UUTISTAUSTOJA XVIII

Uutistaustoja XVIII

YK:n ihmisoikeusneuvoston nimittämän Gazan 2014 kesäsotaa tutkivan komiteaan puheenjohtajan kanadalainen professori William Schabasin ilmoitettua erostaan - syyttäen Israelia yksipuolisesta painostuksesta kuten aina – pääministeri Netanyahu totesi, että komitean raportti täytyy hyllyttää sanoen, että professori Schabas on itse yksipuolisesti Israelia syyttävä kutsuen häntä Kainiksi, joka surmasi veljensä Adamin kateudesta. Pääministeri totesi, ettei YK:n UNHRC neuvostolla ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa, sillä se on osoittautunut lähes yksinomaan Israelia tuomitsevaksi tehden päätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Schabas sanoi puheissaan ennen nimittämistään komitean puheenjohtajaksi, että Netanyahu ja Israelin muut johtajat olisi tuotava Haagin kansainvälisen oikeuden eteen. Israel kieltäytyi yhteistoiminnasta Shabasin komitean kanssa kieltäen heiltä pääsyn Gazaan. Se majoittui Jordaniaan, jonne se kutsui muutamia israelilaisia todistamaan.

Reutersin raportin mukaan Schabas oli toiminut PLO:n lainopillisena neuvonantajana saaden yhdestä lausunnostaan 1000:n USD palkkion. Schabas puolustautui todeten, että hän toimi samalla tavoin neuvonantajana monille muillekin järjestöille. Israelin ulkoministeri Avigdor Liberman totesi, ettei Schabasin ero muuta komitean raporttia sanoen, että komitean ainoana tarkoituksena oli laatia Israelia halventava ja syyllistävä raportti, jota Israelin viholliset voisivat käyttää hyväkseen. Schabasin ero kesken kauttaan tulee vaikuttamaan negatiivisesti sekä hänen omansa että YK:n arvovallan puolueettomuuteen ja arvostukseen maailmalla.

PA/PLO:n Haagin kansainväliselle oikeudelle ICC Israelia vastaan jättämä syytös sotarikoksista ja muista rikoksista sen sijaan jatkanee oma virkatietään. Viimeksi Israelissa vieraileva Kanadan ulkoministeri John Baird totesi, että PA/PLO teki suurimman virheensä, sillä se tulee avaamaan Israelille mahdollisuuden syyttää PA/PLO:n johtoa paljon näyttävämmistä ja selkeimmistä sotarikoksista Israelin siviilejä ja siviilikohteita vastaan. Erillisiä syytteitä on jo nostettu ICC:n tutkittaviksi lähtien toisesta intifadasta lähtien v. 2000. jolloin Jasser Arafat oli PA/PLO:n todellinen johtaja, mutta sen nykyinen puheenjohtaja Mahmoud Abbas oli hänen lähin apulaisensa ja siten osasyyllinen satoihin itsemurhaiskuihin siviilibusseja, kahviloita, juutalaisten uskonnollisiin tilaisuuksia ja kokoontumisia vastaan aiheuttaakseen mahdollisimman paljon taloudellista vahinkoa ja siviiliuhreja.

Mahmoud Abbas rahoitti raporttien mukaan Israelin 1972 olympiajoukkuetta vastaan tehdyn terrori-iskun ottaen koko joukkueen panttivangeiksi ja lopulta surmaten kaikki käsiinsä saamat israelilaiset kilpailijat. Abbas käytti itsestään silloin nimitystä Abu Mazen.

ISRAELISSA on nyt vaalitaistelu kiihkeimmillään ennen 17.03 2015 pidettäviä Knessetin vaaleja, joiden perusteella eniten ääniä saaneen ja potentiaalinen uuden hallituksen muodostaja eli pääministeri saa presidentti Rivlinin harkinnan mukaan tehtäväkseen hallituskokoonpanon muodostamiseksi. Kaikkiaan 26 puoluetta kisailee edustajapaikoista 120 jäsenen Knessetissä. Puoluekentän hajanaisuus pakottaa pääministeri valitsemaan hallituksensa useista puolueista ja tekemään kompromisseja, jota vaikeuttavat hallituksen toimintaa. Israelissa vaaditaan vaaliremonttia, jossa olisi pyrittävä kahden valtapuoleen hallintatapaan USA:n ja Englannin tapaan, mutta sitä on vaikea toteuttaa. Olen käsitellyt vaaleja päiväraporteissa, joten en puutu tässä tarkemmin niihin. Vaalitaistelut kehittyvät helposti mudan heittelyksi vastapuolen johtajia vastaan, eikä Israel poikkea tässä muista maista. Pääministeriä syytetään tyhjistä viinipulloista saamisen palautusrahojen, arvoltaan 1000 USD, varastamisesta ja ylisuurista viinipullojen hankinnoista.

ISRAELIN ja PA/PLO:n välisissä suhteissa on nyt eräänlainen suvantovaihe molempien odottaessa, mihin suuntaan kehitys suuntautuu kotimaassa ja lähialueilla.

IDF:n äskettäin tekemät ilmaiskut Syyriassa kolmen auton kolonnaa vastaan, jossa kuoli kolme korkeaa Hizbullahn komentajaa – yksi heistä Imaad Mughniyehin poika, joka johti Hizbullahin joukkoja Syyrian Golanilla – ja iranilainen vallankumouskaartin kenraali kaikkiaan 12 ihmisen kanssa, on saanut aikaan vihaisia ja verenhimoisia uhkauksia kostoiskuista missä vain maailmalla, kun sopiva kohde valitaan. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan halua täysimittaista sotaa tässä vaiheessa, koska niillä on kädet täynnä muita kiireellisiä kysymyksiä hoidettavina. IDF on kuitenkin vahvistanut joukkojaan pohjoisrajansa tuntumassa peläten kommandotyyppisiä iskuja panttivankien saamiseksi.

Hizbullahin arvioidaan hankkineen yli 100 000 raketin ja ohjuksen arsenaalin, joista 5000 uudenaikaisia, ohjattavia ja suuren räjähdekärjen omaavaa ohjuksia. Israelin torjunta-järjestelmät Iron Dome ja Arrow II ja III evät mitenkään pysty eliminoimaan tuhannen ohjuksen hyökkäystä päivässä, jolla sitä uhataan, ja iskut jatkuisivat useita kuukausia. Israel onkin varoittanut, että jos sitä vastaan hyökätään, se tulee iskemään alusta lähtien kaikin voimin välittämättä siitä, että siviiliuhrit tukisivat olemaan suuret. Hizbullah on sijoittanut ohjuksiaan ja niiden laukaisualustoja siviiliasutuksen keskelle, usein asuntotaloihin.

P5+1 maiden ja Iranin väliset Iranin ydintuotantoa koskevat neuvottelut junnaavat edelleen ilman toivoa pikaisesti ratkaisusta. Iran haluaa säilyttää lähes kaikki jo asentamansa uraanin n. 19 000 rikastusmoottorit koskemattomina ja myös säilyttää jo rikastamansa uraanin suurimmaksi osaksi. Iran haluaa ydinpommin voidakseen sen ansiosta nousta Lähi-Idän tärkeimmäksi maaksi, joka tulee asettamaan elinehdot muille alueen mailla, mukaan lukien Israel. Kongressi haluaa koventaa Iranin vastaisia pakotteita, mitä Obama vastustaa.  

USA:n presidentti Barack Obama alias Barry Soetoro haluaa oman historiallisen painoarvonsa nostamiseksi sopimuksen Iranin kanssa allekirjoitettua mahdollisimman pian. Tässä hän joutuu taistelemaan USA:n republikaanien johtaman kongressin molempien kamarien kanssa, jotka eivät luota Iranin vilpittömyyteen, vaan epäilevät sen petollisesti käyttävän sopivan väljän sanamuodon omaavaa sopimustekstiä ydinpommin rakentamiseksi. Israelin uhkaukset iskeä vaikka yksin Iranin ydinlaitoksia vastaan, ellei hyväksyttävää sopimusta saada aikaan, ovat soveliaan ajan mentyä myöhäistä enää tässä vaiheessa, eivätkä Netanyahun varoitukset ole saaneet ansaitsemaansa tukea toisilta mailta. USA:n kongressin puheenjohtajan John Boehrin kutsu Netanyahulle puhua kongressille kaksi viikkoa ennen Israelin vaaleja sopimatta siitä Obaman kanssa, on aiheuttanut uuden ja vaarallisen särön Israelin ja Obaman hallitusten välille.

PA/PLO harkitsee uusia aiemmin hylätyn esityksen Palestiinan valtion perustamiseksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä. Israelilla ei ole mitään mahdollisuutta estää sen esittämistä, ja neuvoston saatua 2 uutta PA/PLO-myönteistä jäsentä voivat pakotta USA:n käyttämään veto-oikeuttaan, mistä ärsytetty Obama voi kieltäytyä. Tämä puolestaan voisi pakottaa Israelin vastatoimiin julistamalla Oslon ja kaikki sitä seuraavat sopimukset mitättömiksi, mikä asettaisi Israelin aiempien kansainvälisten lausuntojen ja sopimusten mukaisesti yksin vastuuseen koko Jordanjoen ja Välimeren välisestä alueesta, mikä sillä niiden mukaan on ollut kaiken aikaa paitsi PA/PLO:n hallintaan luovutetuilla alueilla.

JP:N kommenttiosastossa Nimron Noy esitti uuden radikaalin suunnitelman PA/PLO:n ja Israelin välisen vuosikymmeniä kestäneen ongelman ratkaisemiseksi. Hän lähtee siitä, että koko ongelmassa ei ole lopulta kysymys henkilökohtaisesta mieltymyksestä, vaan arabimaiden halusta käyttää tätä kysymystä hyväkseen poliittisissa laskelmissaan. Noy toteaa, että arabimailla on tarpeeksi joutomaata ja runsaat talousvarat yhden palestiinalaisvaltion perustamiseksi, jos tarvittavaa halua löytyisi. Noy sanoo, että presidentti Obaman Kairon puhe vuosia sitten ilmaisi avuttomuutta ja antautumista. Hän pyysi anteeksi suoraan koko maailman silmien alla arabeilta länsimaiden harjoittaman kolonialismin vuoksi. Tämä oli malliesimerkki tavasta, jolla ei saada arabien arvostusta vaan päinvastoin halveksuntaa rohkaisten samalla heidän omia itsekkäitä vaatimuksiaan. Noy kutsuu Obaman hallituksen toimintaa ”shokeeraavaksi ja yksinkertaisen amatöörimaiseksi vahvistaen negatiivisia trendejä Lähi-Idän alueella, ja tätä mutaa olemme joutuneet nielemään kasvavalla potenssilla siitä lähtien, kun Obama valittiin USA:n presidentiksi”. USA on täysin epäonnistunut Egyptissä, Turkissa, Afganistanissa, Syyriassa, Libyassa ja muualla, hän toteaa.  

Noy toteaa artikkelissaan, että koko ongelman ydin ja ennen kaikkea Israelin ja Obaman hallitusten välisessä erimielisyydessä, on vaatimus kahdesta valtiosta, jota Obama yrittää pakkosyöttää Netanyahulle. Hän toteaa, että ongelma on paljon syvempi ja perustuu vuosisatoja kestäneeseen vastakohtaisuuteen islamin ja juutalaisten välillä, johon viime aikoina ovat joutuneet myös kristityt. Arabikäsityksen mukaan juutalaiset ovat joutuneet kärsimään Jumalastaan luopumisensa synnit pogromeilla, murhilla, inkvisitiolla ja lopulta massateurastuksella natsien käsissä Auschwitzissä ja muualla. Muslimit katsovat, että juutalaiset ovat menettäneet Jumalan myöntämän oikeuden ”valittuna kansana”, jonka oikeuden muslimit ovat perineet. Siksi juutalaiset voidaan hävittää lopullisesti. Heidän sanontansa mukaan juutalaiset teloitetaan lauantaina, ja sunnuntaina kristityt.

Nimrod Noy toteaa, että Lähi-Idän noidankehässä valtioiden itsenäisyyskäsitys on himmentynyt; Islamin Valtion taistelijat ovat heittäneet ihmisoikeudet kuivan erämaan kaivoihin, eikä kukaan tiedä, miltä maailman näyttää vuoden kuluttua. ”Vetäydyimme Libanonista ja saimme Hizbullahin; vetäydyimme Gazasta ja saimme Hamasin”. Voisiko Juudeasta ja Samariasta vetäytyminen olla erilainen, hän kysyy. Ehkä saisimme ISIS:in. Ei ole oikein  antautua rohkeaan uhkapeliin koko kansan kohtalolla, kuten Ehud Barak ehdotti. Noy sanoo, että II maailmansodan jälkeen Euroopassa oli 50 miljoonaa pakolaista, jotka kansat sulauttivat kansansa keskeen. Vain 650 000 arabipakolaisen jälkeläiset kärsivät edelleen arabi-maissa, eikä heitä päästetä sulautumaan kansoihin, joihin he ovat paenneet.

Noy sanoo lopuksi, ettei Israel tule näkemään rauhaa Lähi-Idässä niin kauan, kuin PA:n arabit pitävät selkänsä Jordaniaan ja Egyptiin ja kasvonsa Israeliin päin. ”Palestiinan Valtion perustaminen ei ole Israelin eikä sen läntisten ystävien velvollisuus. Jos arabit haluavat ”palestiinalaisille” oman valtion, perustakoot sen omalle maalleen, jota heillä on kyllin”. Hän katsoo, että tämä vapauttaisi Israelin tekemään käytännöllisiä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja Juudean ja Samarian alueilla. Noy käy läpi uhkakuvia, mitä tulisi tapahtumaan, jos Israel toimisi kuten arabit ja lähes koko maailma vaatii. Se tulisi toteuttamaan muslimien toiveet Israelin tuhoamisesta ja juutalaisen kansan karkottamisesta Luvatusta Maastaan. Obaman ja länsimaiden täytyy lopettaa vaatimusten esittäminen Israelille; ne tulee esittää arabimaille. ”Israel tulee mukaan aikanaan”, Noy toteaa. http://www.jpost.com/Opinion/Israel-US-relations-Putting-the-issues-on-the-table-389775

MAAILMA on henkeään pidätellen seurannut hallitsijan vaihtoa Saudi Arabiassa, joka tähän saakka näyttää tapahtuneen hallitusti ilman verisiä taisteluja saudiperheen sisällä.

Raportit kuitenkin varoittavat, että tämä oli vasta ensimmäinen vaihe, jota seuraa väistämätön sukupolven vaihdos. Uusi Saudi Arabian kuningas Salman bin Abdulaziz bin Saud on kuitenkin sairaalloinen, hän on kärsinyt ainakin yhdestä halvauksesta. Hän nimitti henkilökohtaiseksi seuraajakseen prinssi Mugrin bin Adelaiziz bin Saudin, joka toimi Saudi Arabian tiedustelujärjestön (Mukhabarat Al-Aaman) johtajana. Hänen varamiehekseen nimitettiin prinssi Mohammed bin Nayef, joka toimi Salmanin tärkeimpänä neuvontajana. Prinssi Nayef sekaantui raskaasti huumekauppaan sekä Euroopassa että Amerikassa, etenkin Venezuelassa ja Kolumbiassa. Hän kuljetti tonneittain kokaiinia Saudi Arabiaan rahoittaakseen Venäjän joukkoja vastaan käytäviä taisteluja Afganistanissa käyttäen omaa lentokonettaan välttääkseen tullitarkastukset. Outoa on, että hän toimi YK:n tieten, joka ei puuttunut asiaan, kuten eivät viranomaiset Euroopassakaan, koska saudien sisäministeriö vaiensi heidät uhaten edullisten kauppojen peruuttamisella. Saudihallituksen korkeana virkailijoina he olivat immuuneja syytöksille tai pidätyksille, vaikka todisteet olivat heitä vastaan.

Nayef on raportin mukaan antautunut muslimi, ei juo alkoholia eikä riko Koraanin sääntöjä, mutta sanoo saaneensa luvan Allahilta, koska ”maailma on joka tapauksessa tuomittu”. Saudiperheen muut toisen sukupolven jäsenet eivät välttämättä ole samaa mieltyä kuningas Salmanin kanssa hänen perijänsä henkilöllisyydestä, mikä voi aiheuttaa vakavia ristiriitoja. Global Research julkaisemassa ja tutkivan journalistin Wayne Madsenin kirjoittamassa artikkelissa todetaan: ”Huumeet, rahanpesu Al-Qaida terroristien tukemiseksi Afganistanissa ja Pakistanissa, tiukka Koranin tulkinta Saudi Arabian tulevassa hallinnossa, pelätyn uskonnollisen poliisin paluu (mutaween) sekä laillisen eri tavoin ajattelevien murskaaminen maan sisällä, tulevat olemaan kuningas Salmanin hallituksen perintö ja tyyli”, artikkelissa todetaan.

Kastel 03.02.2015 Gavriel