KESKIVIIKKO 04.03.09
1. USA:N ULKOMINISTERI Hillary Clinton osoittautui eilisten Israelin johtohenkilöitten kanssa käymistään keskusteluista annettujen raporttien perusteella arvioiden huomattavasti joustavammaksi ja paremmin informoiduksi, mitä aiemmat raportit hänestä kertoivat. USA:n ja Israelin keskeinen hyvä ja luottava ilmapiiri oli silminnähtävä TV-kuvien perusteellakin arvioiden, mitä lisäsi avainhenkilöitten ilmeisen suotuisa kemia.
CLINTON muisti mainita USA:n päämääränä olevan kaksi valtiota – lisäämättä siihen Bushin määrittelemiä haaveellisia tavoitteita: jotka rauhassa ja turvallisina asuvat rinnakkain.
Hillary Clinton kuitenkin lisäsi tuohon paljon käytettyyn ja ilman sisältöä olevaan mantraan kahden valtion periaatteesta, ”ettei USA ole sidottu aikaisempiin merkkipaaluihin, vaan on avoin ja valmis tutkimaan muitakin mahdollisuuksia”.
PRESIDENTTI Shimon Peresin kukkapuska ja perusteellinen suudelma selvästi liikuttuneen Hillaryn poskelle voidaan katsoa kuuluvan ikääntyneen valtiomiehen yksinoikeudeksi ilman sivuolettamuksia, kun taas Hillaryn tapaaminen puolustusministeri Ehud Barakin ja ulkoministeri Tzipi Livnin keskustelut olivat luoteeltaan rituaaliin kuuluvia työneuvotteluja paikkansa jättävien virkailijoitten kanssa. Mitä pääministeri Ehud Olmert ja Hillary Clinton keskustelivat päivän päätteeksi Olmertin virka-asunnollaan tarjoaman illallisen yhteydessä, paljastunee viimekädessä yksityismuistelmien yhteydessä. (JP)
2. HILLARY CLINTONIN tärkein neuvottelu käytiin pääministeriehdokkaan Binyamin Netanyahun kanssa. Molemmat olivat varautuneet keskusteluihin tärkeitten avustajiensa kanssa. Hillarylla oli mukanaan USA:n Lähi Idän lähettiläs George Mitchell ja Israelin lähettiläs James Gunningham. Netanyahun seurana olivat hänen kaksi avainneuvon-antajaansa, Uzi Arad ja Yitzhak Molho.
NETANYAHUN tärkein ulkopoliittinen neuvonantaja Zalman Shoval, jota informoitiin keskustelun kulusta jälkeenpäin, kertoi saamistaan vaikutelmista journalistille.
Zoval kertoi, etteivät 90 minuutin keskusteluissa setlementit kertaakaan nousseet esille, kuten ei myöskään nimi Annapolis, jossa Bushin aloitteesta marraskuussa 2007 pidetty kansainvälinen konferenssi hyväksyi dokumentin, joka aloitti Israelin ja palestiinalaisten väliset yli vuoden kestäneet ja nyt keskeytyneet rauhankeskustelut. Keskustelujen päähuomio kiinnitettiin Iraniin, mitä valotettiin eri näkökulmista. Ensiksi käsiteltiin useita uhkakuvia, joita Iranin politiikka aiheuttaa Israelille. Netanyahu teroitti Clintonille aikataulua, joka on kriittinen, ja minkä johdosta USA:n hallituksen suunnitelmien keskustelujen aloittamisesta Iranin kanssa ei tulisi sysätä kauemmas eikä niitä käydä tuntemattomaan tulevaisuuteen saakka, koska tämä antaisi Iranille mahdollisuuden rakentaa ydinaseensa ilman esteitä.
Toiseksi Netanyahu teroitti Clintonille, että ydinase Iranin käsissä muuttaisi koko rauhanprosessin mielekkyyden alueella. Lisäksi Iranin mahti tulisi imemään yhä useampia Lähi Idän epävarmoja valtioita sen valtapiiriin. Tämä näkemys on ristiriidassa USA:n aiempien näkemysten kanssa, että Israelin ja palestiinalaisten välisten ongelmien ratkaiseminen on avaimena koko Lähi Idän rauhanprosessille. Netanyahu esitti näkemyksenään, että ellei Iranin ydinasehaaveita saada lopetettua, mahdollisuudet rauhansopimukselle romuttuvat.
ISRAELIN ja palestiinalaisten väliset keskustelut rauhasta jäivät ilmeisesti taka-alalle, ainakin lehtitietojen mukaan arvioiden. Netanyahu puki näkemyksensä näin: ”Meidän tulee ajatella luovasti voidaksemme edetä ja muodostaa erilaisen realiteetin, sekä turvallisuuden kannalta että poliittisesti, ja tämä on yhteinen päämäärä molemmille osapuolille.” (JP)
3. USA:N ULKOMINISTERI Hillary Clinton matkustaa tänään Ramallahiin, jossa häntä odottavat PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas alias Abu Mazen sekä pääministeri Salaam Fayyad täysin erilaisine näkemyksineen. PA:n johtohenkilöt ovat viime päivien aikana turvautuneet yhä useammin uhkailuun, lieneekö todellisuutta vai rauhattoman kansan rauhoittamiseksi tarkoitettu, mutta tuon kansan parissa on aineksia, jotka eivät paljon kiihotusta tarvitse antautuakseen tosi toimiin. Varovaisesti esitettynä tuo uhkailu kulkee seuraavaan tapaan: ”Ellei rauhanprosessi etene ja Palestiinan kansan oikeutetut vaatimukset omasta valtiosta toteudu lähi tulevaisuudessa, tulemme turvautumaan muihin optioihin”. Nämä optiot ovat verhottuja uhkauksia kolmannen intifadan, väkivalta-aallon, aloittamisesta.
ABBASIN oletetaan esittävän vaatimuksen Clintonille, että USA:n tulee pakottaa Israel myönnytyksiin rauhanprosessin edistämiseksi, mitkä ovat Israelille samaa kuin turvallisuus-poliittinen itsemurha. Hän esittänee asian seuraavanlaisessa muodossa: ”Israelin tulee valita joko rauhan tai setlementtien välillä. Molemmat eivät ole mahdollisia”, kuten JP:n pääartikkelissa esitetään. Abbas on viime aikoina selkeästi omaksunut arabien rauhan-suunnitelman, mikä edellyttää Israelin vetäytymistä 1949 aselepolinjoille ja palestiinalais-pakolaisten paluuoikeutta tai hyväksyttyä korvausta menetyksistä. Molemmat ehdot ovat Israelille mahdottomia hyväksyä. Clinton kiitteli Abbasia Sharm e-Sheikin konferenssissa hänen antautumistaan neuvotteluratkaisuun. Kuten JP kertoo artikkelissaan, hänen tulee pukea sanomansa Ramallahissa toisenlaiseen, vähemmän maittavaan kuorrutukseen.
JP toteaa, että Clintonilla on nyt erinomainen tilaisuus asettaa Abbas raakojen tosiasioitten eteen: ”Ongelma Hamasin hallinnosta Gazassa ei poistu itsestään eikä Abbasin hyvien toivomusten vuoksi, mikä asettaa koko toiveen Palestiinan itsenäisestä valtiosta haavekuvaksi, mikä se on ollut alusta lähtien”. Tämän tosiasian selvittäminen Abbasille voi olla vaikea ellei ylivoimainen tehtävä.
HILLARY CLINTON voi vaatia Abbasilta, että hän luopuu epäkäytännöllisestä vaatimuksesta ”paluuoikeudesta” miljoonille palestiinalaispakolaisille ja heidän jälkeläisilleen Israeliin. Toiseksi Clinton voi esittää vaatimuksen, että PA hyväksyy Netanyahun esityksen mukaisesti itsemääräämisoikeuden Juudeassa ja Samariassa tilapäisin rajoin, ja että Israel säilyttää itsellään alueen turvallisuuden takaamisen, vesioikeudet sen tärkeimpiin pohjavesivarastoihin Juudeassa ja Samariassa sekä ilmatilan ja sähköisen viestinnän valvomiseen.
LYHYESTI esitettynä Clintonin tulisi voida tehdä selväksi Abbasille, että Annapolis-prosessi on kuollut, jos sillä koskaan olikaan elämisen edellytyksiä, sillä se perustui vääriin arvioihin ja enemmän toiveisiin ja haaveisiin kuin todellisuuteen. (JP)
4. YHTEISHALLITUKSEN muodostaminen Israelissa kaatui siihen Kadiman puheenjohtajan itsepäiseen vaatimukseen, että Netanyahun tulee hyväksyä kahden valtion periaate ja että se tulee ilmetä hallitusohjelmassa, mitä Netanyahu vastustaa. Ynetnews julkaisi web-sivullaan Giora Eilandin kirjoittaman erilaisen ratkaisumallin, josta otteita.
EILAND TOTEAA artikkelinsa aluksi, ettei ajatus kahdesta valtiosta ole vain ainoa vaan lisäksi huono idea, eikä sitä luultavasti koskaan tulla toteuttamaan. Hän toteaa, että ”tämä idea perustuu kuvitelmalle, että itsenäinen Palestiinan valtio on palestiinalaisten tärkein päämäärä, mitä se ei ole. Heidän toiveensa perustuvat arvoihin kuten oikeus, uhriksi joutuminen, kosto ja paluuoikeus”. Eiland toteaa, että palestiinalaiset haluavat ”miehityksen” loppumista, mutta se ei välttämättä tarkoita, että he haluaisivat itsenäistä valtiota. Itse asiassa he eivät halua yhtään valtiota Jordanjoen ja Välimeren välille, vaan että maa jaettaisiin Egyptin, Jordanian ja Syyrian kesken. Toiseksi Eiland katsoo, ettei olettamukselle itsenäisen Palestiinan valtion muodostumiseksi maltilliseksi ole mitään perusteita, sillä Hamas ottaisi siellä vallan välittömästi. Kolmanneksi Eiland sanoo, että kuvitelma kahden elinkelpoisen valtion syntymisestä tälle kapealle rantakaistalle on mahdoton. Palestiinan valtio ei koskaan olisi itsenäinen eikä Israel voisi puolustaa itseään. Neljänneksi Eilan esittää, että arvioitu 100 000 juutalaisen karkottaminen Juudeasta ja Samariasta aiheuttaisi kestämättömät sosiaaliset ja poliittiset ongelmat sen lisäksi, että sen kustannukset ylittäisivät 30 miljardia USD. Tämän vuoksi kumpikaan osapuoli ei voi löytää ratkaisua ongelmaan ilman poliittista itsemurhaa.
GIORA EILAND esittää toisenlaista ratkaisua, tai kahta, jotka hyödyntävät molempia.
Ensimmäisessä muodostetaan Juudean ja Samarian palestiinalaisalueille itsenäinen poliittinen kokonaisuus. Eiland toteaa, että ajatus on saanut kasvavaa jalansijaa sekä Jordaniassa että myös palestiinalaisten keskuudessa, sillä he pitävät parempana antautua Jordanian kuin Hamasin hallintoon. Heidän turvallisuudestaan vastaisi silloin Jordania eikä Israel, jota he pitävät miehityshallituksena, ja jota he eivät voi hyväksyä.
TOINEN ehdotus perustuu maan vaihtoon Israelin ja Egyptin kanssa siten, että Gazan kaistaa laajennettaisiin kolminkertaiseksi nykyisestä Siinaille, mikä antaisi sille kasvun ja kehityksen edellytykset. Tämä vaatisi kuitenkin laajempaa alueellista sopimusta, mikä voi olla vaikeaa. Egyptin tulisi luopua omasta maa-alueestaan Israelin saamaa aluetta vastaan Juudeassa ja Samariassa. Eiland laskee, että karkotettavien juutalaisten määrä olisi silloin ehkä 30 000.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3680839,00.html
EILANDIN teesit eivät huomioi sitä, että Israel saisi ensimmäisessä esityksessä kuitenkin muslimivaltion keskelle sydänalueitaan perinteisille Juudean ja Samarian kukkuloille, minkä pysyvyydestä Hashemiittien hallinnossa ei ole takeita. Toiseksi kummassakaan ei esitetä ratkaisua, mitä tapahtuisi Hamasin Gazan hallinnolle.
5. UUTISOTSIKOITA
- Netanyahu antoi Barakille aikaa ensi viikkoon päättää hallitusyhteistyöstä.
- USA aloittaa tunnustelut yhteistoiminnasta Syyrian kanssa lähettäen kaksi korkea viranomaista Syyriaan.
- Jerusalemissa pidätetty arabi Fahmi Shabana kuului PA:n tiedustelujoukkoihin. Hän urkki tietoja Israelin kanssa yhteistyössä olevista palestiinalaisista, mitkä hän välitti PA:n poliisille heidän pidättämisekseen.
- Taloudellinen taantumus iskee rajusti hyväntekeväisyysjärjestöihin, joitten saamat yksityisten ja yhtiöitten lahjoitukset vähenevät tuntuvasti. Tämä koskee varsinkin soppakeittiöitä, jotka jakavat lämmintä keittoa tuhansille varattomille ja kodittomille, joitten määrä kasvaa.
- Hizbullah on Libanonin sodan jälkeen rikastunut. Se sai 500 miljoonaa USD Libanonin kakkossodan jälkeen Iranilta, ja äskettäin Iran antoi 600 miljoonaa USD seuraavia vaaleja varten Libanonissa. (ynetnews)
- Gazan kaistalla vierailleet journalistit ovat sairaaloissa käydessään ihmetelleet, miksi sairaalasängyt ovat lähes tyhjät, vaikka Hamas kertoi, että 5 400 ihmistä haavoittui operaatio Cast Lead aikana. Heille vastataan, että sairaat vietiin Egyptiin ja Jordaniaan sairaalahoitoon. Mutta kukaan ei pysty kertomaan, miten he sinne pääsivät, kun kaikki ulosmenotiet on suljettu. Israel päästi muutamia kymmeniä gazalaisia hoitoon Israeliin. (JP)
- Kuollutmeri kuolee hiljalleen, sen vedenpinta on nyt 122 sm alempana kuin vuosi sitten, eli 420.25 m merenpinnan alapuolella. Kinneretin pinta nousi eilen 11 sm, mutta optimikorkeuteen on vielä viitisen metriä.
- USA ei osallistu Durman II rasismin vastaiseen konferenssiin, koska sen loppulauselma-luonnos hyökkää asiattomasti Israelia vastaan.
- Hamasin johtaja Mahmoud Zahar pitää avainpuheen Teheranissa pidettävässä konferenssissa, jossa Israel tuomitaan rasistisena ja sotarikollisena. Zahar päästettiin Egyptiin Gazasta Israelin hallituksen luvalla. (Debkafile)
1. USA:N ULKOMINISTERI Hillary Clinton osoittautui eilisten Israelin johtohenkilöitten kanssa käymistään keskusteluista annettujen raporttien perusteella arvioiden huomattavasti joustavammaksi ja paremmin informoiduksi, mitä aiemmat raportit hänestä kertoivat. USA:n ja Israelin keskeinen hyvä ja luottava ilmapiiri oli silminnähtävä TV-kuvien perusteellakin arvioiden, mitä lisäsi avainhenkilöitten ilmeisen suotuisa kemia.
CLINTON muisti mainita USA:n päämääränä olevan kaksi valtiota – lisäämättä siihen Bushin määrittelemiä haaveellisia tavoitteita: jotka rauhassa ja turvallisina asuvat rinnakkain.
Hillary Clinton kuitenkin lisäsi tuohon paljon käytettyyn ja ilman sisältöä olevaan mantraan kahden valtion periaatteesta, ”ettei USA ole sidottu aikaisempiin merkkipaaluihin, vaan on avoin ja valmis tutkimaan muitakin mahdollisuuksia”.
PRESIDENTTI Shimon Peresin kukkapuska ja perusteellinen suudelma selvästi liikuttuneen Hillaryn poskelle voidaan katsoa kuuluvan ikääntyneen valtiomiehen yksinoikeudeksi ilman sivuolettamuksia, kun taas Hillaryn tapaaminen puolustusministeri Ehud Barakin ja ulkoministeri Tzipi Livnin keskustelut olivat luoteeltaan rituaaliin kuuluvia työneuvotteluja paikkansa jättävien virkailijoitten kanssa. Mitä pääministeri Ehud Olmert ja Hillary Clinton keskustelivat päivän päätteeksi Olmertin virka-asunnollaan tarjoaman illallisen yhteydessä, paljastunee viimekädessä yksityismuistelmien yhteydessä. (JP)
2. HILLARY CLINTONIN tärkein neuvottelu käytiin pääministeriehdokkaan Binyamin Netanyahun kanssa. Molemmat olivat varautuneet keskusteluihin tärkeitten avustajiensa kanssa. Hillarylla oli mukanaan USA:n Lähi Idän lähettiläs George Mitchell ja Israelin lähettiläs James Gunningham. Netanyahun seurana olivat hänen kaksi avainneuvon-antajaansa, Uzi Arad ja Yitzhak Molho.
NETANYAHUN tärkein ulkopoliittinen neuvonantaja Zalman Shoval, jota informoitiin keskustelun kulusta jälkeenpäin, kertoi saamistaan vaikutelmista journalistille.
Zoval kertoi, etteivät 90 minuutin keskusteluissa setlementit kertaakaan nousseet esille, kuten ei myöskään nimi Annapolis, jossa Bushin aloitteesta marraskuussa 2007 pidetty kansainvälinen konferenssi hyväksyi dokumentin, joka aloitti Israelin ja palestiinalaisten väliset yli vuoden kestäneet ja nyt keskeytyneet rauhankeskustelut. Keskustelujen päähuomio kiinnitettiin Iraniin, mitä valotettiin eri näkökulmista. Ensiksi käsiteltiin useita uhkakuvia, joita Iranin politiikka aiheuttaa Israelille. Netanyahu teroitti Clintonille aikataulua, joka on kriittinen, ja minkä johdosta USA:n hallituksen suunnitelmien keskustelujen aloittamisesta Iranin kanssa ei tulisi sysätä kauemmas eikä niitä käydä tuntemattomaan tulevaisuuteen saakka, koska tämä antaisi Iranille mahdollisuuden rakentaa ydinaseensa ilman esteitä.
Toiseksi Netanyahu teroitti Clintonille, että ydinase Iranin käsissä muuttaisi koko rauhanprosessin mielekkyyden alueella. Lisäksi Iranin mahti tulisi imemään yhä useampia Lähi Idän epävarmoja valtioita sen valtapiiriin. Tämä näkemys on ristiriidassa USA:n aiempien näkemysten kanssa, että Israelin ja palestiinalaisten välisten ongelmien ratkaiseminen on avaimena koko Lähi Idän rauhanprosessille. Netanyahu esitti näkemyksenään, että ellei Iranin ydinasehaaveita saada lopetettua, mahdollisuudet rauhansopimukselle romuttuvat.
ISRAELIN ja palestiinalaisten väliset keskustelut rauhasta jäivät ilmeisesti taka-alalle, ainakin lehtitietojen mukaan arvioiden. Netanyahu puki näkemyksensä näin: ”Meidän tulee ajatella luovasti voidaksemme edetä ja muodostaa erilaisen realiteetin, sekä turvallisuuden kannalta että poliittisesti, ja tämä on yhteinen päämäärä molemmille osapuolille.” (JP)
3. USA:N ULKOMINISTERI Hillary Clinton matkustaa tänään Ramallahiin, jossa häntä odottavat PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas alias Abu Mazen sekä pääministeri Salaam Fayyad täysin erilaisine näkemyksineen. PA:n johtohenkilöt ovat viime päivien aikana turvautuneet yhä useammin uhkailuun, lieneekö todellisuutta vai rauhattoman kansan rauhoittamiseksi tarkoitettu, mutta tuon kansan parissa on aineksia, jotka eivät paljon kiihotusta tarvitse antautuakseen tosi toimiin. Varovaisesti esitettynä tuo uhkailu kulkee seuraavaan tapaan: ”Ellei rauhanprosessi etene ja Palestiinan kansan oikeutetut vaatimukset omasta valtiosta toteudu lähi tulevaisuudessa, tulemme turvautumaan muihin optioihin”. Nämä optiot ovat verhottuja uhkauksia kolmannen intifadan, väkivalta-aallon, aloittamisesta.
ABBASIN oletetaan esittävän vaatimuksen Clintonille, että USA:n tulee pakottaa Israel myönnytyksiin rauhanprosessin edistämiseksi, mitkä ovat Israelille samaa kuin turvallisuus-poliittinen itsemurha. Hän esittänee asian seuraavanlaisessa muodossa: ”Israelin tulee valita joko rauhan tai setlementtien välillä. Molemmat eivät ole mahdollisia”, kuten JP:n pääartikkelissa esitetään. Abbas on viime aikoina selkeästi omaksunut arabien rauhan-suunnitelman, mikä edellyttää Israelin vetäytymistä 1949 aselepolinjoille ja palestiinalais-pakolaisten paluuoikeutta tai hyväksyttyä korvausta menetyksistä. Molemmat ehdot ovat Israelille mahdottomia hyväksyä. Clinton kiitteli Abbasia Sharm e-Sheikin konferenssissa hänen antautumistaan neuvotteluratkaisuun. Kuten JP kertoo artikkelissaan, hänen tulee pukea sanomansa Ramallahissa toisenlaiseen, vähemmän maittavaan kuorrutukseen.
JP toteaa, että Clintonilla on nyt erinomainen tilaisuus asettaa Abbas raakojen tosiasioitten eteen: ”Ongelma Hamasin hallinnosta Gazassa ei poistu itsestään eikä Abbasin hyvien toivomusten vuoksi, mikä asettaa koko toiveen Palestiinan itsenäisestä valtiosta haavekuvaksi, mikä se on ollut alusta lähtien”. Tämän tosiasian selvittäminen Abbasille voi olla vaikea ellei ylivoimainen tehtävä.
HILLARY CLINTON voi vaatia Abbasilta, että hän luopuu epäkäytännöllisestä vaatimuksesta ”paluuoikeudesta” miljoonille palestiinalaispakolaisille ja heidän jälkeläisilleen Israeliin. Toiseksi Clinton voi esittää vaatimuksen, että PA hyväksyy Netanyahun esityksen mukaisesti itsemääräämisoikeuden Juudeassa ja Samariassa tilapäisin rajoin, ja että Israel säilyttää itsellään alueen turvallisuuden takaamisen, vesioikeudet sen tärkeimpiin pohjavesivarastoihin Juudeassa ja Samariassa sekä ilmatilan ja sähköisen viestinnän valvomiseen.
LYHYESTI esitettynä Clintonin tulisi voida tehdä selväksi Abbasille, että Annapolis-prosessi on kuollut, jos sillä koskaan olikaan elämisen edellytyksiä, sillä se perustui vääriin arvioihin ja enemmän toiveisiin ja haaveisiin kuin todellisuuteen. (JP)
4. YHTEISHALLITUKSEN muodostaminen Israelissa kaatui siihen Kadiman puheenjohtajan itsepäiseen vaatimukseen, että Netanyahun tulee hyväksyä kahden valtion periaate ja että se tulee ilmetä hallitusohjelmassa, mitä Netanyahu vastustaa. Ynetnews julkaisi web-sivullaan Giora Eilandin kirjoittaman erilaisen ratkaisumallin, josta otteita.
EILAND TOTEAA artikkelinsa aluksi, ettei ajatus kahdesta valtiosta ole vain ainoa vaan lisäksi huono idea, eikä sitä luultavasti koskaan tulla toteuttamaan. Hän toteaa, että ”tämä idea perustuu kuvitelmalle, että itsenäinen Palestiinan valtio on palestiinalaisten tärkein päämäärä, mitä se ei ole. Heidän toiveensa perustuvat arvoihin kuten oikeus, uhriksi joutuminen, kosto ja paluuoikeus”. Eiland toteaa, että palestiinalaiset haluavat ”miehityksen” loppumista, mutta se ei välttämättä tarkoita, että he haluaisivat itsenäistä valtiota. Itse asiassa he eivät halua yhtään valtiota Jordanjoen ja Välimeren välille, vaan että maa jaettaisiin Egyptin, Jordanian ja Syyrian kesken. Toiseksi Eiland katsoo, ettei olettamukselle itsenäisen Palestiinan valtion muodostumiseksi maltilliseksi ole mitään perusteita, sillä Hamas ottaisi siellä vallan välittömästi. Kolmanneksi Eiland sanoo, että kuvitelma kahden elinkelpoisen valtion syntymisestä tälle kapealle rantakaistalle on mahdoton. Palestiinan valtio ei koskaan olisi itsenäinen eikä Israel voisi puolustaa itseään. Neljänneksi Eilan esittää, että arvioitu 100 000 juutalaisen karkottaminen Juudeasta ja Samariasta aiheuttaisi kestämättömät sosiaaliset ja poliittiset ongelmat sen lisäksi, että sen kustannukset ylittäisivät 30 miljardia USD. Tämän vuoksi kumpikaan osapuoli ei voi löytää ratkaisua ongelmaan ilman poliittista itsemurhaa.
GIORA EILAND esittää toisenlaista ratkaisua, tai kahta, jotka hyödyntävät molempia.
Ensimmäisessä muodostetaan Juudean ja Samarian palestiinalaisalueille itsenäinen poliittinen kokonaisuus. Eiland toteaa, että ajatus on saanut kasvavaa jalansijaa sekä Jordaniassa että myös palestiinalaisten keskuudessa, sillä he pitävät parempana antautua Jordanian kuin Hamasin hallintoon. Heidän turvallisuudestaan vastaisi silloin Jordania eikä Israel, jota he pitävät miehityshallituksena, ja jota he eivät voi hyväksyä.
TOINEN ehdotus perustuu maan vaihtoon Israelin ja Egyptin kanssa siten, että Gazan kaistaa laajennettaisiin kolminkertaiseksi nykyisestä Siinaille, mikä antaisi sille kasvun ja kehityksen edellytykset. Tämä vaatisi kuitenkin laajempaa alueellista sopimusta, mikä voi olla vaikeaa. Egyptin tulisi luopua omasta maa-alueestaan Israelin saamaa aluetta vastaan Juudeassa ja Samariassa. Eiland laskee, että karkotettavien juutalaisten määrä olisi silloin ehkä 30 000.
http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3680839,00.html
EILANDIN teesit eivät huomioi sitä, että Israel saisi ensimmäisessä esityksessä kuitenkin muslimivaltion keskelle sydänalueitaan perinteisille Juudean ja Samarian kukkuloille, minkä pysyvyydestä Hashemiittien hallinnossa ei ole takeita. Toiseksi kummassakaan ei esitetä ratkaisua, mitä tapahtuisi Hamasin Gazan hallinnolle.
5. UUTISOTSIKOITA
- Netanyahu antoi Barakille aikaa ensi viikkoon päättää hallitusyhteistyöstä.
- USA aloittaa tunnustelut yhteistoiminnasta Syyrian kanssa lähettäen kaksi korkea viranomaista Syyriaan.
- Jerusalemissa pidätetty arabi Fahmi Shabana kuului PA:n tiedustelujoukkoihin. Hän urkki tietoja Israelin kanssa yhteistyössä olevista palestiinalaisista, mitkä hän välitti PA:n poliisille heidän pidättämisekseen.
- Taloudellinen taantumus iskee rajusti hyväntekeväisyysjärjestöihin, joitten saamat yksityisten ja yhtiöitten lahjoitukset vähenevät tuntuvasti. Tämä koskee varsinkin soppakeittiöitä, jotka jakavat lämmintä keittoa tuhansille varattomille ja kodittomille, joitten määrä kasvaa.
- Hizbullah on Libanonin sodan jälkeen rikastunut. Se sai 500 miljoonaa USD Libanonin kakkossodan jälkeen Iranilta, ja äskettäin Iran antoi 600 miljoonaa USD seuraavia vaaleja varten Libanonissa. (ynetnews)
- Gazan kaistalla vierailleet journalistit ovat sairaaloissa käydessään ihmetelleet, miksi sairaalasängyt ovat lähes tyhjät, vaikka Hamas kertoi, että 5 400 ihmistä haavoittui operaatio Cast Lead aikana. Heille vastataan, että sairaat vietiin Egyptiin ja Jordaniaan sairaalahoitoon. Mutta kukaan ei pysty kertomaan, miten he sinne pääsivät, kun kaikki ulosmenotiet on suljettu. Israel päästi muutamia kymmeniä gazalaisia hoitoon Israeliin. (JP)
- Kuollutmeri kuolee hiljalleen, sen vedenpinta on nyt 122 sm alempana kuin vuosi sitten, eli 420.25 m merenpinnan alapuolella. Kinneretin pinta nousi eilen 11 sm, mutta optimikorkeuteen on vielä viitisen metriä.
- USA ei osallistu Durman II rasismin vastaiseen konferenssiin, koska sen loppulauselma-luonnos hyökkää asiattomasti Israelia vastaan.
- Hamasin johtaja Mahmoud Zahar pitää avainpuheen Teheranissa pidettävässä konferenssissa, jossa Israel tuomitaan rasistisena ja sotarikollisena. Zahar päästettiin Egyptiin Gazasta Israelin hallituksen luvalla. (Debkafile)
Comments