PERJANTAI 08.12.06
TARKOITUS AUTTAA ISRAELIA, ei pakottaa sitä myönnytyksiin, väittää Baker/Hamilton Irak-raportin yksi tärkeimmistä neuvonantajista Edward Djerejian. Painostus ei ole raportin tarkoitus, hän selventää, mutta ei ole yllättynyt, jos jotkut israelilaiset näkevät sen siten. Raportin tarkoitus on testata Israelin naapureita.
DJEREJIAN palveli aiemmin USA:n lähettiläänä Syyriassa ja Israelissa ja toimii nyt James Baker II Instituutin yleispoliittisen osaston johtajana. Instituutti on yksi Irak-raportin ideoijista.
Hänen mielestään raportti suosittaa voimallisen diplomatian käyttöä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi Irakissa ja prosessin jatkamiseksi laajaan rauhaan Lähi Idässä, joka Madridin rauhankokouksessa 1991 pantiin alulle Bakerin ollessa USA:n ulkoministerinä presidentti Bush I:n aikana. Djerejian näkee, että alue huutaa yhtenäistä ratkaisua. Hän uskoo Englannin pääministeri Tony Blairin lähitulevaisuudessa tapahtuvan Lähi Idän matkan olevan ensimmäisen askeleen raportin toteuttamiseksi auttamalla molempia osapuolia ylittämään niitä vastassa olevat ongelmat yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ”elää rauhassa ja turvassa rinnakkain”, kuten Bush sen sorvaili.
IRANIN TILANTEESTA Djerejian totesi, että asia kuuluu turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen ja Saksan ratkaistaviin kysymyksiin, mutta USA:n kanssa käytävien suorien keskustelujen edellytyksenä on, että Iran luopuu uraanin rikastamisesta. Toisaalta Iranin kieltäytyminen auttamasta Irakin tilanteen ratkaisemisessa aiheuttaa sen eristämisen ja sulkemisen ulos laajemmista keskusteluista USA:n kanssa.
SYYRIAN EDELLYTETÄÄN lopettavan Libanonin tilanteeseen puuttumisen ja terrorijärjestöjen tukemisensa. USA ei menetä kuitenkaan mitään, jos se keskustelee Syyrian kanssa, Djerejian toteaa. Mutta näitten keskustelujen edellytyksenä ja Syyrian suostumisen hintana on myönnytysten saaminen länsivalloilta koskien sekä suhdetta Libanoniin että libanonilaisten poliitikkojen teloitusten oikeuskäsittelyä, sekä ainakin periaatteellisen hyväksymisen Syyrian vaatimuksille Golanin ylängön saamiseksi takaisin Israelilta.
TOISIN SANOEN, USA ei menetä mitään, mutta myönnytyksiä tehdään Libanonin ja Israelin kustannuksella.
USA:ssa ei ehkä nähdä asiaa siten, mutta sen uskottavuus luotettavana turvallisuuden takaajana tulee kärsimään, jos Irak heitetään susille. Israelin olisi hyvä muistaa tämä, koska raportissa tarjotaan USA:n turvatakuita Syyrian ja Israelin rajalle mahdollisen rauhansopimuksen ja Golanin luovutuksen jälkeen.
ISRAELIN PÄÄMINISTERI Ehud Olmert on osin hyväksynyt raportin, osin hän vastustaa sitä, vaikka virallista lausuntoa ei olekaan annettu. Olmert vakuuttaa, ettei keskusteluja Syyrian kanssa käydä aivan pian.
Olmert kertoo olevansa vakuuttunut ja uskoo, ettei Bush salli Iranin rakentavan ydinaseita. Hän sanoo tulleensa vakuuttuneeksi tästä viimeisen USA:n matkansa aikana käydyistä keskusteluista Bushin kanssa.
ENGLANNIN PÄÄMINISTERI Tony Blair teki yllätysmatkan Yhdysvaltoihin raportin julkistamista seuraavana päivänä. Molemmat johtajat ilmoittivat halunsa avata tällä hetkellä lukittuna olevan oven rauhaan. Blair analysoi, että pahin ongelma Lähi Idän rauhoittamiseksi on se, etteivät arabimaat tunnusta Israelin oikeutta elää Lähi Idässä. Tämän johdosta Abbasin kaavailema yhteishallituksen muodostaminen kaatui, mitä Blair pahoitteli. Hän kertoi lännen haluavan vapauttaa miljoonat, jotka nyt ovat sidottuina, mutta joita ei voida vapauttaa ennen kuin molemmin puolin on hallitus, joka perustuu hyväksytyille periaatteille.
IRAKIN TILANTEESTA molemmat johtajat tunnustivat, että suunnan täydellinen muutos on välttämätön. Bush tunnusti, että Irakin tilanne on paha ja kielsi pimittäneensä tämän tosiasian kansalta. Hän kutsui aikaa vaikeaksi, ja hänen lausuntojensa taustalta kommentoijat kertovat huomanneensa Bushin yhtyvän raportissa esitettyyn väitteeseen, että Irakin konflikti on kytketty jännityksen lieventämiseen Israelin ja palestiinalaisten ja koko Lähi Idän kanssa.
YORAM KANIUK julkaisi 07.12.06 artikkelinsa Ynetissä nimellä The New Babylon. Siinä hän hauskasti mutta vakavan todellisuuden tuntuisesti maalailee Iranin suunnitelmia tulevasta imperiumista, jota hän kutsuu nimellä Babylon. Kaniuk toteaa, ettei presidentti Ahmadijenad ole hölmö, päinvastoin hän sumuttaa kaikkia solvaamalla Israelia, koska hän tietää sillä saavansa israelilaiset paniikkiin ja maltillisten muslimien tuen. Hänen todellinen mielenkiintonsa kohdistuu kuitenkin Persianlahden maihin ja Saudi Arabiaan, joitten öljylähteet hän haluaa valvontaansa, vakuuttaa Kaniuk. Ahmadinejad ei halua tuhota Israelia, hän haluaa vain häiritä sitä. Hän sekoittaa Libanonin sisäistä tilannetta, ja hän käyttää Hizbullahia ja juutalaisten sisäisiä pelkoja päämääriensä saavuttamiseksi. Mutta hän ei kajoa Israeliin, sillä hän tietää Israelin pystyvän tuhoamaan hänen kaupunkinsa, eikä se ole sen arvoinen.
IRANIN SAATUA haltuunsa Persianlahden ja Saudi Arabian öljylähteet, se tulee liittoutumaan Venäjän kanssa, joka sekin haaveilee entisestä imperiumistaan, ja yhdessä ne keskittyvät voittamaan länsivallat, jotka ovat ajautuneet sisäiseen itsepetokseen.
USA tulee hylkäämään Irakin, josta tulee osa Irania. Muslimeilla on pitkä muisti eikä aika ole heille reaalinen. Iran haluaa palauttaa muinaisen Babylonian imperiumin, johon se pyrkii Venäjän ja Pohjois-Korean avustuksella länsivaltojen taputtaessa toisiaan selkään onnistuessaan pääsemään irti Irakista.
Jordania kaatuu ja irakilaiset surmaavat toisiaan, mitä iranilaiset mielihyvällä katsovat, koska heillä on koston ajatuksia Irakin tuhotessa Irania Persianlahden sodassa.
Kaniuk toteaa, että Ahmadinejadilla on uskonto, mutta ei jumalaa. Hän odottaa aikaansa tyynesti ja järkevästi voidakseen liittää suuren osan Irakia Iraniin. Hän on iskenyt silmänsä Syyriaan ja Gazaan ja pettää israelilaisia uhkaamalla heitä.
Kaikki katsovat ihmetellen uuden voimakeskuksen muodostumista, sillä öljytuotannon valvontansa sekä Venäjän ja Pohjois-Korean avustuksella Ahmadinejad herättää henkiin muinaisen Babylonian (Teheranin), toteaa Yoram Kaniuk. (www.ynetnews.com 08.12.06, tiivistelmä)
PA:N HALLITUKSEN PÄÄMINISTERI Ismail Haniyeh saapui ensimmäisen pääministerinä tekemänsä ulkomaanmatkansa aikana Teheraniin eilen. Hän tapaa siellä sekä presidentti Ahmadinejadin että ylimmän opastajan ajatollah Ali Khamenein. Iran avusti Hamasin johtamaa hallitusta tänä vuonna 120 miljoonalla USD. Neuvottelut yhteishallituksen muodostamiseksi Hamasin ja Fatahin kesken jatkuvat Abbasin johdolla.
Hamas ilmoittaa, että se tulee osallistumaan seuraaviin sekä parlamentti- että presidentin vaaleihin.
PLO:n johtajat vaativat torstaina Mahmoud Abbasia hajottamaan Haniyehin johtaman hallituksen ja kutsumaan uudet vaalit ensi vuoden alussa. Abbas asetti PLO:n kuuden hengen toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia ratkaista yhteishallituksen tiellä olevat ongelmat. Toimikunta suositti uusia vaaleja.
Abbas haluaa, että samaan aikaan pidetään sekä presidentin että parlamentin vaalit, koska ei ole mielekästä pitää kahta auktoriteettia maassa. Abbas valittiin PA:n presidentiksi 2005 neljäksi vuodeksi. Hän on ilmoittanut, ettei halua asettua ehdokkaaksi uutta toimikautta varten.
EGYPTIN PRESIDENTTI Hosni Mubarak ilmoittaa, että neuvottelut Gilad Shalitin vapauttamiseksi ovat lähellä ratkaisuaan. Päätös vapauttamisesta odottaa Hamasin suostumista, mikä tarkoittaa Hamasin Syyriassa olevan johtajan Khaled Mashaalin päätöstä.
USA:N ENTISEN PRESIDENTTI Jimmy Carterin läheinen neuvonantaja ja Carter Centerin tutkija Kenneth Stein eroaa toimestaan vastalauseena Carterin viimeiseen kirjaan ”Palestine, Peace not Apartheid”. Stein väittää Carterin kertovan kirjassaan lukuisia tilanteita, jotka eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa. Stein kertoo itse olleensa mukana useissa keskusteluissa, joista hän teki muistiinpanot, ja joista Carter kertoo kirjassaan vääristellen tosiasioita. Tarkkailijat toteavat, että Carter kertoo kirjassaan tapahtumista, joista hän on kertonut useissa edeltävissä kirjoissaan. Carter toteaa kirjan käsittelevän tilanteita palestiinalaisten eikä Israelin näkökulmalta, jossa demokratia vallitsee ja ihmiset asuvat yhdessä laillisesti vahvistetussa yhteneväisessä asemassa.
TARKOITUS AUTTAA ISRAELIA, ei pakottaa sitä myönnytyksiin, väittää Baker/Hamilton Irak-raportin yksi tärkeimmistä neuvonantajista Edward Djerejian. Painostus ei ole raportin tarkoitus, hän selventää, mutta ei ole yllättynyt, jos jotkut israelilaiset näkevät sen siten. Raportin tarkoitus on testata Israelin naapureita.
DJEREJIAN palveli aiemmin USA:n lähettiläänä Syyriassa ja Israelissa ja toimii nyt James Baker II Instituutin yleispoliittisen osaston johtajana. Instituutti on yksi Irak-raportin ideoijista.
Hänen mielestään raportti suosittaa voimallisen diplomatian käyttöä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi Irakissa ja prosessin jatkamiseksi laajaan rauhaan Lähi Idässä, joka Madridin rauhankokouksessa 1991 pantiin alulle Bakerin ollessa USA:n ulkoministerinä presidentti Bush I:n aikana. Djerejian näkee, että alue huutaa yhtenäistä ratkaisua. Hän uskoo Englannin pääministeri Tony Blairin lähitulevaisuudessa tapahtuvan Lähi Idän matkan olevan ensimmäisen askeleen raportin toteuttamiseksi auttamalla molempia osapuolia ylittämään niitä vastassa olevat ongelmat yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ”elää rauhassa ja turvassa rinnakkain”, kuten Bush sen sorvaili.
IRANIN TILANTEESTA Djerejian totesi, että asia kuuluu turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen ja Saksan ratkaistaviin kysymyksiin, mutta USA:n kanssa käytävien suorien keskustelujen edellytyksenä on, että Iran luopuu uraanin rikastamisesta. Toisaalta Iranin kieltäytyminen auttamasta Irakin tilanteen ratkaisemisessa aiheuttaa sen eristämisen ja sulkemisen ulos laajemmista keskusteluista USA:n kanssa.
SYYRIAN EDELLYTETÄÄN lopettavan Libanonin tilanteeseen puuttumisen ja terrorijärjestöjen tukemisensa. USA ei menetä kuitenkaan mitään, jos se keskustelee Syyrian kanssa, Djerejian toteaa. Mutta näitten keskustelujen edellytyksenä ja Syyrian suostumisen hintana on myönnytysten saaminen länsivalloilta koskien sekä suhdetta Libanoniin että libanonilaisten poliitikkojen teloitusten oikeuskäsittelyä, sekä ainakin periaatteellisen hyväksymisen Syyrian vaatimuksille Golanin ylängön saamiseksi takaisin Israelilta.
TOISIN SANOEN, USA ei menetä mitään, mutta myönnytyksiä tehdään Libanonin ja Israelin kustannuksella.
USA:ssa ei ehkä nähdä asiaa siten, mutta sen uskottavuus luotettavana turvallisuuden takaajana tulee kärsimään, jos Irak heitetään susille. Israelin olisi hyvä muistaa tämä, koska raportissa tarjotaan USA:n turvatakuita Syyrian ja Israelin rajalle mahdollisen rauhansopimuksen ja Golanin luovutuksen jälkeen.
ISRAELIN PÄÄMINISTERI Ehud Olmert on osin hyväksynyt raportin, osin hän vastustaa sitä, vaikka virallista lausuntoa ei olekaan annettu. Olmert vakuuttaa, ettei keskusteluja Syyrian kanssa käydä aivan pian.
Olmert kertoo olevansa vakuuttunut ja uskoo, ettei Bush salli Iranin rakentavan ydinaseita. Hän sanoo tulleensa vakuuttuneeksi tästä viimeisen USA:n matkansa aikana käydyistä keskusteluista Bushin kanssa.
ENGLANNIN PÄÄMINISTERI Tony Blair teki yllätysmatkan Yhdysvaltoihin raportin julkistamista seuraavana päivänä. Molemmat johtajat ilmoittivat halunsa avata tällä hetkellä lukittuna olevan oven rauhaan. Blair analysoi, että pahin ongelma Lähi Idän rauhoittamiseksi on se, etteivät arabimaat tunnusta Israelin oikeutta elää Lähi Idässä. Tämän johdosta Abbasin kaavailema yhteishallituksen muodostaminen kaatui, mitä Blair pahoitteli. Hän kertoi lännen haluavan vapauttaa miljoonat, jotka nyt ovat sidottuina, mutta joita ei voida vapauttaa ennen kuin molemmin puolin on hallitus, joka perustuu hyväksytyille periaatteille.
IRAKIN TILANTEESTA molemmat johtajat tunnustivat, että suunnan täydellinen muutos on välttämätön. Bush tunnusti, että Irakin tilanne on paha ja kielsi pimittäneensä tämän tosiasian kansalta. Hän kutsui aikaa vaikeaksi, ja hänen lausuntojensa taustalta kommentoijat kertovat huomanneensa Bushin yhtyvän raportissa esitettyyn väitteeseen, että Irakin konflikti on kytketty jännityksen lieventämiseen Israelin ja palestiinalaisten ja koko Lähi Idän kanssa.
YORAM KANIUK julkaisi 07.12.06 artikkelinsa Ynetissä nimellä The New Babylon. Siinä hän hauskasti mutta vakavan todellisuuden tuntuisesti maalailee Iranin suunnitelmia tulevasta imperiumista, jota hän kutsuu nimellä Babylon. Kaniuk toteaa, ettei presidentti Ahmadijenad ole hölmö, päinvastoin hän sumuttaa kaikkia solvaamalla Israelia, koska hän tietää sillä saavansa israelilaiset paniikkiin ja maltillisten muslimien tuen. Hänen todellinen mielenkiintonsa kohdistuu kuitenkin Persianlahden maihin ja Saudi Arabiaan, joitten öljylähteet hän haluaa valvontaansa, vakuuttaa Kaniuk. Ahmadinejad ei halua tuhota Israelia, hän haluaa vain häiritä sitä. Hän sekoittaa Libanonin sisäistä tilannetta, ja hän käyttää Hizbullahia ja juutalaisten sisäisiä pelkoja päämääriensä saavuttamiseksi. Mutta hän ei kajoa Israeliin, sillä hän tietää Israelin pystyvän tuhoamaan hänen kaupunkinsa, eikä se ole sen arvoinen.
IRANIN SAATUA haltuunsa Persianlahden ja Saudi Arabian öljylähteet, se tulee liittoutumaan Venäjän kanssa, joka sekin haaveilee entisestä imperiumistaan, ja yhdessä ne keskittyvät voittamaan länsivallat, jotka ovat ajautuneet sisäiseen itsepetokseen.
USA tulee hylkäämään Irakin, josta tulee osa Irania. Muslimeilla on pitkä muisti eikä aika ole heille reaalinen. Iran haluaa palauttaa muinaisen Babylonian imperiumin, johon se pyrkii Venäjän ja Pohjois-Korean avustuksella länsivaltojen taputtaessa toisiaan selkään onnistuessaan pääsemään irti Irakista.
Jordania kaatuu ja irakilaiset surmaavat toisiaan, mitä iranilaiset mielihyvällä katsovat, koska heillä on koston ajatuksia Irakin tuhotessa Irania Persianlahden sodassa.
Kaniuk toteaa, että Ahmadinejadilla on uskonto, mutta ei jumalaa. Hän odottaa aikaansa tyynesti ja järkevästi voidakseen liittää suuren osan Irakia Iraniin. Hän on iskenyt silmänsä Syyriaan ja Gazaan ja pettää israelilaisia uhkaamalla heitä.
Kaikki katsovat ihmetellen uuden voimakeskuksen muodostumista, sillä öljytuotannon valvontansa sekä Venäjän ja Pohjois-Korean avustuksella Ahmadinejad herättää henkiin muinaisen Babylonian (Teheranin), toteaa Yoram Kaniuk. (www.ynetnews.com 08.12.06, tiivistelmä)
PA:N HALLITUKSEN PÄÄMINISTERI Ismail Haniyeh saapui ensimmäisen pääministerinä tekemänsä ulkomaanmatkansa aikana Teheraniin eilen. Hän tapaa siellä sekä presidentti Ahmadinejadin että ylimmän opastajan ajatollah Ali Khamenein. Iran avusti Hamasin johtamaa hallitusta tänä vuonna 120 miljoonalla USD. Neuvottelut yhteishallituksen muodostamiseksi Hamasin ja Fatahin kesken jatkuvat Abbasin johdolla.
Hamas ilmoittaa, että se tulee osallistumaan seuraaviin sekä parlamentti- että presidentin vaaleihin.
PLO:n johtajat vaativat torstaina Mahmoud Abbasia hajottamaan Haniyehin johtaman hallituksen ja kutsumaan uudet vaalit ensi vuoden alussa. Abbas asetti PLO:n kuuden hengen toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia ratkaista yhteishallituksen tiellä olevat ongelmat. Toimikunta suositti uusia vaaleja.
Abbas haluaa, että samaan aikaan pidetään sekä presidentin että parlamentin vaalit, koska ei ole mielekästä pitää kahta auktoriteettia maassa. Abbas valittiin PA:n presidentiksi 2005 neljäksi vuodeksi. Hän on ilmoittanut, ettei halua asettua ehdokkaaksi uutta toimikautta varten.
EGYPTIN PRESIDENTTI Hosni Mubarak ilmoittaa, että neuvottelut Gilad Shalitin vapauttamiseksi ovat lähellä ratkaisuaan. Päätös vapauttamisesta odottaa Hamasin suostumista, mikä tarkoittaa Hamasin Syyriassa olevan johtajan Khaled Mashaalin päätöstä.
USA:N ENTISEN PRESIDENTTI Jimmy Carterin läheinen neuvonantaja ja Carter Centerin tutkija Kenneth Stein eroaa toimestaan vastalauseena Carterin viimeiseen kirjaan ”Palestine, Peace not Apartheid”. Stein väittää Carterin kertovan kirjassaan lukuisia tilanteita, jotka eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa. Stein kertoo itse olleensa mukana useissa keskusteluissa, joista hän teki muistiinpanot, ja joista Carter kertoo kirjassaan vääristellen tosiasioita. Tarkkailijat toteavat, että Carter kertoo kirjassaan tapahtumista, joista hän on kertonut useissa edeltävissä kirjoissaan. Carter toteaa kirjan käsittelevän tilanteita palestiinalaisten eikä Israelin näkökulmalta, jossa demokratia vallitsee ja ihmiset asuvat yhdessä laillisesti vahvistetussa yhteneväisessä asemassa.
Comments