Israelin tilanne 577
ISRAELIN TILANNE 577
1 VIELÄ pari viikkoa sitten Israelissa yleinen odotus ehkä
pikaisestakin sodasta Iranin kanssa on laantunut. Jopa hallituksen ministerit,
jotka kukin vuorollaan toitottivat sotatorvea, ovat nyt rauhoittuneet succotin
lehvämajoihin valmistellen uusia aiheita, joilla saada nimensä kansan
tietoisuuteen. Politiikassa kun kuuluisuus on ehdoton edellytys, olkoon sitten
positiivinen tai negatiivinen, sillä ei ole sellaista merkitystä, jos pystyy
välttämään joutumista kalterien taakse. Kansalla on hyvä muisti, mutta se on
kovin valikoiva. Nimi ja kuva pannaan muistiin, mitä sen lisäksi uutisoidaan
julkisesti, unohtuu pian.
Pääministeri Benyamin Netanyahu kävi YK:ssa opettamassa
maailman tärkeimmän kansainvälisen yhteisön YK:n jäseniä kuvan kanssa – kuva
kun puhuu tuhat sanaa siinä missä ihminen yhden – epäillen, etteivät kaikki
Yhdistyneitten Kansakuntien eli YK:n jäsenmaitten edustajat osaa sisäistää
kuulemaansa ja vielä vähemmän lukemaansa. Hän perusti epäilyksensä siihen
havaintoon, että suuri osa maailman kansoista edelleen perustaa päätöksensä
heille syötettyyn – sopivin höystein tietenkin – propagandaan, vaikka se toisin
silmin nähtynä on juuri sitä, mitä sen sanotaankin olevan: valheellista,
vääristeltyä tietoa.
Esimerkkinä tästä vaikka palestiinalaisten asema. YK:n
jäsenvaltioiden enemmistö uskoo edelleen vahvasti, että Israel sortaa heitä,
miehittää heidän maitaan, karkottaa heitä kodeistaan ja varastaa heidän maansa
ja luonnonrikkautensa. Tämän johdosta he ovat ehdottomasti sitä mieltä, että
palestiinalaisille täytyy antaa oma valtakunta riippumatta siitä, että heidän
toimintansa todistavat heitä itseään vastaan, etteivät he ole kypsiä siihen,
ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia elättää suuria perheitään ilman
maailman jatkuvaa tukea, mitä se on antanut vuosikymmenestä toiseen, etteivät
he pysty elämään ”rauhassa ja turvallisina Israelin rinnalla”, kuten USA:n
johtajat runollisesti utukuvissaan uneksivat. Jonkun Edvin Levyn komitean
havainnot, että koko maa Välimerestä Jordanjokeen kuuluu juutalaisten
kansalliseen kotimaahan, eikä Israel miehitä sitä miltään osin, sivuutetaan
täysin. Pahinta tässä kaikessa on, ettei Israelin johto uskalla tunnustaa
tosiasioita.
PÄÄMINISTERIN asiana YK:ssa ei kuitenkaan ollut tällä kertaa
naapuri, joka kadehtii Israelin edistystä ja vaati sitä itselleen, vaan
valtavasti vaarallisemmat näkymät. Pääministerin vahvalle kartongille piirtämä
kuva tarkoitti pommia, sytytyslanka palamassa, jonka kylkeen hän oli piirtänyt
kaksi vaakaviivaa, alempi tarkoittaen 20 %, ylempi 90 %, jonka hän selvensi
taskustaan ottamallaan punaisella tussikynällä. Pääministeri yritti takoa
kokoustilassa istuvien paksuihin kalloihin, että piirros tarkoittaa Iranin
ydinsuunnitelmaa. Se on jo edistynyt 20 %:n tasoon, mutta jos se pystyy
edistymään 90 %:n tasoon, Iranin ääriuskonnollisilla mullaheilla on kaikki edellytykset rakentaa pomminsa, jolla ne
voivat toteuttaa haaveensa, josta ne ovat toistamiseen kertoneet maailmalle:
Tuhota Israel valtiona ja juutalaiset kansana, lopullisesti ja ikuisesti. Mutta
miksi he tällaista kauheutta haluaisivat, sillä Persia ja sen perillinen Iran
tunnetaan ikivanhana sivistyskansana, joka jopa salli juutalaisten muuttaa
kotimaahansa ilman esteitä tai pakkokeinoja tuhansia vuosia sitten?
Iranilla on perinteitä sivistyskansana, miksi se siis
käyttäytyisi houkan tavoin?
Siksi vain,
että heidän profeettanaan kunnioittama ja ehdottomana Allahin tahdon
välittäjänä ilman epäilyksen häivää tunnustettu Muhammed, käskee Koraanissa
taistelemaan juutalaisia vastaan ja surmaamaan heidät viimeiseen mieheen, jotta
islamin messias, mahdi, voisi tulla. Kun kansa saa tällaisen käskyn, kuka
uskaltaisi panna vastaan?
Iranissa on, kuten valistunut lukija tietää, voimassa
islamin shia-muunnos, ja sen edustajana Iranin ylin kaitsija suurajatollah Ali
Khamenei uskoo saaneensa Allahilta näyn, jossa hänelle uskottiin mahdin tulon
valmisteleminen, ehkä jopa kiirehtiminen,
tuhoamalla Israelin.
Tämän vuoksi, koska Iranin pommin uskotaan aiheuttavan
vakavan vaaran ei vain Israelille, vaan ensin Euroopan maille ja jopa USA:lle,
maailman kansat ovat vaatineet saada Iranin ydinsuunnitelman toteuttaminen YK:n
valvontaan. Tätä on jauhettu vuodesta toiseen, Iranin edustajien välillä
myöntyen, välillä kieltäen, vaatimuksiin – Koraani kun sallii valehtelun, jos
sillä voi säästää oman henkensä tai edistää islamin asiaa – ilman tulosta.
Kun puhuttu
sana ei ole tehonnut, YK:n kautta - kuten myös EU:n ja USA:n – Iranin vastaisia
pakotteita on asetettu ja viritelty ja asteittain kovennettu ilman näkyviä
tuloksia. Siksi viho-viimeisenä keinona esitetään sotilaallisia toimia, mikä
kauhistuttaa kaikkia siihen osallisia. Iran ei ole mikään banaanivaltio, se on
teknisesti hyvin kehittynyt ja sillä on valtavat tulot öljyn tuotantonsa
ansiosta. Sanktioiden vuoksi ne ovat tosin pienentyneet 40 %, mutta siitä
huolimatta presidentti Ahmadinejad väittää, etteivät sanktiot tunnu juuri
missään.
Iranin rahayksikön rialin arvo on romahtanut kaksinumeroisin luvuin, ja Teheranin kanssa
kokoontuu kaduille mellakoimaan hallitusta vastaan. Onko tässä lopultakin
merkkejä siitä, että arabikeväät raikkaat tuulet olisivat rantautumassa
Iraniinkin? Olisi kaikille osapuolille valtavasti onnellisempaa, jos Iranin
ydinsuunnitelma voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti.
Arabikevät
uhkaa nyt myöskin Jordanin hashemiittien kuningaskuntaa Jordaniassa. Tähän
saakka mielenosoitukset ovat olleet varsin vaarattomia ja poliisin valvonnassa,
mutta kesän kuluessa maan vaarallisimman poliittisen järjestön
Muslimiveljeskunnan terminologia on koventunut. Kuningas Abdullah II on saanut
rauhassa järjestellä erämaavaltionsa asioita maan eteläosan beduiinien avulla,
mutta nyt Muslimiveljeskunta antoi uhkavaatimuksen: Kuninkaan tulee toteuttaa
maassa perustuslaillinen monarkia, ei yksinvaltainen kuten tähän saakka.
Veljeskunta haluaa päästä hallitsemaan maata, ensin vaikka yhdessä muiden
kanssa, mutta lopullisena päämääränä toteuttaa Egyptin kaltainen ”demokratia”,
millä silmän-lumeeksi on rahoitettu ja petetty länsimaat, ennen kaikkea USA,
joka isännöi koko operaation.
Syyrian
tilanne mutkistuu jos mahdollista entisestään. Bashar Assadin joukot jatkavat
kapinallisten kukistamista, vaikka kysymys liene enemmän ulkopuolisesta
hyökkäyksestä ostettujen palkkasoturien muodossa, ja kuolinuhrien luvut
kasvavat. Venäjä uhkaa edelleen Kiinan tuella Yhdysvaltoja, ettei se saa
puuttua tilanteeseen Syyriassa.
Eilen Syyriasta Turkin puolelle ammuttu kranaatti, joka
surmasi kaksi naista ja kolme lasta ja haavoitti kymmentä muuta, näyttää
heittäneen kokonaan uudenlaisen elementin kehään. Turkki reagoi iskuun rajusti
tulittaen tykistöllään Syyrian armeijan kohteita jo toista päivää ja
valmistelee maaoperaatiota Syyrian puolella. Tämä mutkistaa Syyrian ongelman
ratkaisua – tai sitten muodostaa oikopolun. Iran ei halua helpolla luopua
liittolaisestaan Syyriasta eikä Hizbullahista, ainoat liittolaiset alueella,
joten olemme lähellä räjähdyspistettä.
Israel seuraa
tilannetta valmistautuen kaiken varalta tilanteeseen, jossa joko Assadin
armeija tai Hizbullah voi paineen helpottamiseksi avata uuden rintaman Israelin
suuntaan. Vaikka Assad ei ole ollut mikään pyhimys, hän on kuitenkin
paholainen, joka tunnetaan, ja hän on pitänyt Israelin vastaisen rajan
rauhallisena. Jos nyt Assadin hallitus kaatuu, kuten näyttää ilmeiseltä ilman
äkillisiä muutoksia tasapainotilanteessa, Israel voi yhtenä aamuna herätä
todellisuuteen, että pohjoisrajan takana on maa, jota hallitsee ääri-islamin
muodostama hallitus, olkoon se sitten al-Qaidan tai Muslimiveljeskunnan tai
kansainvälisen Jihadin käsissä. Jos tämä näkymä toteutuu ja jatkuu Jordaniassa,
saartorengas Israelin ympärillä on lähes täydellinen, sillä Turkki on
puolestaan uhannut saartaa Israelin meriyhteydet.
PÄÄMINISTERI Netanyahu katsoo kansansuosionsa olevan
lakipisteessään, ja siksi harkitsee ennenaikaisia vaaleja ensi keväänä.
Päivämääräksi on esitetty 13. helmikuuta 2013, vaalit kun täytyy pitää
tiistaina. Hallituksen johtava puolue Likud nostaisi ennusteen mukaan Knessetin
jäsentensä määrää yhdellä (28), maan nykyisin suurin puolue Kadima, jolla on
nyt 28 kananedustajaa, romahtaisi kahdeksaan. Uusia tulokkaita ovat Yair Lapid
perustamallaan puolueella; entinen pääministeri Olmert valmistelee paluuta
politiikkaan saatuaan kyseenalaisen vapautustuomion; Labour-puolue nostaisi
kannatustaan jonkin verran, Israel Beitenu ehkä menettäisi yhden,
uskonnollisten puolueiden pysytellessä suunnilleen ennallaan, Shas menettäisi
ehkä yhden edustajan.
Tämäkin kielii
siitä, ettei kukaan Israelissa suunnittele suurta sotaretkeä, ellei kyse ole
suuresta hämäysoperaatiosta. Toisaalta Iran uhkaa, että sillä on oikeus ennalta
ehkäisevään iskuun Israeliin, jos se epäilee Israelin valmistautuvan sotaan:
Tarvitaan vain veruke ja peite.
Israelin ehkä suurin lähitulevaisuuden uhka tulee kuitenkin
Egyptin taholta, joka on aseistautunut USA:n varojen turvin nykyaikaisin asein,
ja jolla Muslimiveljeskunnan johdolla riittää uskonnollista hurmaa
toivottomaltakin näyttäviin yrityksiin. Presidentti Mursin johtama hallitus
valmistelee rauhansopimuksen muutoksia, jotka sallisivat sen tuoda
sotajoukkojaan Siinaille, jota Israel on tottunut pitämään puskurivyöhykkeenä.
Kaikki edellä kerrottu voi muuttua hetkessä, jos valta
vaihtuu USA:ssa marraskuussa, tai jos sen talous romahtaa ja maailmantalous sen
mukana, kuten asiantuntijat ennustavat.
Kastel 04.10.12 Gavriel
Comments