KESKIVIIKKO 28.05.08
1. ISRAELIN PAHIN VIHOLLINEN on ollut sen oma hallitus, kertoo Martin Sherman Ynet-news artikkelissaan. Yllättävän väitteensä tueksi hän tuo esille joukon todisteita:
Se oli Israelin hallitus, joka varoituksista ja seurauksista välittämättä pani alulle Oslon sopimukset, jotka toivat hävityksen Jerusalemin, Jaffan, Tel Avivin kaduille…
Se on Israelin hallitus, joka ei tee mitään nähdessään radikaalin islamin kokoavan tuhoisia aseita Gazaan, kehittävän järjestelmiä niiden kuljettamiseksi, kasvattavan joukkojen määrää ja nostavan niiden koulutuksen tasoa, aivan samalla välinpitämättömyydellä, jolla se antoi ja antaa tämän tapahtua pohjoisrajan takana.
Ja nyt hallitus suunnittelee samalla piittaamattomalla itsetietoisuudella vieläkin pahempaa, jonka seuraukset on kaikkien arvattavissa: Vaarat, jotka aiheutuvat Golanin luovuttamisesta Syyrian hallintaan.
MARTIN SHERMANIN artikkeli, jota olen edellä referoinut ilman sanatarkkaa käännöstä, on sitäkin merkittävämpi, että sen esittää vasemmistolainen kolumnisti vasemmistoon luettavalla Ynetnews web-sivulla. Sherman selittää, että mikäli uutisiin voi uskoa, hallituksen suostumus aloittaa rauhanneuvottelut Syyrian kanssa, jonka hintana on luopuminen Golanista, on vieläkin hylättävän hätäisempi ja rajusti vastuuttomampi. Sherman toteaa, ettei tärkeintä tässä ole se, ovatko Syyrian johdon aikomukset aitoja vai ei, vaan siinä, tulevatko tulevat hallitukset kunnioittamaan tehtyjä sopimuksia. Hän viittaa Gazan esimerkkiin, jonka piti ollla osa rauhankeskusteluja PA:n kanssa, mutta jonka hallinto siirtyi viikossa radikaalille islamille.
SHERMAN luettelee useita kohtia, joita tulisi harkita ennen neuvottelujen jatkamista: Assadin hallinnon kaatuminen; ulkoisen painostuksen vaikutus Syyrian hallintoon sekä Iranin suhteitten jatkuminen; onko Syyrialla lisää salaisia strategisia kohteita?; miten toimitaan, jos militaristit siirtyvät Golanille?; Miten toimitaan, jos Syyria estää Golanin vesien pääsyn Kinneretiin?; Jos Syyrian pelätään aloittavan sodan Golanin vuoksi, miten IDF pystyy torjumaan Syyrian hyökkäykset, jos strategisesti tärkeästä Golanista luovutaan?; Mistä Israel saisi ne sadat miljoonat tai miljardit, jotka tarvittaisiin kaupunkien ja kylien sekä maatalous-farmien tyhjentämiseksi ja asukkaitten uudelleen sijoittamiseksi?; Mistä ne varat otettaisiin? Leikkaamalla varoja muilta elintärkeiltä aloilta? Tarkemmin tästä osoitteesta:
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3548617,00.html
EDELLÄ luetellut kohdat ja kysymykset koskevat paljon suuremmassa määrin Olmertin hallituksen suunnitelmia Juudean ja Samarian tyhjentämiseksi juutalaisista (rasismia pahimmillaan). Gazasta karkotettiin lähes kolme vuotta sitten n. 9000 asukasta, Golanilla asunee n. 21 000 juutalaista, mutta Juudean ja Samarian juutalaisten määrä on n. 280 000. Näistä ehkä 80 000 – 160 000 jouduttaisiin ”edullisen sopimuksen” mukaan siirtämään Israelin puolelle. Mistä ne kymmenet miljardit otettaisiin ja minne asukkaat sijoitettaisiin? Gazasta karkotetuista yhdeksästä tuhannesta 40 % on vielä ilman pysyvää asuinpaikkaa ja työtä. Hallitus on tähän mennessä käyttänyt varoja heidän hyväkseen 6 miljardia NIS.
Olmertin hallitus ei tietääkseni ole tehnyt mitään valmisteluja uusien pakolaisten varalle.
2. HYVÄNTAHTOINEN HÖLMÖ, voisi lyhyesti luonnehtia yhdysvalloissa asuvasta liikemiehestä Morris Talanskysta sen perusteella, mitä raporteissa hänen kuulustelustaan oikeudessa eilen kerrotaan. Syyttäjäviranomaiset kuulustelivat todistajanaan pitämäänsä Talanskya hänen suhteistaan Olmertiin, hänen motiiveistaan sekä taustavoimistaan. Talansky kertoi avoimesti ja ilmeisen totuudenmukaisesti, ainakin kuulusteluja seuraavien journalistien raporttien mukaan. Joku toteaa, että todistus poisti Olmertin lahjusepäilyt.
TALANSKY kertoi ystävystyneensä Olmertin kanssa tämän pyrkiessä Jerusalemin pormestariksi. Hän kertoi ihastuneensa Olmertin johtajakykyyn ja kertoi, että oikeistopuolue Likudin jäsenenä häntä arvostettiin tulevana maan johtajana ja eri suuntia edustavien juutalaisten, sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten, yhdistäjänä. Hän sanoo ihailleensa Olmertia Israelin ”oikeiston prinssinä”, ja ilmeisesti katsoi olevansa etuoikeutettu voidessaan taloudellisesti edistää Olmertin etenemistä. Talansky vakuuttaa, että tarkoitus oli tukea häntä vain vaalityössä ja vaalivelkojen maksamisessa, ei henkilökohtaisten menojen maksamiseksi.
Talansky toteaa useampaan kertaan, että hänen ystävyytensä Olmertin kanssa merkitsi hänelle hyvin paljon, mitä hän ei sanonut voivansa pukea sanoiksi.
VARSIN PIAN tuon 15 vuotta kestäneen ystävyyden ja taloudellisen tuen kauden aikana ja sen jälkeen Olmertin suhtautuminen tukijaansa muuttui tai paljastui. Hän alkoi etukäteen ilmoittaa Talanskylle, miten paljon hän tarvitsee rahaa. Heti alusta lähtien Olmert teki selväksi, ettei hän halua sekkejä, koska ne voidaan jäljittää, vaan aina käteisenä, ruskeina kirjekuorina.
Kun Olmert meni perheineen lomalle Italiaan, hän ilmoitti Talanskylle, että hän tarvitsee
30 000 USD, käteisenä kuten aina. Tai kun hän oli lomamatkalla New Yorkissa, hän vaati Talanskylta rahaa 15 000, jonka Talansky kävi ottamassa omalta tililtään ja vei ne Olmertille tämän hotellihuoneeseen. Hän lisäsi, että Olmertilla oli aikaa hänelle vain 10 – 15 minuuttia, aina oli kiire. Talansky tähdensi kuulustelijoille, että rahat oli tarkoitettu lainaksi, mutta Olmert ei koskaan maksanut niitä takaisin, kuin ei sitä yli 150 000 USD kokonaissummaa, jonka Talansky sanoo antaneensa Olmertille lainaksi. Tämän lisäksi Talansky arvioi välittäneensä Olmertille 380 000 USD. Nämä varat tulivat useilta lahjoittajilta, ja ne annettiin joko Olmertin toimistopäällikölle Shula Zakenille tai hänen asianajajalleen Uri Messerille. Messer toimi tavallaan Olmertin pankkina; varoja säilytettiin hänen kassakaapissaan, josta Olmert sai niitä käyttöönsä halunsa mukaan. – Asiaa voi tarkastella osoitteesta:
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3548801,00.html
TALANSKYN todistus oli hyvin tunnepitoinen. Hän syytti syyttäjää perheensä tuhoamisesta ja siitä, että häntä kohdellaan rikollisena. Hän kertoi kyynelehtien haluavansa palata sairaan vaimonsa luo Yhdysvaltoihin. Häntä odotetaan takaisin oikeuteen 17.heinäkuuta. (JP)
3. OIKEUSLAITOS ratkaissee aikanaan, olivatko Olmertin saamat varat lahjuksia vai normaaleja ystävien kesken vaihdettavia lahjoja, mutta yleinen mielipide alkaa olla lopullisesti kyllästynyt Olmertin käyttäytymiseen (gallup: 70 %). Vaikka hänen ja Talanskyn väliseen suhteeseen ei liittyisikään rikosta, Olmertin tapa käyttää häntä hyväkseen ystävyyttä teeskennellen on lievästi sanoen ällöttävä (disgusting), kuten Ynetnews totea artikkelinsa otsikossa. Kansan reaktiot ovat olla hälyttävän yksimielisiä: Olmertin tulee erota.
Mutta myös poliittiset puolueet alkavat herätä, jopa Labour, joka on nukkunut hurskaan unta puolustusministeri Ehud Barakin epämääräisen käskyvallan alla.
YNETNEWS raportoi web-sivullaan Kadima-ministerien esittävän, että Labour-puolueen tulee vaatia Olmertin eroa. Miksi Labour-puolueen? Ehkä siksi, että Labour omaa avaimen hallituksen jatkoon. Ynet viittaa vaikutusvaltaiseen ministeriin mainitsematta hänen nimeään, joka esittää, ettei tilanne voi jatkua tällaisena, ja siksi puoluejohtajien on otettava aloite käsiinsä. Yhä useammat ministerit myös Kadiman parissa vaativat, että Olmert joko ottaa virkavapautta tutkimusten ajaksi tai eroaa. Eräs artikkeli esittää, että Labour-puolueen tulee muodostaa yhteishallitus Shasin ja Likudin kanssa, jossa Netanyahu olisi pääministerinä.
PUOLUSTUSMINISTERI ja Labourin puheenjohtaja Ehud Barak sanoo pitävänsä lehdistö-tilaisuuden tänään iltapäivällä, jossa hänen oletetaan paljastavan suunnitelmansa. Barak on useaan kertaan maininnut, että hän tuntee epämukavuutta istuessaan Olmertin hallituksessa, ja sanoo esittäneensä jo heti Wino-raportin julkistamisen jälkeen Olmertin eroa.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3548793,00.html
4. OLMERT totesi äskettäin eräässä tilaisuudessa, että vain illuusionsa menettäneet kuvittelijat voivat enää uskoa ”suurempaan Israeliin”, eli että Israel voisi pitää jatkossakin Juudean ja Samarian hallussaan 1949 aselepolinjojen takana, puhuessaan Knessetin ulko- ja puolustusvaliokunnan kokouksessa. Tämä käsite ”suurempi Israel” on vasemmistolaisten myöntyvyyspolitiikkaa edustavien poliitikkojen keksintöä, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Sen sijasta pitää puhua ”kokonaisesta Israelista” ja sen vastapainona ”typistetystä Israelista”.
Kuten arvata saattaakin, PA:n johdon taholla Olmertin väite otettiin vastaan suurella riemulla.
JP:N ARTIKKELIN kirjoittaja Michael Freund puuttuu tähän asiaan artikkelissaan. Hänen varsinainen asiansa on puhua ”Jerusalem päivästä”, jota vietetään ensi sunnuntaina. Freund toteaa, että vaikka Jerusalemin tulevaisuus on hallituksen suunnitelmien mukaan epävarma, riippuen siitä, pysyykö Olmert vallassa ja saadaanko lopulta yhteistä sopimusta aikaan PA:n kanssa, hän aikoo juhlia tuota muistopäivää, jolloin Jerusalem yhdistettiin keskiviikkona 1967, ja hän kehottaa muitakin yhtymään juhlintaan.
FREUND PALAA Jerusalemin jakamiseen todeten, ettei se tule tapahtumaan. Hän sanoo uskovansa, että juutalaisella kansalla on jumalallinen oikeus koko Israelin maahan, ja se usko on ollut kansan uskomuksena viimeiset 2000 vuotta. Hän kertoo, miten Herzliä irvailtiin: 1897 suuri juutalainen ajattelija Ahad Ha´am kirjoitti: ”Vain mielenvikaisuutta lähentelevä fantasia voi uskoa, että heti kun juutalainen valtio on perustettu, miljoonat juutalaiset tulvivat sinne, ja että sen maaperä pystyy elättämään heidät”. Mutta arvaapa: Se tapahtui sittenkin!
Freund kertoo rabbi Nachman Kahanen viitanneen keskiviikon lauluun, joka on Ps.94 alku: ”Oi Jumala, kosta, Herra, koston Jumala, ilmesty!” (”Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa!”) Vihollisen, ensin Babylonian ja sitten Rooman vuosisatojen välein, ollessa valloittamassa koko Jerusalemia sunnuntaina, papit valitsivat sunnuntain tekstin asemesta edellä olevan keskiviikon tekstin. Freund toteaa, että 1967 IDF:n sotilaitten vapauttaessa Jerusalemin, se päivä oli keskiviikko. Täten historiallinen ympyrä sulkeutui.(JP)
5. HAMAS VAATII, että Israelin tulee vapauttaa 1000 vankia Shalitia vastaan kahdessa erässä: Ensin 450 vankia ja loput kakkosvaiheessa. Israel tarjoaa 71 vangin vapauttamista. Hamas sanoo, ettei se ole koordinoinut Shalitin vapauttamista Hizbullahin kanssa. (JP)
6. PA:N parlamentin jäsen Kais Abed al-Karim sanoo, että PA:n tulee suostua Palestiinan valtioon, koska se on vain yksi vaihe Israelin tuhoamisessa. – IDF:n sotilaat toimivat Gazan alueella etsien rakettien laukaisutelineitä ja miehistöjä. IAF:n ohjukset surmasivat kaksi terroristia Gazassa, yksi sotilas haavoittui lievästi. Länsirannalla pidätettiin 14 etsittyä. (Haaretz)
1. ISRAELIN PAHIN VIHOLLINEN on ollut sen oma hallitus, kertoo Martin Sherman Ynet-news artikkelissaan. Yllättävän väitteensä tueksi hän tuo esille joukon todisteita:
Se oli Israelin hallitus, joka varoituksista ja seurauksista välittämättä pani alulle Oslon sopimukset, jotka toivat hävityksen Jerusalemin, Jaffan, Tel Avivin kaduille…
Se on Israelin hallitus, joka ei tee mitään nähdessään radikaalin islamin kokoavan tuhoisia aseita Gazaan, kehittävän järjestelmiä niiden kuljettamiseksi, kasvattavan joukkojen määrää ja nostavan niiden koulutuksen tasoa, aivan samalla välinpitämättömyydellä, jolla se antoi ja antaa tämän tapahtua pohjoisrajan takana.
Ja nyt hallitus suunnittelee samalla piittaamattomalla itsetietoisuudella vieläkin pahempaa, jonka seuraukset on kaikkien arvattavissa: Vaarat, jotka aiheutuvat Golanin luovuttamisesta Syyrian hallintaan.
MARTIN SHERMANIN artikkeli, jota olen edellä referoinut ilman sanatarkkaa käännöstä, on sitäkin merkittävämpi, että sen esittää vasemmistolainen kolumnisti vasemmistoon luettavalla Ynetnews web-sivulla. Sherman selittää, että mikäli uutisiin voi uskoa, hallituksen suostumus aloittaa rauhanneuvottelut Syyrian kanssa, jonka hintana on luopuminen Golanista, on vieläkin hylättävän hätäisempi ja rajusti vastuuttomampi. Sherman toteaa, ettei tärkeintä tässä ole se, ovatko Syyrian johdon aikomukset aitoja vai ei, vaan siinä, tulevatko tulevat hallitukset kunnioittamaan tehtyjä sopimuksia. Hän viittaa Gazan esimerkkiin, jonka piti ollla osa rauhankeskusteluja PA:n kanssa, mutta jonka hallinto siirtyi viikossa radikaalille islamille.
SHERMAN luettelee useita kohtia, joita tulisi harkita ennen neuvottelujen jatkamista: Assadin hallinnon kaatuminen; ulkoisen painostuksen vaikutus Syyrian hallintoon sekä Iranin suhteitten jatkuminen; onko Syyrialla lisää salaisia strategisia kohteita?; miten toimitaan, jos militaristit siirtyvät Golanille?; Miten toimitaan, jos Syyria estää Golanin vesien pääsyn Kinneretiin?; Jos Syyrian pelätään aloittavan sodan Golanin vuoksi, miten IDF pystyy torjumaan Syyrian hyökkäykset, jos strategisesti tärkeästä Golanista luovutaan?; Mistä Israel saisi ne sadat miljoonat tai miljardit, jotka tarvittaisiin kaupunkien ja kylien sekä maatalous-farmien tyhjentämiseksi ja asukkaitten uudelleen sijoittamiseksi?; Mistä ne varat otettaisiin? Leikkaamalla varoja muilta elintärkeiltä aloilta? Tarkemmin tästä osoitteesta:
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3548617,00.html
EDELLÄ luetellut kohdat ja kysymykset koskevat paljon suuremmassa määrin Olmertin hallituksen suunnitelmia Juudean ja Samarian tyhjentämiseksi juutalaisista (rasismia pahimmillaan). Gazasta karkotettiin lähes kolme vuotta sitten n. 9000 asukasta, Golanilla asunee n. 21 000 juutalaista, mutta Juudean ja Samarian juutalaisten määrä on n. 280 000. Näistä ehkä 80 000 – 160 000 jouduttaisiin ”edullisen sopimuksen” mukaan siirtämään Israelin puolelle. Mistä ne kymmenet miljardit otettaisiin ja minne asukkaat sijoitettaisiin? Gazasta karkotetuista yhdeksästä tuhannesta 40 % on vielä ilman pysyvää asuinpaikkaa ja työtä. Hallitus on tähän mennessä käyttänyt varoja heidän hyväkseen 6 miljardia NIS.
Olmertin hallitus ei tietääkseni ole tehnyt mitään valmisteluja uusien pakolaisten varalle.
2. HYVÄNTAHTOINEN HÖLMÖ, voisi lyhyesti luonnehtia yhdysvalloissa asuvasta liikemiehestä Morris Talanskysta sen perusteella, mitä raporteissa hänen kuulustelustaan oikeudessa eilen kerrotaan. Syyttäjäviranomaiset kuulustelivat todistajanaan pitämäänsä Talanskya hänen suhteistaan Olmertiin, hänen motiiveistaan sekä taustavoimistaan. Talansky kertoi avoimesti ja ilmeisen totuudenmukaisesti, ainakin kuulusteluja seuraavien journalistien raporttien mukaan. Joku toteaa, että todistus poisti Olmertin lahjusepäilyt.
TALANSKY kertoi ystävystyneensä Olmertin kanssa tämän pyrkiessä Jerusalemin pormestariksi. Hän kertoi ihastuneensa Olmertin johtajakykyyn ja kertoi, että oikeistopuolue Likudin jäsenenä häntä arvostettiin tulevana maan johtajana ja eri suuntia edustavien juutalaisten, sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten, yhdistäjänä. Hän sanoo ihailleensa Olmertia Israelin ”oikeiston prinssinä”, ja ilmeisesti katsoi olevansa etuoikeutettu voidessaan taloudellisesti edistää Olmertin etenemistä. Talansky vakuuttaa, että tarkoitus oli tukea häntä vain vaalityössä ja vaalivelkojen maksamisessa, ei henkilökohtaisten menojen maksamiseksi.
Talansky toteaa useampaan kertaan, että hänen ystävyytensä Olmertin kanssa merkitsi hänelle hyvin paljon, mitä hän ei sanonut voivansa pukea sanoiksi.
VARSIN PIAN tuon 15 vuotta kestäneen ystävyyden ja taloudellisen tuen kauden aikana ja sen jälkeen Olmertin suhtautuminen tukijaansa muuttui tai paljastui. Hän alkoi etukäteen ilmoittaa Talanskylle, miten paljon hän tarvitsee rahaa. Heti alusta lähtien Olmert teki selväksi, ettei hän halua sekkejä, koska ne voidaan jäljittää, vaan aina käteisenä, ruskeina kirjekuorina.
Kun Olmert meni perheineen lomalle Italiaan, hän ilmoitti Talanskylle, että hän tarvitsee
30 000 USD, käteisenä kuten aina. Tai kun hän oli lomamatkalla New Yorkissa, hän vaati Talanskylta rahaa 15 000, jonka Talansky kävi ottamassa omalta tililtään ja vei ne Olmertille tämän hotellihuoneeseen. Hän lisäsi, että Olmertilla oli aikaa hänelle vain 10 – 15 minuuttia, aina oli kiire. Talansky tähdensi kuulustelijoille, että rahat oli tarkoitettu lainaksi, mutta Olmert ei koskaan maksanut niitä takaisin, kuin ei sitä yli 150 000 USD kokonaissummaa, jonka Talansky sanoo antaneensa Olmertille lainaksi. Tämän lisäksi Talansky arvioi välittäneensä Olmertille 380 000 USD. Nämä varat tulivat useilta lahjoittajilta, ja ne annettiin joko Olmertin toimistopäällikölle Shula Zakenille tai hänen asianajajalleen Uri Messerille. Messer toimi tavallaan Olmertin pankkina; varoja säilytettiin hänen kassakaapissaan, josta Olmert sai niitä käyttöönsä halunsa mukaan. – Asiaa voi tarkastella osoitteesta:
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3548801,00.html
TALANSKYN todistus oli hyvin tunnepitoinen. Hän syytti syyttäjää perheensä tuhoamisesta ja siitä, että häntä kohdellaan rikollisena. Hän kertoi kyynelehtien haluavansa palata sairaan vaimonsa luo Yhdysvaltoihin. Häntä odotetaan takaisin oikeuteen 17.heinäkuuta. (JP)
3. OIKEUSLAITOS ratkaissee aikanaan, olivatko Olmertin saamat varat lahjuksia vai normaaleja ystävien kesken vaihdettavia lahjoja, mutta yleinen mielipide alkaa olla lopullisesti kyllästynyt Olmertin käyttäytymiseen (gallup: 70 %). Vaikka hänen ja Talanskyn väliseen suhteeseen ei liittyisikään rikosta, Olmertin tapa käyttää häntä hyväkseen ystävyyttä teeskennellen on lievästi sanoen ällöttävä (disgusting), kuten Ynetnews totea artikkelinsa otsikossa. Kansan reaktiot ovat olla hälyttävän yksimielisiä: Olmertin tulee erota.
Mutta myös poliittiset puolueet alkavat herätä, jopa Labour, joka on nukkunut hurskaan unta puolustusministeri Ehud Barakin epämääräisen käskyvallan alla.
YNETNEWS raportoi web-sivullaan Kadima-ministerien esittävän, että Labour-puolueen tulee vaatia Olmertin eroa. Miksi Labour-puolueen? Ehkä siksi, että Labour omaa avaimen hallituksen jatkoon. Ynet viittaa vaikutusvaltaiseen ministeriin mainitsematta hänen nimeään, joka esittää, ettei tilanne voi jatkua tällaisena, ja siksi puoluejohtajien on otettava aloite käsiinsä. Yhä useammat ministerit myös Kadiman parissa vaativat, että Olmert joko ottaa virkavapautta tutkimusten ajaksi tai eroaa. Eräs artikkeli esittää, että Labour-puolueen tulee muodostaa yhteishallitus Shasin ja Likudin kanssa, jossa Netanyahu olisi pääministerinä.
PUOLUSTUSMINISTERI ja Labourin puheenjohtaja Ehud Barak sanoo pitävänsä lehdistö-tilaisuuden tänään iltapäivällä, jossa hänen oletetaan paljastavan suunnitelmansa. Barak on useaan kertaan maininnut, että hän tuntee epämukavuutta istuessaan Olmertin hallituksessa, ja sanoo esittäneensä jo heti Wino-raportin julkistamisen jälkeen Olmertin eroa.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3548793,00.html
4. OLMERT totesi äskettäin eräässä tilaisuudessa, että vain illuusionsa menettäneet kuvittelijat voivat enää uskoa ”suurempaan Israeliin”, eli että Israel voisi pitää jatkossakin Juudean ja Samarian hallussaan 1949 aselepolinjojen takana, puhuessaan Knessetin ulko- ja puolustusvaliokunnan kokouksessa. Tämä käsite ”suurempi Israel” on vasemmistolaisten myöntyvyyspolitiikkaa edustavien poliitikkojen keksintöä, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Sen sijasta pitää puhua ”kokonaisesta Israelista” ja sen vastapainona ”typistetystä Israelista”.
Kuten arvata saattaakin, PA:n johdon taholla Olmertin väite otettiin vastaan suurella riemulla.
JP:N ARTIKKELIN kirjoittaja Michael Freund puuttuu tähän asiaan artikkelissaan. Hänen varsinainen asiansa on puhua ”Jerusalem päivästä”, jota vietetään ensi sunnuntaina. Freund toteaa, että vaikka Jerusalemin tulevaisuus on hallituksen suunnitelmien mukaan epävarma, riippuen siitä, pysyykö Olmert vallassa ja saadaanko lopulta yhteistä sopimusta aikaan PA:n kanssa, hän aikoo juhlia tuota muistopäivää, jolloin Jerusalem yhdistettiin keskiviikkona 1967, ja hän kehottaa muitakin yhtymään juhlintaan.
FREUND PALAA Jerusalemin jakamiseen todeten, ettei se tule tapahtumaan. Hän sanoo uskovansa, että juutalaisella kansalla on jumalallinen oikeus koko Israelin maahan, ja se usko on ollut kansan uskomuksena viimeiset 2000 vuotta. Hän kertoo, miten Herzliä irvailtiin: 1897 suuri juutalainen ajattelija Ahad Ha´am kirjoitti: ”Vain mielenvikaisuutta lähentelevä fantasia voi uskoa, että heti kun juutalainen valtio on perustettu, miljoonat juutalaiset tulvivat sinne, ja että sen maaperä pystyy elättämään heidät”. Mutta arvaapa: Se tapahtui sittenkin!
Freund kertoo rabbi Nachman Kahanen viitanneen keskiviikon lauluun, joka on Ps.94 alku: ”Oi Jumala, kosta, Herra, koston Jumala, ilmesty!” (”Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa!”) Vihollisen, ensin Babylonian ja sitten Rooman vuosisatojen välein, ollessa valloittamassa koko Jerusalemia sunnuntaina, papit valitsivat sunnuntain tekstin asemesta edellä olevan keskiviikon tekstin. Freund toteaa, että 1967 IDF:n sotilaitten vapauttaessa Jerusalemin, se päivä oli keskiviikko. Täten historiallinen ympyrä sulkeutui.(JP)
5. HAMAS VAATII, että Israelin tulee vapauttaa 1000 vankia Shalitia vastaan kahdessa erässä: Ensin 450 vankia ja loput kakkosvaiheessa. Israel tarjoaa 71 vangin vapauttamista. Hamas sanoo, ettei se ole koordinoinut Shalitin vapauttamista Hizbullahin kanssa. (JP)
6. PA:N parlamentin jäsen Kais Abed al-Karim sanoo, että PA:n tulee suostua Palestiinan valtioon, koska se on vain yksi vaihe Israelin tuhoamisessa. – IDF:n sotilaat toimivat Gazan alueella etsien rakettien laukaisutelineitä ja miehistöjä. IAF:n ohjukset surmasivat kaksi terroristia Gazassa, yksi sotilas haavoittui lievästi. Länsirannalla pidätettiin 14 etsittyä. (Haaretz)
Comments