RETKI JUUDEAAN

RETKI JUUDEAAN

PERHENEUNOSTO oli maanantaiaamuna tehnyt päätöksen retkestä lähiseudun kiinnostaviin kohteisiin. Koska meidän 20+ vuotta vanhaa Lanciaamme ei voi rasittaa kohtuuttomasti, neuvosto oli sopinut yhteisestä retkestä Majatalo Lähteen suloisen miellyttävän isäntäparin Joukon ja Saijan kanssa majatalon tilavalla vaunulla, johon seitsemän henkeä sopi mukavasti istumaan - jäi jopa Elian istuin vapaaksi, kuten seder-aterialla on tapana. Demokratian sääntöjen mukaan puheenjohtajalle jäi vain päätös osallistumisesta tai jäämisestä koira-vahdiksi, mutta perheen solidaarisuuden vuoksi sekin oli ennalta määrätty. Joukon ja Saijan viehättävä Yasmin tytär hoiteli kuljettajan tehtävät ihmeen joustavasti ja taitavasti Markku-poikamme toimiessa oppaana, joka on kuin kävelevä tietosanakirja tuntien kadut ja tiet ja halliten Israelin lähihistorian ja päivänpolitiikan paremmin kuin kukaan virallinen opas. Hän on lisäksi täynnä kiinnostavia juttuja ja tarinoita, joita hän kertoilee matkan aikana. Sää suosi retkeämme, ilma oli suhteellisen lämmin ja taivas puolipilvinen, joskin tuuli turhan voimakas.

Retkelle lähdettiin asuntomme edestä Mevo Arava kadulla klo 11.00 aikaan. Ajoimme ensin Hadashan sairaalan ohi Har Homan kupeessa sikaitsevan Paimentenkedon viereen nousten puistoalueen kautta kedolle, joka on useita metrejä alkuperäistä maan pintaa ylempänä. Ensimmäinen este oli lähes metrin korkuisen tukimuurin ylittäminen, mikä ei onnistu jäykistyneillä nivelillä yhtä joustavasti kuin nuorena poikana. Toinen este oli poliisin asettama teippi, jolla kiellettiin jatkamasta pitemmälle jättäen kiintoisimmat kohteet kielletylle alueelle. Tämä on tietenkin vierailijoiden suojelemiseksi, sillä kedolla on useita kuoppia ja kaivantoja veden säilömiseksi, joita ei havaitse heinikossa. Siellä on Jeesuksen ajalta periytyvien rakennusten jäänteitä, onpa lampaiden juottokaukaloita. Sain napattua muutamia kuvia kedolla kasvavista kukista, joita olen lähetellyt ihmisille. Kedolta on suora näköyhteys Betlehemin kaupunkiin.  Paluu autolle sujui jo paljon sujuvammin.

On synti ja häpeä, ettei yksikään kristillinen yhteisö ole ottanut asiakseen hoitaa Paimenten-ketoa sille kuuluvalla arvokkuudella. Olisi vähintään kohtuullista, että sinne järjestettäisiin edes kunnollinen pääsy. Joku on tosin rakentanut uudenaikaisen portaan kadulta kedolle, mutta se on aina lukittu, eikä ole selvää, ketä varten se rakennettiin. Onko niin, ettei kirkkoja kiinnosta enkelin ilmoitus Vapahtajan, Kristus Herran, syntymisestä paimenoille, jotka vartioivat laumaansa kedolla yöllä; eikä enkelin yläpuolelle ilmestynyt suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti ja kiitti Jumalaa? (Lk.3.8 -15)

Paimenet olivat luultavasti Temppelin palkkaamia, jotka paimensivat Temppelin uhrilampaita, joiden tuli olla virheettömiä. Niitä paimennettiin vuoden ympäri, myös talvella, koska uhritoimituksia suoritettiin keskeytyksettä.

Har Homasta matkaa jatkettiin Herodionille, kuningas Herodeksen linnoitukseen, josta on mahtavat näkymät lähialueille. Tosin ilma oli vähän häkkyräinen, minkä johdosta näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Arkeologit ovat paljastaneet uusia löytäjä vuoren sisästä, saleja, vesialtaita sekä uimista että löhöämistä varten, sekä sisäänkäynti sisätiloihin. Veden johtaminen vuorelle oli insinööritaidon mestarinäyte ennen ajanlaskumme alkua. Linnoituksen rakentaminen suoritettiin siten, että kaivauduttiin erään kukkulan sisustaan, ja kaivettu maaperä ja multa vyörytettiin kukkulan rinteitä alas, minkä johdosta kukkulan lopullisen korkeus oli paljon alkuperäistä suurempi. Retkueemme ei halunnut lähteä kapuamaan linnoituksen rinnettä kiertävää tietä ylemmäs, vaan jäimme parkkipaikalle.

HERODIONILTA suuntasimme retkemme kohti Gush Etzionia ja Efrataa, jossa sijaitsevasta pizzeriasta tilasimme kaksi suurta pizzaa, sekä ostimme viereisestä myymälästä tarvittavat juomat, keksit ja muuta pientavaraa. (Betlehem Efrata Miika 5:1)

Etzion Gush Katifissa on yksi alueista, jotka Israelin itsenäisyystaistelun aikana joutuivat kokemaan järkyttäviä murhenäytelmiä. Joukko nuoria juutalaisia siirtolaisia oli perustanut vuosina 1927 ja 1935 juutalaisyhteisöt muinaisille juutalaisten asuntoalueille, mutta joutuivat keskeyttämään yrityksensä arabien toistuvien hyökkäysten vuoksi. Kolmas yritys tehtiin 1943 Kfar Etzionin raunioille.  Arabien hyökkäykset kuitenkin jatkuivat ja useita tragedioita kirjattiin seuraavina vuosina arabien pyrkiessä eristämään yhteisöt katkaisemalla huoltoyhteydet Jerusalemiin. YK äänesti 1947 Palestiinan jakamisesta jättäen Etzionin Israelille tarkoitetun alueen ulkopuolelle. Arabit piirittivät Etzionin juutalaisyhteisön ja tuhosivat 11.12.1947 neljän auton avustussaattueen surmaten 4 yhteisön jäsentä. Etzionin yhteisö hautasi surmatut ja jatkoi väsymättä valmistautumista tulevia taisteluja varten Jerusalemista tulleiden johtajien opastuksella, mutta aseiden saaminen ei onnistunut.

Arabijoukot aloittivat lopullisen taistelun Etzionin valtaamiseksi 14. tammikuuta 1948. Arabeilla on valtava miesylivoima, kahdeksan yhtä puolustajaa kohti. Etzionia piiritti 400 arabia, ja kahta muuta juutalaisyhteisöä 300 arabia kumpaakin. Etzionia puolusti vain 30 heikosti aseistautunutta miestä. Kaksi ensimmäistä hyökkäysaaltoa torjuttiin, mutta kolmas mursi puolustusrenkaan. Arabeja johti tunnettu sotapäällikkö Abd al-Qader al Hussayni. Lopulta puolustajien vastarinta tuhottiin petoksen kautta, mikä johti massateurastukseen. Arabien raivo kohdistui vielä surmansa saaneisiin, joita häväistiin ja heidän jäseniään katkottiin käsittämättömän barbaarisesti. Tiedot Irakin ja Syyrian murhista ja osoittavat, etteivät väkivaltaisuudet ja murhanhimo ole minnekään hävinneet.

Arabikylät ovat paikoillaan, ja Gush Etzionin alueella tapahtuneet kolmen ortodoksinuoren murha sekä toistuvat puukotukset maanteillä liikkuvia autoilijoita ja busseja odottavia vastaan bussipysäkeillä osoittavat, etteivät viha ja kostonhalu ole nekään minnekään häipyneet. Israelin perättäiset hallitukset ovat vannoneet, ettei Etzionin blokkia tulla koskaan luovuttamaan arabeille minkään rauhansopimuksen yhteydessä.

http://israelforever.org/interact/blog/remembering_the_heroic_saga/

Etzionin keskuksesta ajoimme Newe Danielin kaupungin rakentamaan puistoon, jonne on rakennettu pöydät ja tuolit niitä tarvitsevia varten. Nautittuamme pizzoista ja puiston nähtävyyksistä, joihin kuuluu erikoistyylinen mystinen linnoitus lapsia varten, kävimme tarkastelemassa laajalle ulottuvia maisemia näkötornista. Koska Newe Daniel on 960 metriä merenpinnan yläpuolella. merituulet pääsevät esteettä puhaltamaan sinne, ja eilen ne olivat  paitsi kovia myös viileän pistäviä.

Kotiin Mevo Aravaan saavuimme 15.00 aikaan, jonka jälkeen Majatalo Lähteen isäntäpari jatkoi matkaansa Jasmin-tyttärensä ohjamana kotiinsa, jonne on n. kolmen vartin ajomatka. Olen lähettänyt ottamiani kuvia eri ihmisille ja ryhmille. Ne ovat myös nähtävillä Google+ palvelussa, jos vain osaa käyttää sitä.

Kastel 24.03.2015

Gavriel