MAANANTAI 15.09.08
1. OLMERT LUPAA 98.1 % Juudeasta ja Samariasta palestiinalaisille. Hän on neuvotellut Jerusalemista suoraan Mahmoud Abbasin kanssa ja väittää samaan aikaan suu virneessä, ettei Jerusalemista ole keskusteltu eikä keskustella, ennen kuin kaikista muista asioista on sovittu. JP:n Tovah Lazaroffin kirjoittaman aamun artikkelin mukaan Abbas vaatii, että Israel luovuttaa heille Maale Adumimin ja Givat Ze´evin, mutta on valmis neuvottelemaan Gilon ja Ranskalaisen Kukkulan asemasta. Muista Jerusalemin uusista lähiöistä Har Homa ja Ramot ei mainita uutisessa, mutta Olmert lienee luvannut ne ilman keskusteluja. Kaikissa aiemmissa arvioissa kaikki nämä uudet lähiöt ja kaupunginosat on päätetty pitää Israelin alueella. Nyt näyttää, että Olmert on ilman oikeutusta luvannut nämä PA:lle. Nämä uudet prosenttiluvut esiteltiin kansalle TV-kakkosen sunnuntai-illan lähetyksessä.
OLMERT esitteli eilen hallitukselle oman näkemyksensä uudesta Israelista. Hän sanoi vakavasti toistaen, että kuvitelma ”suuremmasta Israelista” on täysin kuollut, ja jokainen, joka vielä elättelee sellaisia haaveita, elää kuvitusmaailmassa. Palestiinalaiset ovat havainneet Olmertin ahdinkotilan ja käyttävät tätä arkailematta hyväkseen. He vaativat Gazan yhdistämistä turvallisella tieyhteydellä Länsirantaan, ja he vaativat maayhteyttä myös Kinneretin järvelle, ”koska Jordanjoki juoksee heidän maa-alueensa läpi”.
EI OLE OLEMASSA käsitystä ”suurempi Israel”, on vain ”koko Israel” tai ”typistetty Israel”, jota Olmert pyrkii vielä viimeisillään rakentamaan. Hän on verrattavissa vaikka Israelin muinaiseen itsevaltiaaseen Herodes Suureen, joka kaksi päivää ennen kuolemaansa antoi pyöveleilleen käskyn teloittaa hänen poikansa ja laillisen seuraajansa. Rooman keisari Augustus totesi. ”On turvallisempaa olla Herodeksen sika kuin hänen poikansa.” (JP)
2. VOITAISIIN KYSELLÄ, mikä on Olmertin nykyinen ideologia? Miten yhdestä oikeisto-puolue Likudin johtohenkilöstä on tullut äärivasemmiston ideologian kannattaja? Jopa siinä määrin, että Labour-puolueessa katsotaan hänen ohittaneen heidät vasemmalta puolen? Aiempi ulko- ja puolustusasiain valiokunnan puheenjohtaja Likudin kansanedustaja Yuval Steinitz kertoo Tovah Lazaroffin kirjoittamassa artikkelissa, miten hän oli innostunut Oslon sopimuksen allekirjoittamisesta Valkoisen Talon nurmikolla 13.09.1993 ja osallistui juhlallisuuksiin opiskelijoitten kanssa kaduilla. Hän oli silloin Haifan yliopiston filosofian professori ja innokas Peace Now järjestön kannattaja. Mutta Steinitzin herätys tapahtui kahden vuoden kuluessa, kun palestiinalaiset aloittivat tämän ”rauhankumppanin” Jasser Arafatin johdolla verisen terrorin Israelin kaduilla, busseissa, ravintoloissa, kahviloissa ja julkisilla paikoilla. Hän alkoi silloin tajuta, että rauhan sijasta Israel oli menossa kohti tuhoaan. Steinitz toteaa, että hän antoi Oslon sopimuksille mahdollisuuden, mutta hän joutui tutkimaan itseään ja tekemään raskaan toteamuksen, että Oslon sopimukset olivat kauhea virhe.
EHUD OLMERT näyttää kulkeneen juuri päinvastaisen tien. Hän tuli politiikkaan ”Oslon vastustajana” ja huolimatta yli 1500:sta murhatusta israelilaisesta ja kolminkertaisesta määrästä haavoittuneita, hän neuvottelee salaa Arafatin terroristikumppanin Mahmoud Abbasin kanssa Oslon sopimusten toteuttamisesta vielä viimeisinä päivinään ennen astumistaan syrjään - toivottavasti lopullisesti - maan poliittiselta areenalta.
PÄÄMINISTERI Ariel Sharon valitsi hallitukseensa itselleen uskollisia toteuttajia, ei ideologeja tai itsenäisiä ajattelijoita. Hän oli sitä itse, näkijä ja suunnittelija, jonka sisimmistä ajatuksista ei tiennyt kukaan. Hän valitsi Olmertin viimeiseltä vaalisijalta no 39, koska hän tiesi ja tunsi tämän hämäräperäisen liikkumisen lain ja rikollisuuden, sallitun ja hylättävän rajamailla, mutta joka toteuttaisi hänen näkemyksiään kyselemättä. Täten tulivat kuvaan myös Tzipi Livni ja monet muut ministerit, jotka toimivat näkijän ja suunnittelijan poistuttua kuvioista kuin hypnotisoituina, näkemättä tai kuulematta sivullisten varoituksia tai pystymättä omaksumaan uutta toimintamallia. Tässä piilee Israelin tämänhetkinen suurin vaara. (JP)
3. KADIMAN puheenjohtajavaalit lähestyvät uhkaavasti, aivan sananmukaisesti. Kilpailu neljän ehdokkaan välillä kiristyy samoin. Sanan miekan heiluttelu tuntuu välillä melkoisen vaaralliselta eivätkä pääehdokkaat aina pysy totuuden kaidalla tiellä oman uskottavuutensa ja omien kykyjensä kehumisessa. Pääehdokkaana pidetty ulkoministeri Tzipi Livni vetoaa siihen, ettei häntä syytetä laittomuuksista varojen keräämisessä eikä häntä muutenkaan ole syytetty omien pyrkimystensä ajamisesta, kuten monia muita. Mutta yksi paha moka sattui juuri vaalien kynnyksellä. Livni pyrkii kertomaan kansalle, miten elintärkeä hänen osuutensa on ollut Israelin ulkopolitiikassa ja varsinkin suhteissa USA:n presidenttiin. Hän julistaa kansalle, että se oli hän, joka sai presidentti Bushin sisällyttämään maininnan pakolaisista Bushin kuuluisaan kirjeeseen Sharonille huhtikuussa 2004. Tässä kirjeessä Bush otti kantaa Israelin rajoihin mainiten, että vuosien kuluessa tapahtunut kehitys Juudean ja Samarian asutustoiminnassa on huomioitava rajoja määriteltäessä. Samoin Bush vihjaa kirjeessä, että palestiinalaispakolaisten sallitaan muuttaa PA:n alueille, ei Israeliin. Juuri tämän palestiinalaispakolaisia koskevan kohdan Livni väittää saaneensa mukaan kirjeeseen.
Sitä muotoiltaessa mukana ollut Danny Ayalon sanoo Gil Hoffmanin kirjoittamassa JP:n artikkelissa, ettei Livnillä ollut mitään osuutta kirjelmään. Sharon antoi silloin maahanmuutto-ministerinä toimivalle Livnille luvan matkustaa Yhdysvaltoihin, jossa hän tapasi USA:n ulkoministeri Ricen mainiten hänelle pakolaisista. Ayalon kertoo, että Sharon päästi Livnin Yhdysvaltoihin saadakseen tämän tuen hallituksen äänestäessä Gazan evakuointi-suunnitelmasta, mutta vakuuttaa, ettei Livnin ja Ricen tapaamisella ollut mitään vaikutusta kirjeen sisältöön. Kysymys oli siis lahjonnasta.
MIELIPIDETIEDUSTELUISSA vaalien kakkostilalla pysytellyt liikenneministeri Shaul Mofaz kertoo, että omiin tiedusteluihinsa perustuen hän tulee voittamaan vaalit 43.7 %:n kannatuksella. Hän kertoo ennustuksensa perustuvan sisäiseen kannatuksen tiedusteluun puolueen 74 000 jäsenen parissa. Mofazin neuvonantajana toimii USA:n demokraattien vaalioperoijana 1996 ja 1999 toiminut Arthur Finkelstein, joka sovelsi tiedusteluun omaa menetelmäänsä. Mofaz kehuu, että hän on saanut puolueilta vakuutukset hallituksen muodostamisesta vaalien jälkeen.
Turvallisuusministeri Avi Dichter lupaa yllätystä vaalipäivänä kertomatta lähemmin, mikä se voisi olla. Sisäministeri Sheetritin mahdollisuudet näyttävät olemattomilta. (JP)
4. SHAS-PUOLUEEN puheenjohtaja Eli Yishai vakuuttaa, ettei hänen puolueensa liity hallitukseen, joka neuvottelee Jerusalemista missään muodossa nyt tai tulevaisuudessa. Toinen Shasille tärkeä pointti on lapsilisien nostaminen. Livni on vihjaillut, että nykyinen talousministeri Roni Bar-On tulee pysymään paikallaan hänen hallituksessaan, mutta Bar-On ehdottomasti vastustaa lapsilisien nostamista. Livni on myös neuvotellut Jerusalemista kaiken aikaa, joten tarkkailijat otaksuvat, ettei hallituksen muodostaminen onnistu Livnille. Israel Beiteinu puolue tuskin on myöskään halukas tulemaan hallitukseen. Livni ilmoitti, että hän tulee jatkamaan rauhankeskusteluja PA:n kanssa kaikilla sektoreilla, myös Jerusalemista.
MOFAZIN mahdollisuudet hallituksen muodostamiseksi näyttävät paremmilta.
Jos Kadiman uusi puheenjohtaja valitaan keskiviikkona, presidentti Peres keskustelee heti sen jälkeen eri puolueitten edustajien kanssa ja tekee sitten päätöksen, kenelle hän antaa hallituksen muodostamisen 28 päivän kuluessa. Peresillä on aikaa kaksi päivää, sillä hän matkustaa YK:n yleiskokoukseen heti sen jälkeen. (JP)
5. UUTISOTSIKOITA
- Monimiljonääri Arkadi Gaydamak vihjailee, että hän voisi liittyä Ariyeh Derin Jerusalemin pormestarin vaalityöhön hänen aisaparinaan. Derin osallistuminen on kuitenkin epävarmaa, koska ei ole selvyyttä hänen oikeudestaan osallistumiseen. Hän kärsi kolmen vuoden vankeusrangaistuksestaan 22 kuukautta vapauduttuaan hyvän käytöksen perusteella. (JP)
- Islamic Jihad ilmoittaa ampuneensa Kassam-raketin eilen Gazasta Sderotin ulkolaidalle, jossa se sytytti tulipalon vahingoittamatta ketään. Myös al-Aksa ilmoitti osallisuutensa raketin ampumiseen. Puolustusministeri Ehud Barak määräsi kaikki Gazaan menevät portit suljettaviksi. (JP)
- Islamilainen äärijohtaja Omar Bakri antoi käskyn beatlesien jäsenen Paul McCartneyn murhaamiseksi, koska tämä lupautui konsertoimaan Israelissa. Bakri sanoi näin: ”Vihollisemme ystävät ovat vihollisiamme.”
- Labour esitti virallisen vaatimuksen, että Kadima-puolueen jäsen Isaac Ben-Israel tulee erottaa Knessetin ulko- ja puolustusasiain valiokunnasta hänen esitettyään kirpeää arvostelua Ehud Barakista puolustusministerinä. (JP)
- Oikeuskansleri Mazuz vaatii, että poliisi aloittaa rikostutkimukset useiden vasemmistolaisten rauhan- ja naisjärjestöjen ohjelmajulistuksista, joissa ne antavat ohjeita, miten välttää asepalvelusta vetoamalla psykologisiin tai muihin syihin. He saavat tukea useilta kansainvälisiltä järjestöiltä kuten Bread for the World, Cristian Voice, Quakers Britanniassa sekä Coalition for Women in Peace. Asevelvollisten määrä asepalveluksen suorittamiseksi on laskenut siinä määrin, että sitä pidetään huolestuttavana. (INN)
- Japani lahjoitti 1000 pyörätuolia Israelin vammautuneille. (INN)
- Olmert kutsuu Yitzharin asukkaitten mellakkaa läheisessä arabikylässä yhden sen jäsenen puukotettua 9-vuotiasta juutalaispoikaa ”pogromiksi”, jota hän ei salli tapahtuvan Israelissa. Lausunto herätti kovaa kritiikkiä. (INN)
- Abbasin johtama Fatah jatkaa kristittyjen painostamista Betlehemissä, jossa 1990-luvulla kristityillä oli 60 %n enemmistö; 2000 se oli 40 % ja tänään 10-15 % kaupungin asukasluvusta, arviolta 10 000 – 15 000. Vuosittain kaupungista muuttaa tuhat kristittyä pääasiassa ulkomaille. (INN)
- http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/127592
1. OLMERT LUPAA 98.1 % Juudeasta ja Samariasta palestiinalaisille. Hän on neuvotellut Jerusalemista suoraan Mahmoud Abbasin kanssa ja väittää samaan aikaan suu virneessä, ettei Jerusalemista ole keskusteltu eikä keskustella, ennen kuin kaikista muista asioista on sovittu. JP:n Tovah Lazaroffin kirjoittaman aamun artikkelin mukaan Abbas vaatii, että Israel luovuttaa heille Maale Adumimin ja Givat Ze´evin, mutta on valmis neuvottelemaan Gilon ja Ranskalaisen Kukkulan asemasta. Muista Jerusalemin uusista lähiöistä Har Homa ja Ramot ei mainita uutisessa, mutta Olmert lienee luvannut ne ilman keskusteluja. Kaikissa aiemmissa arvioissa kaikki nämä uudet lähiöt ja kaupunginosat on päätetty pitää Israelin alueella. Nyt näyttää, että Olmert on ilman oikeutusta luvannut nämä PA:lle. Nämä uudet prosenttiluvut esiteltiin kansalle TV-kakkosen sunnuntai-illan lähetyksessä.
OLMERT esitteli eilen hallitukselle oman näkemyksensä uudesta Israelista. Hän sanoi vakavasti toistaen, että kuvitelma ”suuremmasta Israelista” on täysin kuollut, ja jokainen, joka vielä elättelee sellaisia haaveita, elää kuvitusmaailmassa. Palestiinalaiset ovat havainneet Olmertin ahdinkotilan ja käyttävät tätä arkailematta hyväkseen. He vaativat Gazan yhdistämistä turvallisella tieyhteydellä Länsirantaan, ja he vaativat maayhteyttä myös Kinneretin järvelle, ”koska Jordanjoki juoksee heidän maa-alueensa läpi”.
EI OLE OLEMASSA käsitystä ”suurempi Israel”, on vain ”koko Israel” tai ”typistetty Israel”, jota Olmert pyrkii vielä viimeisillään rakentamaan. Hän on verrattavissa vaikka Israelin muinaiseen itsevaltiaaseen Herodes Suureen, joka kaksi päivää ennen kuolemaansa antoi pyöveleilleen käskyn teloittaa hänen poikansa ja laillisen seuraajansa. Rooman keisari Augustus totesi. ”On turvallisempaa olla Herodeksen sika kuin hänen poikansa.” (JP)
2. VOITAISIIN KYSELLÄ, mikä on Olmertin nykyinen ideologia? Miten yhdestä oikeisto-puolue Likudin johtohenkilöstä on tullut äärivasemmiston ideologian kannattaja? Jopa siinä määrin, että Labour-puolueessa katsotaan hänen ohittaneen heidät vasemmalta puolen? Aiempi ulko- ja puolustusasiain valiokunnan puheenjohtaja Likudin kansanedustaja Yuval Steinitz kertoo Tovah Lazaroffin kirjoittamassa artikkelissa, miten hän oli innostunut Oslon sopimuksen allekirjoittamisesta Valkoisen Talon nurmikolla 13.09.1993 ja osallistui juhlallisuuksiin opiskelijoitten kanssa kaduilla. Hän oli silloin Haifan yliopiston filosofian professori ja innokas Peace Now järjestön kannattaja. Mutta Steinitzin herätys tapahtui kahden vuoden kuluessa, kun palestiinalaiset aloittivat tämän ”rauhankumppanin” Jasser Arafatin johdolla verisen terrorin Israelin kaduilla, busseissa, ravintoloissa, kahviloissa ja julkisilla paikoilla. Hän alkoi silloin tajuta, että rauhan sijasta Israel oli menossa kohti tuhoaan. Steinitz toteaa, että hän antoi Oslon sopimuksille mahdollisuuden, mutta hän joutui tutkimaan itseään ja tekemään raskaan toteamuksen, että Oslon sopimukset olivat kauhea virhe.
EHUD OLMERT näyttää kulkeneen juuri päinvastaisen tien. Hän tuli politiikkaan ”Oslon vastustajana” ja huolimatta yli 1500:sta murhatusta israelilaisesta ja kolminkertaisesta määrästä haavoittuneita, hän neuvottelee salaa Arafatin terroristikumppanin Mahmoud Abbasin kanssa Oslon sopimusten toteuttamisesta vielä viimeisinä päivinään ennen astumistaan syrjään - toivottavasti lopullisesti - maan poliittiselta areenalta.
PÄÄMINISTERI Ariel Sharon valitsi hallitukseensa itselleen uskollisia toteuttajia, ei ideologeja tai itsenäisiä ajattelijoita. Hän oli sitä itse, näkijä ja suunnittelija, jonka sisimmistä ajatuksista ei tiennyt kukaan. Hän valitsi Olmertin viimeiseltä vaalisijalta no 39, koska hän tiesi ja tunsi tämän hämäräperäisen liikkumisen lain ja rikollisuuden, sallitun ja hylättävän rajamailla, mutta joka toteuttaisi hänen näkemyksiään kyselemättä. Täten tulivat kuvaan myös Tzipi Livni ja monet muut ministerit, jotka toimivat näkijän ja suunnittelijan poistuttua kuvioista kuin hypnotisoituina, näkemättä tai kuulematta sivullisten varoituksia tai pystymättä omaksumaan uutta toimintamallia. Tässä piilee Israelin tämänhetkinen suurin vaara. (JP)
3. KADIMAN puheenjohtajavaalit lähestyvät uhkaavasti, aivan sananmukaisesti. Kilpailu neljän ehdokkaan välillä kiristyy samoin. Sanan miekan heiluttelu tuntuu välillä melkoisen vaaralliselta eivätkä pääehdokkaat aina pysy totuuden kaidalla tiellä oman uskottavuutensa ja omien kykyjensä kehumisessa. Pääehdokkaana pidetty ulkoministeri Tzipi Livni vetoaa siihen, ettei häntä syytetä laittomuuksista varojen keräämisessä eikä häntä muutenkaan ole syytetty omien pyrkimystensä ajamisesta, kuten monia muita. Mutta yksi paha moka sattui juuri vaalien kynnyksellä. Livni pyrkii kertomaan kansalle, miten elintärkeä hänen osuutensa on ollut Israelin ulkopolitiikassa ja varsinkin suhteissa USA:n presidenttiin. Hän julistaa kansalle, että se oli hän, joka sai presidentti Bushin sisällyttämään maininnan pakolaisista Bushin kuuluisaan kirjeeseen Sharonille huhtikuussa 2004. Tässä kirjeessä Bush otti kantaa Israelin rajoihin mainiten, että vuosien kuluessa tapahtunut kehitys Juudean ja Samarian asutustoiminnassa on huomioitava rajoja määriteltäessä. Samoin Bush vihjaa kirjeessä, että palestiinalaispakolaisten sallitaan muuttaa PA:n alueille, ei Israeliin. Juuri tämän palestiinalaispakolaisia koskevan kohdan Livni väittää saaneensa mukaan kirjeeseen.
Sitä muotoiltaessa mukana ollut Danny Ayalon sanoo Gil Hoffmanin kirjoittamassa JP:n artikkelissa, ettei Livnillä ollut mitään osuutta kirjelmään. Sharon antoi silloin maahanmuutto-ministerinä toimivalle Livnille luvan matkustaa Yhdysvaltoihin, jossa hän tapasi USA:n ulkoministeri Ricen mainiten hänelle pakolaisista. Ayalon kertoo, että Sharon päästi Livnin Yhdysvaltoihin saadakseen tämän tuen hallituksen äänestäessä Gazan evakuointi-suunnitelmasta, mutta vakuuttaa, ettei Livnin ja Ricen tapaamisella ollut mitään vaikutusta kirjeen sisältöön. Kysymys oli siis lahjonnasta.
MIELIPIDETIEDUSTELUISSA vaalien kakkostilalla pysytellyt liikenneministeri Shaul Mofaz kertoo, että omiin tiedusteluihinsa perustuen hän tulee voittamaan vaalit 43.7 %:n kannatuksella. Hän kertoo ennustuksensa perustuvan sisäiseen kannatuksen tiedusteluun puolueen 74 000 jäsenen parissa. Mofazin neuvonantajana toimii USA:n demokraattien vaalioperoijana 1996 ja 1999 toiminut Arthur Finkelstein, joka sovelsi tiedusteluun omaa menetelmäänsä. Mofaz kehuu, että hän on saanut puolueilta vakuutukset hallituksen muodostamisesta vaalien jälkeen.
Turvallisuusministeri Avi Dichter lupaa yllätystä vaalipäivänä kertomatta lähemmin, mikä se voisi olla. Sisäministeri Sheetritin mahdollisuudet näyttävät olemattomilta. (JP)
4. SHAS-PUOLUEEN puheenjohtaja Eli Yishai vakuuttaa, ettei hänen puolueensa liity hallitukseen, joka neuvottelee Jerusalemista missään muodossa nyt tai tulevaisuudessa. Toinen Shasille tärkeä pointti on lapsilisien nostaminen. Livni on vihjaillut, että nykyinen talousministeri Roni Bar-On tulee pysymään paikallaan hänen hallituksessaan, mutta Bar-On ehdottomasti vastustaa lapsilisien nostamista. Livni on myös neuvotellut Jerusalemista kaiken aikaa, joten tarkkailijat otaksuvat, ettei hallituksen muodostaminen onnistu Livnille. Israel Beiteinu puolue tuskin on myöskään halukas tulemaan hallitukseen. Livni ilmoitti, että hän tulee jatkamaan rauhankeskusteluja PA:n kanssa kaikilla sektoreilla, myös Jerusalemista.
MOFAZIN mahdollisuudet hallituksen muodostamiseksi näyttävät paremmilta.
Jos Kadiman uusi puheenjohtaja valitaan keskiviikkona, presidentti Peres keskustelee heti sen jälkeen eri puolueitten edustajien kanssa ja tekee sitten päätöksen, kenelle hän antaa hallituksen muodostamisen 28 päivän kuluessa. Peresillä on aikaa kaksi päivää, sillä hän matkustaa YK:n yleiskokoukseen heti sen jälkeen. (JP)
5. UUTISOTSIKOITA
- Monimiljonääri Arkadi Gaydamak vihjailee, että hän voisi liittyä Ariyeh Derin Jerusalemin pormestarin vaalityöhön hänen aisaparinaan. Derin osallistuminen on kuitenkin epävarmaa, koska ei ole selvyyttä hänen oikeudestaan osallistumiseen. Hän kärsi kolmen vuoden vankeusrangaistuksestaan 22 kuukautta vapauduttuaan hyvän käytöksen perusteella. (JP)
- Islamic Jihad ilmoittaa ampuneensa Kassam-raketin eilen Gazasta Sderotin ulkolaidalle, jossa se sytytti tulipalon vahingoittamatta ketään. Myös al-Aksa ilmoitti osallisuutensa raketin ampumiseen. Puolustusministeri Ehud Barak määräsi kaikki Gazaan menevät portit suljettaviksi. (JP)
- Islamilainen äärijohtaja Omar Bakri antoi käskyn beatlesien jäsenen Paul McCartneyn murhaamiseksi, koska tämä lupautui konsertoimaan Israelissa. Bakri sanoi näin: ”Vihollisemme ystävät ovat vihollisiamme.”
- Labour esitti virallisen vaatimuksen, että Kadima-puolueen jäsen Isaac Ben-Israel tulee erottaa Knessetin ulko- ja puolustusasiain valiokunnasta hänen esitettyään kirpeää arvostelua Ehud Barakista puolustusministerinä. (JP)
- Oikeuskansleri Mazuz vaatii, että poliisi aloittaa rikostutkimukset useiden vasemmistolaisten rauhan- ja naisjärjestöjen ohjelmajulistuksista, joissa ne antavat ohjeita, miten välttää asepalvelusta vetoamalla psykologisiin tai muihin syihin. He saavat tukea useilta kansainvälisiltä järjestöiltä kuten Bread for the World, Cristian Voice, Quakers Britanniassa sekä Coalition for Women in Peace. Asevelvollisten määrä asepalveluksen suorittamiseksi on laskenut siinä määrin, että sitä pidetään huolestuttavana. (INN)
- Japani lahjoitti 1000 pyörätuolia Israelin vammautuneille. (INN)
- Olmert kutsuu Yitzharin asukkaitten mellakkaa läheisessä arabikylässä yhden sen jäsenen puukotettua 9-vuotiasta juutalaispoikaa ”pogromiksi”, jota hän ei salli tapahtuvan Israelissa. Lausunto herätti kovaa kritiikkiä. (INN)
- Abbasin johtama Fatah jatkaa kristittyjen painostamista Betlehemissä, jossa 1990-luvulla kristityillä oli 60 %n enemmistö; 2000 se oli 40 % ja tänään 10-15 % kaupungin asukasluvusta, arviolta 10 000 – 15 000. Vuosittain kaupungista muuttaa tuhat kristittyä pääasiassa ulkomaille. (INN)
- http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/127592
Comments