TORSTAI 02.08.07
1. SAUDI ARABIA näyttää antaneen USA:n ulkoministeri Ricelle oman ”tiekarttansa rauhaan”, jota Rice yrittää nyt myydä Israelille. Se näyttää ”ilman sarvia ja hampaita”, mitä Israelilta odotetaan, jos se aikoo suunnistaa ”saudikartan” mukaan: Israelin tulee luopua kaikista 1967 sodassa vapauttamiltaan alueilta Juudeassa, Samariassa, Golanilla ja Gazassa ; antaa palestiinalaisten perustaa oma valtionsa pääkaupunkinaan Jerusalem ja sallia yli viidelle miljoonalle palestiinalaiselle ”pakolaiselle” paluuoikeus, jonka perusteella he saavat itse päättää, muuttavatko he alueille, joista he pakenivat vai suostuvatko he rahalliseen korvaukseen. Laitoin sanan ”pakolainen” lainausmerkkeihin, koska kaikki UNRWA:n listoilla olevat eivät ole pakolaisia.
SAUDI ARABIAN ulkoministeri prinssi Saud al-Faisal kertoi tavattuaan Ricen, että saudit ovat havainneet kansainvälisen pyrkimyksen rauhaan - , mutta vasta kun he ovat saaneet Ricen kutsun Bushin ehdottamaan rauhankonferenssiin ja sen ajankohdan, he tutkivat sitä ja harkitsevat vakavasti osanottoaan. Hän lisäsi, että sanojen asemesta Israelin tulee tehdä jotain konkreettista.
ULKOMINISTERI Rice takelteli vähän nolostuneena, kun häneltä kysyttiin saudien osallistumisesta konferenssiin, ettei ajankohta ole vielä selvä - on liian aikaista tietää.
SAUDI ARABIAN ulkoministeriön tiedotteessa sanottiin, että Bushin esitys kansainvälisestä rauhankonferenssista sisältää useita tärkeitä ja positiivisia elementtejä kokonaisratkaisusta: Palestiinan valtion perustaminen, juutalaisten siirtokuntien (colonies) purkaminen, pakolaisten ongelman ratkaisu ja Jerusalemin (Al-Quds) asema. Tiedotteessa todetaan näiden elementtien vahvistavan arabialoitetta kokonaisvaltaisesta rauhasta, ja siksi saudit hyväksyvät sen. (JP)
2. SAUDI ARABIAN tulkinta Bushin heinäkuun 16. päivä esittämästä rauhankonferenssista ylittää monin paikoin Bushin esittämät aloitteet: Bush ei esittänyt todellista rauhankonferenssia vaan keskustelufoorumia rauhasta diplomaattisen tuen antamisesta osapuolille kahdenkeskisten keskustelujen ja neuvottelujen rohkaisemiseksi, että voitaisiin edetä menestyksellistä tietä Palestiinan valtion perustamiseksi, toteaa Herb Keinon JP:n artikkelissaan. Bush myös edellytti puheessaan, että konferenssiin osallistuvien maitten odotetaan hyväksyvän Israelin olemassaolo. Saudi Arabia ei ole tätä koskaan myöntänyt. Saudi Arabian perustaja kuningas Saud vastusti viimeiseen asti Israelin valtion perustamista, ja tämä vastenmielisyys juutalaista valtiota kohtaan on leimannut kaikkia saudihallitsijoita sen jälkeen.
IRANIN MAHDIN nousu on aiheuttanut uuden tilanteen Lähi Itään, minkä seurauksena saudit ovat joutuneet venyttämään vastahakoisuuttaan Israelin valtiota kohtaan, mutta se on kuin käärmeen houkuttelemista pulloon. ”No love lost” (ei mitään herkkiä tunteita), kuten englantilainen sanoisi saudien ja juutalaisten välisistä suhteista. Saudit eivät mainitse sanallakaan USA:n tarjoamasta syötistä, tarjouksesta 20 miljardin asepaketista, mutta merkityksetön se tuskin on.
3. ISRAELIN JOHTORYHMÄ. pääministeri Ehud Olmert ja Tzipi Livni kertovat innoissaan, että he ovat ”rohkaistuneita” Saudi Arabian myönteisestä reaktiosta Bushin rauhankonferenssiin. Livni esitti toivomuksen, että mahdollisimman moni arabimaa ottaisi osaa konferenssiin. Mikäli saudit todella osallistuvat, se olisi ensimmäinen kerta, kun he istuvat samoissa neuvotteluissa Israelin edustajien kanssa. Ehud Olmertin pyyntö Ricelle koski Hamasia, jonka hän kehotti jättämään tämän prosessin ulkopuolelle.
Ulkoministeri Rice esitti kuitenkin muutamia kauniita sanoja Gazan asukkaille, joiden hän sanoi joutuneen tapahtumien uhreiksi ”vastoin Palestiinan kansan laillisia instituutioita, Palestiinan Auktoriteettia”. Rice tähdensi, että lopulta palestiinalaisten tulee valita, millaisessa maailmassa he haluavat elää. ”Me emme hylkää Gazan asukkaita Hamasille”, hän totesi, ja lisäsi, että USA varmistaa, että inhimillinen apu yltää Gazaan, koska ”me tiedämme, että suuri joukko viattomia ihmisiä asuu Gazassa noissa olosuhteissa.”
SEKÄ ISRAELIN JOHTO ETTÄ RICE vakuuttivat puheissaan toistuvasti ”otollisesta” tilanteesta, jota ei sovi jättää käyttämättä. USA:lle tilanne on paremminkin kriittinen.
PRESIDENTTI Shimon Peres esitti Ricen kautta presidentti Bushille kutsun saapua Israelin 60-vuotisjuhlallisuuksiin ensi vuonna. (JP)
4. SELVÄÄ LAHJONTAA näkee entinen USA:n lähettiläs (1990-1993; 1998-200) Zalman Shoval tarkastellessaan USA:n 20 miljardin USD asekaupan kytkemistä pyrkimyksiin saada Saudi Arabia taivutettua USA:n Lähi Idän politiikan kannattajaksi. Kysymys ei ole vain Israelin ja palestiinalaisten välisestä ongelmasta, vaan USA:n Irakin ja Afganistanin politiikasta sekä Syyrian ja Libanonin ongelmista, missä Iranin vaikutusvalta törmää suoraan USA:n intressejä vastaan. Voidakseen vaikuttaa USA:n päättäjiin Bush tarjoaa Israelille 30 miljardin apupakettia 10 vuoden ajaksi. Mutta voidakseen vaikuttaa saudien politiikkaan, USA:n on pakko käyttää kovaa kädenvääntöä Israelin kanssa saadakseen sen taipumaan myönnytyksiin, jotka eivät ole hyväksi maan turvallisuudelle, toteaa Shoval. USA sanoo myyvänsä aseet saudeille Iranin uhan vuoksi, mutta useat tarkkailijat eivät näe, miten nämä aseet auttavat saudeja Iranin uhan vähentämiseksi.
5. ENTINEN YK:N LÄHETTILÄS (1997-1999) Dore Gold katsoo, etteivät Israel ja PA ole valmiit käymään hyödyllisiä keskusteluja lopullisesta tilanteesta. Gold näkee, että pahin este keskusteluille on Abbasin aseman heikkous Juudeassa ja Samariassa. ”On vaikea neuvotella tärkeistä kysymyksistä, jos toinen osapuoli on hajoamispisteessä, mitä Fatah on tällä hetkellä, ja potee kroonista johtajapulaa,” sanoo Gold ja lisää, että instituutioiden ja siviiliyhteiskunnan rakentaminen tarvitsee aikaa, eikä sitä yhteiskuntaa pidä rasittaa neuvotteluilla. Fatahin hajoamista ei korvata arabimaitten osallistumisella, hän toteaa ja lisää, että USA edelleen ajaa 2002 esitystä Palestiinan valtiosta, vaikka olosuhteet ovat täysin muuttuneet.
GOLD ottaa esimerkiksi Jordaninlaakson, jonka antaminen palestiinalaisille tässä tilanteessa aiheuttaisi tyhjiön, jonka Irakin al-Qaida ja Hizbullah tulisivat täyttämään. ”Tämä aiheuttaisi perusteellisen tasapainon muutoksen alueella, ja toistaisi Philadelphia-käytävän esimerkin Gazan ja Egyptin rajalla, jonka kautta kehittyi aseitten ja vapaaehtoisten muuttovirta Gazaan”.
6. ULKOMINISTERIÖN entinen pääjohtaja Alon Liel, joka toimi myös Ehud Barakin neuvonantajana, esittää myös useita varauksia projektin onnistumiseksi. Hän valittaa, ettei saudeja ja Syyriaa kutsuttu mukaan alusta pitäen. Hän ihmettelee, miksi tarvitaan konferenssia niitä valtioita varten, jotka ovat tunnustaneet Israelin, koska niiden kanssa voidaan keskustella suoraan.
TOISEKSI Liel pitää suurena virheenä, että USA syventää juopaa Gazan kaistaleen ja Länsirannan, Hamasin ja Fatahin, välillä, jakaen siten Palestiinan kansan kahteen leiriin, hyviin ja pahoihin. Liel ei usko edistymiseen poliittisella tasolla: ”Ainoa, mitä nyt voidaan tehdä, on parantaa palestiinalaisten inhimillistä ja taloudellista tilannetta, sekin ilman kansainvälistä konferenssia”. (Lähde kohtiin 4-6: JP 02.08.07 Yaffi Spodek)
7. OPPOSITIOJOHTAJA Binyamin Netanyahu (Likud) kävi istuttamassa puuntaimen ”laittomaan” parakkikylään Kidassa, lähellä Shiloa, Samarian kierroksensa yhteydessä. Hänen toimistonsa taholta vastustettiin puun istuttamista, koska sen voidaan katsoa enteilevän hänen politiikkansa suuntaa sitten, kun/jos hänestä tulee seuraava pääministeri. Netanyahu toivoi voivansa istuttaa enemmänkin puuntaimia, mutta totesi sen saavan odottaa. Hän kiitteli nuoria maanviljelijöitä, joita hän kutsui ”todellisiksi kapitalisteiksi ja siirtolaisiksi”, mikä muistutti häntä Israelin alkuaikojen pioneerihengestä.
NETANYAHU totesi nykyisen hallituksen antaneen suuren osan territorioista ennen kuin neuvottelut ovat edes alkaneet.
NETANYAHU IHASTELI Länsirannan suurta potentiaalia todeten, että istuessaan pääministerin toimistossa kokee koko maailman painostuksen ja kehui omaavansa voiman vastustaa tuota painetta tehdäkseen siirtokunnat kukoistaviksi. Hän lupasi, että määrätyt siirtokunnat, kuten Hebronin ja Elin alueet, tulevat saamaan valtion täyden tuen. ”Nämä alueet, kuten juutalainen asutus Hebronissa, ulottuvat kauas maamme historiaan, aivan Sionismin juuriin saakka.” Hän lupasi rakentaa lisää vain juutalaisille tarkoitettuja teitä siirtokunnista Jerusalemiin ja Tel Aviviin, tarjoten lisää liiketoimintamahdollisuuksia asukkaille. (JP)
KAKSI MUUTA Likudin puheenjohtajaehdokasta Moshe Feiglin ja Danny Danon kritisoivat Netanyahun Samarian kierrosta muistuttaen hänen usein pettäneen siirtolaisten luottamuksen.
8. UUTISOTSIKOITA
- VENÄJÄ KIELTÄÄ KUTSUNEENSA Hamasin edustajia Moskovaan.
- IDF pidätti PRC:n jäsenen Nahad Akran, 39, joka helmikuussa 2002 surmasi kolme panssarijääkäriä. Tankki houkuteltiin tiehen upotetun pommin kohdalle pommittamalla ensin siviiliauto, jota tankki tule auttamaan. Akra työskenteli PA:n tiedustelujoukoissa Gazan alueella. (INN)
- EILEN AMMUTTIIN 4 Kassam-rakettia Gazasta Israeliin, pari Sderotin lähelle.
- SOTILAAT surmasivat kolme terroristia, jotka Gazan turva-aidan takaa tulittivat israelilaisia maanviljelijöitä. Sotilaita tulitettiin ja pommitettiin monin paikoin Juudeassa ja Samariassa, Jeninissä ja Nablusissa sekä Betlehemin lähellä. Myös kivityksiä ja palopommien heittelemistä tapahtui muutamin paikoin. (INN)
- HAMAS sulkee Fatahin medioita ja taistelee Jihadia vastaan Gazan alueella. Jihad ei suostu alistumaan Hamasin uusiin lakeihin.
- ISRAELIN JA PA:N kesken sovittu terroristien armahtaminen, jotka luopuvat aseistaan ja antavat kirjallisen lupauksen pysyä poissa terrorismista, on osoittautunut suureksi kuplaksi. Debkafilen mukaan terroristit luovuttavat muutaman ikivanhan aseen, mutta eivät automaattikivääreitään. Lisäksi al-Aksan jotkut yksiköt ovat vaatineet päästä armahdettujen listalle uhaten aloittaa aktiivisen terrorismin, jos heidän vaatimustaan ei toteuteta. (Ynet)
1. SAUDI ARABIA näyttää antaneen USA:n ulkoministeri Ricelle oman ”tiekarttansa rauhaan”, jota Rice yrittää nyt myydä Israelille. Se näyttää ”ilman sarvia ja hampaita”, mitä Israelilta odotetaan, jos se aikoo suunnistaa ”saudikartan” mukaan: Israelin tulee luopua kaikista 1967 sodassa vapauttamiltaan alueilta Juudeassa, Samariassa, Golanilla ja Gazassa ; antaa palestiinalaisten perustaa oma valtionsa pääkaupunkinaan Jerusalem ja sallia yli viidelle miljoonalle palestiinalaiselle ”pakolaiselle” paluuoikeus, jonka perusteella he saavat itse päättää, muuttavatko he alueille, joista he pakenivat vai suostuvatko he rahalliseen korvaukseen. Laitoin sanan ”pakolainen” lainausmerkkeihin, koska kaikki UNRWA:n listoilla olevat eivät ole pakolaisia.
SAUDI ARABIAN ulkoministeri prinssi Saud al-Faisal kertoi tavattuaan Ricen, että saudit ovat havainneet kansainvälisen pyrkimyksen rauhaan - , mutta vasta kun he ovat saaneet Ricen kutsun Bushin ehdottamaan rauhankonferenssiin ja sen ajankohdan, he tutkivat sitä ja harkitsevat vakavasti osanottoaan. Hän lisäsi, että sanojen asemesta Israelin tulee tehdä jotain konkreettista.
ULKOMINISTERI Rice takelteli vähän nolostuneena, kun häneltä kysyttiin saudien osallistumisesta konferenssiin, ettei ajankohta ole vielä selvä - on liian aikaista tietää.
SAUDI ARABIAN ulkoministeriön tiedotteessa sanottiin, että Bushin esitys kansainvälisestä rauhankonferenssista sisältää useita tärkeitä ja positiivisia elementtejä kokonaisratkaisusta: Palestiinan valtion perustaminen, juutalaisten siirtokuntien (colonies) purkaminen, pakolaisten ongelman ratkaisu ja Jerusalemin (Al-Quds) asema. Tiedotteessa todetaan näiden elementtien vahvistavan arabialoitetta kokonaisvaltaisesta rauhasta, ja siksi saudit hyväksyvät sen. (JP)
2. SAUDI ARABIAN tulkinta Bushin heinäkuun 16. päivä esittämästä rauhankonferenssista ylittää monin paikoin Bushin esittämät aloitteet: Bush ei esittänyt todellista rauhankonferenssia vaan keskustelufoorumia rauhasta diplomaattisen tuen antamisesta osapuolille kahdenkeskisten keskustelujen ja neuvottelujen rohkaisemiseksi, että voitaisiin edetä menestyksellistä tietä Palestiinan valtion perustamiseksi, toteaa Herb Keinon JP:n artikkelissaan. Bush myös edellytti puheessaan, että konferenssiin osallistuvien maitten odotetaan hyväksyvän Israelin olemassaolo. Saudi Arabia ei ole tätä koskaan myöntänyt. Saudi Arabian perustaja kuningas Saud vastusti viimeiseen asti Israelin valtion perustamista, ja tämä vastenmielisyys juutalaista valtiota kohtaan on leimannut kaikkia saudihallitsijoita sen jälkeen.
IRANIN MAHDIN nousu on aiheuttanut uuden tilanteen Lähi Itään, minkä seurauksena saudit ovat joutuneet venyttämään vastahakoisuuttaan Israelin valtiota kohtaan, mutta se on kuin käärmeen houkuttelemista pulloon. ”No love lost” (ei mitään herkkiä tunteita), kuten englantilainen sanoisi saudien ja juutalaisten välisistä suhteista. Saudit eivät mainitse sanallakaan USA:n tarjoamasta syötistä, tarjouksesta 20 miljardin asepaketista, mutta merkityksetön se tuskin on.
3. ISRAELIN JOHTORYHMÄ. pääministeri Ehud Olmert ja Tzipi Livni kertovat innoissaan, että he ovat ”rohkaistuneita” Saudi Arabian myönteisestä reaktiosta Bushin rauhankonferenssiin. Livni esitti toivomuksen, että mahdollisimman moni arabimaa ottaisi osaa konferenssiin. Mikäli saudit todella osallistuvat, se olisi ensimmäinen kerta, kun he istuvat samoissa neuvotteluissa Israelin edustajien kanssa. Ehud Olmertin pyyntö Ricelle koski Hamasia, jonka hän kehotti jättämään tämän prosessin ulkopuolelle.
Ulkoministeri Rice esitti kuitenkin muutamia kauniita sanoja Gazan asukkaille, joiden hän sanoi joutuneen tapahtumien uhreiksi ”vastoin Palestiinan kansan laillisia instituutioita, Palestiinan Auktoriteettia”. Rice tähdensi, että lopulta palestiinalaisten tulee valita, millaisessa maailmassa he haluavat elää. ”Me emme hylkää Gazan asukkaita Hamasille”, hän totesi, ja lisäsi, että USA varmistaa, että inhimillinen apu yltää Gazaan, koska ”me tiedämme, että suuri joukko viattomia ihmisiä asuu Gazassa noissa olosuhteissa.”
SEKÄ ISRAELIN JOHTO ETTÄ RICE vakuuttivat puheissaan toistuvasti ”otollisesta” tilanteesta, jota ei sovi jättää käyttämättä. USA:lle tilanne on paremminkin kriittinen.
PRESIDENTTI Shimon Peres esitti Ricen kautta presidentti Bushille kutsun saapua Israelin 60-vuotisjuhlallisuuksiin ensi vuonna. (JP)
4. SELVÄÄ LAHJONTAA näkee entinen USA:n lähettiläs (1990-1993; 1998-200) Zalman Shoval tarkastellessaan USA:n 20 miljardin USD asekaupan kytkemistä pyrkimyksiin saada Saudi Arabia taivutettua USA:n Lähi Idän politiikan kannattajaksi. Kysymys ei ole vain Israelin ja palestiinalaisten välisestä ongelmasta, vaan USA:n Irakin ja Afganistanin politiikasta sekä Syyrian ja Libanonin ongelmista, missä Iranin vaikutusvalta törmää suoraan USA:n intressejä vastaan. Voidakseen vaikuttaa USA:n päättäjiin Bush tarjoaa Israelille 30 miljardin apupakettia 10 vuoden ajaksi. Mutta voidakseen vaikuttaa saudien politiikkaan, USA:n on pakko käyttää kovaa kädenvääntöä Israelin kanssa saadakseen sen taipumaan myönnytyksiin, jotka eivät ole hyväksi maan turvallisuudelle, toteaa Shoval. USA sanoo myyvänsä aseet saudeille Iranin uhan vuoksi, mutta useat tarkkailijat eivät näe, miten nämä aseet auttavat saudeja Iranin uhan vähentämiseksi.
5. ENTINEN YK:N LÄHETTILÄS (1997-1999) Dore Gold katsoo, etteivät Israel ja PA ole valmiit käymään hyödyllisiä keskusteluja lopullisesta tilanteesta. Gold näkee, että pahin este keskusteluille on Abbasin aseman heikkous Juudeassa ja Samariassa. ”On vaikea neuvotella tärkeistä kysymyksistä, jos toinen osapuoli on hajoamispisteessä, mitä Fatah on tällä hetkellä, ja potee kroonista johtajapulaa,” sanoo Gold ja lisää, että instituutioiden ja siviiliyhteiskunnan rakentaminen tarvitsee aikaa, eikä sitä yhteiskuntaa pidä rasittaa neuvotteluilla. Fatahin hajoamista ei korvata arabimaitten osallistumisella, hän toteaa ja lisää, että USA edelleen ajaa 2002 esitystä Palestiinan valtiosta, vaikka olosuhteet ovat täysin muuttuneet.
GOLD ottaa esimerkiksi Jordaninlaakson, jonka antaminen palestiinalaisille tässä tilanteessa aiheuttaisi tyhjiön, jonka Irakin al-Qaida ja Hizbullah tulisivat täyttämään. ”Tämä aiheuttaisi perusteellisen tasapainon muutoksen alueella, ja toistaisi Philadelphia-käytävän esimerkin Gazan ja Egyptin rajalla, jonka kautta kehittyi aseitten ja vapaaehtoisten muuttovirta Gazaan”.
6. ULKOMINISTERIÖN entinen pääjohtaja Alon Liel, joka toimi myös Ehud Barakin neuvonantajana, esittää myös useita varauksia projektin onnistumiseksi. Hän valittaa, ettei saudeja ja Syyriaa kutsuttu mukaan alusta pitäen. Hän ihmettelee, miksi tarvitaan konferenssia niitä valtioita varten, jotka ovat tunnustaneet Israelin, koska niiden kanssa voidaan keskustella suoraan.
TOISEKSI Liel pitää suurena virheenä, että USA syventää juopaa Gazan kaistaleen ja Länsirannan, Hamasin ja Fatahin, välillä, jakaen siten Palestiinan kansan kahteen leiriin, hyviin ja pahoihin. Liel ei usko edistymiseen poliittisella tasolla: ”Ainoa, mitä nyt voidaan tehdä, on parantaa palestiinalaisten inhimillistä ja taloudellista tilannetta, sekin ilman kansainvälistä konferenssia”. (Lähde kohtiin 4-6: JP 02.08.07 Yaffi Spodek)
7. OPPOSITIOJOHTAJA Binyamin Netanyahu (Likud) kävi istuttamassa puuntaimen ”laittomaan” parakkikylään Kidassa, lähellä Shiloa, Samarian kierroksensa yhteydessä. Hänen toimistonsa taholta vastustettiin puun istuttamista, koska sen voidaan katsoa enteilevän hänen politiikkansa suuntaa sitten, kun/jos hänestä tulee seuraava pääministeri. Netanyahu toivoi voivansa istuttaa enemmänkin puuntaimia, mutta totesi sen saavan odottaa. Hän kiitteli nuoria maanviljelijöitä, joita hän kutsui ”todellisiksi kapitalisteiksi ja siirtolaisiksi”, mikä muistutti häntä Israelin alkuaikojen pioneerihengestä.
NETANYAHU totesi nykyisen hallituksen antaneen suuren osan territorioista ennen kuin neuvottelut ovat edes alkaneet.
NETANYAHU IHASTELI Länsirannan suurta potentiaalia todeten, että istuessaan pääministerin toimistossa kokee koko maailman painostuksen ja kehui omaavansa voiman vastustaa tuota painetta tehdäkseen siirtokunnat kukoistaviksi. Hän lupasi, että määrätyt siirtokunnat, kuten Hebronin ja Elin alueet, tulevat saamaan valtion täyden tuen. ”Nämä alueet, kuten juutalainen asutus Hebronissa, ulottuvat kauas maamme historiaan, aivan Sionismin juuriin saakka.” Hän lupasi rakentaa lisää vain juutalaisille tarkoitettuja teitä siirtokunnista Jerusalemiin ja Tel Aviviin, tarjoten lisää liiketoimintamahdollisuuksia asukkaille. (JP)
KAKSI MUUTA Likudin puheenjohtajaehdokasta Moshe Feiglin ja Danny Danon kritisoivat Netanyahun Samarian kierrosta muistuttaen hänen usein pettäneen siirtolaisten luottamuksen.
8. UUTISOTSIKOITA
- VENÄJÄ KIELTÄÄ KUTSUNEENSA Hamasin edustajia Moskovaan.
- IDF pidätti PRC:n jäsenen Nahad Akran, 39, joka helmikuussa 2002 surmasi kolme panssarijääkäriä. Tankki houkuteltiin tiehen upotetun pommin kohdalle pommittamalla ensin siviiliauto, jota tankki tule auttamaan. Akra työskenteli PA:n tiedustelujoukoissa Gazan alueella. (INN)
- EILEN AMMUTTIIN 4 Kassam-rakettia Gazasta Israeliin, pari Sderotin lähelle.
- SOTILAAT surmasivat kolme terroristia, jotka Gazan turva-aidan takaa tulittivat israelilaisia maanviljelijöitä. Sotilaita tulitettiin ja pommitettiin monin paikoin Juudeassa ja Samariassa, Jeninissä ja Nablusissa sekä Betlehemin lähellä. Myös kivityksiä ja palopommien heittelemistä tapahtui muutamin paikoin. (INN)
- HAMAS sulkee Fatahin medioita ja taistelee Jihadia vastaan Gazan alueella. Jihad ei suostu alistumaan Hamasin uusiin lakeihin.
- ISRAELIN JA PA:N kesken sovittu terroristien armahtaminen, jotka luopuvat aseistaan ja antavat kirjallisen lupauksen pysyä poissa terrorismista, on osoittautunut suureksi kuplaksi. Debkafilen mukaan terroristit luovuttavat muutaman ikivanhan aseen, mutta eivät automaattikivääreitään. Lisäksi al-Aksan jotkut yksiköt ovat vaatineet päästä armahdettujen listalle uhaten aloittaa aktiivisen terrorismin, jos heidän vaatimustaan ei toteuteta. (Ynet)
Comments