PERJANTAI 25.08.06
1. LIBANONIN RINTAMA
Israelin poliittinen ja sotilaallinen johto näyttää luopuneen toiveista riisua Hizbullah aseista ja keskittyy nyt valvomaan, ettei se pääse lisäämään aseistustaan entistä vaarallisemmilla aseilla. Tässä se taistelee aikaa vastaan. YK:n joukkojen vahvuuden lisääminen etenee hitaasti, ja samaan aikaan Iran on moninkertaistanut asetoimituksensa Syyrian kautta Hizbullahille. Eilisen debkafilen uutisen mukaan Syyriassa Latakin satamassa puretaan suurta konttialusta täynnä aseita Hizbullahille Syyrian kautta. Israelin armeija menetti tilaisuutensa, jota sille tarjosivat sekä USA että ihme kyllä myös arabimaat, puhdistaa Libanonin eteläosa Hizbullahista ja tuhota suurin osa sen aseista ja raketeista, mutta Olmertin sähläilyn vuoksi tilaisuus meni.
HIZBULLAH KÄRSI suuria menetyksiä tukikohtiensa ja laitostensa menetyksinä Libanonissa IAF:n pommituksissa, mutta poliittisesti se on entistä vahvempi, sille sataa suosionosoituksia sekä aseita ja rahaa kaikkialta menetysten korvaamiseksi. Israelin kannalta pahinta on sen aiheuttama poliittinen vaikutus, joka on huomattavasti rohkaissut väkivaltaa käyttäviä terrorijärjestöjä, myös Gazassa ja Länsirannalla, mutta myös Syyrian johtoa, joka avoimesti uhittelee Israelia Iranin voimavarjon suojassa. Presidentti Bashir Assad sanoo, että hän vihaa Israelia eikä halua mitään sopimuksia sen kanssa. ”Rauhanprosessi on kuollut” on hänen mottonaan. Hän on antanut Golanin vapauttamista ajaville järjestöille vapaat kädet järjestäytyä ja perustaa koulutusleirejä terroristien kouluttamiseksi samantapaista rajasotaa varten, jota Hizbullah on käynyt Israelia vastaan 1980-luvulta alkaen.
BASHAR ASSAD julisti äskettäin, ettei Syyria hyväksy YK:n joukkoja Libanonin vastaiselle rajalleen, joitten tehtävänä olisi valvoa aseitten salakuljetusta Syyriasta Hizbullahille. Hän uhkaa sulkea rajan kokonaan.
ISRAELIN SOTILASTIEDUSTELUN JOHTAJA kenraalimajuri Amos Yadlin kertoo omassa analyysissaan, (JP 25.08.) että Syyria näyttää olevan tyytyväinen Hizbullahin toimintaan sodan aikana. Hän myös toteaa, että Hizbullah käytti pääosin Syyriasta tuotuja tai valmistettuja aseita, Iran panosti koulutukseen ja taloustukeen.
YADLININ MUKAAN Hizbullah ei suostu luopumaan aseistaan, mutta se voinee antaa aseitaan Libanonin armeijalle, joka varastoi ne, mutta luovuttaa ne takaisin, jos sota uusiutuu.
Yadlin toisti tuon israelilaisille johtajille ominaisen ylistyksen juutalaisten kyvystä kestää suurta henkistä painetta, kuten tapahtui 33 päivää kestävien rakettisateitten alaisena. Tämä on eräänlaista masokismia tai syyllisyydestä johtuvaa alistumista tarpeettomaan tuskaan sen sijaan, että pyrkisi eliminoimaan tuskan aiheuttajan. Ei ole mitään ylistettävää siinä, että 33 päivän aikana ammutaan nelisentuhatta rakettia israelilaisiin kaupunkeihin, että yli miljoona asukasta ajetaan kodeistaan pakosalle rauhan aikana ja että jäljelle jääneet varattomat, sairaat ja vanhukset jätetään hoidotta jatkuvan rakettitulen alaisiksi ja tuhansia koteja, asuintaloja ja liikeyrityksiä tuhotaan julistamattomassa, vihollisen aloittamassa sodassa.
Yadlin varoittaa, että jännitys Hizbullahin ja IDF:n sotilaitten välillä on suuri ja kasvaa kaiken aikaa YK:n joukkoja odoteltaessa. Se voi räjähtää pienestäkin vaikkakin aiheettomasta provokaatiosta.
Ranskan ylpeys vaatii sitä sittenkin antamaan 2000 miestä Libanoniin, jos se saa YK-joukkojen johdon.
USA:N ENTINEN PRESIDENTTI Jimmy Carter, se maapähkinäfarmari, jos on päässyt unohtumaan, kertoi saksalaiselle Der Spiegel lehdelle antamassaan haastattelussa, että ”Israel aloitti epäoikeudenmukaisen sodan Libanonia vastaan.” Ari Fleischer, Valkoisen Talon entinen asiamies Bush II:n edellisen virkakauden aikana, syytti Carteria Hizbullahin kiihottamisesta Israelia vastaan selittäen, että Carterin lausunto on musiikkia Hizbullahin korvissa ja isku pitkäaikaista rauhaa vastaan. Fleischer syyttää Carteria Lähi Idän tilanteen väärästä tulkinnasta, ja siitä, että hän aliarvioi radikaalin islamin uhkan aivan kuin aliarvioi Neuvostoliiton uhkan 1970-luvulla. ”Tuomiosi Israelista, uhrista, vain kiihottaa Hizbullahia, hyökkääjää, uusiin hyökkäyksiin sopivan ajan tullen,” kirjoittaa Fleischer ja pyytää Carteria muuttamaan asennettaan, ”rauhan vuoksi, Israel tarvitsee ylistystäsi, ei tuomiotasi.” Carter väittää olevansa uudesti syntynyt kristitty.
2. IRAN
GIORA EILAND, joka toimi Israelin kansallisena turvallisuusneuvonantajana, on varma, että jos Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad, 49, saisi ”ylimmän opastajan” aseman, hän ei arkailisi uhrata vaikka puolet Iranin n. 70 miljoonasta asukkaasta, jos se olisi välttämätön Israelin tuhoamiseksi. Toimen nykyinen haltija Ali Khamenei, 67, on Eilandin mukaan käytännön mies, häntä jopa pidetään enemmän liikemiehenä kuin uskonnollisena johtajana. Eiland kertoo, että Ahmadinejadilla on uskonnollinen vakaumus, että Israel on pahana esteenä muslimien vuosisataisen haaveen entisen loiston palauttamiseksi. Sen vuoksi sionistinen oka muslimien kyljessä on poistettava, ja jos Ahmadinejad saa siihen tarvittavat aseet, ydinaseet, hän ei arkaile käyttää niitä, arvioi Eiland, ja tämä on todellinen, sen olemassaoloa uhkaava vaara Israelille. Tähän liittyy shia-muslimien messias-odotus, mahdi, sotasankari, joka yhdistää muslimit ja voittaa vääräuskoiset.
Eiland arvioi, että USA:lla on kolme huonoa vaihtoehtoa Iranin ongelman ratkaisemiseksi.
Ensimmäiseksi se voi hyväksyä tilanteen ja antaa Iranille vapaat kädet jatkaa ydinohjelmaansa. Tämän vaarana on se, että se saisi alueen muut muslimimaat aloittamaan omat ydinohjelmansa.
Toiseksi USA voi jatkaa diplomaattisia pyrkimyksiä Iranin taivuttamiseksi, mutta sen onnistuminen on epävarmaa mm. Venäjän ja Kiinan hidastelun vuoksi, ja sen taloudellinen ja poliittinen hinta on siksi suuri, että monet maat luovuttaisivat ennen kuin se tuottaa tuloksia.
Kolmanneksi USA voi aloittaa sotilaalliset toimet Irania vastaan, jos todetaan, että diplomatialla ei ole mahdollisuuksia onnistua. Sen poliittinen kannatus on minimaalinen sekä USA:ssa että maailmalla, minkä johdosta sen aloittaminen olisi vaivalloista. Toiseksi se pitäisi aloittaa lähikuukausien aikana, koska Iran jatkaa uraanin rikastamistaan kiihtyvällä tempolla. Puoli vuotta tai vuosi tästä alkaen voisi olla myöhäistä.
ISRAELIN SOTILASJOHTO arvioi, että sota Irania vastaan on vastatuulessa USA:ssa. Tarkkailijat uskovat, että pari vuotta sitten olisi ollut vielä mahdollisuus saada Ranska mukaan, kun Irakin tilanne oli parempi ja sekä Bushin että Chiracin kotirintaman kannatus oli vahvempi, mutta Iran oli vielä silloin heikko. Tämä asettaa Israelin vaikea ratkaisun eteen. Onko Israelilla edellytyksiä toimia yksin, ja jos se toimii, mitä se voisi aiheuttaa? Se ainakin antaisi Iranille jonkinasteisen oikeudellisen perusteen saattaa ydinaseensa valmistus päätökseen ja käyttää sitä Israelia vastaan itsepuolustukseksi, tarkkailijat huomioivat. Iranin ohjukset ovat suoranainen uhka, sillä on Shihab-3 ohjus, jolla se yltää kaikkialle Israelissa. Niiden aiheuttama tuho olisi moninkertainen verrattuna sokeisiin Katjusha ja Fajr raketteihin. Mitä tekisi Syyria siinä tilanteessa? Käyttäisikö se tilannetta hyväkseen saadakseen Golanin alueen takaisin? Voisiko Iranin ja Syyrian uhka antaa Israelille aiheen iskeä niihin omilla ydinaseillaan?
YDINASEIN VARUSTETTU IRAN olisi sekin jatkuva riesa Israelille. IDF ei voisi enää vapaasti toimia Gazassa ja Länsirannalla, puhumattakaan Hizbullahia vastaan Libanonissa, koska Iran uhkailisi sitä ydiniskulla, jos on pienintäkin aihetta.
Nämä elementit ovat tietenkin olleet olemassa kaiken aikaa, mutta onnettomasti päättynyt Libanonin sota toi ne esille. USA valittaa, ettei se tiedä, mikä Iranin ydinohjelman tilanne todella on. Libanonin sodan seurauksia on myöskin hallituskriisi Israelissa, joka voi pakottaa maan ennen aikaisiin vaaleihin. Hallitsevan Kadima-puolueen kannatus on romahtanut, samoin Labourin. Likud ja Israel Beiteinu saisivat molemmat erään gallupin mukaan 24 edustajapaikkaa, Kadima 14 ja Labour 9 kansanedustajaa. Toiset gallupit tosin lupaavat pienempää romahdusta päähallituspuolueille, mutta tendenssi on sama: Olmertin hallitus on vaikeuksissa.
3. GAZA, JUUDEA JA SAMARIA
Mahmoud Abbas pyrkii edelleen saamaan jotain järkeä palestiinalaisten yhteisöön, mutta se on kuin käärmeen ajamista pulloon. Hamasin ulkomainen johto ei suostu mihinkään Syyrian ja Iranin voimavarjon suojassa. Fatah on pahasti hajallaan, sen al-Aksan Prikaati on sotajalalla ja haluaa jatkaa siten. Nyt Fatah ilmoittaa suostuvansa Hamasin johtamaan hallitukseen, vaikka se ei tunnustaisikaan Israelia. Mutta samaan aikaan Hamasin johto syyttää Abbasia ja Fatahia siitä, että ne kaappasivat 35 miljoonaa USD maksaakseen palkat omille virkailijoilleen. Kulttuuriministeri Abu Sabah (Hamas) sanoo, että hallitus oli kerännyt varat maksaakseen siviilivirkamiesten palkat, mutta Abbas otti varat ja maksoi niillä PLO:n hallituksen jäsenten ja Palestiinan TV:n työntekijöitten palkat.
Hamasin edustaja kertoo, että FOX TV-yhtiön kahden toimihenkilön kaappasi al-Qaidan kanssa yhteydessä oleva järjestä ”the Holy Jihad Prikaatit”, ja että se on luultavasti vienyt kaappaamansa työntekijät Siinaille, jossa on vahvoja al-Qaidan pesäkkeitä. Toinen taho väittää, että kaappauksen suorittivat PA:n turvallisuusjoukot pystyäkseen vaatimaan maksamattomia palkkojaan. Tämän tiedon mukaan kaapattuja pidetään eräässä pakolaisleirissä Gazassa. Sekä Abbas että Haniyeh ovat tuominneet kaappauksen
TURVALLISUUSPALVELUN ERIKOISJOUKOT pidättivät eilen Hamasin tärkeän johtajan Yunis Abu Bakan Khan Yunisin pakolaisleirissä. Tulitaistelun aikana pidätetyn Hamas-johtajan veli sai surmansa ja kaksi muuta haavoittui.
Keskiviikkona IDF:n sotilaat ampuivat kahta turva-aidan vierellä ryömivää palestiinalaista Abasan kylän lähellä. Islamic Jihadin aktiivijäsen haavoittui ja vietiin sairaalaan, toinen mies on kateissa.
Keskiviikkona Islamic Jihadin sotilasjohtaja Hossam Jaradat sai hengenvaarallisen luodiniskun päähänsä. IDF tutkii asiaa, mutta palestiinalaiset uskovat, ettei IDF ole syypää ampumiseen.
4. KOTIRINTAMA
Presidentti Katsavin poliisikuulustelut jatkuivat eilen 4 tuntia, keskiviikkoa 7 tuntia, mutta poliisi aikoo jatkaa kuulusteluja ensi viikolla. Presidenttiä on monelta taholta kehotettu eroamaan tai ainakin menemään pitkälle lomalle käsittelyn ajaksi, mutta Katsav väittää olevansa syytön. Eräs kansanedustaja teki lakialoitteen presidentin viran lopettamiseksi. Toinen naiskansanedustaja Jechimocich on haastatellut naista, joka väittää joutuneensa Katsavin raiskaamaksi. Tämä aiheuttaa uusia mutkia asiaan ja lisää sen julkisuutta.
PUOLUSTUSMINISTERI Amir Pertz antoi puolustusvoimille tehtäväksi kehittää puolustusjärjestelmän raketteja vastaan. Israelin kehittämä Arrow-järjestelmä toimii ballistisia ohjuksia, mutta ei Katjusha-raketteja vastaan. USA ja Israel kehittivät yhdessä ns. Nautilus-järjestelmää, joka perustuu laser-säteen käyttöön, mutta se hyllyttiin muutama vuosi sitten kalliina ja kömpelönä. Se ei ole liikuteltava, vaan se asennetaan paikoilleen, jossa se toimii. Se tarvitsee lisäksi runsaasti energiaa, mutta se pystyy tuhoamaan lähestyvät raketit. Israel tarvitsisi viisi tällaista patteristoa Libanonin vastaiselle rajalleen.
USA:N ULKOMINISTERI RICE on saanut arvostelua toimistaan sodan aikana. Hänen väitetään suositelleen lentoaseen käyttämistä lähes yksinomaan Libanonissa Hizbullahin kukistamiseksi, koska hän uskoi sen vahvistavan USA:n asemaa Irakissa. Puolustusministeri Rumsfeld epäili sen toimivuutta, kuten myös Cheney. Vasta kun kävi selväksi, ettei lentoase toimi, Rice antoi luvan maajoukkojen hyökkäyksille Libanonissa. Ne tulivat kuitenkin aivan liian myöhään eikä niille annettu tarpeeksi aikaa.
Viimeinen arvostelu koskee Ricen suhtautumista Iranin ydinohjelmaan. Rice on sen mukaan antanut etusijan myönnyttelypolitiikalle, mikä asettaa Israelin suurelle vaaralle alttiiksi. Bushin uskotaan haluavan Iranin ydinkiistan ratkeavan ilman, että Iran saa ydinpommin. Tämän perusteena on se, ettei Bush halua mennä historiaan presidenttinä, joka antoi ydinpommin Iranille.
USA:n kädet ovat kuitenkin täynnä Irakin ja Afganistanin sotaa, jotka menevät päivä päivältä huonommin.
Pääministeri Olmertia syytetään siitä, ettei hän sodan aikana uskaltanut tehdä mitään ilman Ricen lupaa.
1. LIBANONIN RINTAMA
Israelin poliittinen ja sotilaallinen johto näyttää luopuneen toiveista riisua Hizbullah aseista ja keskittyy nyt valvomaan, ettei se pääse lisäämään aseistustaan entistä vaarallisemmilla aseilla. Tässä se taistelee aikaa vastaan. YK:n joukkojen vahvuuden lisääminen etenee hitaasti, ja samaan aikaan Iran on moninkertaistanut asetoimituksensa Syyrian kautta Hizbullahille. Eilisen debkafilen uutisen mukaan Syyriassa Latakin satamassa puretaan suurta konttialusta täynnä aseita Hizbullahille Syyrian kautta. Israelin armeija menetti tilaisuutensa, jota sille tarjosivat sekä USA että ihme kyllä myös arabimaat, puhdistaa Libanonin eteläosa Hizbullahista ja tuhota suurin osa sen aseista ja raketeista, mutta Olmertin sähläilyn vuoksi tilaisuus meni.
HIZBULLAH KÄRSI suuria menetyksiä tukikohtiensa ja laitostensa menetyksinä Libanonissa IAF:n pommituksissa, mutta poliittisesti se on entistä vahvempi, sille sataa suosionosoituksia sekä aseita ja rahaa kaikkialta menetysten korvaamiseksi. Israelin kannalta pahinta on sen aiheuttama poliittinen vaikutus, joka on huomattavasti rohkaissut väkivaltaa käyttäviä terrorijärjestöjä, myös Gazassa ja Länsirannalla, mutta myös Syyrian johtoa, joka avoimesti uhittelee Israelia Iranin voimavarjon suojassa. Presidentti Bashir Assad sanoo, että hän vihaa Israelia eikä halua mitään sopimuksia sen kanssa. ”Rauhanprosessi on kuollut” on hänen mottonaan. Hän on antanut Golanin vapauttamista ajaville järjestöille vapaat kädet järjestäytyä ja perustaa koulutusleirejä terroristien kouluttamiseksi samantapaista rajasotaa varten, jota Hizbullah on käynyt Israelia vastaan 1980-luvulta alkaen.
BASHAR ASSAD julisti äskettäin, ettei Syyria hyväksy YK:n joukkoja Libanonin vastaiselle rajalleen, joitten tehtävänä olisi valvoa aseitten salakuljetusta Syyriasta Hizbullahille. Hän uhkaa sulkea rajan kokonaan.
ISRAELIN SOTILASTIEDUSTELUN JOHTAJA kenraalimajuri Amos Yadlin kertoo omassa analyysissaan, (JP 25.08.) että Syyria näyttää olevan tyytyväinen Hizbullahin toimintaan sodan aikana. Hän myös toteaa, että Hizbullah käytti pääosin Syyriasta tuotuja tai valmistettuja aseita, Iran panosti koulutukseen ja taloustukeen.
YADLININ MUKAAN Hizbullah ei suostu luopumaan aseistaan, mutta se voinee antaa aseitaan Libanonin armeijalle, joka varastoi ne, mutta luovuttaa ne takaisin, jos sota uusiutuu.
Yadlin toisti tuon israelilaisille johtajille ominaisen ylistyksen juutalaisten kyvystä kestää suurta henkistä painetta, kuten tapahtui 33 päivää kestävien rakettisateitten alaisena. Tämä on eräänlaista masokismia tai syyllisyydestä johtuvaa alistumista tarpeettomaan tuskaan sen sijaan, että pyrkisi eliminoimaan tuskan aiheuttajan. Ei ole mitään ylistettävää siinä, että 33 päivän aikana ammutaan nelisentuhatta rakettia israelilaisiin kaupunkeihin, että yli miljoona asukasta ajetaan kodeistaan pakosalle rauhan aikana ja että jäljelle jääneet varattomat, sairaat ja vanhukset jätetään hoidotta jatkuvan rakettitulen alaisiksi ja tuhansia koteja, asuintaloja ja liikeyrityksiä tuhotaan julistamattomassa, vihollisen aloittamassa sodassa.
Yadlin varoittaa, että jännitys Hizbullahin ja IDF:n sotilaitten välillä on suuri ja kasvaa kaiken aikaa YK:n joukkoja odoteltaessa. Se voi räjähtää pienestäkin vaikkakin aiheettomasta provokaatiosta.
Ranskan ylpeys vaatii sitä sittenkin antamaan 2000 miestä Libanoniin, jos se saa YK-joukkojen johdon.
USA:N ENTINEN PRESIDENTTI Jimmy Carter, se maapähkinäfarmari, jos on päässyt unohtumaan, kertoi saksalaiselle Der Spiegel lehdelle antamassaan haastattelussa, että ”Israel aloitti epäoikeudenmukaisen sodan Libanonia vastaan.” Ari Fleischer, Valkoisen Talon entinen asiamies Bush II:n edellisen virkakauden aikana, syytti Carteria Hizbullahin kiihottamisesta Israelia vastaan selittäen, että Carterin lausunto on musiikkia Hizbullahin korvissa ja isku pitkäaikaista rauhaa vastaan. Fleischer syyttää Carteria Lähi Idän tilanteen väärästä tulkinnasta, ja siitä, että hän aliarvioi radikaalin islamin uhkan aivan kuin aliarvioi Neuvostoliiton uhkan 1970-luvulla. ”Tuomiosi Israelista, uhrista, vain kiihottaa Hizbullahia, hyökkääjää, uusiin hyökkäyksiin sopivan ajan tullen,” kirjoittaa Fleischer ja pyytää Carteria muuttamaan asennettaan, ”rauhan vuoksi, Israel tarvitsee ylistystäsi, ei tuomiotasi.” Carter väittää olevansa uudesti syntynyt kristitty.
2. IRAN
GIORA EILAND, joka toimi Israelin kansallisena turvallisuusneuvonantajana, on varma, että jos Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad, 49, saisi ”ylimmän opastajan” aseman, hän ei arkailisi uhrata vaikka puolet Iranin n. 70 miljoonasta asukkaasta, jos se olisi välttämätön Israelin tuhoamiseksi. Toimen nykyinen haltija Ali Khamenei, 67, on Eilandin mukaan käytännön mies, häntä jopa pidetään enemmän liikemiehenä kuin uskonnollisena johtajana. Eiland kertoo, että Ahmadinejadilla on uskonnollinen vakaumus, että Israel on pahana esteenä muslimien vuosisataisen haaveen entisen loiston palauttamiseksi. Sen vuoksi sionistinen oka muslimien kyljessä on poistettava, ja jos Ahmadinejad saa siihen tarvittavat aseet, ydinaseet, hän ei arkaile käyttää niitä, arvioi Eiland, ja tämä on todellinen, sen olemassaoloa uhkaava vaara Israelille. Tähän liittyy shia-muslimien messias-odotus, mahdi, sotasankari, joka yhdistää muslimit ja voittaa vääräuskoiset.
Eiland arvioi, että USA:lla on kolme huonoa vaihtoehtoa Iranin ongelman ratkaisemiseksi.
Ensimmäiseksi se voi hyväksyä tilanteen ja antaa Iranille vapaat kädet jatkaa ydinohjelmaansa. Tämän vaarana on se, että se saisi alueen muut muslimimaat aloittamaan omat ydinohjelmansa.
Toiseksi USA voi jatkaa diplomaattisia pyrkimyksiä Iranin taivuttamiseksi, mutta sen onnistuminen on epävarmaa mm. Venäjän ja Kiinan hidastelun vuoksi, ja sen taloudellinen ja poliittinen hinta on siksi suuri, että monet maat luovuttaisivat ennen kuin se tuottaa tuloksia.
Kolmanneksi USA voi aloittaa sotilaalliset toimet Irania vastaan, jos todetaan, että diplomatialla ei ole mahdollisuuksia onnistua. Sen poliittinen kannatus on minimaalinen sekä USA:ssa että maailmalla, minkä johdosta sen aloittaminen olisi vaivalloista. Toiseksi se pitäisi aloittaa lähikuukausien aikana, koska Iran jatkaa uraanin rikastamistaan kiihtyvällä tempolla. Puoli vuotta tai vuosi tästä alkaen voisi olla myöhäistä.
ISRAELIN SOTILASJOHTO arvioi, että sota Irania vastaan on vastatuulessa USA:ssa. Tarkkailijat uskovat, että pari vuotta sitten olisi ollut vielä mahdollisuus saada Ranska mukaan, kun Irakin tilanne oli parempi ja sekä Bushin että Chiracin kotirintaman kannatus oli vahvempi, mutta Iran oli vielä silloin heikko. Tämä asettaa Israelin vaikea ratkaisun eteen. Onko Israelilla edellytyksiä toimia yksin, ja jos se toimii, mitä se voisi aiheuttaa? Se ainakin antaisi Iranille jonkinasteisen oikeudellisen perusteen saattaa ydinaseensa valmistus päätökseen ja käyttää sitä Israelia vastaan itsepuolustukseksi, tarkkailijat huomioivat. Iranin ohjukset ovat suoranainen uhka, sillä on Shihab-3 ohjus, jolla se yltää kaikkialle Israelissa. Niiden aiheuttama tuho olisi moninkertainen verrattuna sokeisiin Katjusha ja Fajr raketteihin. Mitä tekisi Syyria siinä tilanteessa? Käyttäisikö se tilannetta hyväkseen saadakseen Golanin alueen takaisin? Voisiko Iranin ja Syyrian uhka antaa Israelille aiheen iskeä niihin omilla ydinaseillaan?
YDINASEIN VARUSTETTU IRAN olisi sekin jatkuva riesa Israelille. IDF ei voisi enää vapaasti toimia Gazassa ja Länsirannalla, puhumattakaan Hizbullahia vastaan Libanonissa, koska Iran uhkailisi sitä ydiniskulla, jos on pienintäkin aihetta.
Nämä elementit ovat tietenkin olleet olemassa kaiken aikaa, mutta onnettomasti päättynyt Libanonin sota toi ne esille. USA valittaa, ettei se tiedä, mikä Iranin ydinohjelman tilanne todella on. Libanonin sodan seurauksia on myöskin hallituskriisi Israelissa, joka voi pakottaa maan ennen aikaisiin vaaleihin. Hallitsevan Kadima-puolueen kannatus on romahtanut, samoin Labourin. Likud ja Israel Beiteinu saisivat molemmat erään gallupin mukaan 24 edustajapaikkaa, Kadima 14 ja Labour 9 kansanedustajaa. Toiset gallupit tosin lupaavat pienempää romahdusta päähallituspuolueille, mutta tendenssi on sama: Olmertin hallitus on vaikeuksissa.
3. GAZA, JUUDEA JA SAMARIA
Mahmoud Abbas pyrkii edelleen saamaan jotain järkeä palestiinalaisten yhteisöön, mutta se on kuin käärmeen ajamista pulloon. Hamasin ulkomainen johto ei suostu mihinkään Syyrian ja Iranin voimavarjon suojassa. Fatah on pahasti hajallaan, sen al-Aksan Prikaati on sotajalalla ja haluaa jatkaa siten. Nyt Fatah ilmoittaa suostuvansa Hamasin johtamaan hallitukseen, vaikka se ei tunnustaisikaan Israelia. Mutta samaan aikaan Hamasin johto syyttää Abbasia ja Fatahia siitä, että ne kaappasivat 35 miljoonaa USD maksaakseen palkat omille virkailijoilleen. Kulttuuriministeri Abu Sabah (Hamas) sanoo, että hallitus oli kerännyt varat maksaakseen siviilivirkamiesten palkat, mutta Abbas otti varat ja maksoi niillä PLO:n hallituksen jäsenten ja Palestiinan TV:n työntekijöitten palkat.
Hamasin edustaja kertoo, että FOX TV-yhtiön kahden toimihenkilön kaappasi al-Qaidan kanssa yhteydessä oleva järjestä ”the Holy Jihad Prikaatit”, ja että se on luultavasti vienyt kaappaamansa työntekijät Siinaille, jossa on vahvoja al-Qaidan pesäkkeitä. Toinen taho väittää, että kaappauksen suorittivat PA:n turvallisuusjoukot pystyäkseen vaatimaan maksamattomia palkkojaan. Tämän tiedon mukaan kaapattuja pidetään eräässä pakolaisleirissä Gazassa. Sekä Abbas että Haniyeh ovat tuominneet kaappauksen
TURVALLISUUSPALVELUN ERIKOISJOUKOT pidättivät eilen Hamasin tärkeän johtajan Yunis Abu Bakan Khan Yunisin pakolaisleirissä. Tulitaistelun aikana pidätetyn Hamas-johtajan veli sai surmansa ja kaksi muuta haavoittui.
Keskiviikkona IDF:n sotilaat ampuivat kahta turva-aidan vierellä ryömivää palestiinalaista Abasan kylän lähellä. Islamic Jihadin aktiivijäsen haavoittui ja vietiin sairaalaan, toinen mies on kateissa.
Keskiviikkona Islamic Jihadin sotilasjohtaja Hossam Jaradat sai hengenvaarallisen luodiniskun päähänsä. IDF tutkii asiaa, mutta palestiinalaiset uskovat, ettei IDF ole syypää ampumiseen.
4. KOTIRINTAMA
Presidentti Katsavin poliisikuulustelut jatkuivat eilen 4 tuntia, keskiviikkoa 7 tuntia, mutta poliisi aikoo jatkaa kuulusteluja ensi viikolla. Presidenttiä on monelta taholta kehotettu eroamaan tai ainakin menemään pitkälle lomalle käsittelyn ajaksi, mutta Katsav väittää olevansa syytön. Eräs kansanedustaja teki lakialoitteen presidentin viran lopettamiseksi. Toinen naiskansanedustaja Jechimocich on haastatellut naista, joka väittää joutuneensa Katsavin raiskaamaksi. Tämä aiheuttaa uusia mutkia asiaan ja lisää sen julkisuutta.
PUOLUSTUSMINISTERI Amir Pertz antoi puolustusvoimille tehtäväksi kehittää puolustusjärjestelmän raketteja vastaan. Israelin kehittämä Arrow-järjestelmä toimii ballistisia ohjuksia, mutta ei Katjusha-raketteja vastaan. USA ja Israel kehittivät yhdessä ns. Nautilus-järjestelmää, joka perustuu laser-säteen käyttöön, mutta se hyllyttiin muutama vuosi sitten kalliina ja kömpelönä. Se ei ole liikuteltava, vaan se asennetaan paikoilleen, jossa se toimii. Se tarvitsee lisäksi runsaasti energiaa, mutta se pystyy tuhoamaan lähestyvät raketit. Israel tarvitsisi viisi tällaista patteristoa Libanonin vastaiselle rajalleen.
USA:N ULKOMINISTERI RICE on saanut arvostelua toimistaan sodan aikana. Hänen väitetään suositelleen lentoaseen käyttämistä lähes yksinomaan Libanonissa Hizbullahin kukistamiseksi, koska hän uskoi sen vahvistavan USA:n asemaa Irakissa. Puolustusministeri Rumsfeld epäili sen toimivuutta, kuten myös Cheney. Vasta kun kävi selväksi, ettei lentoase toimi, Rice antoi luvan maajoukkojen hyökkäyksille Libanonissa. Ne tulivat kuitenkin aivan liian myöhään eikä niille annettu tarpeeksi aikaa.
Viimeinen arvostelu koskee Ricen suhtautumista Iranin ydinohjelmaan. Rice on sen mukaan antanut etusijan myönnyttelypolitiikalle, mikä asettaa Israelin suurelle vaaralle alttiiksi. Bushin uskotaan haluavan Iranin ydinkiistan ratkeavan ilman, että Iran saa ydinpommin. Tämän perusteena on se, ettei Bush halua mennä historiaan presidenttinä, joka antoi ydinpommin Iranille.
USA:n kädet ovat kuitenkin täynnä Irakin ja Afganistanin sotaa, jotka menevät päivä päivältä huonommin.
Pääministeri Olmertia syytetään siitä, ettei hän sodan aikana uskaltanut tehdä mitään ilman Ricen lupaa.
Comments