KESKIVIIKKO 24.09.08
1. KAHDEN VALTION PERIAATTE on kestämätön, totesi aiempi kansallisen turvallisuus-neuvoston johtaja kenraalimajuri (res.) Giora Eiland raportissaan Washingtonin Instituutin Lähi Idän ohjelma-konferenssissa viikonvaihteen aikana.
”Israel eivätkä palestiinalaiset todellisuudessa kaipaa perinteistä kahta valtiota – eikä arabimaailma – varsinkaan Jordania ja Egypti – myöskään kannata sitä”, hän kirjoitti artikkelissaan. ”Paholainen on tavallisesti yksityiskohdissa, mutta vastoin yleistä luuloa se istuu tässä tapauksessa sen perusteissa.” Hän perusteli kantaansa todeten, että Israel on luvannut antaa kaiken, mitä se pitää turvallisuuden kannalta mahdollisena, mutta se ei tyydytä edes palestiinalaisten vähimmäisvaatimuksia, jotka se voi poliittisesti hyväksyä. Hän kysyy retorisesti: ”Jos me nyt tarjoamme sopimusta samoin perustein kuin aiemmin, miten voimme kuvitella voivamme uudistaa neuvottelut odottaen onnistuvamme tällä kertaa?”
EILAND viittasi aiempiin neuvotteluihin ja varsinkin Clintonin viimeiseen tarjoukseen, jonka pääkohdat olivat lähellä tulla hyväksytyiksi vaatien vain pientä hiomista julkilausuntoa varten.
Hän totesi, ettei vain sopimus sellaisenaan ole hyväksyttävissä, vaan ettei sen toteuttaminen käytännössä ole mahdollista viitaten suureen määrään juutalaisia asukkaita Juudeassa ja Samariassa, jotka tulisi asuttaa uudelleen, kuten myös turvallisuusnäkökohtiin.
VAIHTOEHTONA Eiland esittelee kahta ratkaisumallia.
ENSIMMÄISEKSI EILAND esittää, että Egypti antaa 600 neliökilometriä maata Negevistä, joka liitetään osaksi Gazan kaistaa, jotta sen asukkailla olisi tarpeeksi tilaa lisääntyä ja kasvaa. Vastapainoksi Israel antaisi Egyptille kaistan maata Negevin raja-alueelta sekä tunnelin Egyptin alueelta Jordaniaan.
TOISEKSI Eilan esittää, että Jordania ottaisi turvallisuusvastuun Juudeasta ja Samariasta. Hän perustelee ehdotustaan sillä, että Israel katsoo välttämättömäksi tarpeeksi voimakkaan sotilaallisen valvonnan alueella varmistamaan, etteivät islamilaiset ääriainekset saa jalansijaa siellä. Tämän hän katsoo olevan elintärkeä myös Jordanialle, koska samat ainekset uhkaavat myös Jordanian turvallisuutta.
EILAND myöntää, etteivät hänen ehdotuksensa ole saaneet virallista tukea kyseessä olevilta valtioilta, mutta yksityisissä keskusteluissa myös saudit ovat nähneet niiden mahdollisuuden. Konferenssissa mukana olleet Jordanian edustajat teilasivat esitykset suoralta kädeltä. (JP)
2. PA:N PÄÄNEUVOTTELIJA Ahmed Qureia kertoi median edustajille eilen, että jos rauhankeskustelut eivät johda sopimukseen, palestiinalaiset tulevat turvautumaan toisiin keinoihin, ja tässä yhteydessä Qureian mukaan ”kaikki vastarinnan muodot ovat laillisia”. Palestiinalaisten retoriikassa vastarinnalla tarkoitetaan aseellista taisteluja, johon kuuluu väkivalta siviilejä ja sotilaita vastaan sekä terrorismi eri muodoissaan, myös itsemurhaiskut. Hän tosin myöhemmin pyrki lieventämään lausuntoaan selittäen, ettei palestiinalaisilla ole muita mahdollisuuksia, mutta ettei se välttämättä tarkoita väkivaltaa vaan poliittista taistelua. QUREIA SANOI vastustavansa – kuten myös Mahmoud Abbas – Olmertin esittämää periaatejulistusta ennen vuoden loppua, jossa todettaisiin saavuttu edistyminen ja ne kohdat, joissa sitä ei ole vielä saavutettu. Olmertin tarkoituksena oli sitoa tällä seuraavan hallituksen kädet, ettei se voisi luistella käydyistä keskusteluista. Toisaalta Olmert esitti siihen liitettäväksi presidentti Bushin kirjeen, jossa hän vakuuttaisi USA:n tuen sopimukselle.
QUREIA oli huolestunut keskustelujen jatkumisesta Israelin hallituksenvaihdon johdosta, mutta Livni vakuutti eilisessä tapaamisessa, että keskustelut jatkuvat kuten ennenkin.
LIVNI ESITTI vastalauseensa hänestä piirretystä pilapiirroksesta, joka julkaistiin PA:n virallisessa Al-Hayat al-Jadida lehdessä, josta kerroin eilen. Livni kertoi Qureialle, etteivät tämänkaltaiset toimet ainakaan lisää keskinäistä luottamusta. Jos Livni olisi halunnut toimia oikein, hänen olisi pitänyt esittää uhkavaatimus, että kaikki yhteydet PA:n kanssa katkaistaan, kunnes PA on esittänyt hyväksyttävän anteeksipyynnön ja toimet lehden toimitusta vastaan. Tämä lienee kuitenkin liikaa vaadittu myönnytyspolitiikan edustajalta.
MAHMOUD ABBAS vaatii lopullista kokonaisratkaisua, joissa luetellaan kaikki sovitut kysymykset, myös Jerusalemin osalta, mitä Shas-puolue ehdottomasti vastustaa.
VARAPÄÄMINISTERI Haim Ramon sanoi eilisessä luennossaan Tel Avivissa, että PA menetti kultaisen tilaisuuden allekirjoittaa periaatesopimus Israelin kanssa, mutta että ”Abbas sai pelkokohtauksen eikä uskaltanut tarttua tilaisuuteen”. Julkisuudessa esitetään spekulaatioita, että Livni voi siirtää rauhankeskustelujen vastuun Ramonille. (JP)
3. LABOUR-JOHTAJA Ehud Barak vakuuttaa auttavansa yhteishallituksen muodostamisessa. Tämä sotii vakavasti hänen aiempia lausuntojaan vastaan kuten myös niitä tietoja vastaan, joiden mukaan hän työskentelisi Netanyahun kanssa yhteisen rintaman muodostamisesta Likudin kanssa Kadiman vallan murtamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi. Barakin toiminta on oudon tempoilevaa. Hän kannattaa yhtä asiaa voimallisesti, mutta hylkää sen ja alkaa kannatta toista joskus jopa aivan päinvastaista asiaa. Täten lienee ymmärrettävissä hänen päätöksensä v. 2000 vetää kaikki IDF:n joukot pois Libanonin eteläosasta, jonka seurauksena käytiin Libanonin kakkossota kaikkien muine menetyksineen. Siitä alkoi Israel voittamattomana pidetyn armeijan maineen laskeminen, mitä varsinkin Iran ja Hizbullah ovat Syyrian myötäileminä käyttäneet tehokkaasti propagandasodassaan.
NETANYAHU ilmoitti eilen, ettei hän voi mennä hallitukseen, joka luopuu Golanista ja jakaa Jerusalemin. Hän vakuutti, ettei Likud pidä oikeana sitä, että pieni ryhmä, 35 000 Kadiman äänestäjää, ovat kaapanneet itselleen oikeuden päättää Israelin tulevaisuudesta. Netanyahu vaatii uusia vaaleja, mitä hän pitää tärkeimpänä asiana nykyisessä vaarallisessa tilanteessa. Israelin medialle tyypilliseen tapaan Livni esiintyy nyt kaikkialla, mutta Netnayahun puhetta tuskin löytää muitten artikkeleitten joukosta.
LIKUDIN KANSANEDUSTAJAT syyttävät Livniä, että parissa vuorokaudessa hän oli rikkonut kaikki asettamansa kriteerit olla taipumatta puolueitten taloudellisiin vaatimuksiin ja poliittisiin kiemuroihin. Gideon Saar sanoi, että Livni on luvannut Shasille nostavansa lapsilisien määrää sen vaatimalle tasolle. Jerusalemin kysymys on toinen Shasin vaatimus, mutta se näyttää nyt syrjäytyneen. Shas lieneekin käyttänyt sitä vain julkisivunsa koristeluun. (JP)
4. IRANIN presidentti Mahmoud Ahmadinejad piti eilen YK:ssa odotetun puheensa, eikä sen sisältö poikennut hänelle tyypillisestä retoriikasta. Hän vakuutti kaikelle kansalle, että Iranin ydinteollisuus toimii pelkästään rauhanomaisia tarkoituksia varten. Samalla hän esitti vaatimuksen, että YK:n valtioitten ydinteollisuutta valvova elin IAEA lähettäisi tarkkailijansa kaikkiin niihin maihin, joilla on ydinaseita, mutta varsinkin Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Hän perusteli tätä sillä, ettei mikään instanssi valvo niiden ydinteollisuutta ja ydinpommien varastointia. Hän esitti syytöksen, että sionistit valvovat Yhdysvaltoja petollisella, monimutkaisella ja joutavalla tavalla. Hän esitti, että pieni joukko hämäräperäisiä sionisteja on taivuttanut Euroopan valtiot Islamilaista Tasavaltaa vastaan taloudellisen voimansa ja vallanhimonsa ansiosta.
AHMADINEJAD vakuutti, että sekä USA että Israel ovat menossa vararikkoon ja tuhoon. ”Tänään sionistinen hallitus on lopullisen romahduksen partaalla”. Yhdysvaltoja hän kehotti rajoittamaan sekaantumisensa omien rajojensa sisäpuolelle. Hän tarjosi Iranin apua USA:n talouden kohentamiseksi, jos se muuttaa aiemman käyttäytymisensä ja palaa rauhaan. Palestiinalaisia hän kehotti suorittamaan kansanäänestyksen haluamastaan itsenäisestä valtiosta. Yhdysvaltoja hän syytti Irakin alistamisesta siirtomaakseen saadakseen valvontaansa sen öljyvarat. (JP)
5. ISRAELILAINEN diplomaatti, entinen YK:n lähettiläs Dore Gold johtaa diplomaattien , aktivistien ja lakiasiaintuntijoitten ryhmää, joka tutkii mahdollisuuksia aloittaa oikeustoimet Iranin presidentti Mahmoud Ahamadinejadia vastaan. He ovat laatineet 70 sivua käsittävän anomuksen, jossa vaaditaan Ahmadinejadin syyttämistä kiihotuksesta ja kansanmurhasta. Anomuksen liitteissä esitetään hänen lukuisia lausuntojaan ja puheitaan, joissa selkeästi esitetään anomuksen perusteet. Anomuksen tarkoituksena on syyttää Amadinejadia myös sotarikoksista. Asiaa koskevan konferenssin aikana USA:n entinen YK:n lähettiläs Richard Hoolbrok vaati Ahmadinejadin YK:n puheen mitätöimistä. Hän totesi, että vaikka anomus ei saisikaan laajaa kannatusta YK:n jäsenvaltioissa, sanoilla on kuitenkin oma merkityksensä.
Hän viittaa omaan isoisäänsä, joka Hampurissa luki Hitlerin ”Mein Kamf” teoksen ja otti sen vakavasti, vaikka monet muut eivät sitä tehneet.
AUSTRALIAN PÄÄMINISTERI Kevin Rudd kannattaa anomusta, samoin Kanadan pääministeri. Muita anomuksen allekirjoittajia olivat Ruotsin apulaispääministeri Per Ahlmark, jota pidetään kansanmurhateorian asiantuntijana, sekä professori Gregory Stanton, joka johtaa Cambodian kansanmurhaprojektia. (ynetnews)
6. UUTISOTSIKOITA
- Jerusalemissa sunnuntai-iltana 23 ihmistä haavoittaneen 19-vuotiaan Kassem al-Mughrabin isä vakuuttaa, että tapaus oli liikenneonnettomuus ja ettei hänen poikansa ollut terroristi. Terroristi kuitenkin kiihdytti autonsa vauhtia ennen iskua ja ajoi suoraan jarruttamatta ihmisjoukkoon. Hänen isänsä aikoo viedä asian Haagin tuomioistuimeen, ellei IDF ja poliisi tutki tapausta. (JP)
- Olmert vakuuttaa, että ainoa tapa estää tämän kaltaiset terroriteot Jerusalemissa on eristää kansat toisistaan, eli jakaa kaupunki. Tätä voisi pitää rotuerotteluna ja vastoin kansainvälistä käytäntöä. (JP)
- Juudeasta ja Samariasta, varsinkin Nablusista ja Hebronista, valuvat joet ovat vaarallisesti saastuneita, koska jätevedet pumpataan niihin puhdistamattomina.
1. KAHDEN VALTION PERIAATTE on kestämätön, totesi aiempi kansallisen turvallisuus-neuvoston johtaja kenraalimajuri (res.) Giora Eiland raportissaan Washingtonin Instituutin Lähi Idän ohjelma-konferenssissa viikonvaihteen aikana.
”Israel eivätkä palestiinalaiset todellisuudessa kaipaa perinteistä kahta valtiota – eikä arabimaailma – varsinkaan Jordania ja Egypti – myöskään kannata sitä”, hän kirjoitti artikkelissaan. ”Paholainen on tavallisesti yksityiskohdissa, mutta vastoin yleistä luuloa se istuu tässä tapauksessa sen perusteissa.” Hän perusteli kantaansa todeten, että Israel on luvannut antaa kaiken, mitä se pitää turvallisuuden kannalta mahdollisena, mutta se ei tyydytä edes palestiinalaisten vähimmäisvaatimuksia, jotka se voi poliittisesti hyväksyä. Hän kysyy retorisesti: ”Jos me nyt tarjoamme sopimusta samoin perustein kuin aiemmin, miten voimme kuvitella voivamme uudistaa neuvottelut odottaen onnistuvamme tällä kertaa?”
EILAND viittasi aiempiin neuvotteluihin ja varsinkin Clintonin viimeiseen tarjoukseen, jonka pääkohdat olivat lähellä tulla hyväksytyiksi vaatien vain pientä hiomista julkilausuntoa varten.
Hän totesi, ettei vain sopimus sellaisenaan ole hyväksyttävissä, vaan ettei sen toteuttaminen käytännössä ole mahdollista viitaten suureen määrään juutalaisia asukkaita Juudeassa ja Samariassa, jotka tulisi asuttaa uudelleen, kuten myös turvallisuusnäkökohtiin.
VAIHTOEHTONA Eiland esittelee kahta ratkaisumallia.
ENSIMMÄISEKSI EILAND esittää, että Egypti antaa 600 neliökilometriä maata Negevistä, joka liitetään osaksi Gazan kaistaa, jotta sen asukkailla olisi tarpeeksi tilaa lisääntyä ja kasvaa. Vastapainoksi Israel antaisi Egyptille kaistan maata Negevin raja-alueelta sekä tunnelin Egyptin alueelta Jordaniaan.
TOISEKSI Eilan esittää, että Jordania ottaisi turvallisuusvastuun Juudeasta ja Samariasta. Hän perustelee ehdotustaan sillä, että Israel katsoo välttämättömäksi tarpeeksi voimakkaan sotilaallisen valvonnan alueella varmistamaan, etteivät islamilaiset ääriainekset saa jalansijaa siellä. Tämän hän katsoo olevan elintärkeä myös Jordanialle, koska samat ainekset uhkaavat myös Jordanian turvallisuutta.
EILAND myöntää, etteivät hänen ehdotuksensa ole saaneet virallista tukea kyseessä olevilta valtioilta, mutta yksityisissä keskusteluissa myös saudit ovat nähneet niiden mahdollisuuden. Konferenssissa mukana olleet Jordanian edustajat teilasivat esitykset suoralta kädeltä. (JP)
2. PA:N PÄÄNEUVOTTELIJA Ahmed Qureia kertoi median edustajille eilen, että jos rauhankeskustelut eivät johda sopimukseen, palestiinalaiset tulevat turvautumaan toisiin keinoihin, ja tässä yhteydessä Qureian mukaan ”kaikki vastarinnan muodot ovat laillisia”. Palestiinalaisten retoriikassa vastarinnalla tarkoitetaan aseellista taisteluja, johon kuuluu väkivalta siviilejä ja sotilaita vastaan sekä terrorismi eri muodoissaan, myös itsemurhaiskut. Hän tosin myöhemmin pyrki lieventämään lausuntoaan selittäen, ettei palestiinalaisilla ole muita mahdollisuuksia, mutta ettei se välttämättä tarkoita väkivaltaa vaan poliittista taistelua. QUREIA SANOI vastustavansa – kuten myös Mahmoud Abbas – Olmertin esittämää periaatejulistusta ennen vuoden loppua, jossa todettaisiin saavuttu edistyminen ja ne kohdat, joissa sitä ei ole vielä saavutettu. Olmertin tarkoituksena oli sitoa tällä seuraavan hallituksen kädet, ettei se voisi luistella käydyistä keskusteluista. Toisaalta Olmert esitti siihen liitettäväksi presidentti Bushin kirjeen, jossa hän vakuuttaisi USA:n tuen sopimukselle.
QUREIA oli huolestunut keskustelujen jatkumisesta Israelin hallituksenvaihdon johdosta, mutta Livni vakuutti eilisessä tapaamisessa, että keskustelut jatkuvat kuten ennenkin.
LIVNI ESITTI vastalauseensa hänestä piirretystä pilapiirroksesta, joka julkaistiin PA:n virallisessa Al-Hayat al-Jadida lehdessä, josta kerroin eilen. Livni kertoi Qureialle, etteivät tämänkaltaiset toimet ainakaan lisää keskinäistä luottamusta. Jos Livni olisi halunnut toimia oikein, hänen olisi pitänyt esittää uhkavaatimus, että kaikki yhteydet PA:n kanssa katkaistaan, kunnes PA on esittänyt hyväksyttävän anteeksipyynnön ja toimet lehden toimitusta vastaan. Tämä lienee kuitenkin liikaa vaadittu myönnytyspolitiikan edustajalta.
MAHMOUD ABBAS vaatii lopullista kokonaisratkaisua, joissa luetellaan kaikki sovitut kysymykset, myös Jerusalemin osalta, mitä Shas-puolue ehdottomasti vastustaa.
VARAPÄÄMINISTERI Haim Ramon sanoi eilisessä luennossaan Tel Avivissa, että PA menetti kultaisen tilaisuuden allekirjoittaa periaatesopimus Israelin kanssa, mutta että ”Abbas sai pelkokohtauksen eikä uskaltanut tarttua tilaisuuteen”. Julkisuudessa esitetään spekulaatioita, että Livni voi siirtää rauhankeskustelujen vastuun Ramonille. (JP)
3. LABOUR-JOHTAJA Ehud Barak vakuuttaa auttavansa yhteishallituksen muodostamisessa. Tämä sotii vakavasti hänen aiempia lausuntojaan vastaan kuten myös niitä tietoja vastaan, joiden mukaan hän työskentelisi Netanyahun kanssa yhteisen rintaman muodostamisesta Likudin kanssa Kadiman vallan murtamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi. Barakin toiminta on oudon tempoilevaa. Hän kannattaa yhtä asiaa voimallisesti, mutta hylkää sen ja alkaa kannatta toista joskus jopa aivan päinvastaista asiaa. Täten lienee ymmärrettävissä hänen päätöksensä v. 2000 vetää kaikki IDF:n joukot pois Libanonin eteläosasta, jonka seurauksena käytiin Libanonin kakkossota kaikkien muine menetyksineen. Siitä alkoi Israel voittamattomana pidetyn armeijan maineen laskeminen, mitä varsinkin Iran ja Hizbullah ovat Syyrian myötäileminä käyttäneet tehokkaasti propagandasodassaan.
NETANYAHU ilmoitti eilen, ettei hän voi mennä hallitukseen, joka luopuu Golanista ja jakaa Jerusalemin. Hän vakuutti, ettei Likud pidä oikeana sitä, että pieni ryhmä, 35 000 Kadiman äänestäjää, ovat kaapanneet itselleen oikeuden päättää Israelin tulevaisuudesta. Netanyahu vaatii uusia vaaleja, mitä hän pitää tärkeimpänä asiana nykyisessä vaarallisessa tilanteessa. Israelin medialle tyypilliseen tapaan Livni esiintyy nyt kaikkialla, mutta Netnayahun puhetta tuskin löytää muitten artikkeleitten joukosta.
LIKUDIN KANSANEDUSTAJAT syyttävät Livniä, että parissa vuorokaudessa hän oli rikkonut kaikki asettamansa kriteerit olla taipumatta puolueitten taloudellisiin vaatimuksiin ja poliittisiin kiemuroihin. Gideon Saar sanoi, että Livni on luvannut Shasille nostavansa lapsilisien määrää sen vaatimalle tasolle. Jerusalemin kysymys on toinen Shasin vaatimus, mutta se näyttää nyt syrjäytyneen. Shas lieneekin käyttänyt sitä vain julkisivunsa koristeluun. (JP)
4. IRANIN presidentti Mahmoud Ahmadinejad piti eilen YK:ssa odotetun puheensa, eikä sen sisältö poikennut hänelle tyypillisestä retoriikasta. Hän vakuutti kaikelle kansalle, että Iranin ydinteollisuus toimii pelkästään rauhanomaisia tarkoituksia varten. Samalla hän esitti vaatimuksen, että YK:n valtioitten ydinteollisuutta valvova elin IAEA lähettäisi tarkkailijansa kaikkiin niihin maihin, joilla on ydinaseita, mutta varsinkin Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Hän perusteli tätä sillä, ettei mikään instanssi valvo niiden ydinteollisuutta ja ydinpommien varastointia. Hän esitti syytöksen, että sionistit valvovat Yhdysvaltoja petollisella, monimutkaisella ja joutavalla tavalla. Hän esitti, että pieni joukko hämäräperäisiä sionisteja on taivuttanut Euroopan valtiot Islamilaista Tasavaltaa vastaan taloudellisen voimansa ja vallanhimonsa ansiosta.
AHMADINEJAD vakuutti, että sekä USA että Israel ovat menossa vararikkoon ja tuhoon. ”Tänään sionistinen hallitus on lopullisen romahduksen partaalla”. Yhdysvaltoja hän kehotti rajoittamaan sekaantumisensa omien rajojensa sisäpuolelle. Hän tarjosi Iranin apua USA:n talouden kohentamiseksi, jos se muuttaa aiemman käyttäytymisensä ja palaa rauhaan. Palestiinalaisia hän kehotti suorittamaan kansanäänestyksen haluamastaan itsenäisestä valtiosta. Yhdysvaltoja hän syytti Irakin alistamisesta siirtomaakseen saadakseen valvontaansa sen öljyvarat. (JP)
5. ISRAELILAINEN diplomaatti, entinen YK:n lähettiläs Dore Gold johtaa diplomaattien , aktivistien ja lakiasiaintuntijoitten ryhmää, joka tutkii mahdollisuuksia aloittaa oikeustoimet Iranin presidentti Mahmoud Ahamadinejadia vastaan. He ovat laatineet 70 sivua käsittävän anomuksen, jossa vaaditaan Ahmadinejadin syyttämistä kiihotuksesta ja kansanmurhasta. Anomuksen liitteissä esitetään hänen lukuisia lausuntojaan ja puheitaan, joissa selkeästi esitetään anomuksen perusteet. Anomuksen tarkoituksena on syyttää Amadinejadia myös sotarikoksista. Asiaa koskevan konferenssin aikana USA:n entinen YK:n lähettiläs Richard Hoolbrok vaati Ahmadinejadin YK:n puheen mitätöimistä. Hän totesi, että vaikka anomus ei saisikaan laajaa kannatusta YK:n jäsenvaltioissa, sanoilla on kuitenkin oma merkityksensä.
Hän viittaa omaan isoisäänsä, joka Hampurissa luki Hitlerin ”Mein Kamf” teoksen ja otti sen vakavasti, vaikka monet muut eivät sitä tehneet.
AUSTRALIAN PÄÄMINISTERI Kevin Rudd kannattaa anomusta, samoin Kanadan pääministeri. Muita anomuksen allekirjoittajia olivat Ruotsin apulaispääministeri Per Ahlmark, jota pidetään kansanmurhateorian asiantuntijana, sekä professori Gregory Stanton, joka johtaa Cambodian kansanmurhaprojektia. (ynetnews)
6. UUTISOTSIKOITA
- Jerusalemissa sunnuntai-iltana 23 ihmistä haavoittaneen 19-vuotiaan Kassem al-Mughrabin isä vakuuttaa, että tapaus oli liikenneonnettomuus ja ettei hänen poikansa ollut terroristi. Terroristi kuitenkin kiihdytti autonsa vauhtia ennen iskua ja ajoi suoraan jarruttamatta ihmisjoukkoon. Hänen isänsä aikoo viedä asian Haagin tuomioistuimeen, ellei IDF ja poliisi tutki tapausta. (JP)
- Olmert vakuuttaa, että ainoa tapa estää tämän kaltaiset terroriteot Jerusalemissa on eristää kansat toisistaan, eli jakaa kaupunki. Tätä voisi pitää rotuerotteluna ja vastoin kansainvälistä käytäntöä. (JP)
- Juudeasta ja Samariasta, varsinkin Nablusista ja Hebronista, valuvat joet ovat vaarallisesti saastuneita, koska jätevedet pumpataan niihin puhdistamattomina.
Comments