Liitonarkki
LIITONARKKI
VUONNA 1978
nukutuslääkäri Ron Wyatt, joka lääkärintyönsä ohella oli kiinnostunut
raamatullisesta arkeologiasta, oli saapunut Jerusalemiin hoitamaan
Punaisenmeren tutkimusten aikana polttamaansa ihoa. Odotellessaan koneensa
lähtöä Yhdysvaltoihin hän päätti mennä kävelyretkelle Damaskosportin
läheisyyteen Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Hänen mukanaan oli israelilainen
arkeologi, joka pyysi häntä tarkastamaan valvomaansa kiinteistöä. Kulkiessaan
muinaisen kivilouhimon vierestä, jota kutsutaan nimellä ”Calvary encampment”,
keskustellen Rooman antiikista he pysähtyivät hetkeksi. Ron Wyattin vasen käsi
osoitti tahdottomasti kohti paikkaa, jotain asukkaat käyttivät kaatopaikkana.
Samalla hän sanoi: ”Tämä on Jeremian Grotto, ja Liitonarkki on siellä”.
Wyatt ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä tapahtui ja miksi hän
sanoi noin arkeologivirkailijalle. Mutta jos tämä hämmästytti häntä, arkeologin
repliikki oli sitäkin hämmästyttävämpi: ”Ihmeellistä. Haluan sinun aloittavan
kaivaukset sieltä, me hankimme luvan, hanki itsellesi asuinpaikka ja järjestä
oma elämäsi. Niin, me jopa kustannamme ruokasi”.
Tästä alkoi hämmästyttävä tapahtumaketju, jota kesti useiden
vuosien ajan, ja josta toinen raamatullisesta arkeologiasta kiinnostunut
tutkija ja löytöretkeilijä Jonathan Gray kertoo kirjassaan ”Ark of the
Covenant”, ”the Shocking Truth Hidden for 2000 Years”. (Liitonarkki,
shokeeraava totuus kätkettynä 2000 vuotta). Sivuotsikossa todetaan: ”Tarina,
joka heidän on täytynyt peittää julkisuudelta”. Esittelen alla pääkohtia tästä
ainutlaatuisesta tarinasta.
TEMPPELIN aarteista on kirjoitettu kirjoja, ja niistä
puhutaan myös ns. kuparilieriössä, jossa osoitetaan useita paikkoja, jonne
niitä olisi piilotettu. Tituksen riemukaaren kohokuvioissa Roomassa on kuvattu
aarteita, joita hänen uskotaan vieneen Jerusalemin Temppelistä voittonsa
merkkeinä. Niiden joukossa on seitsenhaarainen kultainen kynttilänjalka, mutta
sen jalkaosa ei tutkijoiden mielestä ole aito jo siksi, että siinä on
kaiverrettuja kuvia, jotka on kielletty juutalaisen Lain mukaan. Arvioidaan,
että se oli voitonparaatia varten valmistettu
kaksoiskappale. Myös Liitonarkki ja monia muita Temppelin käyttöesineitä
puuttui paraatista.
Liitonarkkia ei myöskään mainita Babylonian
saalisluettelossa v. 586 eKr. valloitetusta Jerusalemista. Yleisesti uskotaan,
että pappi Jeremia ystävineen piilotti Liitonarkin ja muita Temppeliaarteita
ennen sen valtaamista. Kiihkeistä etsinnöistä huolimatta niitä ei ole löydetty.
WYATT lensi kotiinsa Yhdysvaltoihin aloittaen valmistelut
kaivaustöille Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Siihen meni vuosi, ennen kuin
hän aloitti kaivaukset ns. pääkallokukkulan lähellä, jota pidettiin paikkana,
jossa juutalaiset kivittivät lainrikkojia, ja roomalaisten uskottiin
ristiinnaulinneen tuomittuja rikollisia. Sitä kutsutaan myös Gordonin
kallioksi. Wyatt päätti aloittaa kaivaukset tältä alueelta, joka oli
vanhankaupungin muurien pohjoispuolella.
Koska muinaisen käytännön mukaan tuhotun kaupungin talojen
rauniot tasoitettiin jopa useita aikakausia toistensa päälle, alkuperäinen
maanpinta oli useita metrejä alempana. Kaivaukset aloitettiin poistamalla
paikalle kertyneitä jätteitä ennen kuin aloitettiin pystysuoran tunnelin
kaivaminen. Työ oli hidasta, sillä kaikki poistettu maa tarkastettiin ja siinä
löydetyt arkeologiset jäänteet seulottiin huolellisesti maasta ja vietiin
Israelin arkeologien tutkittaviksi.
Päästyään muinaiselle maanpinnalle kaivauksia jatkettiin
viereisen pystysuoran kallion suuntaisesti vasemmalle. Kaivauksissa löydettiin
kallioon louhittu syvänne, jossa oli ihmisluiden kappaleita ja runsaasti käteen
sopivia kiviä. Tämän johdosta paikan uskottiin olleen muinainen kivityspaikka,
jossa ehkä myös Stefanus ensimmäisenä kristittynä marttyyrina kivitettiin
kuoliaaksi Sauluksen hyväksyessä kivityksen ja vartioidessa kivittäjien
vaatteita. Toinen kallioon hakattu syvä kuurna, jonka he löysivät seuraavaksi,
oli luultavasti palvellut viljasäiliönä, mutta jonka roomalaiset olivat
muuttaneet vesisäiliöksi.
WYATT päätti sen jälkeen jatkaa kaivauksia kuilusta
oikealle. Siellä he löysivät muinaisen rakennuksen jäänteitä, ja sen sisällä
suuren osittain hautautuneen pyöristetyn suuren kiven. Sen takaa he löysivät
kaksi kallioon hakattua syvennystä, ja vähän taaempaa jonkin verran ylempänä
nelikulmaisen kiven, joka peitti kolmannen kallioon hakatun syvennyksen.
Asioita tutkiessaan he tulivat siihen tulokseen, että tämä oli paikka, jossa
roomalaiset naulitsivat rikollisia ristille. He panivat merkille, että
peruskallio oli haljennut luultavasti maanjäristyksen vuoksi kolmannen
syvennyksen kohdalta jatkuen jonnekin kallion sisään. He myös paljastivat
kallion seinämässä ulokkeita, joiden varaan he uskoivat roomalaisten
kiinnittäneen tauluja, joihin oli kirjoitettu tuomitun nimi ja rikos.
Wyatt päätteli,
että jos tämä oli paikka, jossa Jeesus Nasaretilainen naulattiin ristille,
lähellä pitäisi olla hautaluola, jonne Hänen ruumiinsa vietiin ennen sapatin
alkua. Kaivausten yhteydessä löydettyjen roomalaisten kolikoiden mukaan löydöt
ajoitettiin keisari Tiberiuksen
hallituskauteen. Hän hallitsi Roomaa vuosien 14 ja 37 AD
välisenä aikana.
Lähellä kaivauspaikkaa sijaitsi kallioon hakattu suuri
hautaluola, joka oli löydetty v.1867 ja jossa suoritettiin kaivauksia v.1891.
Nämä yhdessä vahvistivat Wyattin uskoa, että paikka oli mahdollisesti Jeesuksen
ristiinnaulitsemispaikka, josta löydetyn suuren kiven halkaisija on 13 jalkaa +
2 tuumaa, eli n. 4 metriä, ja sen paksuus on lähes 60 sm. Suoritettuaan
mittauksia hautaluolassa he tulivat havaintoon, että ristiinnaulitsemispaikan
läheltä löydetty suuri kivi sopi tarkalleen hautaluolan suuaukon peitteeksi,
jonka edessä olevassa 60 sm levyisessä ja n. 10 sm:n syvyisessä kaukalossa
kiveä liikuteltiin, sopien tarkalleen ristiinnaulitsemispaikan läheltä
löydettyyn pyöristetyn kiven mittoihin. He myös havaitsivat oviaukon molemmilla
sivuilla kiveen kiinnitetyt terästangot, joilla suuaukkoa peittävä kivi
sinetöitiin paikoilleen. Kiveä ei voitu vierittää pois poistamatta
terästankoja. Vierittämiseen tarvittiin useita miehiä.
WYATT lähimpine avustajineen tutki mielessään, mikä mies
tämä Joseph Arimatiasta oli. Päätellen kallioon hakkauttamastaan luolasta hänen
on täytynyt olla rikas, ja hän oli Jeesuksen seuraaja, joskaan ei ehkä
julkisesti. Hänen korkea asemansa antoi hänelle mahdollisuuden lähestyä
Pilatusta pyytäen Jeesuksen ruumista, sillä sadan päämiehen vakuutuksen mukaan
Jeesus oli kuollut n. kolmen aikaan iltapäivällä. Saatuaan luvan hän kääri
Jeesuksen ruumiin uuteen käärinliinaan, joka oli ehkä kalista Egyptissä
valmistettua kangasta, mistä egyptiläiset kutojat ovat vielä tänäänkin
kuuluisia, ja pani sen hautaluolaansa. Jonathan Gray tekee kirjassaan rohkean
arvion, että Joseph harjoitti tuontikauppaa tuoden arvokkaita metalleja
ulkomailta, ehkä peräti Brittein saarilta, jossa oli tinakaivoksia.
Ristiinnaulitsemispaikan läheltä löytyneet talon rauniot
antoivat vinkkejä siitä, että ehkä tämä rikas Joseph Arimatiasta Jeesuksen
ylösnousemisen oli jälkeen hankkinut paikan omistukseensa, ja pystyttänyt
rakennuksen sen suojaksi, jonne tuotiin myös kaivajien löytämä hautaluolan
suuaukkoa peittävä suuri kivi. Hänen uskotaan paenneen Englannin saarille.
WYATTIN mielessä paloi kuitenkin kaivausten varsinainen
kohde, eli Liitonarkin löytäminen.
Kuin näkymättömän käden ohjaamana hän alkoi etsiä aukkoa
heidän vaakasuoraan kulkevan tunnelin seinämistä, ja löydettyään lupaavalta
näyttävän halkeaman kallion seinämässä hän kehotti suurentamaan sitä, kunnes
löysivät kallion sisään johtavan railon, joka oli korkeintaan 60 sm:n korkuinen.
Kaivaushenkilökuntaan kuuluva nuori arabipoika oli sopivan hoikka, ja hänet
Wyatt lähetti valolähteen kanssa tutkimaan, minne railo johtaisi. Jonkun ajan
kuluttua poika tuli ulos railosta kauhistunut ilme kasvoillaan kysellen: ”Mitä
siellä on, mitä siellä on”. Hän ei pystynyt kertomaan, mitä oli nähnyt, mutta
hän kieltäytyi ehdottomasta menemästä takaisin kallion sisään ja toimi siitä
lähtien vain kaivausten ulkopuolella. Arabit pelkäävät raunioita ja hautoja,
mutta ehkä hän pelästyi siellä olevia eläinten nahkoja.
Lopulta Wyatt
itse uskaltautui kallion sisään johtavaan onkaloon, jossa liikkuminen osittain
salpasi hänen hengityksensä, mutta sinnikkäästi hän jatkoi eteenpäin. Hän
vilkaisi kelloonsa muistaessaan arabin reaktion: Kello oli silloin 14.00,
tammikuun 6. päivänä 1982. Hivuttautuessaan eteenpäin hän tuli laajempaan
kammioon, jonka lattiaan peittivät suuret kivenlohkareet, joita hän
vaivalloisesti siirsi syrjään. Kivien alla oli haurastuneita lankkuja, ja
joitain eläimen nahkoja, jotka koskettaessa hajosivat tuhkaksi. Eläimen
nahkojen alla oli kullalla päällystetty pöytä, jonka vähän koholla olevia
reunoja oli koristeltu kultaisilla kelloilla ja granaattiomenan kuvioilla.
Wyatt ymmärsi, että hän oli löytänyt etsimänsä. Kultainen pöytä oli hänen
arvionsa mukaan näkyleipäpöytä, joka valmistettiin erämaassa 1446 eKr. Mutta
kallion sisäisessä luolassa oli muitakin esineitä. Sähkölampullaan hän valaisi
luolan kattoa havaiten siellä olevan kallion halkeaman, josta oli valunut
tummaa ainetta jähmettyen paksuksi kerrokseksi. Aivan sen alapuolella hän näki
kivestä valmistetun arkun, jonka kansi oli kokonaan haljennut osittain
paljastaen kultaisen arkin, jonka kanteen oli valunut kallion halkeamasta
tullutta tummaa ainetta pirskottaen sitä myös kivikanteen. Hän ei pystynyt
tekemään enempää sillä kertaa, sillä hän tarvitsi saada hengittää ulkoilmaa.
SEURAAVIEN kuukausien aikana Wyatt teki useita vierailuja
kallion sisäiseen kammioon. Sieltä löydettyjen esineitten siirtäminen ei tullut
kysymykseen, sillä kallion railo oli siihen aivan liian ahdas. Sen sijaan hän
toi sieltä muutamia öljylamppuja, joita muinaiset aarteiden kätkijät olivat
sinne jättäneet. Wyatt vei niitä ja joitain muita pieniä esineitä Israelin
arkeologeille tutkittaviksi kertoen samalla löydöstään, mutta vasta pitkähkön
ajan kuluttua, sillä häntä arvelutti, millaisen reaktion löytö voisi aiheuttaa
viranomaisissa. Häntä kehotettiin pitämään suunsa visusti kiinni löydöistään.
Wyatt sai kuvan, etteivät viranomaiset uskaltaneet edes ajatella, millaisen
poliittisen aallokon löydön julkistaminen aiheuttaisi ilmankin jännittyneessä
ilmapiirissä, eikä tilanne ole yhtään muuttunut suotuisammaksi sen jälkeen.
Wyatt yritti
valokuvata esineitä kammiossa, mutta se ei onnistunut, kuvat olivat sameita. Hän
halusi kuitenkin löytää toisen helppokulkuisen tien kammioon, mutta kaikki
yritykset kilpistyivät maanalaisia tunneleita sulkeviin suurista
kivenlohkareista tehtyihin esteisiin.
Lopulta Wyatt päätti louhia pystysuoran kuilun kammion
sisälle, He joutivat louhimaan n. kuusi metriä kovaa kalliota, mutta lopulta
saivat miehen mentävän kuilun ylhäältä läheltä ristien kiinnityssyvennyksiä.
Tämän kautta hän pystyi tekemään videon kammiossa olevista esineistä, mutta
video luovutettiin Israelin arkeologisille viranomaisille, jotka julistivat sen
salaiseksi, eikä sitä ole koskaan voitu julkistaa.
Kammiosta
löydettiin seuraavia esineitä: Liitonarkki ja sitä suojelevat kultaiset
kerubi-hahmot; Kultainen näkyleipäpöytä; Kultainen suitsutusalttari; Kultainen
suitsutusastia; Suuri Kultainen 7-haarainen kynttilänjalka.
Muita esineitä olivat: 155 sm:n mittainen raskas miekka;
Papinviitta; Papin päähine; Pronssinen shekel-vaaka; Useita öljylamppuja,
Pronssinen rengas, ehkä verhotankoa varten.
Erillisessä lippaassa oli neljä nahkaista kirjakääröä, jotka
vuosituhansista huolimatta näyttivät ensiluokkaisilta. Ehkä ne sisälsivät neljä
Mooseksen kirjaa? Hän ei uskaltanut koskea niihin.
RON WYATT päätti tutkia lähemmin kallion halkeamaa, joka
hänen ymmärtääkseen alkoi keskimmäisen ristinjalan läheltä muinaisen kallion
pinnalla. Hän otti metallisen metrimitan, jonka on ujutti kammion katosta
olevaan halkeamaan ja jonka ylhäällä oleva avustaja otti vastaan. Hän havaitsi,
että halkeama ulottui todella koko 6 metriä paksun kallion läpi.
Hän otti näytteitä kammion katossa halkeamaan kertyneestä
aineesta, jota hän tutkitutti
laboratoriossa, mihin hänellä lääkärinä oli mahdollisuus, todeten sen
olevan ihmisen verta. Vaikka DNA-tutkimus ei siihen aikaan ollut kovin
kehittynyt, hän sai tietää, että siinä oli 24 kromosomia normaalin 46:n
asemesta.
Luodessaan
mielessään yhteenvetoa kaikesta löytämästään ja yhdistellessään niitä Wyatt
tuli hämmästyttävään päätelmään, mikä asettaa ihmisälyn järkeilyn kovalle
koetukselle.
Miten on mahdollista, että n. 600 vuotta ennen Jeesuksen
aikaa pappi Jeremia pystyi piilottamaan Temppelissä kaikkein pyhimmässä tilassa
pidetyn Liitonarkin kallion sisällä olevaan, mitoiltaan 6.6 x 3.6 x 2.4 metriä,
kammioon siten, että Liitonarkin kansi, jota kutsuttiin nimellä Armonistuin,
oli tarkalleen katossa olevan halkeaman alla, jonka maanjäristys aiheutti 600
vuotta myöhemmin? Ristiinnaulitsemisen paikkaa lienee käytetty aiemminkin
lainrikkojien kivittämiseen, mutta ristiinnaulitseminen oli roomalaisten käyttämä
teloitusmuoto, jonka he saivat Mesopotamiasta. Wyatt löysi kolme kallioon
hakattua vajaan 60 sm:n syvennystä, joista yksi oli vähän korkeammalla, ja
joihin ristit luultavasti kiinnitettiin. Maanjäristys oli halkaissut
peruskallion keskimmäisen syvennyksen vasemmalta puolelta. Halkeama näytti
ulottuvan syvälle kallion sisään aina 6 metriä alempana olevaan kammioon
saakka, kuten Wyatt myöhemmin pystyi osoittamaan.
Oliko Jeesuksen risti pystytetty keskimmäiseen
ristinsyvennykseen? Sitä emme voi tietää, mutta aihetodisteiden perusteella se
näyttää hyvin todennäköiseltä.
WYATT yhdisteli todisteita mielessään laatien seuraavan
todennäköisen tapahtumaketjun.
Israelin ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Jom Kippurina
kaikkein pyhimpään mukanaan lampaan verta pirskottaen sitä armonistuimelle,
jota suojeli siivillään 2 kerubi-hahmoa. Kansa odotti ulkopuolella levottomana,
hyväksyikö Jumala uhrin, mistä merkkinä oli Temppelin ulkoseinään kiinnitetyn
punaisen vaatesuikaleen muuttuminen valkoiseksi.
Pappi suoritti Temppelin päivittäisen iltapäiväuhrin kolmen
maissa. Papin valmistautuessa uhraamaan karitsan Temppeli tärisi
maanjäristyksen voimasta, joka halkaisi kaikkein pyhintä erottavan tilan lähes
10 sm:n paksun verhon ylhäältä alas. Papit murehtivat Temppelin tuhoamiseen
saakka, että uhrit olivat menettäneet voimansa eikä Messias ollut vielä tullut.
Samaan aikaan n. 15.00 iltapäivällä Jeesus kuoli ristillä,
ja pian sen jälkeen roomalainen sotilas, jonka tehtävänä oli rikkoa
ristiinnaulittujen sääriluut rikkoi ne kahdelta rikolliselta, mutta mentyään
Jeesuksen luo ja havaittuaan Hänet kuolleeksi, pisti keihäällään Jeesuksen
vasempaan kylkeen, josta vuoti paksua punaista verta ja kirkasta veriheraa.
Nämä valuivat kallion rakoon ja sieltä armonistuimen päälle osoitukseksi
täydellisestä ja lopullisesta uhrista.
OLIKO tapahtumaketju edellä esitetyn kaltainen, paljastunee
vasta Messiaan tullessa.
Emme myöskään voi tietää, mikä merkitys Liitonarkin
löytymisellä tulee silloin olemaan, mutta se osoittanee kuitenkin sen, että
Jumalan ikuinen Laki, jonka Hän itse kirjoitti Liitonarkissa säilytettävään
kahteen kivitauluun, jotka Hän antoi Mooseksen kautta Israelille, on voimassa,
mutta armo ja totuus tulivat Jeesuksen kautta, kuten apostoli Johannes
todistaa. (Jh.1:17)
Voinemme myös aavistella, miten vaikeaa juutalaiselle tulee
olemaan hyväksyä Jumalan itsensä toimittama täydellinen uhri ja havaitessaan,
miten monta vuosisataa juutalainen kansa on menettänyt hyljätessään Messiaansa,
Jeesus Nasaretilaisen. (Sak.12:10-13)
RON WYATT kertoi Israelin arkeologisille viranomaisille
muutamia kaivauksiaan koskevia salaisuuksia, joista hän lupautui vaikenemaan.
Hän odotti sopivaa tilaisuutta voidakseen julkistaa niitä, mutta sitä ei tullut
hänen elinaikanaan; hän kuoli 04.08.1999.
Wyatt sulki kaikki salaiseen kammioon johtavat tiet
teräsluukuilla, peitti jälkensä täytemaalla ja asensi lopulta täyttämänsä
kuilun päälle paksut puulankut, joiden päällä Puutarhahaudalla käyneet ovat
kävelleet tietämättä ollenkaan, mitä salaisuuksia niiden alle kätkeytyy.
Jonathan Gray kertoo kirjassaan pienestä yksityiskohdasta.
Puutarhahaudan suuaukon vasemmalla puolella kivimuuriin kiinnitetty terästanko
on katkennut ja jälkiosa siitä vääntynyt vasemmalle jonkin valtavan voiman
vaikutuksesta. Matteus kertoo näin: ”Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys,
sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui
sille”. (Mt.28:2)
Kastel 31.03.13 Gavriel
Comments
Tieteellinen ja itseni hyvin korkealle arvostama Creation Ministries International on kritisoinut Ron Wyattin "löytöjä" ja itse asiassa listannut ne kategoriaan "argumentteja joita ei TODELLAKAAN saa käyttää":
"There is not the slightest substantiation for Wyatt’s claims, just excuses to explain away why the evidence is missing. "
Ron Wyattin legendaarinen "Nooan arkki" oli mutavyöryn aiheuttama geologinen muodostelma, harmi vain että joku taho on tämänkin tiedon painanut Raamatun alakommentteihin ikään kuin totena.