TIISTAI 27.05.08
1. ”JATKAMME TULITUSTA kunnes viimeinen juutalainen on ryöminyt takaisin k-seen reikäänsä, josta he tulivat”, uhoaa Kansanvastarintakomitean (PRC) edustaja Muhammad Abdel Al. Samaa säveltä soittaa Islamic Jihadin johtaja Gazassa Abu Ahmed: ”Olemme ylpeitä ja päättäväisiä. Israel on alkanut purkaa hyvin linnoitettuja tukikohtiaan ja vetäytyä, koska vastarintamme on todistanut, että me yllämme niihin linnoituksista huolimatta”, hän suitsuttaa.
Abdel Al ennustaa, että kun sionistit ovat alkaneet juosta karkuun, he joutuvat lähtemään myös Ahkelonista, Ashdodista, Jerusalemista, Jaffasta, Haifasta, Jerusalemista. Hän kutsuu IDF:n päätöstä purkaa tukikohtansa Erez-terminaalin lähellä Gazan rajalla voitoksi palestiinalaisille.
PUOLUSTUSVIRANOMAISET suunnittelevat JP:n artikkelin mukaan, jonka kynäilivät Y Katz jaKH A Toameh, siirtävänsä kaikki tukikohtansa Gazan rajan tuntumassa kilometrien päähän ”pyrkimyksissään minimoida terroristien mahdollisuudet hyökätä Israelia vastaan”, kuten he kertovat. Armeijalla on tällä hetkellä neljä terminaalia Gazan rajalla: Gaza, Erez, Kerem Shalom ja Sufa. Suunnitelmien mukaan myös terminaalien lukua pienennetään. Tämä suuntaus alkoi pian sen jälkeen, kun terroristit Gazasta hyökkäsivät Kerem Shalomin terminaalia vastaan autopommein, missä 11 IDF:n sotilasta haavoittui. Suunnitelmien kiireellisyyttä vahvisti viime torstaina Erez-terminaalia vastaan tarkoitettu kuorma-autopommi hyökkäys, jossa räjähti 4.5 tonnia räjähteitä 50 m terminaalista vaurioittaen rakennuksia. IDF:n edustaja kertoo, että onnistuessaan isku olisi vaatinut kymmenien sotilaitten hengen. Palestiinalaisten mukaan autopommin räjähdys katkaisi sähkövirran ja juoksevan veden
200 000 taloudesta Gazassa, eikä vikoja ole vielä korjattu.
PUOLUSTUSMINISTERIÖN suunnitelman mukaan Gazan rajalle muodostetaan Israelin puolelle kilometrien syvyinen puskurivyöhyke, ja rajamuodollisuudet toimitetaan puskuri-vyöhykkeen Israelin puoleisella rajalla. Tavarakuljetuksia varten muodostetaan välivarastointi-vyöhykkeitä samaan tapaan kuin Karni terminaalin yhteydessä. Näillä toimenpiteillä viranomaiset, joissa ovat mukana apulaispuolustusministeri Matan Vilnai, hallituksen koordinoija kenraaliluutnantti Yosef Mishlav sekä Shin Betin edustaja, he uskovat voivansa estää terrorihyökkäykset terminaaleja vastaan, joiden lukumäärää vähennetään.
SUUNNITELMAN toteuttaminen maksaa satoja miljoonia NIS. Vilnai kielsi Erez terminaalin rakennusten miljoonia maksavien korjausten suorittamisen terrori-iskun jäljiltä ennakoiden suunnitelman toteutumista. (JP)
2. EGYPTI varoittaa palestiinalaisia yrittämästä toistaa edellistä Gazan ja Siinain välisen rajamuurin murtamista selvin sanoin: ”Olimme kärsivällisiä edellisen murron yhteydessä, mutta se ei tule toistumaan, vaan Egypti tulee raskaalla kädellä estämään kaikki rikkomiset maan itsenäisyyttä vastaan”. Varoitus välitettiin Hamasin Gazan hallitukselle sunnuntaina. Egyptin teräväsanaisen uhkauksen sai aikaan Hamasin Damaskoksessa toimiva ulkomaanasioitten johtajan Khaled Mashaalin lausunto, jonka mukaan Gazan palestiinalaisten kärsivällisyys alkaa olla lopussa jatkuvan saarron vuoksi ja odottaa vain purkautumistaan. Egyptin ja Gazan välisen rajan lähellä asuvat tarkkailijat ovat huomioineet, että Egypti on lisännyt rajavartijoita ja partioitaan raja-alueella vuorokauden ympäri. Näin toimii Egypti.
EBYPTI JATKAA välitysyrityksiään tulitauon saamiseksi Hamasin ja Israelin välille ja suunnittelee uuden neuvottelukierroksen aloittamista. Hamasin vaatimuksena on Rafahin terminaalin avaaminen liikenteelle Gazasta Egyptiin jo ennen sopimusta. Hamasin viranomaiset syyttävät, että Israelin esittämät vaatimukset estävät sen voimaantuloa. Heidän mukaansa Israel ei tule saamaan odottamaansa vapaata sopimusta, vaan siitä tulee maksaa. Käytännössä se hyödyttäisi ennen kaikkea Gazan asukkaita, mutta se on toissijainen tässä tahtojen ja poliittisten etujen välisessä kamppailussa.
3. ABBAS YLLÄTTI Israelin viranomaiset kutsumalla Hamasin edustajat keskusteluihin
Ramallahin kansliaansa maanantai-iltana. JP:n artikkelin mukaan, jonka kirjoitti Kh A Toameh, keskusteluihin ottivat osaa Hamasin korkeat johtajat, ilmeisesti Länsirannalta, ja niissä kosketeltiin Gazan tulitaukosopimusta. Keskustelujen jälkeen osapuolet esittivät toiveensa, että samantapainen sopimus saataisiin aikaan Gilad Shalitin vapauttamiseksi, mitä Hizbullahin johtaja Mahmoud Nasrallah tarjoaa Israelille kahden IDF:n sotilaan vapauttamiseksi. He kertoivat olevansa miellyttävästi yllättyneitä tiedoista, joitten mukaan Israel on valmis vapauttamaan 542 vuodeksi vankeuteen tuomitun Samir Kuntarin, Libanonin druusin, joka otti osaa 1979 terrori-iskuun Nahariyassa ja muualla Israelin pohjoisosassa. Hamasin edustajat kieltäytyivät kertomasta, oliko Shalitin vapauttaminen esillä keskusteluissa Abbasin kanssa.
4. NASRALLAH: ”Israel vapauttaa hyvin pian libanonilaiset vangit, myös Kuntarin”. Nasrallah on pinttynyt terroristi ja vallankumouksellinen, mutta hänessä on eräs outo piirre, joka usein puuttuu johtajilta: Hän yleensä puhuu totta. Tämä on todettu useissa yhteyksissä, mutta voihan olla, että Libanonin kakkossodan jälkeen eläminen bunkkerissa jatkuvan kuolemanuhkan alaisena on muuttanut hänen luonnettaan.
Tämä julkinen lausunto yllätti kuitenkin monet, ja kannuja valetaan, miksi tällainen äkillinen ilmoitus kahden Hizbullahin kaappaaman IDF:n sotilaan vapauttamisesta, joiden fyysisestä tilasta ei ole saatu pienintäkään merkkiä, ovatko he elossa vai kuolivatko haavoihinsa heidän Hummer sotilasajoneuvonsa tuhouduttua Hizbullahin terroristien asettamasta tienvarsi-pommista. Neljä muuta sotilasta sai surmansa iskussa, kaksi heistä raahattiin jälkien perusteella verta vuotavina Libanonin puolelle, eikä heistä ole kuultu mitään sen jälkeen.
TARKKAILIJAT otaksuvat, että tämä kuuluu Hizbullahin pääsihteerin Hassan Nasrallahin PR-kampanjaan. Nasrallahia arvosteltiin rajusti Libanonissa siitä, että hän aloitti aseelliset hyökkäykset libanonilaisia vastaan Beirutissa. Näissä taisteluissa, joihin Libanonin armeija kieltäytyi osallistumasta, kuoli arviolta 90 libanonilaista siviiliä. Hänen joukkojaan vastustivat lähinnä kristityt ja druusit. Tämä toimenpide, joka antoi vakavan varoituksen Libanonin oikeistopiireille, kuka maata lopulta hallitsee, vähensi samalla Nasrallahin kansansuosiota, ja siksi tämä suostuminen vankeinvaihtoon.
TOINEN Nasrallahin mielen muutokseen vaikuttanut kehitys on voinut olla Israelin ja Syyrian väliset rauhankeskustelut. Onko kysymys yhteisestä taktiikasta Iranin, Syyrian ja Hizbullahin välillä, vai tunsiko Nasrallah jäävänsä sivuun poliittisesta kehityksestä alueella? Libanonin presidentin valinta on myös voinut vaikuttaa asiaan, sillä presidentti Michel Suleiman on kokenut armeijan kenraali ja entinen Libanonin sotavoimien komentaja, joka varmaan tuntee myöskin sotaleikit ja vihjailee Hizbullahin riisumisesta aseista.
ISRAELIN viranomaiset ovat hyvin vaitonaisia Ehud Goldwasserin ja Eldad Regevin mahdollisesta pikaisesta paluusta perheittensä pariin. IAF:n navigoijan Ron Aradin kohtalosta, joka joutui koneeseen tulleen teknisen vian johdosta laskeutumaan varjolla Libanoniin ja joutui terroristien käsiin 1986, ei ole mitään tietoa eikä Hizbullah sano myöskään olevansa selvillä hänen kohtalostaan. Kaapattujen sotilaitten omaiset kertovat, ettei heitä ole informoitu asiasta. Israelin johto on aivan äskettäin antanut ymmärtää, ettei libanonilaisten vankien vapauttaminen tule olemaan osa vankeinvaihtoa kuten ei Hizbullahin vaatimus tuhansien palestiinalaisvankien vapauttaminen maksuna kahdesta IDF:n sotilaasta.
LIBANONIN viranomaiset kieltävät tietävänsä asiasta enempää viitaten siihen, että keskusteluja käydään saksalaisen välittäjän kautta Hizbullahin ja Israelin välillä. Hizbullah kaappasi IDF:n sotilaat Ehud Goldwasserin ja Eldad Regevin heidän partioidessaan Libanonin raja-aidan vierellä heinäkuussa 2006. Tästä alkoi Libanonin kakkossota. (JP)
5. ISRAELIN perääntyminen kaikilla rintamilla herättää joukon huolestuneita kysymyksiä. Mistä tässä on kysymys? Onko Israelin johdon pelko USA:n presidentin valinnasta, jossa he otaksuvat demokraattien ehdokkaan Baruck Hussein Obaman vetävän pisimmän korren, voinut aiheuttaa kiireen määritellä ”Israelin puolustuskelpoiset rajat”, kuten eräs kommentoija esitti, presidentti Bushin virkakaudella, eikä aikaa ole paljon jäljellä? He pelkäävät, että arabeille myötämielinen ja ”salamuslimi” Obama voisi pakottaa Israelin sen turvallisuuden kannalta vaarallisiin myönnytyksiin. Perääntymisten kautta maan turvallisuus vain pahenee.
MIKÄ OSUUS tässä totaalisessa perääntymisessä on Olmertin omilla kriiseillä? Haluaako hän tällä voittaa kansasuosion kuten Ariel Sharon julkistamalla Gazan juutalaisten karkotukset? Vai voimmeko otaksua, että Olmert on aidosti antautunut rauhan aatteen asiamieheksi ja ehkäpä peräti Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaaksi, mitä Olmert ei sano havittelevansa?
VAI ONKO meidän otaksuttava, että Hän joka kansojen kohtaloita johtaa, ja jonka edessä ”kaikki kansat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa” (Jes.40:15), valmistelee ja toteuttaa omaa suurta suunnitelmaansa tapahtumissa, joitten alkua saamme ihmetellen seurata?
ON SYYTÄ tarkoin seurata ”pahan akselin”, kuten C Glick kutsuu Iranin, Syyrian, Libanonin, Hizbullahin ja Hamasin liittoa, johon myöhemmin liittynevät Turkki ja Irak, suunnitelmien toteutumista. Tämän liittymän vahvin lenkki on Iran, mutta kaikesta Israelin vastaisesta retoriikasta ja maailman mahtivaltojen julkeasta häpäisemisestä huolimatta Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad ei ole se suuri mahdi, jota islamin kansa odottaa. Kehottaisin sen sijaan tarkkailemaan Syyrian johtajaa presidentti Bashar Assadia, joka näyttää perineen isänsä kavalan petollisen luonteen, jota kaikki arabijohtajat pelkäsivät. Assad täyttää monet VT:n ilmoituksissa esitetyt vaatimukset. Kuin ennakoivana Alavite-heimoon kuuluvaa Assad-sukua kutsuttiin naapurien taholta nimellä al-Wahash, joka tarkoittaa petoa. Tästä suku kehitti nykyisen nimensä Assad (Leijona). http://wnd.com/index.php?fa=PAGE.view&pageId=65287
1. ”JATKAMME TULITUSTA kunnes viimeinen juutalainen on ryöminyt takaisin k-seen reikäänsä, josta he tulivat”, uhoaa Kansanvastarintakomitean (PRC) edustaja Muhammad Abdel Al. Samaa säveltä soittaa Islamic Jihadin johtaja Gazassa Abu Ahmed: ”Olemme ylpeitä ja päättäväisiä. Israel on alkanut purkaa hyvin linnoitettuja tukikohtiaan ja vetäytyä, koska vastarintamme on todistanut, että me yllämme niihin linnoituksista huolimatta”, hän suitsuttaa.
Abdel Al ennustaa, että kun sionistit ovat alkaneet juosta karkuun, he joutuvat lähtemään myös Ahkelonista, Ashdodista, Jerusalemista, Jaffasta, Haifasta, Jerusalemista. Hän kutsuu IDF:n päätöstä purkaa tukikohtansa Erez-terminaalin lähellä Gazan rajalla voitoksi palestiinalaisille.
PUOLUSTUSVIRANOMAISET suunnittelevat JP:n artikkelin mukaan, jonka kynäilivät Y Katz jaKH A Toameh, siirtävänsä kaikki tukikohtansa Gazan rajan tuntumassa kilometrien päähän ”pyrkimyksissään minimoida terroristien mahdollisuudet hyökätä Israelia vastaan”, kuten he kertovat. Armeijalla on tällä hetkellä neljä terminaalia Gazan rajalla: Gaza, Erez, Kerem Shalom ja Sufa. Suunnitelmien mukaan myös terminaalien lukua pienennetään. Tämä suuntaus alkoi pian sen jälkeen, kun terroristit Gazasta hyökkäsivät Kerem Shalomin terminaalia vastaan autopommein, missä 11 IDF:n sotilasta haavoittui. Suunnitelmien kiireellisyyttä vahvisti viime torstaina Erez-terminaalia vastaan tarkoitettu kuorma-autopommi hyökkäys, jossa räjähti 4.5 tonnia räjähteitä 50 m terminaalista vaurioittaen rakennuksia. IDF:n edustaja kertoo, että onnistuessaan isku olisi vaatinut kymmenien sotilaitten hengen. Palestiinalaisten mukaan autopommin räjähdys katkaisi sähkövirran ja juoksevan veden
200 000 taloudesta Gazassa, eikä vikoja ole vielä korjattu.
PUOLUSTUSMINISTERIÖN suunnitelman mukaan Gazan rajalle muodostetaan Israelin puolelle kilometrien syvyinen puskurivyöhyke, ja rajamuodollisuudet toimitetaan puskuri-vyöhykkeen Israelin puoleisella rajalla. Tavarakuljetuksia varten muodostetaan välivarastointi-vyöhykkeitä samaan tapaan kuin Karni terminaalin yhteydessä. Näillä toimenpiteillä viranomaiset, joissa ovat mukana apulaispuolustusministeri Matan Vilnai, hallituksen koordinoija kenraaliluutnantti Yosef Mishlav sekä Shin Betin edustaja, he uskovat voivansa estää terrorihyökkäykset terminaaleja vastaan, joiden lukumäärää vähennetään.
SUUNNITELMAN toteuttaminen maksaa satoja miljoonia NIS. Vilnai kielsi Erez terminaalin rakennusten miljoonia maksavien korjausten suorittamisen terrori-iskun jäljiltä ennakoiden suunnitelman toteutumista. (JP)
2. EGYPTI varoittaa palestiinalaisia yrittämästä toistaa edellistä Gazan ja Siinain välisen rajamuurin murtamista selvin sanoin: ”Olimme kärsivällisiä edellisen murron yhteydessä, mutta se ei tule toistumaan, vaan Egypti tulee raskaalla kädellä estämään kaikki rikkomiset maan itsenäisyyttä vastaan”. Varoitus välitettiin Hamasin Gazan hallitukselle sunnuntaina. Egyptin teräväsanaisen uhkauksen sai aikaan Hamasin Damaskoksessa toimiva ulkomaanasioitten johtajan Khaled Mashaalin lausunto, jonka mukaan Gazan palestiinalaisten kärsivällisyys alkaa olla lopussa jatkuvan saarron vuoksi ja odottaa vain purkautumistaan. Egyptin ja Gazan välisen rajan lähellä asuvat tarkkailijat ovat huomioineet, että Egypti on lisännyt rajavartijoita ja partioitaan raja-alueella vuorokauden ympäri. Näin toimii Egypti.
EBYPTI JATKAA välitysyrityksiään tulitauon saamiseksi Hamasin ja Israelin välille ja suunnittelee uuden neuvottelukierroksen aloittamista. Hamasin vaatimuksena on Rafahin terminaalin avaaminen liikenteelle Gazasta Egyptiin jo ennen sopimusta. Hamasin viranomaiset syyttävät, että Israelin esittämät vaatimukset estävät sen voimaantuloa. Heidän mukaansa Israel ei tule saamaan odottamaansa vapaata sopimusta, vaan siitä tulee maksaa. Käytännössä se hyödyttäisi ennen kaikkea Gazan asukkaita, mutta se on toissijainen tässä tahtojen ja poliittisten etujen välisessä kamppailussa.
3. ABBAS YLLÄTTI Israelin viranomaiset kutsumalla Hamasin edustajat keskusteluihin
Ramallahin kansliaansa maanantai-iltana. JP:n artikkelin mukaan, jonka kirjoitti Kh A Toameh, keskusteluihin ottivat osaa Hamasin korkeat johtajat, ilmeisesti Länsirannalta, ja niissä kosketeltiin Gazan tulitaukosopimusta. Keskustelujen jälkeen osapuolet esittivät toiveensa, että samantapainen sopimus saataisiin aikaan Gilad Shalitin vapauttamiseksi, mitä Hizbullahin johtaja Mahmoud Nasrallah tarjoaa Israelille kahden IDF:n sotilaan vapauttamiseksi. He kertoivat olevansa miellyttävästi yllättyneitä tiedoista, joitten mukaan Israel on valmis vapauttamaan 542 vuodeksi vankeuteen tuomitun Samir Kuntarin, Libanonin druusin, joka otti osaa 1979 terrori-iskuun Nahariyassa ja muualla Israelin pohjoisosassa. Hamasin edustajat kieltäytyivät kertomasta, oliko Shalitin vapauttaminen esillä keskusteluissa Abbasin kanssa.
4. NASRALLAH: ”Israel vapauttaa hyvin pian libanonilaiset vangit, myös Kuntarin”. Nasrallah on pinttynyt terroristi ja vallankumouksellinen, mutta hänessä on eräs outo piirre, joka usein puuttuu johtajilta: Hän yleensä puhuu totta. Tämä on todettu useissa yhteyksissä, mutta voihan olla, että Libanonin kakkossodan jälkeen eläminen bunkkerissa jatkuvan kuolemanuhkan alaisena on muuttanut hänen luonnettaan.
Tämä julkinen lausunto yllätti kuitenkin monet, ja kannuja valetaan, miksi tällainen äkillinen ilmoitus kahden Hizbullahin kaappaaman IDF:n sotilaan vapauttamisesta, joiden fyysisestä tilasta ei ole saatu pienintäkään merkkiä, ovatko he elossa vai kuolivatko haavoihinsa heidän Hummer sotilasajoneuvonsa tuhouduttua Hizbullahin terroristien asettamasta tienvarsi-pommista. Neljä muuta sotilasta sai surmansa iskussa, kaksi heistä raahattiin jälkien perusteella verta vuotavina Libanonin puolelle, eikä heistä ole kuultu mitään sen jälkeen.
TARKKAILIJAT otaksuvat, että tämä kuuluu Hizbullahin pääsihteerin Hassan Nasrallahin PR-kampanjaan. Nasrallahia arvosteltiin rajusti Libanonissa siitä, että hän aloitti aseelliset hyökkäykset libanonilaisia vastaan Beirutissa. Näissä taisteluissa, joihin Libanonin armeija kieltäytyi osallistumasta, kuoli arviolta 90 libanonilaista siviiliä. Hänen joukkojaan vastustivat lähinnä kristityt ja druusit. Tämä toimenpide, joka antoi vakavan varoituksen Libanonin oikeistopiireille, kuka maata lopulta hallitsee, vähensi samalla Nasrallahin kansansuosiota, ja siksi tämä suostuminen vankeinvaihtoon.
TOINEN Nasrallahin mielen muutokseen vaikuttanut kehitys on voinut olla Israelin ja Syyrian väliset rauhankeskustelut. Onko kysymys yhteisestä taktiikasta Iranin, Syyrian ja Hizbullahin välillä, vai tunsiko Nasrallah jäävänsä sivuun poliittisesta kehityksestä alueella? Libanonin presidentin valinta on myös voinut vaikuttaa asiaan, sillä presidentti Michel Suleiman on kokenut armeijan kenraali ja entinen Libanonin sotavoimien komentaja, joka varmaan tuntee myöskin sotaleikit ja vihjailee Hizbullahin riisumisesta aseista.
ISRAELIN viranomaiset ovat hyvin vaitonaisia Ehud Goldwasserin ja Eldad Regevin mahdollisesta pikaisesta paluusta perheittensä pariin. IAF:n navigoijan Ron Aradin kohtalosta, joka joutui koneeseen tulleen teknisen vian johdosta laskeutumaan varjolla Libanoniin ja joutui terroristien käsiin 1986, ei ole mitään tietoa eikä Hizbullah sano myöskään olevansa selvillä hänen kohtalostaan. Kaapattujen sotilaitten omaiset kertovat, ettei heitä ole informoitu asiasta. Israelin johto on aivan äskettäin antanut ymmärtää, ettei libanonilaisten vankien vapauttaminen tule olemaan osa vankeinvaihtoa kuten ei Hizbullahin vaatimus tuhansien palestiinalaisvankien vapauttaminen maksuna kahdesta IDF:n sotilaasta.
LIBANONIN viranomaiset kieltävät tietävänsä asiasta enempää viitaten siihen, että keskusteluja käydään saksalaisen välittäjän kautta Hizbullahin ja Israelin välillä. Hizbullah kaappasi IDF:n sotilaat Ehud Goldwasserin ja Eldad Regevin heidän partioidessaan Libanonin raja-aidan vierellä heinäkuussa 2006. Tästä alkoi Libanonin kakkossota. (JP)
5. ISRAELIN perääntyminen kaikilla rintamilla herättää joukon huolestuneita kysymyksiä. Mistä tässä on kysymys? Onko Israelin johdon pelko USA:n presidentin valinnasta, jossa he otaksuvat demokraattien ehdokkaan Baruck Hussein Obaman vetävän pisimmän korren, voinut aiheuttaa kiireen määritellä ”Israelin puolustuskelpoiset rajat”, kuten eräs kommentoija esitti, presidentti Bushin virkakaudella, eikä aikaa ole paljon jäljellä? He pelkäävät, että arabeille myötämielinen ja ”salamuslimi” Obama voisi pakottaa Israelin sen turvallisuuden kannalta vaarallisiin myönnytyksiin. Perääntymisten kautta maan turvallisuus vain pahenee.
MIKÄ OSUUS tässä totaalisessa perääntymisessä on Olmertin omilla kriiseillä? Haluaako hän tällä voittaa kansasuosion kuten Ariel Sharon julkistamalla Gazan juutalaisten karkotukset? Vai voimmeko otaksua, että Olmert on aidosti antautunut rauhan aatteen asiamieheksi ja ehkäpä peräti Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaaksi, mitä Olmert ei sano havittelevansa?
VAI ONKO meidän otaksuttava, että Hän joka kansojen kohtaloita johtaa, ja jonka edessä ”kaikki kansat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa” (Jes.40:15), valmistelee ja toteuttaa omaa suurta suunnitelmaansa tapahtumissa, joitten alkua saamme ihmetellen seurata?
ON SYYTÄ tarkoin seurata ”pahan akselin”, kuten C Glick kutsuu Iranin, Syyrian, Libanonin, Hizbullahin ja Hamasin liittoa, johon myöhemmin liittynevät Turkki ja Irak, suunnitelmien toteutumista. Tämän liittymän vahvin lenkki on Iran, mutta kaikesta Israelin vastaisesta retoriikasta ja maailman mahtivaltojen julkeasta häpäisemisestä huolimatta Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad ei ole se suuri mahdi, jota islamin kansa odottaa. Kehottaisin sen sijaan tarkkailemaan Syyrian johtajaa presidentti Bashar Assadia, joka näyttää perineen isänsä kavalan petollisen luonteen, jota kaikki arabijohtajat pelkäsivät. Assad täyttää monet VT:n ilmoituksissa esitetyt vaatimukset. Kuin ennakoivana Alavite-heimoon kuuluvaa Assad-sukua kutsuttiin naapurien taholta nimellä al-Wahash, joka tarkoittaa petoa. Tästä suku kehitti nykyisen nimensä Assad (Leijona). http://wnd.com/index.php?fa=PAGE.view&pageId=65287
Comments