Vuosi 2013, Israelin vaalit


VUOSI 2013. Israelin vaalit

ISRAELIN parlamentti vaalit pidettiin ohjelman mukaisesti tiistaina 22.01.2013. Vaalipäivä oli yleinen vapaapäivä, ilma aurinkoinen ja ajankohtaan nähden lämmin, varsin sopiva vaalisää, jota äänestäjät hyödynsivät retkeilemällä maastossa tai tavaten ystäviään ja sukulaisiaan. Vaalit sujuivat ilman kommelluksia antiikkisesta vaalijärjestelmästä huolimatta.
Pieniä vaalirikkeitä rekisteröitiin nelisensataa, neljä rikosilmoitusta jätettiin.
Vaaleihin osallistuneita puolueita oli 36, joista 12 ylitti vaalikynnyksen 2 %. Tämän johdosta neljännesmiljoonaa ääntä meni hukkaan heidän äänestettyä rajaa ylittämättömiä puolueita.

Vaalituloksia alkoi tulla julkisuuteen välittömästi vaalihuoneiden sulkeuduttua yhdeksän aikaan tiistai-iltana, ja puolueiden menestyminen alkoi hahmottua aamuun mennessä. Vaalien tuloksia ovat monet pitäneet yllättävinä, sillä ennusteiden mukaan oikeistoon lukeutuvien puolueiden tuli saada selvä enemmistö, mikä sai vahvaan vaalimenestykseen uskoneet puoluejohtajat lähes paniikkiin havaitessaan vaalipäivän lähestyessä, ettei kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Näin kävi Likudin kokeneelle puheenjohtajalle pääministeri Benyamin Netanyahulle, joka havaitessaan Habeit Hayehudi-puolueen selvän nousun ennusteissa aloitti kiivaan hyökkäyksen sitä ja sen nuorta puheenjohtajaa Naftali Bennettiä vastaan leimaten sen ”ääripuolueeksi” ja puheenjohtajan ”kiihottajaksi” siksi, että hän avoimesti tuki Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöjä ja ehdotti, että Israelin tulee liittää heidän asumisalueensa, n. 60 % kokonaisalueesta, Israeliin ja ulottaa Israelin oikeus-käytäntö ja yhteiskuntajärjestys heidän asumisalueilleen. Bennett osoitti harvinaista oikeustajua kritisoidessaan oikeuskansleri Weisnsteinin päätöstä julkistaa syytös Libermania vastaan juuri ennen vaaleja. Hyökkäys Bennettiä vastaan oli kokeneelta poliitikolta Netanyahulta selvä virhe, minkä johdosta  - sen sijaan, että nuoret äänestäjät jättäessään Habait Hayehudin olisivat tulleet Likudin tueksi - lipuivat suoraan toisen uuden poliittisia kannuksiaan hakevan nuorekkaan TV-kasvon Yair Lapidin perustamaan Yesh Atid (tulevaisuus) puolueeseen, kuten vaalituloksia tutkineet selvittivät.

LIKUDIN ja Israel Beitenun vaaliliitto, Likutenu, oli vahvassa asemassa mennessään vaalitaistoon. Sillä oli yhtensä 42 kansanedustajaa Knessetissä, ja ennusteet lupailivat sille jopa 44 – 48 kansanedustajaa tulevassa 19. Knessetissä. Netanyahu oli tilannut USA:sta kaksi menestynyttä neuvonantajaa, ”spindoctors”, Arthur Finkelsteinin ja George Birnbaumin, jotka vakuuttivat kaiken olevan kunnossa. Puolueen kannatuksen lipuessa he äkisti jättivät taistelutantereen ja livistivät koteihinsa rapakon toisella puolella.
Rintamakarkuruudeksi sitä nimitettäisiin.
Likutenun johtaja pääministeri Netanyahu alkoi jo pelätä puolueensa menettävän johtavan asemansa, mikä olisi antanut presidentille tilaisuuden ojentaa hallituksen muodostamisen kilpailevalle ryhmittymälle. Tässä mielessä oli onni onnettomuudessa, että hän oli solminut vaaliliiton Israel Beitenun kanssa, sillä yhdessä ne kuitenkin saivat 31 kansanedustajaa, Likudin edustajamäärän ollessa 20, loput 11 Beitenun.

ISRAEL BEITENUN kansansuosion vähenemiseen ei voinut olla vaikuttamatta oikeuskansleri Weinsteinin ruma temppu julkaistessaan puheenjohtaja Avigdor Libermanin syytöskirjelmän vähän ennen vaalipäivää. Toiseksi vaaliliitto Likudin kanssa hämmensi suurelta osin entisen NL:n alueelta muuttaneita äänestäjiä, jotka pelkäsivät ääniensä menevän Likudille, jota he eivät kannattaneet, kuten myös Likudin äänestäjiä, jotka pelkäsivät äänestävänsä Beitenua. Tästä johtuen etenkin Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöissä asuvat Likudin jäsenet äänestivät Yesh Atidia tai Habait Hayehudia, jopa Meretziä, kuten äänestystilastot osoittavat.

OMAN lukunsa muodostaa Kadima-puolueen entisen puheenjohtajan Tzipi Livnin käyttäytyminen ennen vaaleja. Hän sai houkuteltua Kadimasta 7 kansanedustajaa, joiden turvin hän perusti oman puolueen, jota hän häpeilemättä kutsui ”Tizipi Livnin puolueeksi”, heprealaisella nimellä Hatnua. Livni ei myöskään häpeillyt julistaa kansalle, että hänen vaalitaistelunsa päämäärä on Netanyahun hallituksen kaataminen ja pääministerin palli. Olmert totesi Livnistä, ettei hän ole pääministeriainesta. Livnin johtama Kadima-puolue voitti aiemmat vaalit, se sai 28 kansaedustajaa, toiseksi tullut Likud sai 27 kansanedustajaa. Presidentti Shimon Peres käytti kuitenkin hänelle kuuluvaa oikeuttaan harkita, kenellä olisi parhaimmat mahdollisuudet muodostaa toimintakykyinen hallitus, ja hän luovutti perinteistä poiketen hallituksen muodostamisen Likudin puheenjohtajalle Benyamin Netanyahulle. Tämä katkeroitti Tzipi Livnin, ja hän purkaa vihaansa nyt Netanyahuun, koska hän - viisaasti varmaankin – ei uskalla hyökätä suoraan presidenttiä vastaan. Nyt päättyneissä vaaleissa Kadima sai hädin tuskin kaksi kansanedustajaa Knessetiin.
Ennusteet lupailivat Livnin puolueelle 11-12 paikkaa, mutta kuitenkin liian vähän Livnin
päämäärän saavuttamiseksi. Tämän johdosta hän aloitti kiivaan ja energisen operaation keskustan ja vasemmiston vaaliliiton muodostamiseksi, jotta hän sen kautta pystyisi kaatamaan Netanyahun. Hän kosi sekä Lapidin Atid-puoluetta että Labour-puoluetta, jonka vielä kokematon puheenjohtaja Shelly Yechimovich – entinen TV-kasvo hänkin – ei uskaltanut mennä mukaan havaittuaan, ettei Lapid ollut halukas yllättävään kosintaan. Näin Tzipi Livni jäi Hatnua-puolueensa kanssa yksin saaden lopulta 6 kansanedustajaa.

PÄÄMINISTERI Benyamin Netanyahu aloitti - toivuttuaan järkytyksestään vaaliliittonsa ja puolueensa huonosta menestyksestä – alustavasti aktiivisen toiminnan hallituskoaliittion muodostamiseksi. Ensimmäiseksi hän otti yhteyden Yair Lapidiin, jonka Yesh Atid-puolue on 19:llä kansan-edustajallaan kakkosena tarjoten Lapidille varapääministerin asemaa sekä joko talous- tai ulkoministerin paikkaa hallituksessa, vaikka hän lienee noviisi kummallakin alueella. Lapid vastaa kyselijöille, että neuvottelut vasta aloitettiin eikä halua sitoa itseään mihinkään. Kuin suolan ripottelemiseksi Netanyahun haavoihin Lapid haluaa Tzipi Livnin hallitukseen. Lapidia on varoitettu, että talousministeriö annetaan henkilölle, jonka toivotaan menettävän kansan suosionsa sen havaittua, ettei luvattuja etuisuuksia olekaan tullut.

Toiseksi pääministeri otti yhteyttä Shas-puolueeseen, joka saalisti 11 kansanedustajaa. Netanyahun neuvottelutaito joutuu nyt todelliseen testiin, sillä Lapid vaatii yleistä asevelvollisuutta, mistä haredi-kansa, 70 000 asekuntoista miestä, on vapautettu Toran opiskelun vuoksi, ja jokaisen osallistumista työelämään, mitä haredi-miehet ovat välttäneet antaen vaimojensa toimia suolarahan hankkijoina valtion tukiaisten lisäksi. Jos ihminen käy töissä, hän joutuu myös maksamaan veroja, mitä ilman työtä olevat eivät maksa. Shas-puolueen todellinen johtaja on yli-ikäinen sairaalloinen rabbi Ovadia Yosef, joka uskoi tehneensä Salomon tuomion antaessaan puolueen johdon kolmelle henkilölle, joista sen entinen puheenjohtaja ja kolmen vuoden vankilatuomion saanut, mutta hyvän käytöksen ansiosta kaksi vuotta istuttuaan vapautettu Arie Deri halusi palata entiselle paikalleen puolueen johtoon. Rabbi Yosefin päätös sekoitti äänestäjiä ja pudotti sen kansansuosiota. Ei ole tiedossa, mitä Netanyahu on luvannut  Shasille ja mitä ministerin paikkoja, mutta tuskin sisäministeriötä enää. Hän olisi mieluummin ottamassa UTJ-puolueen (United Tora Judaism) hallitukseensa Shasin asemesta. UTJ ja Shas ovat sittemmin neuvotelleet liitosta Atidin vaatimusten vastapainoksi, mikä antaisi niille yhteensä 18 kansanedustajaa.

Vasta parin päivän jälkeen Netanyahu soitti Habeit Hayehudin puheenjohtajalle Naftali Bennettille tarjoten hallituspaikkaa. Tämä osoittanee pääministerin vähäistä arvostusta kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtajaan tai hyökkäyksensä johdosta huonoa omaatuntoa, onhan hän sentään aloittanut pitää Tora-piiriä kotonaan ja hänen poikansa ovat menestyneet Tora-aiheisissa kilpailuissa. Habeit Hayehudi puolue sai lopullisissa laskelmissa 12 kansan-edustajaa napaten sotilaitten, diplomaattien ja vankien äänillä yhden paikan arabeilta, joilla on yhteensä 11 kansanedustajaa.
Netanyahun uskotaan yrittävän saada hallitukseensa parin pikkupuolueen edustajia, jotta hän voisi saada 81 – 82 kansanedustajan tuen Knessetissä. Sellaisella kokoonpanolla hänellä olisi mahdollisuus saada läpi kipeitäkin sosiaalisia uudistuksia, joita hän ei ollut ajanut edellisessä hallituksessa, tai joita ei ollut vaadittu hallituksessa tarpeeksi voimallisesti.

Yllättävästi myös Labour-puolue on ilmaissut halunsa tulla Netanyahun hallitukseen, jos sen vaatimus keskusta-enemmistöisestä hallituksesta toteutuu. Tämä toteuttaisi monien haaveen kansallisesta yhtenäishallituksesta, jonka muodostaminen olisi elintärkeä edessä olevia koettelemuksia varten. Tällaisia haasteita ovat Syyrian sekava tilanne; Iranin oletettu ydinpommi kansanmurha-uhkauksineen; Egyptin epävarma tilanne, jossa mielenosoitukset ovat uusiutuneet, nyt Mursin ja Muslimiveljeskunnan  hallintoa vastaan; sekä Jordanian monarkian mahdollinen kaatuminen. Puheenjohtaja Shelly Yechimovich vakuutti vaalitaiston aikana, että hän on joko pääministeri tai oppositiojohtaja.
Palestiinalaiskysymys on oudosti jäänyt sivuun vaalitaiston aikana, eikä mikään puolue ollut ottanut sitä vaaliohjelmansa keskeiseksi kysymykseksi. Fatahin ja Hamasin yhteishallitus toisi terroristit avoimesti Israelin asutustaajamien ja talous- ja liike-elämän keskusten tuntumaan. Ulkomaat, etenkin USA ja EU, vaativat Israelia suuriin myönnytyksiin, tiesulkujen ja tarkastuspisteiden poistamiseen sekä rakennuskieltoon Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöissä Abbasin esittämien vaatimusten mukaisesti, jotta rauhanneuvottelut saataisiin elvytettyä 4-vuotisesta koomastaan. Vaatimus vetäytyä 1949 aselepolinjoille tarkoittaisi itsemurhaa nykyisissä oloissa ja tunnelmissa Hamasin uhatessa Israelia täydellisellä tuholla, mitä myös Fatah ja PA haluavat, mutta ilmaisevat sen peitetymmin, mutta mikä sisältyy myös Fatahin ja PLO:n peruskirjaan. Sitä länsimaat kuitenkin Israelilta vaativat.
PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas kutsui puolueiden - ja erityisesti uusien puolueiden johtajia - Ramallahiin ilmeisesti vaikuttaakseen hallitusneuvotteluihin.

Äänioikeutettuja oli Israelissa 5 656 705 henkeä, joista oikeuttaan käytti 66.6 %.
Knessetissä on 120 kansanedustajaa, jotka valitaan yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi.
Israelin arabien äänestysvilkkaus oli 56 %, jota pidetään rohkaisevana.
Yhdeksänteentoista Knessetiin valittiin 48 ensikertalaista. Naisia ennätysmäärä 27. Uskonnollisesti orientoituneita on yli neljännes valituista.
Seuraavan hallituksen järjestysnumero tulee olemaan 33, mitä joku voi pitää enteellisenä.
Hallitusneuvottelut alkavat keskiviikkona 30.01. presidentin valittua hallituksen muodostajan.
Vaalien tuloksissa näkyy selvä suuntautuminen uuteen sukupolveen ja uusiin lainlaatijoihin ja päättäjiin, pyrkimys avoimeen yhteiskuntaan ja entisen käytännön lopettamiseen pimeissä takahuoneissa tehtyine sopimuksineen ja voiteluineen. Sekä Yair Lapid että Naftali Bennett ovat ilmoittaneet haluavansa yhteistoimintaa yli puolue-, etnisten ja uskontorajojen. Tässä kokeneen ja neuvottelutaidostaan kuuluisan Netanyahun erikoislahjat ovat kullanarvoiset.
Tulevaisuus näyttänee, miten tuoreet kansanedustajat pystyvät vastustamaan heihin kohdistettua painostusta ja houkutusta talous- ja muiden etuisuuksien muodossa.
Tämä on juutalainen vastaus, juutalainen kevät, jewish spring, arabimaiden arabikevääseen, arabspring. Vaihto vanhasta uuteen suoritettiin puhtaasti demokratian sääntöjen mukaan.

Kastel 27.01.2013, Gavriel



Post a Comment