Vuosi 2013, Israelin vaalit
VUOSI 2013. Israelin vaalit
ISRAELIN parlamentti vaalit pidettiin ohjelman mukaisesti
tiistaina 22.01.2013. Vaalipäivä oli yleinen vapaapäivä, ilma aurinkoinen ja
ajankohtaan nähden lämmin, varsin sopiva vaalisää, jota äänestäjät hyödynsivät
retkeilemällä maastossa tai tavaten ystäviään ja sukulaisiaan. Vaalit sujuivat
ilman kommelluksia antiikkisesta vaalijärjestelmästä huolimatta.
Pieniä vaalirikkeitä rekisteröitiin nelisensataa, neljä
rikosilmoitusta jätettiin.
Vaaleihin osallistuneita puolueita oli 36, joista 12 ylitti
vaalikynnyksen 2 %. Tämän johdosta neljännesmiljoonaa ääntä meni hukkaan heidän
äänestettyä rajaa ylittämättömiä puolueita.
Vaalituloksia
alkoi tulla julkisuuteen välittömästi vaalihuoneiden sulkeuduttua yhdeksän
aikaan tiistai-iltana, ja puolueiden menestyminen alkoi hahmottua aamuun
mennessä. Vaalien tuloksia ovat monet pitäneet yllättävinä, sillä ennusteiden
mukaan oikeistoon lukeutuvien puolueiden tuli saada selvä enemmistö, mikä sai
vahvaan vaalimenestykseen uskoneet puoluejohtajat lähes paniikkiin havaitessaan
vaalipäivän lähestyessä, ettei kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Näin
kävi Likudin kokeneelle puheenjohtajalle pääministeri Benyamin Netanyahulle,
joka havaitessaan Habeit Hayehudi-puolueen selvän nousun ennusteissa aloitti
kiivaan hyökkäyksen sitä ja sen nuorta puheenjohtajaa Naftali Bennettiä vastaan
leimaten sen ”ääripuolueeksi” ja puheenjohtajan ”kiihottajaksi” siksi, että hän
avoimesti tuki Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöjä ja ehdotti, että Israelin
tulee liittää heidän asumisalueensa, n. 60 % kokonaisalueesta, Israeliin ja
ulottaa Israelin oikeus-käytäntö ja yhteiskuntajärjestys heidän
asumisalueilleen. Bennett osoitti harvinaista oikeustajua kritisoidessaan
oikeuskansleri Weisnsteinin päätöstä julkistaa syytös Libermania vastaan juuri
ennen vaaleja. Hyökkäys Bennettiä vastaan oli kokeneelta poliitikolta
Netanyahulta selvä virhe, minkä johdosta
- sen sijaan, että nuoret äänestäjät jättäessään Habait Hayehudin
olisivat tulleet Likudin tueksi - lipuivat suoraan toisen uuden poliittisia
kannuksiaan hakevan nuorekkaan TV-kasvon Yair Lapidin perustamaan Yesh Atid
(tulevaisuus) puolueeseen, kuten vaalituloksia tutkineet selvittivät.
LIKUDIN ja Israel Beitenun vaaliliitto, Likutenu, oli
vahvassa asemassa mennessään vaalitaistoon. Sillä oli yhtensä 42
kansanedustajaa Knessetissä, ja ennusteet lupailivat sille jopa 44 – 48
kansanedustajaa tulevassa 19. Knessetissä. Netanyahu oli tilannut USA:sta kaksi
menestynyttä neuvonantajaa, ”spindoctors”, Arthur Finkelsteinin ja George
Birnbaumin, jotka vakuuttivat kaiken olevan kunnossa. Puolueen kannatuksen
lipuessa he äkisti jättivät taistelutantereen ja livistivät koteihinsa rapakon
toisella puolella.
Rintamakarkuruudeksi sitä nimitettäisiin.
Likutenun johtaja pääministeri Netanyahu alkoi jo pelätä
puolueensa menettävän johtavan asemansa, mikä olisi antanut presidentille
tilaisuuden ojentaa hallituksen muodostamisen kilpailevalle ryhmittymälle.
Tässä mielessä oli onni onnettomuudessa, että hän oli solminut vaaliliiton
Israel Beitenun kanssa, sillä yhdessä ne kuitenkin saivat 31 kansanedustajaa,
Likudin edustajamäärän ollessa 20, loput 11 Beitenun.
ISRAEL BEITENUN kansansuosion vähenemiseen ei voinut olla
vaikuttamatta oikeuskansleri Weinsteinin ruma temppu julkaistessaan puheenjohtaja
Avigdor Libermanin syytöskirjelmän vähän ennen vaalipäivää. Toiseksi
vaaliliitto Likudin kanssa hämmensi suurelta osin entisen NL:n alueelta
muuttaneita äänestäjiä, jotka pelkäsivät ääniensä menevän Likudille, jota he
eivät kannattaneet, kuten myös Likudin äänestäjiä, jotka pelkäsivät
äänestävänsä Beitenua. Tästä johtuen etenkin Juudean ja Samarian
juutalaisyhteisöissä asuvat Likudin jäsenet äänestivät Yesh Atidia tai Habait
Hayehudia, jopa Meretziä, kuten äänestystilastot osoittavat.
OMAN lukunsa muodostaa Kadima-puolueen entisen
puheenjohtajan Tzipi Livnin käyttäytyminen ennen vaaleja. Hän sai houkuteltua
Kadimasta 7 kansanedustajaa, joiden turvin hän perusti oman puolueen, jota hän
häpeilemättä kutsui ”Tizipi Livnin puolueeksi”, heprealaisella nimellä Hatnua.
Livni ei myöskään häpeillyt julistaa kansalle, että hänen vaalitaistelunsa
päämäärä on Netanyahun hallituksen kaataminen ja pääministerin palli. Olmert
totesi Livnistä, ettei hän ole pääministeriainesta. Livnin johtama
Kadima-puolue voitti aiemmat vaalit, se sai 28 kansaedustajaa, toiseksi tullut
Likud sai 27 kansanedustajaa. Presidentti Shimon Peres käytti kuitenkin hänelle
kuuluvaa oikeuttaan harkita, kenellä olisi parhaimmat mahdollisuudet muodostaa
toimintakykyinen hallitus, ja hän luovutti perinteistä poiketen hallituksen
muodostamisen Likudin puheenjohtajalle Benyamin Netanyahulle. Tämä katkeroitti
Tzipi Livnin, ja hän purkaa vihaansa nyt Netanyahuun, koska hän - viisaasti
varmaankin – ei uskalla hyökätä suoraan presidenttiä vastaan. Nyt päättyneissä
vaaleissa Kadima sai hädin tuskin kaksi kansanedustajaa Knessetiin.
Ennusteet lupailivat Livnin puolueelle 11-12 paikkaa, mutta
kuitenkin liian vähän Livnin
päämäärän saavuttamiseksi. Tämän johdosta hän aloitti
kiivaan ja energisen operaation keskustan ja vasemmiston vaaliliiton
muodostamiseksi, jotta hän sen kautta pystyisi kaatamaan Netanyahun. Hän kosi
sekä Lapidin Atid-puoluetta että Labour-puoluetta, jonka vielä kokematon
puheenjohtaja Shelly Yechimovich – entinen TV-kasvo hänkin – ei uskaltanut
mennä mukaan havaittuaan, ettei Lapid ollut halukas yllättävään kosintaan. Näin
Tzipi Livni jäi Hatnua-puolueensa kanssa yksin saaden lopulta 6
kansanedustajaa.
PÄÄMINISTERI Benyamin Netanyahu aloitti - toivuttuaan
järkytyksestään vaaliliittonsa ja puolueensa huonosta menestyksestä –
alustavasti aktiivisen toiminnan hallituskoaliittion muodostamiseksi.
Ensimmäiseksi hän otti yhteyden Yair Lapidiin, jonka Yesh Atid-puolue on 19:llä
kansan-edustajallaan kakkosena tarjoten Lapidille varapääministerin asemaa sekä
joko talous- tai ulkoministerin paikkaa hallituksessa, vaikka hän lienee
noviisi kummallakin alueella. Lapid vastaa kyselijöille, että neuvottelut vasta
aloitettiin eikä halua sitoa itseään mihinkään. Kuin suolan ripottelemiseksi
Netanyahun haavoihin Lapid haluaa Tzipi Livnin hallitukseen. Lapidia on
varoitettu, että talousministeriö annetaan henkilölle, jonka toivotaan
menettävän kansan suosionsa sen havaittua, ettei luvattuja etuisuuksia olekaan
tullut.
Toiseksi pääministeri
otti yhteyttä Shas-puolueeseen, joka saalisti 11 kansanedustajaa. Netanyahun
neuvottelutaito joutuu nyt todelliseen testiin, sillä Lapid vaatii yleistä
asevelvollisuutta, mistä haredi-kansa, 70 000 asekuntoista miestä, on
vapautettu Toran opiskelun vuoksi, ja jokaisen osallistumista työelämään, mitä
haredi-miehet ovat välttäneet antaen vaimojensa toimia suolarahan hankkijoina
valtion tukiaisten lisäksi. Jos ihminen käy töissä, hän joutuu myös maksamaan
veroja, mitä ilman työtä olevat eivät maksa. Shas-puolueen todellinen johtaja
on yli-ikäinen sairaalloinen rabbi Ovadia Yosef, joka uskoi tehneensä Salomon
tuomion antaessaan puolueen johdon kolmelle henkilölle, joista sen entinen
puheenjohtaja ja kolmen vuoden vankilatuomion saanut, mutta hyvän käytöksen
ansiosta kaksi vuotta istuttuaan vapautettu Arie Deri halusi palata entiselle
paikalleen puolueen johtoon. Rabbi Yosefin päätös sekoitti äänestäjiä ja
pudotti sen kansansuosiota. Ei ole tiedossa, mitä Netanyahu on luvannut Shasille ja mitä ministerin paikkoja, mutta
tuskin sisäministeriötä enää. Hän olisi mieluummin ottamassa UTJ-puolueen
(United Tora Judaism) hallitukseensa Shasin asemesta. UTJ ja Shas ovat
sittemmin neuvotelleet liitosta Atidin vaatimusten vastapainoksi, mikä antaisi
niille yhteensä 18 kansanedustajaa.
Vasta parin
päivän jälkeen Netanyahu soitti Habeit Hayehudin puheenjohtajalle Naftali
Bennettille tarjoten hallituspaikkaa. Tämä osoittanee pääministerin vähäistä
arvostusta kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtajaan tai hyökkäyksensä
johdosta huonoa omaatuntoa, onhan hän sentään aloittanut pitää Tora-piiriä
kotonaan ja hänen poikansa ovat menestyneet Tora-aiheisissa kilpailuissa.
Habeit Hayehudi puolue sai lopullisissa laskelmissa 12 kansan-edustajaa napaten
sotilaitten, diplomaattien ja vankien äänillä yhden paikan arabeilta, joilla on
yhteensä 11 kansanedustajaa.
Netanyahun uskotaan yrittävän saada hallitukseensa parin
pikkupuolueen edustajia, jotta hän voisi saada 81 – 82 kansanedustajan tuen
Knessetissä. Sellaisella kokoonpanolla hänellä olisi mahdollisuus saada läpi
kipeitäkin sosiaalisia uudistuksia, joita hän ei ollut ajanut edellisessä
hallituksessa, tai joita ei ollut vaadittu hallituksessa tarpeeksi
voimallisesti.
Yllättävästi
myös Labour-puolue on ilmaissut halunsa tulla Netanyahun hallitukseen, jos sen
vaatimus keskusta-enemmistöisestä hallituksesta toteutuu. Tämä toteuttaisi
monien haaveen kansallisesta yhtenäishallituksesta, jonka muodostaminen olisi
elintärkeä edessä olevia koettelemuksia varten. Tällaisia haasteita ovat
Syyrian sekava tilanne; Iranin oletettu ydinpommi kansanmurha-uhkauksineen;
Egyptin epävarma tilanne, jossa mielenosoitukset ovat uusiutuneet, nyt Mursin
ja Muslimiveljeskunnan hallintoa
vastaan; sekä Jordanian monarkian mahdollinen kaatuminen. Puheenjohtaja Shelly
Yechimovich vakuutti vaalitaiston aikana, että hän on joko pääministeri tai
oppositiojohtaja.
Palestiinalaiskysymys
on oudosti jäänyt sivuun vaalitaiston aikana, eikä mikään puolue ollut ottanut
sitä vaaliohjelmansa keskeiseksi kysymykseksi. Fatahin ja Hamasin
yhteishallitus toisi terroristit avoimesti Israelin asutustaajamien ja talous-
ja liike-elämän keskusten tuntumaan. Ulkomaat, etenkin USA ja EU, vaativat
Israelia suuriin myönnytyksiin, tiesulkujen ja tarkastuspisteiden poistamiseen
sekä rakennuskieltoon Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöissä Abbasin
esittämien vaatimusten mukaisesti, jotta rauhanneuvottelut saataisiin
elvytettyä 4-vuotisesta koomastaan. Vaatimus vetäytyä 1949 aselepolinjoille
tarkoittaisi itsemurhaa nykyisissä oloissa ja tunnelmissa Hamasin uhatessa
Israelia täydellisellä tuholla, mitä myös Fatah ja PA haluavat, mutta
ilmaisevat sen peitetymmin, mutta mikä sisältyy myös Fatahin ja PLO:n
peruskirjaan. Sitä länsimaat kuitenkin Israelilta vaativat.
PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas kutsui puolueiden - ja
erityisesti uusien puolueiden johtajia - Ramallahiin ilmeisesti vaikuttaakseen
hallitusneuvotteluihin.
Äänioikeutettuja oli Israelissa 5 656 705 henkeä, joista
oikeuttaan käytti 66.6 %.
Knessetissä on 120 kansanedustajaa, jotka valitaan yleisillä
vaaleilla neljäksi vuodeksi.
Israelin arabien äänestysvilkkaus oli 56 %, jota pidetään
rohkaisevana.
Yhdeksänteentoista Knessetiin valittiin 48 ensikertalaista.
Naisia ennätysmäärä 27. Uskonnollisesti orientoituneita on yli neljännes
valituista.
Seuraavan hallituksen järjestysnumero tulee olemaan 33, mitä
joku voi pitää enteellisenä.
Hallitusneuvottelut alkavat keskiviikkona 30.01. presidentin
valittua hallituksen muodostajan.
Vaalien tuloksissa näkyy selvä suuntautuminen uuteen
sukupolveen ja uusiin lainlaatijoihin ja päättäjiin, pyrkimys avoimeen
yhteiskuntaan ja entisen käytännön lopettamiseen pimeissä takahuoneissa
tehtyine sopimuksineen ja voiteluineen. Sekä Yair Lapid että Naftali Bennett
ovat ilmoittaneet haluavansa yhteistoimintaa yli puolue-, etnisten ja
uskontorajojen. Tässä kokeneen ja neuvottelutaidostaan kuuluisan Netanyahun
erikoislahjat ovat kullanarvoiset.
Tulevaisuus näyttänee, miten tuoreet kansanedustajat
pystyvät vastustamaan heihin kohdistettua painostusta ja houkutusta talous- ja
muiden etuisuuksien muodossa.
Tämä on juutalainen vastaus, juutalainen kevät, jewish
spring, arabimaiden arabikevääseen, arabspring. Vaihto vanhasta uuteen
suoritettiin puhtaasti demokratian sääntöjen mukaan.
Kastel 27.01.2013, Gavriel
Comments