Israelin tilanne 577


ISRAELIN TILANNE 577

1 VIELÄ pari viikkoa sitten Israelissa yleinen odotus ehkä pikaisestakin sodasta Iranin kanssa on laantunut. Jopa hallituksen ministerit, jotka kukin vuorollaan toitottivat sotatorvea, ovat nyt rauhoittuneet succotin lehvämajoihin valmistellen uusia aiheita, joilla saada nimensä kansan tietoisuuteen. Politiikassa kun kuuluisuus on ehdoton edellytys, olkoon sitten positiivinen tai negatiivinen, sillä ei ole sellaista merkitystä, jos pystyy välttämään joutumista kalterien taakse. Kansalla on hyvä muisti, mutta se on kovin valikoiva. Nimi ja kuva pannaan muistiin, mitä sen lisäksi uutisoidaan julkisesti, unohtuu pian.

Pääministeri Benyamin Netanyahu kävi YK:ssa opettamassa maailman tärkeimmän kansainvälisen yhteisön YK:n jäseniä kuvan kanssa – kuva kun puhuu tuhat sanaa siinä missä ihminen yhden – epäillen, etteivät kaikki Yhdistyneitten Kansakuntien eli YK:n jäsenmaitten edustajat osaa sisäistää kuulemaansa ja vielä vähemmän lukemaansa. Hän perusti epäilyksensä siihen havaintoon, että suuri osa maailman kansoista edelleen perustaa päätöksensä heille syötettyyn – sopivin höystein tietenkin – propagandaan, vaikka se toisin silmin nähtynä on juuri sitä, mitä sen sanotaankin olevan: valheellista, vääristeltyä tietoa.

Esimerkkinä tästä vaikka palestiinalaisten asema. YK:n jäsenvaltioiden enemmistö uskoo edelleen vahvasti, että Israel sortaa heitä, miehittää heidän maitaan, karkottaa heitä kodeistaan ja varastaa heidän maansa ja luonnonrikkautensa. Tämän johdosta he ovat ehdottomasti sitä mieltä, että palestiinalaisille täytyy antaa oma valtakunta riippumatta siitä, että heidän toimintansa todistavat heitä itseään vastaan, etteivät he ole kypsiä siihen, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia elättää suuria perheitään ilman maailman jatkuvaa tukea, mitä se on antanut vuosikymmenestä toiseen, etteivät he pysty elämään ”rauhassa ja turvallisina Israelin rinnalla”, kuten USA:n johtajat runollisesti utukuvissaan uneksivat. Jonkun Edvin Levyn komitean havainnot, että koko maa Välimerestä Jordanjokeen kuuluu juutalaisten kansalliseen kotimaahan, eikä Israel miehitä sitä miltään osin, sivuutetaan täysin. Pahinta tässä kaikessa on, ettei Israelin johto uskalla tunnustaa tosiasioita.

PÄÄMINISTERIN asiana YK:ssa ei kuitenkaan ollut tällä kertaa naapuri, joka kadehtii Israelin edistystä ja vaati sitä itselleen, vaan valtavasti vaarallisemmat näkymät. Pääministerin vahvalle kartongille piirtämä kuva tarkoitti pommia, sytytyslanka palamassa, jonka kylkeen hän oli piirtänyt kaksi vaakaviivaa, alempi tarkoittaen 20 %, ylempi 90 %, jonka hän selvensi taskustaan ottamallaan punaisella tussikynällä. Pääministeri yritti takoa kokoustilassa istuvien paksuihin kalloihin, että piirros tarkoittaa Iranin ydinsuunnitelmaa. Se on jo edistynyt 20 %:n tasoon, mutta jos se pystyy edistymään 90 %:n tasoon, Iranin ääriuskonnollisilla  mullaheilla on kaikki edellytykset rakentaa pomminsa, jolla ne voivat toteuttaa haaveensa, josta ne ovat toistamiseen kertoneet maailmalle: Tuhota Israel valtiona ja juutalaiset kansana, lopullisesti ja ikuisesti. Mutta miksi he tällaista kauheutta haluaisivat, sillä Persia ja sen perillinen Iran tunnetaan ikivanhana sivistyskansana, joka jopa salli juutalaisten muuttaa kotimaahansa ilman esteitä tai pakkokeinoja tuhansia vuosia sitten?
Iranilla on perinteitä sivistyskansana, miksi se siis käyttäytyisi houkan tavoin?

Siksi vain, että heidän profeettanaan kunnioittama ja ehdottomana Allahin tahdon välittäjänä ilman epäilyksen häivää tunnustettu Muhammed, käskee Koraanissa taistelemaan juutalaisia vastaan ja surmaamaan heidät viimeiseen mieheen, jotta islamin messias, mahdi, voisi tulla. Kun kansa saa tällaisen käskyn, kuka uskaltaisi panna vastaan?
Iranissa on, kuten valistunut lukija tietää, voimassa islamin shia-muunnos, ja sen edustajana Iranin ylin kaitsija suurajatollah Ali Khamenei uskoo saaneensa Allahilta näyn, jossa hänelle uskottiin mahdin tulon valmisteleminen, ehkä jopa kiirehtiminen,  tuhoamalla Israelin.
Tämän vuoksi, koska Iranin pommin uskotaan aiheuttavan vakavan vaaran ei vain Israelille, vaan ensin Euroopan maille ja jopa USA:lle, maailman kansat ovat vaatineet saada Iranin ydinsuunnitelman toteuttaminen YK:n valvontaan. Tätä on jauhettu vuodesta toiseen, Iranin edustajien välillä myöntyen, välillä kieltäen, vaatimuksiin – Koraani kun sallii valehtelun, jos sillä voi säästää oman henkensä tai edistää islamin asiaa – ilman tulosta.

Kun puhuttu sana ei ole tehonnut, YK:n kautta - kuten myös EU:n ja USA:n – Iranin vastaisia pakotteita on asetettu ja viritelty ja asteittain kovennettu ilman näkyviä tuloksia. Siksi viho-viimeisenä keinona esitetään sotilaallisia toimia, mikä kauhistuttaa kaikkia siihen osallisia. Iran ei ole mikään banaanivaltio, se on teknisesti hyvin kehittynyt ja sillä on valtavat tulot öljyn tuotantonsa ansiosta. Sanktioiden vuoksi ne ovat tosin pienentyneet 40 %, mutta siitä huolimatta presidentti Ahmadinejad väittää, etteivät sanktiot tunnu juuri missään.
Iranin rahayksikön rialin arvo on romahtanut  kaksinumeroisin luvuin, ja Teheranin kanssa kokoontuu kaduille mellakoimaan hallitusta vastaan. Onko tässä lopultakin merkkejä siitä, että arabikeväät raikkaat tuulet olisivat rantautumassa Iraniinkin? Olisi kaikille osapuolille valtavasti onnellisempaa, jos Iranin ydinsuunnitelma voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti.

Arabikevät uhkaa nyt myöskin Jordanin hashemiittien kuningaskuntaa Jordaniassa. Tähän saakka mielenosoitukset ovat olleet varsin vaarattomia ja poliisin valvonnassa, mutta kesän kuluessa maan vaarallisimman poliittisen järjestön Muslimiveljeskunnan terminologia on koventunut. Kuningas Abdullah II on saanut rauhassa järjestellä erämaavaltionsa asioita maan eteläosan beduiinien avulla, mutta nyt Muslimiveljeskunta antoi uhkavaatimuksen: Kuninkaan tulee toteuttaa maassa perustuslaillinen monarkia, ei yksinvaltainen kuten tähän saakka. Veljeskunta haluaa päästä hallitsemaan maata, ensin vaikka yhdessä muiden kanssa, mutta lopullisena päämääränä toteuttaa Egyptin kaltainen ”demokratia”, millä silmän-lumeeksi on rahoitettu ja petetty länsimaat, ennen kaikkea USA, joka isännöi koko operaation.

Syyrian tilanne mutkistuu jos mahdollista entisestään. Bashar Assadin joukot jatkavat kapinallisten kukistamista, vaikka kysymys liene enemmän ulkopuolisesta hyökkäyksestä ostettujen palkkasoturien muodossa, ja kuolinuhrien luvut kasvavat. Venäjä uhkaa edelleen Kiinan tuella Yhdysvaltoja, ettei se saa puuttua tilanteeseen Syyriassa.
Eilen Syyriasta Turkin puolelle ammuttu kranaatti, joka surmasi kaksi naista ja kolme lasta ja haavoitti kymmentä muuta, näyttää heittäneen kokonaan uudenlaisen elementin kehään. Turkki reagoi iskuun rajusti tulittaen tykistöllään Syyrian armeijan kohteita jo toista päivää ja valmistelee maaoperaatiota Syyrian puolella. Tämä mutkistaa Syyrian ongelman ratkaisua – tai sitten muodostaa oikopolun. Iran ei halua helpolla luopua liittolaisestaan Syyriasta eikä Hizbullahista, ainoat liittolaiset alueella, joten olemme lähellä räjähdyspistettä.

Israel seuraa tilannetta valmistautuen kaiken varalta tilanteeseen, jossa joko Assadin armeija tai Hizbullah voi paineen helpottamiseksi avata uuden rintaman Israelin suuntaan. Vaikka Assad ei ole ollut mikään pyhimys, hän on kuitenkin paholainen, joka tunnetaan, ja hän on pitänyt Israelin vastaisen rajan rauhallisena. Jos nyt Assadin hallitus kaatuu, kuten näyttää ilmeiseltä ilman äkillisiä muutoksia tasapainotilanteessa, Israel voi yhtenä aamuna herätä todellisuuteen, että pohjoisrajan takana on maa, jota hallitsee ääri-islamin muodostama hallitus, olkoon se sitten al-Qaidan tai Muslimiveljeskunnan tai kansainvälisen Jihadin käsissä. Jos tämä näkymä toteutuu ja jatkuu Jordaniassa, saartorengas Israelin ympärillä on lähes täydellinen, sillä Turkki on puolestaan uhannut saartaa Israelin meriyhteydet.

PÄÄMINISTERI Netanyahu katsoo kansansuosionsa olevan lakipisteessään, ja siksi harkitsee ennenaikaisia vaaleja ensi keväänä. Päivämääräksi on esitetty 13. helmikuuta 2013, vaalit kun täytyy pitää tiistaina. Hallituksen johtava puolue Likud nostaisi ennusteen mukaan Knessetin jäsentensä määrää yhdellä (28), maan nykyisin suurin puolue Kadima, jolla on nyt 28 kananedustajaa, romahtaisi kahdeksaan. Uusia tulokkaita ovat Yair Lapid perustamallaan puolueella; entinen pääministeri Olmert valmistelee paluuta politiikkaan saatuaan kyseenalaisen vapautustuomion; Labour-puolue nostaisi kannatustaan jonkin verran, Israel Beitenu ehkä menettäisi yhden, uskonnollisten puolueiden pysytellessä suunnilleen ennallaan, Shas menettäisi ehkä yhden edustajan.
Tämäkin kielii siitä, ettei kukaan Israelissa suunnittele suurta sotaretkeä, ellei kyse ole suuresta hämäysoperaatiosta. Toisaalta Iran uhkaa, että sillä on oikeus ennalta ehkäisevään iskuun Israeliin, jos se epäilee Israelin valmistautuvan sotaan: Tarvitaan vain veruke ja peite.
Israelin ehkä suurin lähitulevaisuuden uhka tulee kuitenkin Egyptin taholta, joka on aseistautunut USA:n varojen turvin nykyaikaisin asein, ja jolla Muslimiveljeskunnan johdolla riittää uskonnollista hurmaa toivottomaltakin näyttäviin yrityksiin. Presidentti Mursin johtama hallitus valmistelee rauhansopimuksen muutoksia, jotka sallisivat sen tuoda sotajoukkojaan Siinaille, jota Israel on tottunut pitämään puskurivyöhykkeenä.
Kaikki edellä kerrottu voi muuttua hetkessä, jos valta vaihtuu USA:ssa marraskuussa, tai jos sen talous romahtaa ja maailmantalous sen mukana, kuten asiantuntijat ennustavat.
Kastel 04.10.12 Gavriel

Post a Comment