Monday, March 23, 2009

MAANANTAI 23.03.09
1. HAIFAN POMMITUSYRITYS oli paljon aiempia tietoja vaarallisempi. Pioneerit purkivat supermarketin viereiselle maan päälliselle parkkialueelle pysäköidystä autosta, joka TV-kuvien mukaan oli siniharmaa, ei valkoinen, kaikkiaan n. 100 kg räjähteitä, sekä kilokaupalla metallikuulia, jotka räjähdyksen voimasta olisivat lennelleet joka taholla kymmenien metrien päähän lisäten ihmisten haavoittumista. Poliisi esitti kuvitelman, millaista tuhoa pommi olisi lauetessaan voinut aiheuttaa. Pommi olisi voinut aiheuttaa kolmikerroksisen kauppa-keskuksen parkkialueen puoleisten pikarien katkeamisen, minkä johdosta koko suuri rakennus olisi luhistunut haudaten alleen siellä olleet sadat ihmiset. Toiseksi pommin aiheuttama kuumuus ja paineaalto olisi voinut sytyttää lähiautojen bensatankit, jotka olisivat räjähtäneet aiheuttaen ketjureaktion autosta autoon. Voi vain kuvitella millaisen kaaoksen tämä olisi aiheuttanut Haifassa ja sieltä alkaen koko maassa ja sen poliittisessa elämässä. Mikä on se sammumaton ja ihmishengistä ja kärsimyksistä piittaamaton viha, mikä saa tavallisissa ihmissuhteissa aivan normaaleilta vaikuttavat ihmiset suunnittelemaan ja toteuttamaan tällaisia kauhutekoja? (JP)
2. TOISAALTA mikä on se sokeus, mikä saa määrätyt ihmisryhmät Israelissa suunnittelemaan ja vaatimaan kiinni saatujen terroristien ja lukuisiin murhiin syyllistyneitten ja niistä moninkertaisiin elinkautisiin tuomittujen murhamiesten vapauttamista muutaman vuoden vankeusajan jälkeen? Uskovatko he todellakin, että vankeusaika olisi saanut heidät mielenmuutokseen ja saanut heidät katumaan lasten, naisten ja vanhusten murhaamista?
Ehkä Haifan epäonnistuneen terrori-iskun innoittamina JP:n yleisen osastossa julkaistaan kirjoituksia, miten murhamiesten vapauttamiseen tulisi suhtautua.
Eräs kirjoittaja esittää, että Israel ”valistuneena eleenä” vapauttaisi kaikki vankiloissaan rangaistuksiaan kärsivät palestiinalaisrikolliset samalla kertaa. Kirjoittaja kuvittelee, miten tämä saisi aikaan hillittömät ilonpurkaukset palestiinalaisten keskuudessa ja pelkästä riemusta vapauttaisivat Gilad Shalitin yli tuhat päivää kärsimästään panttivankeudesta. Hän olettaa, että se vaatisi harvinaisen valistuneen ja laajakatseisen hallituksen pystyäkseen toteuttamaan näin radikaalin ja ennenäkemättömän toimenpiteen osoituksena hyvästä tahdostaan, mikä puolestaan aiheuttaisi kiitollisuutta ennen kaikkea vapautetuilta ja heidän perheiltään, joiden mielipiteet Israelista ja entisistä vangitsijoistaan muuttuisivat radikaalisti kaikkialla arabimaailmassa. ”Tämä verentahraamien palestiinalaisvankien exodus Israelin vankeudesta voisi ilmoittaa uuden rauhanajan alkamisesta, ymmärryksestä ja yhteis-toiminnasta verenvuodatuksen, kyynelten uurtaman ja toivonsa menettäneessä maassa.”
Kirjoittaja itsekin tajuaa, että kysymys on suuresta uhkapelistä kansan kustannuksella.
Mutta eihän se mitään uutta ole, sitä eri hallitukset ovat esittäneet Oslon sopimusten hyväksymisestä lähtien, ironisesti silloinkin valkoisen japanilaisauton hinnalla. (JP)
3. TOISENLAISEN kuvan antaa toinen yleisön kirjoittaja JP:n 23.03.09 numerossa. Tri Batya L. Ludman, psykologian tohtori (PSY.D, FT), kertoo osallistumisestaan kansainväliseen kurssiin terrorismin psykologiasta, jonka aikana osanottajille annettiin tilaisuus vierailla yhdessä Israelin turvallisimmista vankiloista ja haastatella palestiinalaista terroristia. Tämä terroristi puhui täydellistä englantia, hänellä oli B.A. Jordaniasta, sekä insinöörin tutkinto amerikkalaisessa yliopistossa. Ludman mainitsee, että haastateltava terroristi oli miellyttävän tuntuinen, hyvännäköinen mies lähellä neljääkymmentä. Hänellä oli hyvä silmäkontakti ja hänen käytöksensä oli ystävällinen ja miellyttävä. ”Jos olisin istunut hänen vieressään kahvilassa, en olisi nähnyt hänessä mitään epäilyttävää.” Ludman mainitsee, että huoneen kylmyydestä huolimatta miehen otsalla helmeileviä hikipisaroita lukuun ottamatta, hän puhui sujuvasti, vastaukset olivat osuvia ja esitettiin tavalla, joka paljasti todellisen psykopaatin (luonnevikaisen). Hän tiesi tarkoin, mitä hän halusi ilmaista ja hän teki sen sujuvasti. Haastattelun lopuksi Ludman esitti hänelle kysymyksen, pahoitteliko hänellä mitenkään tekojaan, johon mies vastasi empimättä :”En”.
HAASTATTELUN jälkeen Ludman sai tietää, että tämä mies oli Hamasin Tulkarmin alueen johtaja Abbas a-Sayid, joka suunnitteli Netaniyan Parkhotellissa pääsiäisenä vuonna 2002 tehdyn terrori-iskun. Odottaessaan oikeudenkäyntiä hän Israelin pidätysaikanaan suunnitteli terrori-iskua läheisessä kauppakeskuksessa, jossa kuoli viisi ja haavoittui 86. Lisäksi hän otti vastuun kolmannesta terrori-iskusta, jossa kuoli kaksi ihmistä. Hän kärsii vankilassa tuomittuna 35:en elinkautiseen, mutta hän kuuluu Gilad Shalitin vapauttamiseksi vapautettaviksi hyväksyttyjen palestiinalaisrikollisten joukkoon.
TRI LUDMAN esittää vakavan varoituksen, että tavattuaan tämän miellyttävän ja sujuva-käytöksisen miehen hänelle ei kuitenkaan jäänyt pienintäkään epäilystä, etteikö mies menisi suunnittelemaan uusia murhaiskuja sillä minuutilla vapauduttuaan vankilasta. Kuitenkin tämä patologinen murhamies elää vankilassa ilmastoidussa huoneessa kahden muun vangin kanssa, hänellä on kylpyhuone, TV ja DVD ja mahdollisuus ulkoiluun kahdesti päivässä. Lisäksi hän saa ottaa vastaan vieraita kahdesti viikossa, ja hän opiskelee vankilasta käsin Avoimessa Yliopistossa arvosanaa kansainvälisissä suhteissa.
Ludman esittää haasteen, eikö olisi korkea aika harkita uudelleen tapaa, millä Israel kohtelee vaarallisia terroristejaan ja parantumattomia rikollisiaan? Tämä verrattaessa olosuhteisiin, joissa Gilad Shalitia pidetään: Häneltä puuttuu kaikki oikeudet, joita 35:en elinkautiseen tuomittu psykopaatti ja murhamies nauttii vankeusaikanaan odottaessaan vapauttamista minä hetkenä tahansa muutaman vuoden vankeusajan jälkeen. (JP)
4. PÄÄMINISTERI Ehud Olmert on virkakautensa viimeisinä päivinä aloittanut yksityisen kampanjan, jossa hän turhautuneena, kansansuosionsa mielestään ansiottomasti menettäneenä, vihaisena ja kostonhaluisena huiskii ympärilleen edes enää välittämättä, kehen isku osuu tai on osumatta.
EILEN sunnuntaina hallituksen viikkokokouksen aikana Olmert piti tunteenomaisen saarnan ministereilleen varoittaen, että mikä tahansa hallitus, joka kuvittelee voivansa työskennellä hylkäämällä kahden valtion periaatteen, pettää itseään ja kansaansa. Hän lisäsi, että jos maan uusi hallitus ei aktiivisesti työskentele Palestiinan valtion perustamiseksi, se johtaa kansainväliseen eristykseen ja tuottaa maalle ennen näkemätöntä ja korjaamatonta vahinkoa. Hän kyseli, miten voi toimia yhteistyössä ulkovaltojen kanssa kuten Iranin kysymyksessä, ja samalla hylätä kansainvälisen hyväksymisen kahden valtion periaatteesta. ”Hallitus, joka ei perusta toimintaansa periaatteelle kaksi valtiota kahdelle kansalle, ottaa itselleen vastuun suuresta onnettomuudesta. Historia tuomitsee ne, jotka sydämessään tiesivät totuuden, mutta hylkäävät sen ulkoisista tekijöistä johtuen, joilla ei ole mitään tekemistä kansan edun kanssa.” OLMERT puhui hallitukselle yleisin termein, mutta jokainen läsnäolija tiesi, että sanat oli osoitettu Ehud Barakille, joka ei sillä hetkellä ollut huoneessa, mutta tuli pian sisään. Olmert ei pysty nielemään sitä, että Barak neuvottelee Netanyahun kanssa puolueensa viemisestä Likudin johtamaan hallitukseen. Hän ei myöskään voi antaa Barakille anteeksi sitä, että tämä pakotti hänet eroamaan pääministerin virastaan vuosi sitten. (JP)
5. BARAKIN toimistosta syytettiin Olmertia, että tämä pyrkii vahingoittamaan puolustusministeriä kaikin tavoin ja hinnalla millä tahansa, ja kehotettiin Olmertia jättämään paikkansa rauhallisesti. Ministeri Herzog vahvisti, että TV-ykkösen julkistaman Ayala Hassonin raportin mukaan Olmert oli puhunut Herzogille hallituksen istunnon ulkopuolella ja vaatinut tätä vastustamaan Barakin yrityksiä saada Labour-puolue liittymään Netanyahun hallitukseen.
NETANYAHUN johtaman Likudin taholta tuomitaan jyrkästi Olmertin sekaantuminen muodostaa kansallinen yhteishallitus Labourin kanssa. Aikaa siihen on huhtikuun 5:en päivään saakka. Likudin parissa uskotaan, että hallitus muodostetaan ensi viikolla.
Ministeri Isaac Herzog on Labour-puolueen kakkosmies ja hänellä katsotaan olevan avain joko hyväksyä tai hylätä Barakin ponnistelut hallitusyhteistyöstä Likudin kanssa. Herzog ei vielä eilen ollut päättänyt, vaikka Barak puhui hänen kanssaan pitkään ennen sitä. Herzog on tiettävästi huolestunut Netanyahun hallituksen sosiaalis-taloudellisesta ohjelmasta, mutta kieltää, että hän olisi vaatimassa kakkospaikkaa hallituksessa. Barak kuitenkin nimitti neuvotteluryhmän valmistelemaan hallitusohjelmaa. Siihen kuuluvat Histadrutin pääjohtaja Ofer Eini, ministeri Shalom Simhon sekä asianajaja Alon Gellert. Barakin päätös toimikunnan asettamisesta on myös ärsyttänyt hänen vastustajiaan. (JP)
6. UUTISOTSIKOITA
- Egypti ei sittenkään jää pois rauhansopimuksen 30-vuotisjuhlallisuuksista, kuten pelättiin. Egyptin Israelin lähettiläs tulee osallistumaan Heprealaisessa yliopistossa pidettäviin juhliin. Egyptin ulkoministeriön edustaja Hossam Zaki ihmetteli journalistin kysymykseen, ettei hänellä ole mitään tietoa, että lähettiläs jäisi pois juhlallisuuksista, ja kyseli viattomasti: Miksi hänen pitäisi jäädä pois? (JP)
- Apulaispuolustusministeri Matna Vilnai sanoi eilisessä puheessaan, että Israelin tulee ottaa uudelleen valvontaansa alueet, joilta Gazan terroristit ampuvat rakettejaan ja kranaattejaan Israeliin. Hän piti erityisen vaarallisina kranaattitulta, jota ammutaan 5-6 km:n syvyydeltä. Hän ennusti, että ohjusten torjuntaan suunniteltu Iron Dome järjestelmä valmistuu talvella 2010. Se pystyy torjumaan 70 km:n ja sitä lyhyemmältä matkalta ammutut raketit. Iron Dome on yksi osa kolmikerroksisesta ohjustentorjunta järjestelmästä. (JP)
- Dekel ja Diskin matkustivat Kairoon Gilad Shalitin vapauttamiskeskusteluihin. Gazan terroristit rakensivat aitauksen, jonka sisälle he asettivat Gilad Shalitia edustavan IDF:n asepukuun puetun miehen. Israel on tiettävästi vaatinut, että Hamas esittää uuden listan vangeista, joita se haluaa vapaaksi. Erään tiedon mukaan edellisessä 450 vangin listassa oli 125, joita Israel ei voinut hyväksyä.
- Ehud Barak ilmoitti korkeimmalle oikeudelle, ettei hän toteuta Ofran juutalaiskylässä ilman lupaa rakennetun 9 talon purkamista, sillä talot ovat yhteisön sisällä ja hän haluaa, että koko yhteisön asemakaava suunnitellaan uudelleen, jossa kyseiset talot ovat mukana. (JP)
- Jerusalemin itäpuolelle rakennettavasta turva-aidasta on kolmannes vielä rakentamatta. Aidan pituus on 164.5 km, ja siitä 50 km pätkä on kesken. Lisäksi 10 suunnitellusta 13:sta turvallisuusportista on valmiina. Aidan rakentamiseen on varattu 3.8 miljoonaa NIS, josta 80 % on käytetty.(JP)
- Egyptin rajapoliisit takavarikoivat 560 lammasta, jotka aiottiin salakuljettaa Gazan kaistalle tunnelien kautta. (INN)
- Shas allekirjoitti hallitussopimuksen Likudin kanssa.

No comments: