Liitonarkki


LIITONARKKI

VUONNA  1978 nukutuslääkäri Ron Wyatt, joka lääkärintyönsä ohella oli kiinnostunut raamatullisesta arkeologiasta, oli saapunut Jerusalemiin hoitamaan Punaisenmeren tutkimusten aikana polttamaansa ihoa. Odotellessaan koneensa lähtöä Yhdysvaltoihin hän päätti mennä kävelyretkelle Damaskosportin läheisyyteen Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Hänen mukanaan oli israelilainen arkeologi, joka pyysi häntä tarkastamaan valvomaansa kiinteistöä. Kulkiessaan muinaisen kivilouhimon vierestä, jota kutsutaan nimellä ”Calvary encampment”, keskustellen Rooman antiikista he pysähtyivät hetkeksi. Ron Wyattin vasen käsi osoitti tahdottomasti kohti paikkaa, jotain asukkaat käyttivät kaatopaikkana. Samalla hän sanoi: ”Tämä on Jeremian Grotto, ja Liitonarkki on siellä”.
Wyatt ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä tapahtui ja miksi hän sanoi noin arkeologivirkailijalle. Mutta jos tämä hämmästytti häntä, arkeologin repliikki oli sitäkin hämmästyttävämpi: ”Ihmeellistä. Haluan sinun aloittavan kaivaukset sieltä, me hankimme luvan, hanki itsellesi asuinpaikka ja järjestä oma elämäsi. Niin, me jopa kustannamme ruokasi”.

Tästä alkoi hämmästyttävä tapahtumaketju, jota kesti useiden vuosien ajan, ja josta toinen raamatullisesta arkeologiasta kiinnostunut tutkija ja löytöretkeilijä Jonathan Gray kertoo kirjassaan ”Ark of the Covenant”, ”the Shocking Truth Hidden for 2000 Years”. (Liitonarkki, shokeeraava totuus kätkettynä 2000 vuotta). Sivuotsikossa todetaan: ”Tarina, joka heidän on täytynyt peittää julkisuudelta”. Esittelen alla pääkohtia tästä ainutlaatuisesta tarinasta.

TEMPPELIN aarteista on kirjoitettu kirjoja, ja niistä puhutaan myös ns. kuparilieriössä, jossa osoitetaan useita paikkoja, jonne niitä olisi piilotettu. Tituksen riemukaaren kohokuvioissa Roomassa on kuvattu aarteita, joita hänen uskotaan vieneen Jerusalemin Temppelistä voittonsa merkkeinä. Niiden joukossa on seitsenhaarainen kultainen kynttilänjalka, mutta sen jalkaosa ei tutkijoiden mielestä ole aito jo siksi, että siinä on kaiverrettuja kuvia, jotka on kielletty juutalaisen Lain mukaan. Arvioidaan, että se oli voitonparaatia varten valmistettu  kaksoiskappale. Myös Liitonarkki ja monia muita Temppelin käyttöesineitä puuttui paraatista.
Liitonarkkia ei myöskään mainita Babylonian saalisluettelossa v. 586 eKr. valloitetusta Jerusalemista. Yleisesti uskotaan, että pappi Jeremia ystävineen piilotti Liitonarkin ja muita Temppeliaarteita ennen sen valtaamista. Kiihkeistä etsinnöistä huolimatta niitä ei ole löydetty.

WYATT lensi kotiinsa Yhdysvaltoihin aloittaen valmistelut kaivaustöille Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Siihen meni vuosi, ennen kuin hän aloitti kaivaukset ns. pääkallokukkulan lähellä, jota pidettiin paikkana, jossa juutalaiset kivittivät lainrikkojia, ja roomalaisten uskottiin ristiinnaulinneen tuomittuja rikollisia. Sitä kutsutaan myös Gordonin kallioksi. Wyatt päätti aloittaa kaivaukset tältä alueelta, joka oli vanhankaupungin muurien pohjoispuolella.
Koska muinaisen käytännön mukaan tuhotun kaupungin talojen rauniot tasoitettiin jopa useita aikakausia toistensa päälle, alkuperäinen maanpinta oli useita metrejä alempana. Kaivaukset aloitettiin poistamalla paikalle kertyneitä jätteitä ennen kuin aloitettiin pystysuoran tunnelin kaivaminen. Työ oli hidasta, sillä kaikki poistettu maa tarkastettiin ja siinä löydetyt arkeologiset jäänteet seulottiin huolellisesti maasta ja vietiin Israelin arkeologien tutkittaviksi.
Päästyään muinaiselle maanpinnalle kaivauksia jatkettiin viereisen pystysuoran kallion suuntaisesti vasemmalle. Kaivauksissa löydettiin kallioon louhittu syvänne, jossa oli ihmisluiden kappaleita ja runsaasti käteen sopivia kiviä. Tämän johdosta paikan uskottiin olleen muinainen kivityspaikka, jossa ehkä myös Stefanus ensimmäisenä kristittynä marttyyrina kivitettiin kuoliaaksi Sauluksen hyväksyessä kivityksen ja vartioidessa kivittäjien vaatteita. Toinen kallioon hakattu syvä kuurna, jonka he löysivät seuraavaksi, oli luultavasti palvellut viljasäiliönä, mutta jonka roomalaiset olivat muuttaneet vesisäiliöksi.

WYATT päätti sen jälkeen jatkaa kaivauksia kuilusta oikealle. Siellä he löysivät muinaisen rakennuksen jäänteitä, ja sen sisällä suuren osittain hautautuneen pyöristetyn suuren kiven. Sen takaa he löysivät kaksi kallioon hakattua syvennystä, ja vähän taaempaa jonkin verran ylempänä nelikulmaisen kiven, joka peitti kolmannen kallioon hakatun syvennyksen. Asioita tutkiessaan he tulivat siihen tulokseen, että tämä oli paikka, jossa roomalaiset naulitsivat rikollisia ristille. He panivat merkille, että peruskallio oli haljennut luultavasti maanjäristyksen vuoksi kolmannen syvennyksen kohdalta jatkuen jonnekin kallion sisään. He myös paljastivat kallion seinämässä ulokkeita, joiden varaan he uskoivat roomalaisten kiinnittäneen tauluja, joihin oli kirjoitettu tuomitun nimi ja rikos.
Wyatt päätteli, että jos tämä oli paikka, jossa Jeesus Nasaretilainen naulattiin ristille, lähellä pitäisi olla hautaluola, jonne Hänen ruumiinsa vietiin ennen sapatin alkua. Kaivausten yhteydessä löydettyjen roomalaisten kolikoiden mukaan löydöt ajoitettiin keisari Tiberiuksen
hallituskauteen. Hän hallitsi Roomaa vuosien 14 ja 37 AD välisenä aikana.
Lähellä kaivauspaikkaa sijaitsi kallioon hakattu suuri hautaluola, joka oli löydetty v.1867 ja jossa suoritettiin kaivauksia v.1891. Nämä yhdessä vahvistivat Wyattin uskoa, että paikka oli mahdollisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikka, josta löydetyn suuren kiven halkaisija on 13 jalkaa + 2 tuumaa, eli n. 4 metriä, ja sen paksuus on lähes 60 sm. Suoritettuaan mittauksia hautaluolassa he tulivat havaintoon, että ristiinnaulitsemispaikan läheltä löydetty suuri kivi sopi tarkalleen hautaluolan suuaukon peitteeksi, jonka edessä olevassa 60 sm levyisessä ja n. 10 sm:n syvyisessä kaukalossa kiveä liikuteltiin, sopien tarkalleen ristiinnaulitsemispaikan läheltä löydettyyn pyöristetyn kiven mittoihin. He myös havaitsivat oviaukon molemmilla sivuilla kiveen kiinnitetyt terästangot, joilla suuaukkoa peittävä kivi sinetöitiin paikoilleen. Kiveä ei voitu vierittää pois poistamatta terästankoja. Vierittämiseen tarvittiin useita miehiä. 

WYATT lähimpine avustajineen tutki mielessään, mikä mies tämä Joseph Arimatiasta oli. Päätellen kallioon hakkauttamastaan luolasta hänen on täytynyt olla rikas, ja hän oli Jeesuksen seuraaja, joskaan ei ehkä julkisesti. Hänen korkea asemansa antoi hänelle mahdollisuuden lähestyä Pilatusta pyytäen Jeesuksen ruumista, sillä sadan päämiehen vakuutuksen mukaan Jeesus oli kuollut n. kolmen aikaan iltapäivällä. Saatuaan luvan hän kääri Jeesuksen ruumiin uuteen käärinliinaan, joka oli ehkä kalista Egyptissä valmistettua kangasta, mistä egyptiläiset kutojat ovat vielä tänäänkin kuuluisia, ja pani sen hautaluolaansa. Jonathan Gray tekee kirjassaan rohkean arvion, että Joseph harjoitti tuontikauppaa tuoden arvokkaita metalleja ulkomailta, ehkä peräti Brittein saarilta, jossa oli tinakaivoksia.
Ristiinnaulitsemispaikan läheltä löytyneet talon rauniot antoivat vinkkejä siitä, että ehkä tämä rikas Joseph Arimatiasta Jeesuksen ylösnousemisen oli jälkeen hankkinut paikan omistukseensa, ja pystyttänyt rakennuksen sen suojaksi, jonne tuotiin myös kaivajien löytämä hautaluolan suuaukkoa peittävä suuri kivi. Hänen uskotaan paenneen Englannin saarille.

WYATTIN mielessä paloi kuitenkin kaivausten varsinainen kohde, eli Liitonarkin löytäminen.
Kuin näkymättömän käden ohjaamana hän alkoi etsiä aukkoa heidän vaakasuoraan kulkevan tunnelin seinämistä, ja löydettyään lupaavalta näyttävän halkeaman kallion seinämässä hän kehotti suurentamaan sitä, kunnes löysivät kallion sisään johtavan railon, joka oli korkeintaan 60 sm:n korkuinen. Kaivaushenkilökuntaan kuuluva nuori arabipoika oli sopivan hoikka, ja hänet Wyatt lähetti valolähteen kanssa tutkimaan, minne railo johtaisi. Jonkun ajan kuluttua poika tuli ulos railosta kauhistunut ilme kasvoillaan kysellen: ”Mitä siellä on, mitä siellä on”. Hän ei pystynyt kertomaan, mitä oli nähnyt, mutta hän kieltäytyi ehdottomasta menemästä takaisin kallion sisään ja toimi siitä lähtien vain kaivausten ulkopuolella. Arabit pelkäävät raunioita ja hautoja, mutta ehkä hän pelästyi siellä olevia eläinten nahkoja.

Lopulta Wyatt itse uskaltautui kallion sisään johtavaan onkaloon, jossa liikkuminen osittain salpasi hänen hengityksensä, mutta sinnikkäästi hän jatkoi eteenpäin. Hän vilkaisi kelloonsa muistaessaan arabin reaktion: Kello oli silloin 14.00, tammikuun 6. päivänä 1982. Hivuttautuessaan eteenpäin hän tuli laajempaan kammioon, jonka lattiaan peittivät suuret kivenlohkareet, joita hän vaivalloisesti siirsi syrjään. Kivien alla oli haurastuneita lankkuja, ja joitain eläimen nahkoja, jotka koskettaessa hajosivat tuhkaksi. Eläimen nahkojen alla oli kullalla päällystetty pöytä, jonka vähän koholla olevia reunoja oli koristeltu kultaisilla kelloilla ja granaattiomenan kuvioilla. Wyatt ymmärsi, että hän oli löytänyt etsimänsä. Kultainen pöytä oli hänen arvionsa mukaan näkyleipäpöytä, joka valmistettiin erämaassa 1446 eKr. Mutta kallion sisäisessä luolassa oli muitakin esineitä. Sähkölampullaan hän valaisi luolan kattoa havaiten siellä olevan kallion halkeaman, josta oli valunut tummaa ainetta jähmettyen paksuksi kerrokseksi. Aivan sen alapuolella hän näki kivestä valmistetun arkun, jonka kansi oli kokonaan haljennut osittain paljastaen kultaisen arkin, jonka kanteen oli valunut kallion halkeamasta tullutta tummaa ainetta pirskottaen sitä myös kivikanteen. Hän ei pystynyt tekemään enempää sillä kertaa, sillä hän tarvitsi saada hengittää ulkoilmaa.

SEURAAVIEN kuukausien aikana Wyatt teki useita vierailuja kallion sisäiseen kammioon. Sieltä löydettyjen esineitten siirtäminen ei tullut kysymykseen, sillä kallion railo oli siihen aivan liian ahdas. Sen sijaan hän toi sieltä muutamia öljylamppuja, joita muinaiset aarteiden kätkijät olivat sinne jättäneet. Wyatt vei niitä ja joitain muita pieniä esineitä Israelin arkeologeille tutkittaviksi kertoen samalla löydöstään, mutta vasta pitkähkön ajan kuluttua, sillä häntä arvelutti, millaisen reaktion löytö voisi aiheuttaa viranomaisissa. Häntä kehotettiin pitämään suunsa visusti kiinni löydöistään. Wyatt sai kuvan, etteivät viranomaiset uskaltaneet edes ajatella, millaisen poliittisen aallokon löydön julkistaminen aiheuttaisi ilmankin jännittyneessä ilmapiirissä, eikä tilanne ole yhtään muuttunut suotuisammaksi sen jälkeen.
Wyatt yritti valokuvata esineitä kammiossa, mutta se ei onnistunut, kuvat olivat sameita. Hän halusi kuitenkin löytää toisen helppokulkuisen tien kammioon, mutta kaikki yritykset kilpistyivät maanalaisia tunneleita sulkeviin suurista kivenlohkareista tehtyihin esteisiin.
Lopulta Wyatt päätti louhia pystysuoran kuilun kammion sisälle, He joutivat louhimaan n. kuusi metriä kovaa kalliota, mutta lopulta saivat miehen mentävän kuilun ylhäältä läheltä ristien kiinnityssyvennyksiä. Tämän kautta hän pystyi tekemään videon kammiossa olevista esineistä, mutta video luovutettiin Israelin arkeologisille viranomaisille, jotka julistivat sen salaiseksi, eikä sitä ole koskaan voitu julkistaa.
Kammiosta löydettiin seuraavia esineitä: Liitonarkki ja sitä suojelevat kultaiset kerubi-hahmot; Kultainen näkyleipäpöytä; Kultainen suitsutusalttari; Kultainen suitsutusastia; Suuri Kultainen 7-haarainen kynttilänjalka.
Muita esineitä olivat: 155 sm:n mittainen raskas miekka; Papinviitta; Papin päähine; Pronssinen shekel-vaaka; Useita öljylamppuja, Pronssinen rengas, ehkä verhotankoa varten.
Erillisessä lippaassa oli neljä nahkaista kirjakääröä, jotka vuosituhansista huolimatta näyttivät ensiluokkaisilta. Ehkä ne sisälsivät neljä Mooseksen kirjaa? Hän ei uskaltanut koskea niihin.

RON WYATT päätti tutkia lähemmin kallion halkeamaa, joka hänen ymmärtääkseen alkoi keskimmäisen ristinjalan läheltä muinaisen kallion pinnalla. Hän otti metallisen metrimitan, jonka on ujutti kammion katosta olevaan halkeamaan ja jonka ylhäällä oleva avustaja otti vastaan. Hän havaitsi, että halkeama ulottui todella koko 6 metriä paksun kallion läpi.
Hän otti näytteitä kammion katossa halkeamaan kertyneestä aineesta, jota hän tutkitutti  laboratoriossa, mihin hänellä lääkärinä oli mahdollisuus, todeten sen olevan ihmisen verta. Vaikka DNA-tutkimus ei siihen aikaan ollut kovin kehittynyt, hän sai tietää, että siinä oli 24 kromosomia normaalin 46:n asemesta.

Luodessaan mielessään yhteenvetoa kaikesta löytämästään ja yhdistellessään niitä Wyatt tuli hämmästyttävään päätelmään, mikä asettaa ihmisälyn järkeilyn kovalle koetukselle.
Miten on mahdollista, että n. 600 vuotta ennen Jeesuksen aikaa pappi Jeremia pystyi piilottamaan Temppelissä kaikkein pyhimmässä tilassa pidetyn Liitonarkin kallion sisällä olevaan, mitoiltaan 6.6 x 3.6 x 2.4 metriä, kammioon siten, että Liitonarkin kansi, jota kutsuttiin nimellä Armonistuin, oli tarkalleen katossa olevan halkeaman alla, jonka maanjäristys aiheutti 600 vuotta myöhemmin? Ristiinnaulitsemisen paikkaa lienee käytetty aiemminkin lainrikkojien kivittämiseen, mutta ristiinnaulitseminen oli roomalaisten käyttämä teloitusmuoto, jonka he saivat Mesopotamiasta. Wyatt löysi kolme kallioon hakattua vajaan 60 sm:n syvennystä, joista yksi oli vähän korkeammalla, ja joihin ristit luultavasti kiinnitettiin. Maanjäristys oli halkaissut peruskallion keskimmäisen syvennyksen vasemmalta puolelta. Halkeama näytti ulottuvan syvälle kallion sisään aina 6 metriä alempana olevaan kammioon saakka, kuten Wyatt myöhemmin pystyi osoittamaan.
Oliko Jeesuksen risti pystytetty keskimmäiseen ristinsyvennykseen? Sitä emme voi tietää, mutta aihetodisteiden perusteella se näyttää hyvin todennäköiseltä.

WYATT yhdisteli todisteita mielessään laatien seuraavan todennäköisen tapahtumaketjun.
Israelin ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Jom Kippurina kaikkein pyhimpään mukanaan lampaan verta pirskottaen sitä armonistuimelle, jota suojeli siivillään 2 kerubi-hahmoa. Kansa odotti ulkopuolella levottomana, hyväksyikö Jumala uhrin, mistä merkkinä oli Temppelin ulkoseinään kiinnitetyn punaisen vaatesuikaleen muuttuminen valkoiseksi.
Pappi suoritti Temppelin päivittäisen iltapäiväuhrin kolmen maissa. Papin valmistautuessa uhraamaan karitsan Temppeli tärisi maanjäristyksen voimasta, joka halkaisi kaikkein pyhintä erottavan tilan lähes 10 sm:n paksun verhon ylhäältä alas. Papit murehtivat Temppelin tuhoamiseen saakka, että uhrit olivat menettäneet voimansa eikä Messias ollut vielä tullut.
Samaan aikaan n. 15.00 iltapäivällä Jeesus kuoli ristillä, ja pian sen jälkeen roomalainen sotilas, jonka tehtävänä oli rikkoa ristiinnaulittujen sääriluut rikkoi ne kahdelta rikolliselta, mutta mentyään Jeesuksen luo ja havaittuaan Hänet kuolleeksi, pisti keihäällään Jeesuksen vasempaan kylkeen, josta vuoti paksua punaista verta ja kirkasta veriheraa. Nämä valuivat kallion rakoon ja sieltä armonistuimen päälle osoitukseksi täydellisestä ja lopullisesta uhrista. 

OLIKO tapahtumaketju edellä esitetyn kaltainen, paljastunee vasta Messiaan tullessa.
Emme myöskään voi tietää, mikä merkitys Liitonarkin löytymisellä tulee silloin olemaan, mutta se osoittanee kuitenkin sen, että Jumalan ikuinen Laki, jonka Hän itse kirjoitti Liitonarkissa säilytettävään kahteen kivitauluun, jotka Hän antoi Mooseksen kautta Israelille, on voimassa, mutta armo ja totuus tulivat Jeesuksen kautta, kuten apostoli Johannes todistaa. (Jh.1:17)
Voinemme myös aavistella, miten vaikeaa juutalaiselle tulee olemaan hyväksyä Jumalan itsensä toimittama täydellinen uhri ja havaitessaan, miten monta vuosisataa juutalainen kansa on menettänyt hyljätessään Messiaansa, Jeesus Nasaretilaisen. (Sak.12:10-13)

RON WYATT kertoi Israelin arkeologisille viranomaisille muutamia kaivauksiaan koskevia salaisuuksia, joista hän lupautui vaikenemaan. Hän odotti sopivaa tilaisuutta voidakseen julkistaa niitä, mutta sitä ei tullut hänen elinaikanaan; hän kuoli 04.08.1999.
Wyatt sulki kaikki salaiseen kammioon johtavat tiet teräsluukuilla, peitti jälkensä täytemaalla ja asensi lopulta täyttämänsä kuilun päälle paksut puulankut, joiden päällä Puutarhahaudalla käyneet ovat kävelleet tietämättä ollenkaan, mitä salaisuuksia niiden alle kätkeytyy.
Jonathan Gray kertoo kirjassaan pienestä yksityiskohdasta. Puutarhahaudan suuaukon vasemmalla puolella kivimuuriin kiinnitetty terästanko on katkennut ja jälkiosa siitä vääntynyt vasemmalle jonkin valtavan voiman vaikutuksesta. Matteus kertoo näin: ”Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille”. (Mt.28:2)

Kastel 31.03.13 Gavriel

Comments

ari said…
Mitä tulee tähän "liiton arkkiin" niin ihan kiva tarina, jossa ei ole hitustakaan oikeaa todistusaineistoa. Raamatusta tiedämme, että Jeesus naulittiin ristille, ja että Hänen verensä vuoti maahan. Loppu on silkkaa spekulaatiota.

Tieteellinen ja itseni hyvin korkealle arvostama Creation Ministries International on kritisoinut Ron Wyattin "löytöjä" ja itse asiassa listannut ne kategoriaan "argumentteja joita ei TODELLAKAAN saa käyttää":

"There is not the slightest substantiation for Wyatt’s claims, just excuses to explain away why the evidence is missing. "

Ron Wyattin legendaarinen "Nooan arkki" oli mutavyöryn aiheuttama geologinen muodostelma, harmi vain että joku taho on tämänkin tiedon painanut Raamatun alakommentteihin ikään kuin totena.
ari said…
This comment has been removed by a blog administrator.
Anonymous said…
Ari, Osoittamaltasi osalta tarina on todella fantastinen, jos lienee totta tai ei, sitähän emme pysty todistamaan eikä Israelin arkeologian viranomaiset anna lupaa mennä kaivelemaan, mutta sanontasi "tarinassa ei ole hituistakaan totta", on vähintään epätarkka, sillä Jonathan Grayn yli 550 sivuisessa kirjassa kaivauksista Puutarhahaudan lähellä on lukemattomia kuvia kaivausten eri vaiheista, piirroksia ja kuvauksia, jotka eivät ole spekulaatioita. Pyydän pysymään tosiasioissa vaikka tarina olisikin vastoin uskoasi.
Anonymous said…
Kiitos tästä julkaisusta. Mies joka laittaa henkensä alttiiksi etsiessään raamatullista todistusaineistoa, ei voi olla vastustajan asialla.

Popular posts from this blog

PERJANTAI 03.02.2017

Sunnuntai 22.08.2021

Tiistai 17.08.2021