemmistöjen oikeuksien huomioimiseen.
”Vuonna 1919 sionistit olivat päässeet sovinnolliseen ratkaisuun emiiri Feisalin, arabiliikkeen karismaattisen johtajan, kanssa. Feisal oli johtanut onnistunutta arabikapinaa Turkin ottomaaneja vastaan. Weizmann ja Feisal uskoivat rauhanomaisen rinnakkaiselon mahdollisuuteen. Kun Feisalin veli Abdullah siirtyi sissijoukko mukanaan Itä-Palestiinaan vuonna 1921, tilanne muuttui. Winston Churchill, Englannin siirtomaaministeri, tunnusti Abdullahin emiiriksi ja jakoi parilla kynänvedolla Palestiinan kahtia muodostaen uuden Transjordanian mandaattialueen. Hän toivoi voivansa tyynnyttää arabit antamalla heille neljä viidennestä koko alueesta. Vuonna 1922 britit toivat Palestiinan kysymyksen Kansainliittoon, joka vahvisti uudet rajat.” THE STATE OF ISRAEL will be open for Jewish immigration and for the Ingathering of the Exiles; it will foster the development of the country for the benefit of all its inhabitants; it will be based on freedom, justice and peace as envisaged by the prophets of Israel; it will ensure complete equality of social and political rights to all its inhabitants irrespective of religion, race or sex; it will guarantee freedom of religion, conscience, language, education and culture; it will safeguard the Holy Places of all religions; and it will be faithful to the principles of the Charter of the United Nations. (Lainaus Ojalan kirjoituksesta) http://www.helsinki.fi/~pjojala/Valitsen_siis_olen.htm
Edellä olevasta Ojalan kirjoituksesta voi kukin tarkistaa asioitten kulun.
3. PUOLUSTUSMINISTERI Ehud Barak joutunee kovaan grilliin USA:n matkansa aikana. Obaman hallituksen avainhenkilöt tulevat esittämään kärkeviä kysymyksiä ja vaatimuksia, miksi piskuinen Israel, jonka puolustus lepää suurelta osin USA:n antaman sotilaallisen ja diplomaattisen avun varassa, uskaltaa vastustaa presidentti Obaman aloittamaa uutta Lähi Idän politiikkaa, jolla on tarkoitus kääntää kaikki ylösalaisin.
OBAMAN suuren suunnitelman mukaan entisistä vihollisista tulee sydänystäviä ja entiset ystävät syrjäytetään. Ei välttämättä vihollisiksi, mutta merkityksettömiksi, joiden odotetaan kuuliaisesti siirtyvän sivuun, etteivät jäisi jalkoihin.
BARAK joutunee vastaamaan kysymyksiin, miksei Gazaan johtavia portteja aukaista kokonaan, miksi ne ovat useimmiten suljettuina? USA:n nykyjohto ei ilmeisesti ole kuullutkaan, miksi niitä pidetään suljettuina ja miksi ne ja koko turva-aita Gazan kaistan rajalle ylipäätään rakennettiin. Lähihistorian tuntemus näyttää puuttuvan tai sitä torjutaan tietoisesti.
Barak yritti selittää ennen USA:n matkaansa median edustajille, ettei Gazassa ole nälänhätää eikä muutakaan puutetta, ellei siksi lueta vapauden puutetta Hamasin kuristusotteessa. Barak selittää, että materiaaleja viedään Gazaan enemmän kuin tulitauon aikana. ”Ei ole mitään nälänhätää Gazassa. Tarvikkeita menee rajaterminaalien kautta tänään enemmän kuin tulitauon aikana. Vain arkaluonteisten rakennusmateriaalien vientiä rajoitetaan”. Tämä siksi, että niitä voidaan käyttää rakettien ja pommien valmistamiseen.
Amerikkalaiset ovat vaatineet, että Israelin tulee esittää lista materiaaleista, joiden vienti Gazaan on kielletty eikä siitä, mitä sallitaan, mutta Israelin viranomaiset kieltäytyivät. Siksi materiaalitoimitukset hyväksytään rajalla tapaus tapauksella. Tämäkin suututtaa USA:n edustajia. Tätä kissa ja hiiri leikkiä seuratessa alkaa ihmettelemään, ovatko USA:n korkeat virkailijat omaksuneet lastenhoitajan roolin, jotka puuttuvat jokaiseen yksityiskohtaan. Yhä useampi alkaa kysellä, miten itsenäinen Israel lopulta on. (JP)
4. PA:N POLIISIEN, Daytonin kouluttamien ns. erikoisjoukkojen, verinen ratsia Hamasin turvataloon Kalkiliyassa taisi aloittaa sotatilan Fatahin johtaman PA:n ja Hamasin välillä. PA:n poliisit menivät pidättämään Hamasin jäseniä, joista yksi oli korkea Hamasin johtaja Länsirannalla. Lisäksi he pidättivät 22 Hamasin jäsentä. Tämän lisäksi Hamas menetti toisen sotilasjohtajan tulitaistelussa IDF:n kanssa Hebronin kukkuloilla. PA:n taholta ilmoitetaan, että Kalkiliyan solu, jota taistelussa surmatut Muhammad Samman ja Muhammad Yassin johtivat, oli varastoinut suuret määrät aseita, räjähteitä ja automaattikivääreitä, osan niistä kaupungin moskeijan kellariin. Niitä oli tarkoitus käyttää taistelussa PA:n turvallisuusjoukkoja ja virkailijoita vastaan. PA:n ilmoituksen mukaan Hamasin jäsenet ovat pitkään keränneet tietoja PA:n virkailojoista ja installaatioista valmistellessaan vallankaappausta Gazan tapaan 2007. JP:n artikkelin kynäillyt Kh A Toameh selittää, että tapaus voi olla lopullinen naula arkkuun, jossa Fatahin ja Hamasin sovitteluyritykset haudataan.
JP:n toisen artikkelin mukaan Abbas vaatii ”onnistuneen” Kalkiliyan operaation innoittamana, että Israelin tulee luovuttaa kaupunki PA:n poliisin täyteen valvontaan. (JP)
5. www.debka.com kertoo artikkelissaan, että Hamasin johto Damaskoksessa ja Gazassa on määrännyt Hamasin soluja Länsirannalla aloittamaan terroritaistelut PA:ta vastaan pommein, raketein ja tuliasein. Hyökkäysten kohteina ovat PA:n virkailijat ja turvallisuusjoukot, mukaan lukien korkeimmat virkailijat Abbasia myöten, ja myös Israelin rannikkokaupungit Tel Avivista pohjoiseen. ”Tästä illasta lähtien teidän tulee aloittaa välitön toiminta jokaista palestiinalaista ja israelilaista kohdetta vastaan kaikilla kuukausien aikana hankituilla välineillä. Kohteet ovat vapaasti valittavissa, mitä korkeampi, keskeisempi tai tärkeämpi, sitä parempi”, sanotaan Hamasin käskykirjeessä. Debkafile toteaa, että Hamasin johto uskoo PA:n turvallisuusjoukkojen toimineen yhteistyössä IDF:n kanssa sen johtajien eliminoimiseksi. Toiseksi Hamas syyttää Abbasin liittoutuneen Obaman kanssa sitä vastaan. Hamas tuomitsee jyrkästi Obaman aloittaman kuhertelun muslimien kanssa, mihin kuuluu Obaman ensi torstaina Kairossa pitämä puhe muslimeille. (Debkafile)
6. UUTISOTSIKOITA
- Israelin ulkoministeri Liebermanin Moskovan matka on nostattanut muutamia kulmakarvoja. Ei siksi, etteikö se olisi hyödyllinen, vaan siksi, että Lieberman tapaa siellä sekä presidentti Dimitry Medevedevin että pääministeri Vladimir Putinin. Tätä verrataan siihen keitä hän voisi tavata Washingtonissa, sillä siellä tuskin järjestyisi saman tasoista vastaanottoa. H Keinon arvioi artikkelissaan, että keskusteluissa kosketellaan kolmea aihetta: Iranin ydinasehaaveet ja ohjusteollisuus, jonka yhteydessä mainittaneen Venäjän toimittamat ilmatorjuntaohjukset Iraniin. Toiseksi Lieberman informoi Moskovan johtoa Netanyahun Washingtonin matkasta. Sen yhteydessä keskustellaan Moskovan tarjouksesta Lähi Idän rauhankonferenssin järjestämiseksi vuoden loppupuolella. Tässä Venäjä odottaa Obaman ajatusten selkenemistä. Kolmas aihe on maitten väliset kahdenkeskiset suhteet. (JP)
- Lieberman poikkeaa matkallaan Minskissä, jonka presidentti Alexander Lukashenko piti juutalaisia halventavan puheen lokakuussa 2007, mitä hän joutui pyytämään anteeksi. Hän on hyvä ystävä Venezuelan presidentin Hugo Chavezin kanssa, mutta perinteisen hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat kärsineet Venäjän kaasu- ja öljytoimitusten häiriöitten vuoksi. (JP)
- Israelin ja USA:n välisten suhteitten häiriöitten vuoksi Israelin johto on alkanut katsella toisiin suuntiin mahdollisen uuden liittosuhteen luomiseksi. Venäjä on yksi ehdokas, mitä siivittää Liebermanin suhteet sinne; toisena Kiina ja kolmantena Intia. Molempien jälkimmäisten maitten kanssa Israelin taloussuhteet ovat nousseet suuresti, mitä on häirinnyt USA:n veto-oikeus, mikä puolestaan on johtanut tärkeitten kauppasopimusten purkautumiseen.
- Egypti hylkää USA:n esityksen suhteitten asteittaisesta normalisoimisesta Israelin ja arabimaitten välillä. Egyptin johdon mielestä rauhansopimus Lähi Idässä on tärkeämpi kuin Iranin kysymys. (JP)
- Ministerit hylkäsivät Israel Beitenun uskollisuuslain. Toinen laki, joka kieltäisi mielenosoitukset Israelin itsenäisyysjulistusta vastaan, on keskustelujen alla.
- USA:n korkea kongressin edustaja joutui sanasotaan ke. Ahmed Tibin kanssa, joka alkoi huutaa suureen ääneen Knessetin vartijoita paikalle estääkseen tämän pääsyn Knessetiin. Tibi väitti kongressin edustajan pahoinpidelleen häntä sekä fyysisesti että sanallisesti, minkä paikallaolijat kielsivät. (JP)
- Jerusalemissa asuu 15 000 kristittyä (2 % asukkaista), mikä on alle puolet siitä, mitä heitä oli 1948 (31 000). Kaikkiaan Israelissa asuu 150 000 kristittyä. Katolisia on 4.500, kreikkalaisortodokseja 3 500; armenialaisia 1 500 ja protestantteja 850. Lisäksi Jerusalemissa asuu 2 600 kristittyä ulkomaalaista, lähinnä munkkeja ja pappeja. Jerusalemin asukasluku on 760 000, mistä kolmannes on palestiinalaisia. Juutalaisten lisääntymisprosentti on 1.8, arabeilla 3 %. (JP)
1. PÄÄMINISTERI Benyamin Netanyahu kertoo JP:n saaman tiedon mukaan, ettei hän aio lopettaa juutalaisyhteisöjen luonnollisen kasvun vaatimaa rakentamista. Näin kertoo Herb Keinon JP:lle kynäilemässään artikkelissa. Sen sijaan kirjoittaja toteaa, että tunnustettujen yhteisöjen ulkopuolelle pystytetyt tilapäisluonteiset rakenteet tulee poistaa.
Keinon toteaa artikkelissaan, ettei hänen nähdäkseen ole syytä kieltää pysyvien asuintalojen rakentamista tunnustettujen yhteisöjen sisällä ihmisille, jotka haluavat muuttaa sinne, tai luonnollisen kasvun myötä muodostetuille uusille perheille.
Herb Keinon pyörittelee tätä kysymystä arvioiden, että pääministerin kansliassa on paljon turhautuneisuutta asian suhteen, koska Hallituksen edustajat Lontoossa eivät pystyneet löytämään yhteistä pohjaa sopimuksen laatimiseksi. Toisaalta Keinon toteaa, ettei Netanyahu kerta kaikkiaan voi suostua amerikkalaisten vaatimuksiin asiassa. (JP)
2. PUOLUSTUSMINISTERI Ehud Barak matkusti Washingtoniin, jossa hän tapaa useita USA:n johtohenkilöitä: Obaman Lähi Idän lähettiläs George Mitchell, varapresidentti Joe Biden sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantaja James Jones. Ehud Barak toimii aktiivisesti poistaakseen kaikki tunnustettujen yhteisöjen ulkopuolelle pystytetyt tilapäiset rakenteet, joissa asuu nuoria yksityishenkilöitä ja perheitä. Barak on kuitenkin antanut ymmärtää, ettei hänkään näe mitään mieltä kieltää kaikkea rakentamista juutalaisyhteisöissä Juudeassa ja Samariassa. Koko kysymys näistä muinoin keskeisiin juutalaisalueisiin kuuluvista Juudean ja Efraimin alueista on vinoutunut tuntemattomaksi, sillä rakennuskielto amerikkalaisten mielestä koskee vain juutalaisten rakentamista mutta ei palestiinalaisten. Kuitenkin jos Juudea ja Samaria ovat ns. kiistanalaista aluetta, jonka kohtalosta vasta keskustellaan. Sen vuoksi kaikki sinne annetut määräykset ja rajoitukset tulisi samalla tavoin koskea kumpaakin osapuolta, sekä juutalaisia että palestiinalaisia. Käytännössä palestiinalaisten rakentamista ei kukaan ole kyseenalaistanut, vaikka se tapahtuu villisti ilman yhtenäisiä suunnitelmia ja useimmiten Israelin valtion omistamalle maalle. Sikäli kuin tiedän, ainoa kansainvälisesti tunnustettu määritelmä Juudean ja Samarian alueista on Kansainliiton Englannille antama mandaatti juutalaisten kotimaan perustamisesta Jordanjoen länsipuolelle sen jälkeen, kun Churchill erotti itäosan Transjordanian suojeluvaltioksi. Kansainliiton asiasta koskevassa päätöksessä ei edes mainittu palestiinalaisia nimeltä, siinä viitataan vain alueella asuvien vähemmistöjen oikeuksien huomioimiseen.
”Vuonna 1919 sionistit olivat päässeet sovinnolliseen ratkaisuun emiiri Feisalin, arabiliikkeen karismaattisen johtajan, kanssa. Feisal oli johtanut onnistunutta arabikapinaa Turkin ottomaaneja vastaan. Weizmann ja Feisal uskoivat rauhanomaisen rinnakkaiselon mahdollisuuteen. Kun Feisalin veli Abdullah siirtyi sissijoukko mukanaan Itä-Palestiinaan vuonna 1921, tilanne muuttui. Winston Churchill, Englannin siirtomaaministeri, tunnusti Abdullahin emiiriksi ja jakoi parilla kynänvedolla Palestiinan kahtia muodostaen uuden Transjordanian mandaattialueen. Hän toivoi voivansa tyynnyttää arabit antamalla heille neljä viidennestä koko alueesta. Vuonna 1922 britit toivat Palestiinan kysymyksen Kansainliittoon, joka vahvisti uudet rajat.” THE STATE OF ISRAEL will be open for Jewish immigration and for the Ingathering of the Exiles; it will foster the development of the country for the benefit of all its inhabitants; it will be based on freedom, justice and peace as envisaged by the prophets of Israel; it will ensure complete equality of social and political rights to all its inhabitants irrespective of religion, race or sex; it will guarantee freedom of religion, conscience, language, education and culture; it will safeguard the Holy Places of all religions; and it will be faithful to the principles of the Charter of the United Nations. (Lainaus Ojalan kirjoituksesta) http://www.helsinki.fi/~pjojala/Valitsen_siis_olen.htm
Edellä olevasta Ojalan kirjoituksesta voi kukin tarkistaa asioitten kulun.
3. PUOLUSTUSMINISTERI Ehud Barak joutunee kovaan grilliin USA:n matkansa aikana. Obaman hallituksen avainhenkilöt tulevat esittämään kärkeviä kysymyksiä ja vaatimuksia, miksi piskuinen Israel, jonka puolustus lepää suurelta osin USA:n antaman sotilaallisen ja diplomaattisen avun varassa, uskaltaa vastustaa presidentti Obaman aloittamaa uutta Lähi Idän politiikkaa, jolla on tarkoitus kääntää kaikki ylösalaisin.
OBAMAN suuren suunnitelman mukaan entisistä vihollisista tulee sydänystäviä ja entiset ystävät syrjäytetään. Ei välttämättä vihollisiksi, mutta merkityksettömiksi, joiden odotetaan kuuliaisesti siirtyvän sivuun, etteivät jäisi jalkoihin.
BARAK joutunee vastaamaan kysymyksiin, miksei Gazaan johtavia portteja aukaista kokonaan, miksi ne ovat useimmiten suljettuina? USA:n nykyjohto ei ilmeisesti ole kuullutkaan, miksi niitä pidetään suljettuina ja miksi ne ja koko turva-aita Gazan kaistan rajalle ylipäätään rakennettiin. Lähihistorian tuntemus näyttää puuttuvan tai sitä torjutaan tietoisesti.
Barak yritti selittää ennen USA:n matkaansa median edustajille, ettei Gazassa ole nälänhätää eikä muutakaan puutetta, ellei siksi lueta vapauden puutetta Hamasin kuristusotteessa. Barak selittää, että materiaaleja viedään Gazaan enemmän kuin tulitauon aikana. ”Ei ole mitään nälänhätää Gazassa. Tarvikkeita menee rajaterminaalien kautta tänään enemmän kuin tulitauon aikana. Vain arkaluonteisten rakennusmateriaalien vientiä rajoitetaan”. Tämä siksi, että niitä voidaan käyttää rakettien ja pommien valmistamiseen.
Amerikkalaiset ovat vaatineet, että Israelin tulee esittää lista materiaaleista, joiden vienti Gazaan on kielletty eikä siitä, mitä sallitaan, mutta Israelin viranomaiset kieltäytyivät. Siksi materiaalitoimitukset hyväksytään rajalla tapaus tapauksella. Tämäkin suututtaa USA:n edustajia. Tätä kissa ja hiiri leikkiä seuratessa alkaa ihmettelemään, ovatko USA:n korkeat virkailijat omaksuneet lastenhoitajan roolin, jotka puuttuvat jokaiseen yksityiskohtaan. Yhä useampi alkaa kysellä, miten itsenäinen Israel lopulta on. (JP)
4. PA:N POLIISIEN, Daytonin kouluttamien ns. erikoisjoukkojen, verinen ratsia Hamasin turvataloon Kalkiliyassa taisi aloittaa sotatilan Fatahin johtaman PA:n ja Hamasin välillä. PA:n poliisit menivät pidättämään Hamasin jäseniä, joista yksi oli korkea Hamasin johtaja Länsirannalla. Lisäksi he pidättivät 22 Hamasin jäsentä. Tämän lisäksi Hamas menetti toisen sotilasjohtajan tulitaistelussa IDF:n kanssa Hebronin kukkuloilla. PA:n taholta ilmoitetaan, että Kalkiliyan solu, jota taistelussa surmatut Muhammad Samman ja Muhammad Yassin johtivat, oli varastoinut suuret määrät aseita, räjähteitä ja automaattikivääreitä, osan niistä kaupungin moskeijan kellariin. Niitä oli tarkoitus käyttää taistelussa PA:n turvallisuusjoukkoja ja virkailijoita vastaan. PA:n ilmoituksen mukaan Hamasin jäsenet ovat pitkään keränneet tietoja PA:n virkailojoista ja installaatioista valmistellessaan vallankaappausta Gazan tapaan 2007. JP:n artikkelin kynäillyt Kh A Toameh selittää, että tapaus voi olla lopullinen naula arkkuun, jossa Fatahin ja Hamasin sovitteluyritykset haudataan.
JP:n toisen artikkelin mukaan Abbas vaatii ”onnistuneen” Kalkiliyan operaation innoittamana, että Israelin tulee luovuttaa kaupunki PA:n poliisin täyteen valvontaan. (JP)
5. www.debka.com kertoo artikkelissaan, että Hamasin johto Damaskoksessa ja Gazassa on määrännyt Hamasin soluja Länsirannalla aloittamaan terroritaistelut PA:ta vastaan pommein, raketein ja tuliasein. Hyökkäysten kohteina ovat PA:n virkailijat ja turvallisuusjoukot, mukaan lukien korkeimmat virkailijat Abbasia myöten, ja myös Israelin rannikkokaupungit Tel Avivista pohjoiseen. ”Tästä illasta lähtien teidän tulee aloittaa välitön toiminta jokaista palestiinalaista ja israelilaista kohdetta vastaan kaikilla kuukausien aikana hankituilla välineillä. Kohteet ovat vapaasti valittavissa, mitä korkeampi, keskeisempi tai tärkeämpi, sitä parempi”, sanotaan Hamasin käskykirjeessä. Debkafile toteaa, että Hamasin johto uskoo PA:n turvallisuusjoukkojen toimineen yhteistyössä IDF:n kanssa sen johtajien eliminoimiseksi. Toiseksi Hamas syyttää Abbasin liittoutuneen Obaman kanssa sitä vastaan. Hamas tuomitsee jyrkästi Obaman aloittaman kuhertelun muslimien kanssa, mihin kuuluu Obaman ensi torstaina Kairossa pitämä puhe muslimeille. (Debkafile)
6. UUTISOTSIKOITA
- Israelin ulkoministeri Liebermanin Moskovan matka on nostattanut muutamia kulmakarvoja. Ei siksi, etteikö se olisi hyödyllinen, vaan siksi, että Lieberman tapaa siellä sekä presidentti Dimitry Medevedevin että pääministeri Vladimir Putinin. Tätä verrataan siihen keitä hän voisi tavata Washingtonissa, sillä siellä tuskin järjestyisi saman tasoista vastaanottoa. H Keinon arvioi artikkelissaan, että keskusteluissa kosketellaan kolmea aihetta: Iranin ydinasehaaveet ja ohjusteollisuus, jonka yhteydessä mainittaneen Venäjän toimittamat ilmatorjuntaohjukset Iraniin. Toiseksi Lieberman informoi Moskovan johtoa Netanyahun Washingtonin matkasta. Sen yhteydessä keskustellaan Moskovan tarjouksesta Lähi Idän rauhankonferenssin järjestämiseksi vuoden loppupuolella. Tässä Venäjä odottaa Obaman ajatusten selkenemistä. Kolmas aihe on maitten väliset kahdenkeskiset suhteet. (JP)
- Lieberman poikkeaa matkallaan Minskissä, jonka presidentti Alexander Lukashenko piti juutalaisia halventavan puheen lokakuussa 2007, mitä hän joutui pyytämään anteeksi. Hän on hyvä ystävä Venezuelan presidentin Hugo Chavezin kanssa, mutta perinteisen hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat kärsineet Venäjän kaasu- ja öljytoimitusten häiriöitten vuoksi. (JP)
- Israelin ja USA:n välisten suhteitten häiriöitten vuoksi Israelin johto on alkanut katsella toisiin suuntiin mahdollisen uuden liittosuhteen luomiseksi. Venäjä on yksi ehdokas, mitä siivittää Liebermanin suhteet sinne; toisena Kiina ja kolmantena Intia. Molempien jälkimmäisten maitten kanssa Israelin taloussuhteet ovat nousseet suuresti, mitä on häirinnyt USA:n veto-oikeus, mikä puolestaan on johtanut tärkeitten kauppasopimusten purkautumiseen.
- Egypti hylkää USA:n esityksen suhteitten asteittaisesta normalisoimisesta Israelin ja arabimaitten välillä. Egyptin johdon mielestä rauhansopimus Lähi Idässä on tärkeämpi kuin Iranin kysymys. (JP)
- Ministerit hylkäsivät Israel Beitenun uskollisuuslain. Toinen laki, joka kieltäisi mielenosoitukset Israelin itsenäisyysjulistusta vastaan, on keskustelujen alla.
- USA:n korkea kongressin edustaja joutui sanasotaan ke. Ahmed Tibin kanssa, joka alkoi huutaa suureen ääneen Knessetin vartijoita paikalle estääkseen tämän pääsyn Knessetiin. Tibi väitti kongressin edustajan pahoinpidelleen häntä sekä fyysisesti että sanallisesti, minkä paikallaolijat kielsivät. (JP)
- Jerusalemissa asuu 15 000 kristittyä (2 % asukkaista), mikä on alle puolet siitä, mitä heitä oli 1948 (31 000). Kaikkiaan Israelissa asuu 150 000 kristittyä. Katolisia on 4.500, kreikkalaisortodokseja 3 500; armenialaisia 1 500 ja protestantteja 850. Lisäksi Jerusalemissa asuu 2 600 kristittyä ulkomaalaista, lähinnä munkkeja ja pappeja. Jerusalemin asukasluku on 760 000, mistä kolmannes on palestiinalaisia. Juutalaisten lisääntymisprosentti on 1.8, arabeilla 3 %. (JP)
Comments