KESKIVIIKKO 04.10.06
1. ISRAEL
Kun Israelin poliitikot vasemmalla laidalla tarvitsevat jotain, jolla pönkittää hupenevaa imagoaan, he tarttuvat Juudean ja Samaria juutalaisten uudisasukkaitten, ns. setlereitten, asioihin. Heitä haukutaan setlereiksi siksi, ettei heille haluta antaa normaalin Israelin asukkaan tuntomerkkiä. He ovat vähemmän kuin kansalaisia tämän vasemmiston suosiman terminologian mukaan. Paitsi poliitikot, myös ns. ihmisoikeusjärjestöt kuten Peace Now (Rauha Nyt) ja vastaavat, tarttuvat hanakasti näiden ali-kansalaisten asioihin, koska sillä saa aina maan median huomion. Uudisasukkaita syytetään siitä, että he laittomasti laajentavat asumisyhteisöään, vaikka se tapahtuisi tarkasti heille aidoitetun alueen sisäpuolella. Eihän mikään elävä yhteisö pysy samalla tasolla, sen tulee saada kasvaa ja kehittyä luonnon edellytysten mukaan. Tämä halutaan heiltä kieltää. Tämän lisäksi nuoret haluavat itsenäisyyttä ja vapautta, ja siksi he mielellään muuttavat primitiivisiin olosuhteisiin läheiselle kukkulalle pystyttäen sinne kevytrakenteisia parakkeja. Sinne on tietenkin rakennettava tie, ja ennen pitkää välttämätön infrastruktuuri, vesi- ja viemärijohdot ja sähköt. Viimeistään tässä vaiheessa nämä inhimillisyyden puolustajat ovat paikalla osoittelemassa sormellaan: Katsokaa mitä ne taas ovat tehneet, vallanneet vapaan kukkulan, joka ei kuulunut kenellekään.
Ja sitten tulee joku Labour-puolueen puheenjohtaja, joka sattuu olemaan myös puolustusministeri, Amir Peretz, jonka rauhanmiehen imago ryvettyi pahasti Libanonin juoksuhiekassa, ja uhoaa, että heti Lehtimajanjuhlien jälkeen 12 Juudean ja Samarian alueilla olevaa ulommaista parakkikylää (outpost) tullaan tuhoamaan armeijan toimesta. IDF ei varmaan ole ollenkaan onnellinen tästä puolustusministerin uhkauksesta, sillä suuri osa sen sotilaista on kotoisin juuri noilta alueilta, joitten tuhoamista Peretz nyt haluaa, jo siksikin, että IDF:n moraali on alhaalla Libanonin epäonnistuneen sodan jälkeen.
Maale Adumimin, joka sijaitsee ns. Länsirannalla, kaupunginjohtaja antoi vinoilevan lausunnon Peace Now raportin julkaisemisen jälkeen: ”Olemme todellakin rakentaneet lisää: Hautoja sotilaillemme, jotka kaatuivat puolustaessaan myös Peace Now järjestön koskemattomuutta. Pyydämme anteeksi, ettemme huomanneet pyytää lupaa siihen Peace Now järjestöltä.” Tähän tapaan, joskaan ei aivan näillä sanoilla.
RESERVILÄISET, jotka taistelivat Libanonin sodassa ja ovat parin kuukauden ajan yrittäneet mielenosoitusten kautta saada mielipiteensä kuuluville, ovat saaneet yllättävää tukea useilta eri poliittisiin puolueisiin kuuluvilta marxilaisesta Meretzistä oikeiston äärilaidalla tunnettuun Israel Beiteinu-puolueeseen sekä Gazan, Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöjen neuvostolta. Reserviläisistä osa haluaa maan johdon eroa, toiset haluavat kansallisen tutkimuskomitean pystyttämistä, mikä on hajottanut heidän asemaansa.
Nyt yhdistettävin voimin halutaan kansallisen tutkimuskomitean pystyttämistä ja hallituksen asettaman ns. Winograd-komitean purkamista, joka muutenkin on vaikeuksissa henkilövalintojen suhteen. Sen sihteeriksi valittu henkilö toimi Kadima puolueen vaalisihteerinä, mikä ei ainakaan osoita puolueettomuutta.
Uusi yhteistyö poliittisten puolueitten ja reserviläisten kesken voi vaikeutua siksi, että se voi tarvita Knessetin mukaan tuloa. Se voi myös vaikeuttaa yhteistyötä Quality Government järjestön kanssa, joka toimii puhtaasti ei-poliittisella pohjalla, ja joka pyrkii valvomaan hallituksen ministereitten kelvollisuutta ja moraalia.
ISRAELIN IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ (ACRI) vaatii, että Winograd-komitean tulee tutkia IDF:n operaatioita, joissa menehtyi joukko libanonilaisia siviilejä. Se esittää kaksi tapausta, joissa tutkimus ainakin on tarpeen: IAF:n Kafr Kanan kylän pommitus heinäkuun 30. päivänä, jossa kuoli 28 siviiliä, sekä siviiliasutusten pommitus ns. rypälepommeilla, mikä teki noista alueista miinakenttiä. Nämä tapaukset olivat myös Ihmisoikeuksien tarkkailun (HRW) raportissa, jossa kerrotaan IAF:n pommittaneen heinäkuun 12. ja 27. päivien välisenä aikana siviiliasuntoalueita. Sinä aikana kuoli 400 siviili-ihmistä HRW:n raportin mukaan. Raportti ei ota huomioon sitä, että IDF pommitti noilla alueilla taloja, joissa sen tiedustelun mukaan asui Hizbullahin terroristeja, ja joissa se säilytti aseitaan ja rakettejaan, ampuen osan niistä asuintaloista. Asukkaita varoitettiin siirtymään turvaan ennen pommitusta, mutta Hizbullah pyrki estämään sen.
Tämä kuului Hizbullahin taktiikkaan myös pitkin Libanonin eteläosan kyliä, joissa terroristit asuivat perheineen muun väestön keskellä, siirtyen sieltä bunkkereihinsa moottoripyörillä saatuaan käskyn kännykällä.
YK:N RAUHANTURVAAJAT LIBANONISSA ovat tiettävästi saaneet uusia ohjeita YK:sta, joitten mukaan se voi tarvittaessa käyttää voimaa rauhanturvaamisoperaatioissaan. Tämä on selvä muutos kenraali Alain Pellegrinin aikaisempiin lausuntoihin, joissa hän kielsi kaikenlaisen voimankäytön esim. estääkseen Hizbullahin terroristeja siirtymistä asemiin rajalle sekä aseitten takavarikoiminen niiltä, jotka kulkevat aseistettuina julkisesti. On mielenkiintoista nähdä, miten Hizbullahin johto tulee suhtautumaan tähän, sillä Nasrallah on toistuvasti uhonnut, ettei se siirry asemistaan Libanonin Israelin vastaiselta rajalta eikä tule luopumaan aseistaan. Tosin se on selittänyt, ettei aseita kanneta julkisesti, niitä pidetään valmiina bunkkereissa. UNIFIL-joukkoja on Libanonissa nyt n. 5 200, ja niitä kasvatetaan 15 000 mieheen, kuten myös Libanonin armeijan miesvahvuutta alueella.
LIBANONIN pääministeri ja puolustusministeri ovat pyytäneet EU:n aseapua ja koulutusta armeijansa tason nostamiseksi. Varsinkin ilmatorjunta-aseet ovat Libanonin toivomuslistalla, sillä sitä kiusaa IAF:n koneitten toistuvat ylilennot Libanonin taivaalla, eikä se voi asialle mitään muuta kuin protestoida YK:lle.
2. PALESTIINA
Aseelliset taistelut ovat ainakin toistaiseksi laantuneet, mutta sanasota on kiihtynyt entisestään.
Al-Aksa Marttyyrien Prikaatin julkistama tappouhkaus joillekin Hamasin johtajille on aiheuttanut kiivaita ja vertatihkuvia vastauhkauksia Hamasin johdolta. Al-Aksan tappolistalla olivat Hamasin Damaskoksessa asuva johtaja Khaled Mashaal, PA:n sisäministeri Said Siam ja Hamasin ns. nopean toiminnan joukkojen (n. 3500 miestä) komentaja Youssef al-Zahar (ei ulkoministeri, kuten edellisessä raportissa virheellisesti kerrottiin). Hamasin edustaja Mushir al-Masri kutsui lentolehtisen kirjoittajia ”sionistisen miehityksen agenteiksi”. Hän esitti syytöksen, että lentolehtiset on laadittu tarkan suunnitelman mukaan, jonka Fatahin johtajat ovat suunnitelleet vallankaappauksen tekemiseksi Hamasin hallitusta vastaan.
FATAHIN EDUSTAJA Länsirannalla Muhammad Hourani sanoutuu irti kirjelmästä ja sanoo, etteivät poliittiset teloitukset ja väkivalta kuulu sen toimintatapoihin, koska ne ylittävät yleisesti hyväksytyt säännöt. Azzam al-Ahmadin mukaan Abbas antaa vielä kaksi viikkoa Hamasille aikaa perua yhteishallitusta vastustavan kantansa. Abbas on esittänyt vaatimuksen USA:lle lisäaseitten saamiseksi. Fatah sai heinäkuussa 2006 arviolta 3000 M-16 kivääriä ja miljoona patruunaa. Ne oli tarkoitettu Force-17 ns. ”presidenttikaartille”, mutta ne joutuivat al-Aksan käsiin. Niitten ensimmäiset uhrit olivat israelilaiset autoilijat, ja palestiinalaiset vannoivat, ettei niitä tulla käyttämään palestiinalaisia vastaan, vain israelilaisia siviilejä ja sotilaita vastaan.
JERUSALEMIN MEDIA TIEDOSTUSKESKUKSEN julkistaman mielipidetiedustelun mukaan Fatahin kannatus on nyt 32 %, Hamasin 30 %. Pääministeri Haniyehin kannatus on 19 %, Abbasia kannattaa 14.5 %; Israelin vankilassa viittä elinkautista istuvan Marwan Barghoutin kannatus on 4.5 %.
Hamasin edustaja huitaisee tutkimuksen sivuun vannoen, että Hamas on edelleen suosituin ja tulisi voittamaan vaalit, jos ne pidettäisiin nyt. Haniyeh vastustaa uusia vaaleja.
AL-AKSA MARTTYYRIEN johtaja länsirannalla Abu Ahmed sanoo, että Mahmoud Abbasin suostuminen tunnustamaan Israelin on vain poliittinen juoni. Hänen mukaansa Fatah ei ole koskaan tunnustanut Israelia, vain PLO on sen tehnyt. Hän selittää, että juonen takana on saada Israel uskomaan palestiinalaisten hyvään tahtoon ja antaa näin aikaa palestiinalaisten järjestäytymiselle ja aseistautumiselle. Fatahin lopullisena päämääränä on Ahmedin mukaan Israelin tuhoaminen. Myös Israelin turvallisuusjohtajat ovat varoittaneet, että palestiinalaisten valtava aseitten hankkiminen Gazan alueelle tähtää sotaan Israelia vastaan Hizbullahin esimerkkiä noudattaen.
IAF POMMITTI palestiinalaista autoa Gazan alueella tiistaina. Autossa oli Islamic Jihadin terroristeja, joista viisi haavoittui. Auto kuljetti aseita ja räjähdysaineita, sillä siitä kuului useita räjähdyksiä ohjusiskun jälkeen.
NAAMIOITUNEET PYSSYMIEHET ampuivat Hamasin johtajan Mohamed Odehin, 37, Kalkiliyan lähellä Kfar Saban kylässä. Hän oli juuri tullut ulos moskeijasta, kun 3 naamiomiestä ampui hänet.
IDF pidätti yön aikana 9 etsittyä palestiinalaista Juudean ja Samarian alueilla.
IDF:N EROAVA KENRAALIMAJURI Yihtah Ron-Tal kritisoi ankarasti IDF.n toimia vähän ennen eroaan armeijasta. Hänen mielipiteitään julkaistiin ortodoksien Kfar Chabad lehdessä. Ron-Tal sanoo, että Gazan evakuointi oli itsemurha ja Libanonin sota epäonnistui, jonka johdosta armeijan johdon ja pääministerin tulee tehdä omat johtopäätöksensä. IDF:n päällikkö Dan Halutz pitää hänen lausuntojaan sopimattomina.
1. ISRAEL
Kun Israelin poliitikot vasemmalla laidalla tarvitsevat jotain, jolla pönkittää hupenevaa imagoaan, he tarttuvat Juudean ja Samaria juutalaisten uudisasukkaitten, ns. setlereitten, asioihin. Heitä haukutaan setlereiksi siksi, ettei heille haluta antaa normaalin Israelin asukkaan tuntomerkkiä. He ovat vähemmän kuin kansalaisia tämän vasemmiston suosiman terminologian mukaan. Paitsi poliitikot, myös ns. ihmisoikeusjärjestöt kuten Peace Now (Rauha Nyt) ja vastaavat, tarttuvat hanakasti näiden ali-kansalaisten asioihin, koska sillä saa aina maan median huomion. Uudisasukkaita syytetään siitä, että he laittomasti laajentavat asumisyhteisöään, vaikka se tapahtuisi tarkasti heille aidoitetun alueen sisäpuolella. Eihän mikään elävä yhteisö pysy samalla tasolla, sen tulee saada kasvaa ja kehittyä luonnon edellytysten mukaan. Tämä halutaan heiltä kieltää. Tämän lisäksi nuoret haluavat itsenäisyyttä ja vapautta, ja siksi he mielellään muuttavat primitiivisiin olosuhteisiin läheiselle kukkulalle pystyttäen sinne kevytrakenteisia parakkeja. Sinne on tietenkin rakennettava tie, ja ennen pitkää välttämätön infrastruktuuri, vesi- ja viemärijohdot ja sähköt. Viimeistään tässä vaiheessa nämä inhimillisyyden puolustajat ovat paikalla osoittelemassa sormellaan: Katsokaa mitä ne taas ovat tehneet, vallanneet vapaan kukkulan, joka ei kuulunut kenellekään.
Ja sitten tulee joku Labour-puolueen puheenjohtaja, joka sattuu olemaan myös puolustusministeri, Amir Peretz, jonka rauhanmiehen imago ryvettyi pahasti Libanonin juoksuhiekassa, ja uhoaa, että heti Lehtimajanjuhlien jälkeen 12 Juudean ja Samarian alueilla olevaa ulommaista parakkikylää (outpost) tullaan tuhoamaan armeijan toimesta. IDF ei varmaan ole ollenkaan onnellinen tästä puolustusministerin uhkauksesta, sillä suuri osa sen sotilaista on kotoisin juuri noilta alueilta, joitten tuhoamista Peretz nyt haluaa, jo siksikin, että IDF:n moraali on alhaalla Libanonin epäonnistuneen sodan jälkeen.
Maale Adumimin, joka sijaitsee ns. Länsirannalla, kaupunginjohtaja antoi vinoilevan lausunnon Peace Now raportin julkaisemisen jälkeen: ”Olemme todellakin rakentaneet lisää: Hautoja sotilaillemme, jotka kaatuivat puolustaessaan myös Peace Now järjestön koskemattomuutta. Pyydämme anteeksi, ettemme huomanneet pyytää lupaa siihen Peace Now järjestöltä.” Tähän tapaan, joskaan ei aivan näillä sanoilla.
RESERVILÄISET, jotka taistelivat Libanonin sodassa ja ovat parin kuukauden ajan yrittäneet mielenosoitusten kautta saada mielipiteensä kuuluville, ovat saaneet yllättävää tukea useilta eri poliittisiin puolueisiin kuuluvilta marxilaisesta Meretzistä oikeiston äärilaidalla tunnettuun Israel Beiteinu-puolueeseen sekä Gazan, Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöjen neuvostolta. Reserviläisistä osa haluaa maan johdon eroa, toiset haluavat kansallisen tutkimuskomitean pystyttämistä, mikä on hajottanut heidän asemaansa.
Nyt yhdistettävin voimin halutaan kansallisen tutkimuskomitean pystyttämistä ja hallituksen asettaman ns. Winograd-komitean purkamista, joka muutenkin on vaikeuksissa henkilövalintojen suhteen. Sen sihteeriksi valittu henkilö toimi Kadima puolueen vaalisihteerinä, mikä ei ainakaan osoita puolueettomuutta.
Uusi yhteistyö poliittisten puolueitten ja reserviläisten kesken voi vaikeutua siksi, että se voi tarvita Knessetin mukaan tuloa. Se voi myös vaikeuttaa yhteistyötä Quality Government järjestön kanssa, joka toimii puhtaasti ei-poliittisella pohjalla, ja joka pyrkii valvomaan hallituksen ministereitten kelvollisuutta ja moraalia.
ISRAELIN IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ (ACRI) vaatii, että Winograd-komitean tulee tutkia IDF:n operaatioita, joissa menehtyi joukko libanonilaisia siviilejä. Se esittää kaksi tapausta, joissa tutkimus ainakin on tarpeen: IAF:n Kafr Kanan kylän pommitus heinäkuun 30. päivänä, jossa kuoli 28 siviiliä, sekä siviiliasutusten pommitus ns. rypälepommeilla, mikä teki noista alueista miinakenttiä. Nämä tapaukset olivat myös Ihmisoikeuksien tarkkailun (HRW) raportissa, jossa kerrotaan IAF:n pommittaneen heinäkuun 12. ja 27. päivien välisenä aikana siviiliasuntoalueita. Sinä aikana kuoli 400 siviili-ihmistä HRW:n raportin mukaan. Raportti ei ota huomioon sitä, että IDF pommitti noilla alueilla taloja, joissa sen tiedustelun mukaan asui Hizbullahin terroristeja, ja joissa se säilytti aseitaan ja rakettejaan, ampuen osan niistä asuintaloista. Asukkaita varoitettiin siirtymään turvaan ennen pommitusta, mutta Hizbullah pyrki estämään sen.
Tämä kuului Hizbullahin taktiikkaan myös pitkin Libanonin eteläosan kyliä, joissa terroristit asuivat perheineen muun väestön keskellä, siirtyen sieltä bunkkereihinsa moottoripyörillä saatuaan käskyn kännykällä.
YK:N RAUHANTURVAAJAT LIBANONISSA ovat tiettävästi saaneet uusia ohjeita YK:sta, joitten mukaan se voi tarvittaessa käyttää voimaa rauhanturvaamisoperaatioissaan. Tämä on selvä muutos kenraali Alain Pellegrinin aikaisempiin lausuntoihin, joissa hän kielsi kaikenlaisen voimankäytön esim. estääkseen Hizbullahin terroristeja siirtymistä asemiin rajalle sekä aseitten takavarikoiminen niiltä, jotka kulkevat aseistettuina julkisesti. On mielenkiintoista nähdä, miten Hizbullahin johto tulee suhtautumaan tähän, sillä Nasrallah on toistuvasti uhonnut, ettei se siirry asemistaan Libanonin Israelin vastaiselta rajalta eikä tule luopumaan aseistaan. Tosin se on selittänyt, ettei aseita kanneta julkisesti, niitä pidetään valmiina bunkkereissa. UNIFIL-joukkoja on Libanonissa nyt n. 5 200, ja niitä kasvatetaan 15 000 mieheen, kuten myös Libanonin armeijan miesvahvuutta alueella.
LIBANONIN pääministeri ja puolustusministeri ovat pyytäneet EU:n aseapua ja koulutusta armeijansa tason nostamiseksi. Varsinkin ilmatorjunta-aseet ovat Libanonin toivomuslistalla, sillä sitä kiusaa IAF:n koneitten toistuvat ylilennot Libanonin taivaalla, eikä se voi asialle mitään muuta kuin protestoida YK:lle.
2. PALESTIINA
Aseelliset taistelut ovat ainakin toistaiseksi laantuneet, mutta sanasota on kiihtynyt entisestään.
Al-Aksa Marttyyrien Prikaatin julkistama tappouhkaus joillekin Hamasin johtajille on aiheuttanut kiivaita ja vertatihkuvia vastauhkauksia Hamasin johdolta. Al-Aksan tappolistalla olivat Hamasin Damaskoksessa asuva johtaja Khaled Mashaal, PA:n sisäministeri Said Siam ja Hamasin ns. nopean toiminnan joukkojen (n. 3500 miestä) komentaja Youssef al-Zahar (ei ulkoministeri, kuten edellisessä raportissa virheellisesti kerrottiin). Hamasin edustaja Mushir al-Masri kutsui lentolehtisen kirjoittajia ”sionistisen miehityksen agenteiksi”. Hän esitti syytöksen, että lentolehtiset on laadittu tarkan suunnitelman mukaan, jonka Fatahin johtajat ovat suunnitelleet vallankaappauksen tekemiseksi Hamasin hallitusta vastaan.
FATAHIN EDUSTAJA Länsirannalla Muhammad Hourani sanoutuu irti kirjelmästä ja sanoo, etteivät poliittiset teloitukset ja väkivalta kuulu sen toimintatapoihin, koska ne ylittävät yleisesti hyväksytyt säännöt. Azzam al-Ahmadin mukaan Abbas antaa vielä kaksi viikkoa Hamasille aikaa perua yhteishallitusta vastustavan kantansa. Abbas on esittänyt vaatimuksen USA:lle lisäaseitten saamiseksi. Fatah sai heinäkuussa 2006 arviolta 3000 M-16 kivääriä ja miljoona patruunaa. Ne oli tarkoitettu Force-17 ns. ”presidenttikaartille”, mutta ne joutuivat al-Aksan käsiin. Niitten ensimmäiset uhrit olivat israelilaiset autoilijat, ja palestiinalaiset vannoivat, ettei niitä tulla käyttämään palestiinalaisia vastaan, vain israelilaisia siviilejä ja sotilaita vastaan.
JERUSALEMIN MEDIA TIEDOSTUSKESKUKSEN julkistaman mielipidetiedustelun mukaan Fatahin kannatus on nyt 32 %, Hamasin 30 %. Pääministeri Haniyehin kannatus on 19 %, Abbasia kannattaa 14.5 %; Israelin vankilassa viittä elinkautista istuvan Marwan Barghoutin kannatus on 4.5 %.
Hamasin edustaja huitaisee tutkimuksen sivuun vannoen, että Hamas on edelleen suosituin ja tulisi voittamaan vaalit, jos ne pidettäisiin nyt. Haniyeh vastustaa uusia vaaleja.
AL-AKSA MARTTYYRIEN johtaja länsirannalla Abu Ahmed sanoo, että Mahmoud Abbasin suostuminen tunnustamaan Israelin on vain poliittinen juoni. Hänen mukaansa Fatah ei ole koskaan tunnustanut Israelia, vain PLO on sen tehnyt. Hän selittää, että juonen takana on saada Israel uskomaan palestiinalaisten hyvään tahtoon ja antaa näin aikaa palestiinalaisten järjestäytymiselle ja aseistautumiselle. Fatahin lopullisena päämääränä on Ahmedin mukaan Israelin tuhoaminen. Myös Israelin turvallisuusjohtajat ovat varoittaneet, että palestiinalaisten valtava aseitten hankkiminen Gazan alueelle tähtää sotaan Israelia vastaan Hizbullahin esimerkkiä noudattaen.
IAF POMMITTI palestiinalaista autoa Gazan alueella tiistaina. Autossa oli Islamic Jihadin terroristeja, joista viisi haavoittui. Auto kuljetti aseita ja räjähdysaineita, sillä siitä kuului useita räjähdyksiä ohjusiskun jälkeen.
NAAMIOITUNEET PYSSYMIEHET ampuivat Hamasin johtajan Mohamed Odehin, 37, Kalkiliyan lähellä Kfar Saban kylässä. Hän oli juuri tullut ulos moskeijasta, kun 3 naamiomiestä ampui hänet.
IDF pidätti yön aikana 9 etsittyä palestiinalaista Juudean ja Samarian alueilla.
IDF:N EROAVA KENRAALIMAJURI Yihtah Ron-Tal kritisoi ankarasti IDF.n toimia vähän ennen eroaan armeijasta. Hänen mielipiteitään julkaistiin ortodoksien Kfar Chabad lehdessä. Ron-Tal sanoo, että Gazan evakuointi oli itsemurha ja Libanonin sota epäonnistui, jonka johdosta armeijan johdon ja pääministerin tulee tehdä omat johtopäätöksensä. IDF:n päällikkö Dan Halutz pitää hänen lausuntojaan sopimattomina.
Comments