PERJANTAI 23.11.07
1. EI-USKONNOLLISTEN OSUUS Israelissa on selvästi vähenemässä, ilmenee tohtorinväitöskirjaa Heprealaisessa yliopistossa tekevän Eliyahu Sapirin tutkimuksessa. Vuonna 1974 pian Jom Kippur-sodan jälkeen 41 % kansasta ilmoitti olevansa ei-uskonnollinen.
Sapir suoritti tutkimuksen puhelinhaastatteluna, jossa kysyttiin 1016 Israelin juutalaisen mielipiteitä. Tutkimusta johti professori Asher Arian.
TUTKIMUKSEN MUKAAN vain viidennes haastatelluista, 20 %, ilmoitti olevansa ei-uskonnollinen. Tutkijaa hämmästytti myös se, miten mielipiteet jakaantuivat iän mukaan. Runsas 39 % alle 40-vuotiaista ilmoitti olevansa uskonnollinen (observant); 40-49-vuotiaista 32 % ja vain 30 % yli 60-vuotiaista. Tämä on vastoin yleistä uskoa, että vanhetessaan ihminen alkaa kiinnostua uskonnosta. Tutkijat arvioivat, että nuorison uskonnollisuuden nousu voi ilmentää nuorison kapinaa vallitsevia sekuläärejä normeja vastaan, vaikka tätä ei ole tutkittu.
SEFARDI-JUUTALAISISTA 56 % ilmoitti olevansa uskonnollinen; ashkenazi-juutalaisista vain 17 %. Sapir sanoi odottaneensa, että koska sefardit ovat täydellisemmin sulautuneet Israelilaiseen yhteiskuntaan, ei-uskonnollisuus olisi heillä suurempi.
USKONNOLLISIKSI ilmoittaneista 71 % ilmoitti kuuluvansa oikeistoon, vain 7 % vasemmistoon. Myös ei-uskonnollisista enemmistö, 43 % ilmoitti kuuluvansa oikeistoon, vasemmistoon 27 %.
KESKUSTAAN ilmoitti kuuluvansa uskonnollisista 21 %; vanhoillisista (traditionalists) 29 % ja ei-uskonnollisista 30 % ilmoitti kulkevansa keskitietä.
2. ANNAPOLIS puhuttaa Israelin lehdistöä ennen ensi viikon konferenssia Marylandissa. JP:n kolumnisti Herb Keinon esittää kysymyksen: miten alhaiset ovat odotukset konferenssin tuloksista, ja vastaa itse: Niin alhaiset, että Olmert katsoi Sharm el-Sheikin tapaamisessa Mubarakin kanssa jo sen olevan merkittävän, että konferenssi yleensä toteutuu. Tämä tarkoittaa sitä, että tilaisuuden keskeiset näyttelijät pitävät onnistumisen merkkinä sitä, miten monet 21 arabi- ja muslimimaasta osallistuvat ja minkä tasoisesti. Olmert on pyrkinyt painottamaan kaikille, jotka haluavat kuunnella kuten Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner, että ”tilaisuutta on pidettävä vain todellisten keskustelujen alkamistilaisuutena, joille paikalle saapuvat valtiot antavat tukensa”. Olmertin kantaan vaikuttanee se tosiasia, ettei yhteistä julkilausumaa, jota PA:N neuvottelijat haluavat kutsua ”dokumentiksi”, saatane valmiiksi ennen kokousta.
USA:N PRESIDENTTI Bush puolestaan haluaa, että tilaisuus antaa arabimaille todisteen USA:n vakaasta pyrkimyksestä ratkaista Lähi Idän ongelmavyyhden, joista Israelin ja palestiinalaisten välinen ongelma on keskeinen, ennen Bushin virkakauden päättymistä tammikuussa 2009. Bushin kiireeseen vaikuttaa muut esille työntyvät ongelmat, jotka uhkaavat sysätä Israelin ja PA:n konfliktin sivuraiteelle. Tällaisia ovat Irakin ja Afganistanin tilanteen kehitysten ohella Pakistan, jonka 25 – 50 ydinpommin turvallisuus huolettaa, Iranin ydinaseen kehittely ja Libanonin presidenttikriisi, jota yritetään ratkoa taas lauantaina. Bush tarvitsee ”maltillisten” arabimaitten tuen, joka Iranin pelon vuoksi on vastahakoisesti kääntymässä USA:lle myönteiseksi.
ARABIMAISSA elävä voimakas lännen- ja Israelin vastaisuus aiheuttaa kuitenkin niiden johtajien varovaisuuden välttääkseen oman asemansa vaarantamisen. Tämän vuoksi heidän taivuttamisensa mukaan USA:n johtamaan Iranin vastaiseen rintamaan ja tunnustamaan Israelin oikeus elää omaa elämäänsä Lähi Idässä, on kuin käärmeen ajamista pulloon.
KHALED ABU TOAMEH, toinen JP:n vakiokolumnisti, aloittaa oman analyysinsa todeten, että yleinen käsitys arabimaailmassa ja PA:n parissa erityisesti on se, että USA pyrkii saamaan arabit mukaan konferenssiin vastoin niiden omaa tahtoa. Ne selittävät, kuten myös PA:n johtavat virkailijat, ettei aika ole kypsä konferensseille, mutta heitä ei kuunnella. Toameh analysoi, että syy arabien pessimismiin on usko, ettei Israel suostu vetäytymään täydellisesti ennen 1967 sotaa sovituille aselepolinjoille, keskeyttämään kaiken rakentamisen setlementeissä, vapauttamaan tuhansia palestiinalaisvankeja ja pakolaisten paluuoikeutta. Toinen syy on uskomus, että USA pyrkii luomaan maltillisten arabimaitten kanssa Iranin, Hamasin ja Hizbullahin vastaisen liittoutuman sekä pakottamaan ne tunnustamaan Israel jo ennen lopullisen sopimuksen solmimista Israelin ja PA:n välillä. Useilla arabimailla on omia sisäisiä ongelmiaan, joitten vuoksi monille niistä olisi ajankohtaisempaa pitää arabimaitten keskeinen rauhankonferenssi. Lisäksi PA:n neuvottelijat kiistelevät keskenään, ketkä heistä ovat kelvollisia edustamaan palestiinalaisia, minkä lisäksi valtataistelu näyttää kehittyvän puheenjohtaja Abbasin ja pääministeri Fayadin välille, jonka monet uskovat pyrkivän perimään Abbasin paikan tämän jättäessä asemansa. Jos Annapolis epäonnistuu, se vahingoittaa Abbasin asemaa ja voi sytyttää avoimen valtataistelun.
3. SAUDI ARABIA kuningas Abdullah bin Abdel Aziz pahoitti mielensä PA:n rikottua hänen neuvottelemansa yhteishallituksen, eikä näe mitään aihetta sotkeutua uudelleen palestiinalaisten omiin riitoihin ryvettämättä vitivalkoista arabiasuaan. Toiseksi saudit eivät ole mielissään Egyptin saadessa uudelleen keskeisen roolin palestiinalaisten asioissa, mitä Olmert tyhmästi tukee liehakoidessaan avoimesti presidentti Mubarakin ympärillä, jota hän kutsuu ”yhdeksi maailman merkittävimmistä johtajista”. Tämä lausunto ei varmaan hivellyt kuningas Abdullahin korvia.
ARABIMAITTEN kiireisin ongelma koskee kuitenkin Libanonia, jonka presidentin vaaleihin Syyria ja Iran edustajiensa välityksellä ovat avoimesti sotkeutuneet. Tämä ilmaisee myös Syyrian keskeisen intressin. Libanon on Syyrialle monta kertaa tärkeämpi kuin Golanin ylänkö. Syyria haluaa saada takaisin Libanonissa menettämänsä taloudelliset edut. Tässä Syyria voi luottaa Iranin tukeen, ja odottaa sen ydinvarjon valmistumista turvallisuutensa tueksi. Syyria näkee Palestiinan valtion tulevan osaksi ”Suur-Syyriaa”, johon Palestiinan alue vuosisatojen ajan laskettiin kuuluvan myös Turkin Ottomaanihallitusten aikana. (JP)
ISRAELIN PUOLUSTUSMINISTERI Ehid Barak uskoo, että jos Syyria tulee mukaan Annapolis keskusteluihin, vakavat rauhanneuvottelut sen kanssa ovat seurauksena. Vaikka Barak yksityisesti epäilee konferenssin onnistumista, virallisesti hän uskoo sen olevan mahdollista.
4. HAMAS JA MUUTAMAT ÄÄRIJÄRJESTÖT Gazassa järjestävät oman anti-Annapolis kokouksensa ensi viikon alussa. Järjestäjät kertovat, että tarkoituksena on lähettää viesti maailmalle, etteivät kaikki palestiinalaiset (tai enemmistö heistä) ole valmiit myönnytyksiin Israelin kanssa. Nahed al-Rayeas, joka esiintyy heidän edustajanaan, kertoo viestin tarkoittavan myös sitä, että he vastustavat suhteitten normalisointia Israelin kanssa. Hamasin Gazan pääministeri Ismail Haniyeh kertoi medialle, että Hamas varoittaa Abbasia tekemästä minkäänlaisia myönnytyksiä Israelille eikä arabimaitten kuten Saudi Arabia tulisi normalisoida suhteitaan Israelin kanssa. Hän hylkää Israelin vaatimuksen juutalaisena valtiona, sillä ”Israel on miehitysvalta maassamme emmekä me luovu oikeuksistamme.”
FATAHIN JOHTAVA toisinajattelija Gazassa Khaled Abu Hilal kiistää Abbasin ja hänen kannattajiensa oikeuden edustaa palestiinalaisia: ”Näillä ihmisillä on musta historia ja heidät tunnetaan siitä, että he tekivät myönnytyksiä Israelille edellisissä neuvotteluissa. Nämä ovat ihmisiä, jotka murhasivat Jasser Arafatin ja palvelevat nyt USA:n ja Israelin intressejä.” Gazassa levitettiin lentolehtisiä, joissa monet Annapolisia vastustavat järjestöt vaativat arabimaita ja PA:ta pysymään poissa Annapolis konferenssista, ”jonka tarkoituksen on avata tie Amerikan agressiolle arabi- ja islamilaispuolueisiin”, joilla tarkoitetaan Syyriaa, Hizbullahia ja Hamasia.
KANSANVASTARINTAKOMITEAN (PRC) edustaja Abu Mujahed varoitti, että Abbasin tekemät myönnytykset konferenssissa sytyttävät ”kolmannen intifadan, joka on rajumpi kuin edelliset”.
PA:N DELEGAATION sisällä Annapolis konferenssissa on muotoutumassa kaksi ryhmää, joista toista edustavat Abbas ja Saeb Erekat, toista edustavat pääministeri Fayad sekä Jasser Abed Rabbo, joka osallistui ns. Geneva Peace Initiative laadintaan Beilinin kanssa ja jonka sanotaan suunnittelevan uuden puolueen perustamista Fayadin kanssa. Fayad edustaa puolueettomia.
5. UUTISOTSIKOITA
- RUNSAAT SATEET nostivat Kinneretin pintaa puoli sm, mutta sen pinta on 55 sm alempana kuin vuosi sitten samaan aikaan. Tämä vedenpinnankorkeus, 212.63 m, on lähes 4 metriä maksimirajan alapuolella. Israel käyttää vettä vuodessa 700 miljoonaa kuutiometriä. Vaikka merivettä puhdistetaan useissa laitoksissa, ne eivät pysty korvaamaan lisääntyvää vedenkulutusta.
- GAZAN KAISTAN sähkönjakelun säännöstelyt aloitetaan 2. joulukuuta Kassam-rakettien ampumisesta riippuen. Oikeuskansleri päätteli tilastoihin vedoten, etteivät ne aiheuta inhimillistä kriisiä Gazassa.
- OIKEUSKANSLERI MAZUZ antoi oman arvionsa puhuessaan Bar-Ilan yliopistossa torstaina, jonka mukaan poliisitutkimusten alaisten viranomaisten tulisi tunnustaa vastuunsa ja erota tutkimusten ajaksi. Tämä tulkinta on ajankohtainen pääministeri Olmertille, jolla on tiettävästi neljä erillistä rikostutkimusta poliisin asialistalla. Poliisi lupaa julkistaa yhden tutkimuksen tulokset sunnuntaina. Olmert on silloin Barakin ja Livnin kanssa Annapolisissa.
- IDF:N SOTILAAT ampuivat aseettoman palestiinalaisen, joka lähestyi Gazan turva-aitaa pimeän tultua keskiviikkona. Sotilaat pidättivät 13 etsittyä terroristia Juudeassa ja Samariassa. Yhdellä Nablusissa pidätetyistä oli käsiase.
- EILEN TERRORISTIT ampuivat Gazasta 15 kranaattia ja kaksi Kassam-rakettia.
1. EI-USKONNOLLISTEN OSUUS Israelissa on selvästi vähenemässä, ilmenee tohtorinväitöskirjaa Heprealaisessa yliopistossa tekevän Eliyahu Sapirin tutkimuksessa. Vuonna 1974 pian Jom Kippur-sodan jälkeen 41 % kansasta ilmoitti olevansa ei-uskonnollinen.
Sapir suoritti tutkimuksen puhelinhaastatteluna, jossa kysyttiin 1016 Israelin juutalaisen mielipiteitä. Tutkimusta johti professori Asher Arian.
TUTKIMUKSEN MUKAAN vain viidennes haastatelluista, 20 %, ilmoitti olevansa ei-uskonnollinen. Tutkijaa hämmästytti myös se, miten mielipiteet jakaantuivat iän mukaan. Runsas 39 % alle 40-vuotiaista ilmoitti olevansa uskonnollinen (observant); 40-49-vuotiaista 32 % ja vain 30 % yli 60-vuotiaista. Tämä on vastoin yleistä uskoa, että vanhetessaan ihminen alkaa kiinnostua uskonnosta. Tutkijat arvioivat, että nuorison uskonnollisuuden nousu voi ilmentää nuorison kapinaa vallitsevia sekuläärejä normeja vastaan, vaikka tätä ei ole tutkittu.
SEFARDI-JUUTALAISISTA 56 % ilmoitti olevansa uskonnollinen; ashkenazi-juutalaisista vain 17 %. Sapir sanoi odottaneensa, että koska sefardit ovat täydellisemmin sulautuneet Israelilaiseen yhteiskuntaan, ei-uskonnollisuus olisi heillä suurempi.
USKONNOLLISIKSI ilmoittaneista 71 % ilmoitti kuuluvansa oikeistoon, vain 7 % vasemmistoon. Myös ei-uskonnollisista enemmistö, 43 % ilmoitti kuuluvansa oikeistoon, vasemmistoon 27 %.
KESKUSTAAN ilmoitti kuuluvansa uskonnollisista 21 %; vanhoillisista (traditionalists) 29 % ja ei-uskonnollisista 30 % ilmoitti kulkevansa keskitietä.
2. ANNAPOLIS puhuttaa Israelin lehdistöä ennen ensi viikon konferenssia Marylandissa. JP:n kolumnisti Herb Keinon esittää kysymyksen: miten alhaiset ovat odotukset konferenssin tuloksista, ja vastaa itse: Niin alhaiset, että Olmert katsoi Sharm el-Sheikin tapaamisessa Mubarakin kanssa jo sen olevan merkittävän, että konferenssi yleensä toteutuu. Tämä tarkoittaa sitä, että tilaisuuden keskeiset näyttelijät pitävät onnistumisen merkkinä sitä, miten monet 21 arabi- ja muslimimaasta osallistuvat ja minkä tasoisesti. Olmert on pyrkinyt painottamaan kaikille, jotka haluavat kuunnella kuten Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner, että ”tilaisuutta on pidettävä vain todellisten keskustelujen alkamistilaisuutena, joille paikalle saapuvat valtiot antavat tukensa”. Olmertin kantaan vaikuttanee se tosiasia, ettei yhteistä julkilausumaa, jota PA:N neuvottelijat haluavat kutsua ”dokumentiksi”, saatane valmiiksi ennen kokousta.
USA:N PRESIDENTTI Bush puolestaan haluaa, että tilaisuus antaa arabimaille todisteen USA:n vakaasta pyrkimyksestä ratkaista Lähi Idän ongelmavyyhden, joista Israelin ja palestiinalaisten välinen ongelma on keskeinen, ennen Bushin virkakauden päättymistä tammikuussa 2009. Bushin kiireeseen vaikuttaa muut esille työntyvät ongelmat, jotka uhkaavat sysätä Israelin ja PA:n konfliktin sivuraiteelle. Tällaisia ovat Irakin ja Afganistanin tilanteen kehitysten ohella Pakistan, jonka 25 – 50 ydinpommin turvallisuus huolettaa, Iranin ydinaseen kehittely ja Libanonin presidenttikriisi, jota yritetään ratkoa taas lauantaina. Bush tarvitsee ”maltillisten” arabimaitten tuen, joka Iranin pelon vuoksi on vastahakoisesti kääntymässä USA:lle myönteiseksi.
ARABIMAISSA elävä voimakas lännen- ja Israelin vastaisuus aiheuttaa kuitenkin niiden johtajien varovaisuuden välttääkseen oman asemansa vaarantamisen. Tämän vuoksi heidän taivuttamisensa mukaan USA:n johtamaan Iranin vastaiseen rintamaan ja tunnustamaan Israelin oikeus elää omaa elämäänsä Lähi Idässä, on kuin käärmeen ajamista pulloon.
KHALED ABU TOAMEH, toinen JP:n vakiokolumnisti, aloittaa oman analyysinsa todeten, että yleinen käsitys arabimaailmassa ja PA:n parissa erityisesti on se, että USA pyrkii saamaan arabit mukaan konferenssiin vastoin niiden omaa tahtoa. Ne selittävät, kuten myös PA:n johtavat virkailijat, ettei aika ole kypsä konferensseille, mutta heitä ei kuunnella. Toameh analysoi, että syy arabien pessimismiin on usko, ettei Israel suostu vetäytymään täydellisesti ennen 1967 sotaa sovituille aselepolinjoille, keskeyttämään kaiken rakentamisen setlementeissä, vapauttamaan tuhansia palestiinalaisvankeja ja pakolaisten paluuoikeutta. Toinen syy on uskomus, että USA pyrkii luomaan maltillisten arabimaitten kanssa Iranin, Hamasin ja Hizbullahin vastaisen liittoutuman sekä pakottamaan ne tunnustamaan Israel jo ennen lopullisen sopimuksen solmimista Israelin ja PA:n välillä. Useilla arabimailla on omia sisäisiä ongelmiaan, joitten vuoksi monille niistä olisi ajankohtaisempaa pitää arabimaitten keskeinen rauhankonferenssi. Lisäksi PA:n neuvottelijat kiistelevät keskenään, ketkä heistä ovat kelvollisia edustamaan palestiinalaisia, minkä lisäksi valtataistelu näyttää kehittyvän puheenjohtaja Abbasin ja pääministeri Fayadin välille, jonka monet uskovat pyrkivän perimään Abbasin paikan tämän jättäessä asemansa. Jos Annapolis epäonnistuu, se vahingoittaa Abbasin asemaa ja voi sytyttää avoimen valtataistelun.
3. SAUDI ARABIA kuningas Abdullah bin Abdel Aziz pahoitti mielensä PA:n rikottua hänen neuvottelemansa yhteishallituksen, eikä näe mitään aihetta sotkeutua uudelleen palestiinalaisten omiin riitoihin ryvettämättä vitivalkoista arabiasuaan. Toiseksi saudit eivät ole mielissään Egyptin saadessa uudelleen keskeisen roolin palestiinalaisten asioissa, mitä Olmert tyhmästi tukee liehakoidessaan avoimesti presidentti Mubarakin ympärillä, jota hän kutsuu ”yhdeksi maailman merkittävimmistä johtajista”. Tämä lausunto ei varmaan hivellyt kuningas Abdullahin korvia.
ARABIMAITTEN kiireisin ongelma koskee kuitenkin Libanonia, jonka presidentin vaaleihin Syyria ja Iran edustajiensa välityksellä ovat avoimesti sotkeutuneet. Tämä ilmaisee myös Syyrian keskeisen intressin. Libanon on Syyrialle monta kertaa tärkeämpi kuin Golanin ylänkö. Syyria haluaa saada takaisin Libanonissa menettämänsä taloudelliset edut. Tässä Syyria voi luottaa Iranin tukeen, ja odottaa sen ydinvarjon valmistumista turvallisuutensa tueksi. Syyria näkee Palestiinan valtion tulevan osaksi ”Suur-Syyriaa”, johon Palestiinan alue vuosisatojen ajan laskettiin kuuluvan myös Turkin Ottomaanihallitusten aikana. (JP)
ISRAELIN PUOLUSTUSMINISTERI Ehid Barak uskoo, että jos Syyria tulee mukaan Annapolis keskusteluihin, vakavat rauhanneuvottelut sen kanssa ovat seurauksena. Vaikka Barak yksityisesti epäilee konferenssin onnistumista, virallisesti hän uskoo sen olevan mahdollista.
4. HAMAS JA MUUTAMAT ÄÄRIJÄRJESTÖT Gazassa järjestävät oman anti-Annapolis kokouksensa ensi viikon alussa. Järjestäjät kertovat, että tarkoituksena on lähettää viesti maailmalle, etteivät kaikki palestiinalaiset (tai enemmistö heistä) ole valmiit myönnytyksiin Israelin kanssa. Nahed al-Rayeas, joka esiintyy heidän edustajanaan, kertoo viestin tarkoittavan myös sitä, että he vastustavat suhteitten normalisointia Israelin kanssa. Hamasin Gazan pääministeri Ismail Haniyeh kertoi medialle, että Hamas varoittaa Abbasia tekemästä minkäänlaisia myönnytyksiä Israelille eikä arabimaitten kuten Saudi Arabia tulisi normalisoida suhteitaan Israelin kanssa. Hän hylkää Israelin vaatimuksen juutalaisena valtiona, sillä ”Israel on miehitysvalta maassamme emmekä me luovu oikeuksistamme.”
FATAHIN JOHTAVA toisinajattelija Gazassa Khaled Abu Hilal kiistää Abbasin ja hänen kannattajiensa oikeuden edustaa palestiinalaisia: ”Näillä ihmisillä on musta historia ja heidät tunnetaan siitä, että he tekivät myönnytyksiä Israelille edellisissä neuvotteluissa. Nämä ovat ihmisiä, jotka murhasivat Jasser Arafatin ja palvelevat nyt USA:n ja Israelin intressejä.” Gazassa levitettiin lentolehtisiä, joissa monet Annapolisia vastustavat järjestöt vaativat arabimaita ja PA:ta pysymään poissa Annapolis konferenssista, ”jonka tarkoituksen on avata tie Amerikan agressiolle arabi- ja islamilaispuolueisiin”, joilla tarkoitetaan Syyriaa, Hizbullahia ja Hamasia.
KANSANVASTARINTAKOMITEAN (PRC) edustaja Abu Mujahed varoitti, että Abbasin tekemät myönnytykset konferenssissa sytyttävät ”kolmannen intifadan, joka on rajumpi kuin edelliset”.
PA:N DELEGAATION sisällä Annapolis konferenssissa on muotoutumassa kaksi ryhmää, joista toista edustavat Abbas ja Saeb Erekat, toista edustavat pääministeri Fayad sekä Jasser Abed Rabbo, joka osallistui ns. Geneva Peace Initiative laadintaan Beilinin kanssa ja jonka sanotaan suunnittelevan uuden puolueen perustamista Fayadin kanssa. Fayad edustaa puolueettomia.
5. UUTISOTSIKOITA
- RUNSAAT SATEET nostivat Kinneretin pintaa puoli sm, mutta sen pinta on 55 sm alempana kuin vuosi sitten samaan aikaan. Tämä vedenpinnankorkeus, 212.63 m, on lähes 4 metriä maksimirajan alapuolella. Israel käyttää vettä vuodessa 700 miljoonaa kuutiometriä. Vaikka merivettä puhdistetaan useissa laitoksissa, ne eivät pysty korvaamaan lisääntyvää vedenkulutusta.
- GAZAN KAISTAN sähkönjakelun säännöstelyt aloitetaan 2. joulukuuta Kassam-rakettien ampumisesta riippuen. Oikeuskansleri päätteli tilastoihin vedoten, etteivät ne aiheuta inhimillistä kriisiä Gazassa.
- OIKEUSKANSLERI MAZUZ antoi oman arvionsa puhuessaan Bar-Ilan yliopistossa torstaina, jonka mukaan poliisitutkimusten alaisten viranomaisten tulisi tunnustaa vastuunsa ja erota tutkimusten ajaksi. Tämä tulkinta on ajankohtainen pääministeri Olmertille, jolla on tiettävästi neljä erillistä rikostutkimusta poliisin asialistalla. Poliisi lupaa julkistaa yhden tutkimuksen tulokset sunnuntaina. Olmert on silloin Barakin ja Livnin kanssa Annapolisissa.
- IDF:N SOTILAAT ampuivat aseettoman palestiinalaisen, joka lähestyi Gazan turva-aitaa pimeän tultua keskiviikkona. Sotilaat pidättivät 13 etsittyä terroristia Juudeassa ja Samariassa. Yhdellä Nablusissa pidätetyistä oli käsiase.
- EILEN TERRORISTIT ampuivat Gazasta 15 kranaattia ja kaksi Kassam-rakettia.
Comments