TIISTAI 14.11.06
AMERIKAN TUOMISET. Jos pääministeri Olmertin Amerikan vierailulta odotettiin uusia raflaavia päätöksiä ja lupauksia, nämä odotukset osoittautuivat ennenaikaisiksi. Olmert ei saanut kassiinsa yhtään enempää tuomisia kuin edelliseltäkään USA:n matkaltaan, ei ainakaan diplomatian alueella.
Bush ja Olmert keskustelivat ensin 50 minuutin ajan ja sen jälkeen osallistuivat Bushin tarjoamaan tunnin kestävään lounaaseen, johon kumpikin osapuoli toi mukanaan luotetuimman henkilökuntansa.
Bush teki selväksi, että sotilaallinen ratkaisu Iranin kriisiin ei ole ainakaan välittömässä ohjelmassa, vaan nyt edetään vuoropuhelun ja sanktioiden merkeissä, jos keskustelut eivät onnistu. Bush näyttää olevan valmis suoriin neuvotteluihin Iranin kanssa eikä suostunut tukemaan Olmertin vihjailuja sotilaallisista painostuskeinoista. Bushin arkuuden ymmärtää, kun pitää mielessä, että USA:n välivaalit voittanut demokraattinen puolue haluaa USA:n vetävän joukkonsa Irakista 4 – 6 kuukauden sisällä, mikä tulee aiheuttamaan arvaamattoman sotilaallisen tyhjiön sillä suunnalla.
Lisäksi näyttää, ettei Irakin Malikin johtama nykyinen hallitus ole välttämättä USA:n politiikan harras tukija.
BUSH JA OLMERT olivat kuitenkin täysin yhtä mieltä siitä Bushin näkemyksestä, että ydinaseella varustettu Iran tulisi olemaan erittäin hajottava ja uhkaava tekijä USA:n ”voimakkaalle liittolaiselle” Lähi Idän alueella. Mutta tämän estämiseksi Bush odottaa maailman valtioitten, ennen kaikkea Venäjän ja Kiinan, tukea.
SYYRIAN KANSSA käytäviä keskusteluja Bush haluaa aloittaa sitten, kun Syyria on itse osoittanut olevansa siihen valmis ja kypsynyt. Hän odottaa Syyrian irtautuvan Iranin suorasta ohjauksesta, lopettavan terrorijärjestö Hizbullahin tukemisen ja aseistamisen, lopettavan sekaantumisensa Libanonin sisäisiin asioihin sekä sulkevan Damaskoksessa olevat terrorijärjestöjen toimistot.
PALESTIINAN tilanteesta Bush oli kovin lyhytsanainen. Toiveena on, että Palestiinan uusi hallitus pystyisi täyttämään kvartetin asettamat vaatimukset. Olmert ei osannut ottaa kantaa PA:n hallituksen puheenjohtaja-ehdokkaasta, joka on Gazan Islamic yliopiston presidentti Muhammad Shabir (Shbair). Olmert ilmaisi halunsa tapaamisesta Mahmoud Abbasin kanssa, minkä onnistumiseksi hän sanoi ponnistelevansa kaikin voimin. Abbas on tiettävästi nyt Ammanissa, jossa hän tavannee Egyptin ja Israelin turvallisuusjohtoa. He keskustelevat vankien vaihdosta, jossa korpraali Gilad Shalitin vapauttaminen on avainasemassa.
OLMERT yritti jopa liehitellä Bushia kiittelemällä hänen tukeaan IDF:n Gazan operaation aikana sekä Irakin miehittämistä, minkä hän sanoi suuresti auttaneen Israelin strategista asemaa. Olmert myös varoitteli liian aikaisesta vetäytymisestä Irakista. Uutistoimistojen mukaan Bush oli silminnähden vaivautunut Olmertin liehittelystä aikana, jolloin koko Irakin operaatio on vahvassa vastatuulessa USA:ssa.
IDF PAHEMMASSA KRIISISSÄ kuin Jom Kippur sodan jälkeen, väittää kenraalimajuri Eyal Ben-Reuven. Hän esitti teemansa sen jälkeen, kun Galilean osaston päällikkö prikaatikenraali Gal Hirsch katsoi parhaaksi erota IDF:n palveluksesta joutuessaan Liabonin sotaa tutkineen Almog Doronin komitean arvostelemaksi.
Ben-Reuven katsoo, ettei divisioonan komentajain erottaminen ole ratkaisu kriisiin, vaan syitä on etsittävä IDF:n korkeimmasta johdosta. Entinen pohjoisen lohkon komentaja kenraalimajuri Avigdot Ben-Gal puolestaan osoitti sormellaan suoraan IDF:n yleisesikuntapäällikköä Dan Halutzia, jota hän luonnehti itsekeskeiseksi ja huonoksi johtajaksi, ja vaati hänen välitöntä eroaan nykyisestä asemastaan. Hänen mielestään Halutz ei ole oikea henkilö uudistamaan Israelin puolustusvoimia.
Halutz itse ei halua erota paikaltaan.
PUOLUSTUSMINISTERI Amir Pererz ei ehkä ole tarpeeksi vahva puuttumaan IDF:n sisällä käyvään asemasotaan, mutta hänen oma asemansa on vaakalaudalla viimeistään ensi vuoden alkupuolella, kun Labour-puolue äänestää puheenjohtajastaan. Ehdolla uudeksi puolustusministeriksi on Ami Ayalon, joka kritisoi kärkevästi Libanonin sodan johtamista ja sen tuloksia. Hänellä ei olisi esteitä uudistaa IDF:n korkeinta johtoa, mihin Peretz ei uskalla tai pysty.
ESPANJAN, IRLANNIN JA RUOTSIN ulkoministerit olivat keskeisessä asemassa EU:n julkistamassa ulkoministerien laatimassa raportissa, jossa kritisoidaan rajusti Israelia Beit Hanoun tragediasta marraskuun 8. päivänä IDF:n ”tuomittavan sotilasoperaation aikana, joka aiheutti kasvavia siviiliuhrien määriä, mukana naisia ja lapsia”. Raportti vaatii Israelia lopettamaan operaatiot, jotka uhkaavat Palestiinan siviilejä sen maaperällä. Raportti tuomitsee voimakkaasti rakettien ampumisen Israelin maaperälle ja vaatii Palestiinan johtoa lopettamaan sellaiset toimet.
Tietotoimisto AP:n mukaan Saksa, Englanti ja Chekin tasavalta vastustivat Israelin julkista tuomitsemista. Raportissa tervehdittiin tyydytyksellä palestiinalaisten pyrkimyksiä yhteishallituksen muodostamiseksi, joka voisi liittyä kansainväliseen yhteisöön rauhanprosessin edistämiseksi.
HALLITUS JAHTAA JUUTALAISIA, syyttää ke. Uri Ariel (NU+NRP). Hän esitti väitteensä maanantaina Knessetin lakivaliokunnan erityisistunnossa. Vastaajana oli valtionsyyttäjänviraston erikoisasiain tilapäinen hoitaja Shai Nitzan. Arielin mukaan hallitus antaa runsaasti molemmin puolin vihreää linjaa asuville juutalaisille asukkaille liikkumista rajoittavia määräyksiä epäiltyinä väkivallan suunnittelusta palestiinalaisia vastaan. Nitzan selvitti, että 20 rajoitusmääräystä on annettu, joista 16 on voimassa kahdesta kuukaudesta vuoteen. Hänen mukaansa 710 palestiinalaista pidetään hallinnollisessa vankeudessa, juutalaisia ei yhtään.
Muutamia juutalaisia on kielletty asumasta territorioissa, kaksi ”setleriä” on kotiarestissa, loput on siirretty kodeistaan Arielin ja Maale Adumimin alueille, jossa he voivat liikkua määrätyillä alueilla. Asukkaille ei anneta tarkkoja tietoja, miksi heille on annettu rajoitusmääräykset, koska ”ne perustuvat tiedustelutietoihin, joiden alkuperää ei haluta paljastaa”. Hän väitti kaiken tapahtuvan lain puitteissa, eikä monikaan ole valittanut päätöksistä.
NAOMI OFAN Nitzanin siirtokunnasta kertoi valiokunnalle, ”ettei kannata valittaa, koska maassa ei ole oikeutta. Tuomarit pelkäävät Shin Betiä” (salaista palvelua). Juudean, Samarian ja Gazan alueen juutalaisyhteisöjen neuvoston puheenjohtaja Benzy Lieberman esitti vastalauseen Nitzanin tavasta verrata palestiinalaisten ja juutalaisten asettamista hallinnolliseen vankeuteen, koska palestiinalaisia syytetään osallisuudesta terrorismiin, juutalaisia epäillään väkivallan suunnitteluista. Niitten välillä on ero, hän sanoi.
ANTISEMITISMI LÄNSI-EUROOPASSA on selvästi noussut Libanonin sodan jälkeen, ilmenee Euroopan juutalaiskongressin teettämässä 53-sivuisessa tutkimuksessa, joka esiteltiin sunnuntaina Juutalaisen Kongressin kokouksessa Pariisissa. Tilanne on pysynyt samana tai neutraalina Itä Euroopan maissa.
Poikkeuksena säännöstä raportissa mainitaan Tanska. Raportissa mainitaan erityistapauksia, jotka ovat haasteena eurooppalaisille, kuten äärimuslimien yhteistoiminta vasemmistolaisten puolueitten kanssa, poliitikoitten ja median käyttämä tapa verrata Israelin johtajia natseihin, sekä Turkin juutalaisten ensimmäiset valitukset antisemitismistä sen jälkeen, kun islamilainen puolue sai vallan Turkissa 2002.
- SAKSAN JUUTALAISYHTEISÖ sai tuntea ehkä selvimmän antisemitismin Libanonin sodan aikana siitä huolimatta, että liittokansleri Angela Merkel on selvästi myönteinen Israelille. Juutalaisjärjestö sai 300 kirjettä, joissa syytettiin sekä järjestöä että Saksan juutalaisia sokeudesta tukiessaan Israelia ja käyttäessään valtion varoja ”fasistisen valtion tukemiseen Lähi Idässä.”
- ITÄVALLASSA rekisteröitiin 83 antisemiittistä tapausta huhtikuusta 2006 lähtien, samaan aikaan edellisenä vuonna 50. Itävallan juutalaisia natseiksi nimitteleviä kirjeitä tuli ennätysmäärä sodan aikana. Itävallan kaksi oikeistopuoluetta käyttivät hyväkseen antisemitismiä, molemmat ovat edustettuina Itävallan parlamentissa.
- RANSKASSA antisemiittisiä tapauksia sattui 61, lisäystä 79 % edellisestä vuodesta samaan aikaan. Libanonia tukevia plakaatteja laadittiin kaikkialla Ranskassa. Niissä luki: ”Kuolema juutalaisille – kuolema Israelille”, ja Davidin tähdet oli väännetty hakaristin muotoon. Juutalaisjärjestön edustaja haluaa kuitenkin ymmärtää, että antisemiittiset ilmaisut Ranskassa kohdistuivat enemmän valtion järjestelmää vastaan, kuten lokakuun mielenosoitukset 2005 Pariisin esikaupungeissa osoittivat. Niissä hänen mukaansa musliminuoret protestoivat syrjintää, huonoja asunto-olosuhteita ja työttömyyttä vastaan.
- ENGLANNISSA juutalaisjohtajat olivat ilmoittaneet jo syyskuussa antisemitismin kaksinkertaistuneen Libanonin sodan aikana, minkä parlamentin komitean havainnot vahvistavat.
- KREIKASSA antisemiittinen retoriikka on normi politiikassa ja mediassa, eikä Libanonin sota tehnyt poikkeusta. Kreikan presidentti Karolos Papoulias julisti Kreikan sotilasjuntan 1974 kaatumisen virallisessa muistotilaisuudessa: ”Kreikan kansa on shokissa Libanonia vastaan käytävän julistamattoman sodan vuoksi, koska toisen maailmansodan jälkeen maailma uskoi kollektiivisen rangaistuksen poistuneen iäksi.”
- HOLLANNIN parlamentin puhemies ja sosialistisen puolueen johtaja Jan Marijnissen vertasi islamilaista terrorismia Lähi Idässä tanskalaisten vastarintaan natsimiehitystä vastaan toisessa maailmansodassa. Monissa muissa Euroopan maissa seurattiin samaa suuntausta.
- NORJAN ANTISEMITISMI tuli päivänvaloon Oslon synagogan joutuessa vandalismin kohteeksi toistamiseen ja islamin ääriainesten sytyttäessä sen tuleen syyskuussa. Elokuussa kirjailija Jostein Gaarder kyseenalaisti Israelin valtion olemassaolon Aftenpostenin julkaisemassa artikkelissa.
- SVEITSISSÄ JA RUOTSISSA vasemmistolaiset valtapuolueet tukivat Hizbullahia ylistäviä mielenosoituksia.
- TURKIN JUUTALAISET ovat huolissaan juutalaisvastaisuudesta, mitä ei aiemmin ilmennyt.
JUUTALAISJÄRJESTÖT maailmalla ovat entistä enemmän alkaneet huomioida, että se käy mediasotaa, jossa sen on otettava tietoinen asenne Euroopan kansojen yleisen mielipiteen saavuttamiseksi. Tämä on sitäkin ajankohtaisempaa, koska arabien TV-kanava Al-Jazeera aloitti englanninkieliset lähetykset, joilla se pyrkii saavuttamaan nimenomaan eurooppalaisia katsojia. Ei riitä enää vanha uskomus: ”Kaikkien asenne Euroopassa on antisemiittinen, joten mitä se meitä kiinnostaa, mitä he ajattelevat.”
IRAN on alkanut kosia al-Qaidan maailman jihadia yhdistääkseen voimiaan. Se haluaa oman edustajansa al-Qaidan johtoryhmään ja alkaa kouluttaa seuraavan sukupolven al-Qaidan johtajia.
HAMAS ilmoittaa, että Israelin tulee vapauttaa Hamasin terroristit ennen yhteishallitusta. Sen edustajat vannovat, että vaikka se menisikin Fatahin kanssa hallitukseen, se ei luovu Israelin tuhoamisesta.
HAMAS myöntää ampuneensa Kassam-raketin, joka vahingoitti pahoin asuntoja ja teollisuuslaitosta ja sai joukon työntekijöitä shokkiin Negevin länsiosassa sijaitsevassa kibbutsissa.
AMERIKAN TUOMISET. Jos pääministeri Olmertin Amerikan vierailulta odotettiin uusia raflaavia päätöksiä ja lupauksia, nämä odotukset osoittautuivat ennenaikaisiksi. Olmert ei saanut kassiinsa yhtään enempää tuomisia kuin edelliseltäkään USA:n matkaltaan, ei ainakaan diplomatian alueella.
Bush ja Olmert keskustelivat ensin 50 minuutin ajan ja sen jälkeen osallistuivat Bushin tarjoamaan tunnin kestävään lounaaseen, johon kumpikin osapuoli toi mukanaan luotetuimman henkilökuntansa.
Bush teki selväksi, että sotilaallinen ratkaisu Iranin kriisiin ei ole ainakaan välittömässä ohjelmassa, vaan nyt edetään vuoropuhelun ja sanktioiden merkeissä, jos keskustelut eivät onnistu. Bush näyttää olevan valmis suoriin neuvotteluihin Iranin kanssa eikä suostunut tukemaan Olmertin vihjailuja sotilaallisista painostuskeinoista. Bushin arkuuden ymmärtää, kun pitää mielessä, että USA:n välivaalit voittanut demokraattinen puolue haluaa USA:n vetävän joukkonsa Irakista 4 – 6 kuukauden sisällä, mikä tulee aiheuttamaan arvaamattoman sotilaallisen tyhjiön sillä suunnalla.
Lisäksi näyttää, ettei Irakin Malikin johtama nykyinen hallitus ole välttämättä USA:n politiikan harras tukija.
BUSH JA OLMERT olivat kuitenkin täysin yhtä mieltä siitä Bushin näkemyksestä, että ydinaseella varustettu Iran tulisi olemaan erittäin hajottava ja uhkaava tekijä USA:n ”voimakkaalle liittolaiselle” Lähi Idän alueella. Mutta tämän estämiseksi Bush odottaa maailman valtioitten, ennen kaikkea Venäjän ja Kiinan, tukea.
SYYRIAN KANSSA käytäviä keskusteluja Bush haluaa aloittaa sitten, kun Syyria on itse osoittanut olevansa siihen valmis ja kypsynyt. Hän odottaa Syyrian irtautuvan Iranin suorasta ohjauksesta, lopettavan terrorijärjestö Hizbullahin tukemisen ja aseistamisen, lopettavan sekaantumisensa Libanonin sisäisiin asioihin sekä sulkevan Damaskoksessa olevat terrorijärjestöjen toimistot.
PALESTIINAN tilanteesta Bush oli kovin lyhytsanainen. Toiveena on, että Palestiinan uusi hallitus pystyisi täyttämään kvartetin asettamat vaatimukset. Olmert ei osannut ottaa kantaa PA:n hallituksen puheenjohtaja-ehdokkaasta, joka on Gazan Islamic yliopiston presidentti Muhammad Shabir (Shbair). Olmert ilmaisi halunsa tapaamisesta Mahmoud Abbasin kanssa, minkä onnistumiseksi hän sanoi ponnistelevansa kaikin voimin. Abbas on tiettävästi nyt Ammanissa, jossa hän tavannee Egyptin ja Israelin turvallisuusjohtoa. He keskustelevat vankien vaihdosta, jossa korpraali Gilad Shalitin vapauttaminen on avainasemassa.
OLMERT yritti jopa liehitellä Bushia kiittelemällä hänen tukeaan IDF:n Gazan operaation aikana sekä Irakin miehittämistä, minkä hän sanoi suuresti auttaneen Israelin strategista asemaa. Olmert myös varoitteli liian aikaisesta vetäytymisestä Irakista. Uutistoimistojen mukaan Bush oli silminnähden vaivautunut Olmertin liehittelystä aikana, jolloin koko Irakin operaatio on vahvassa vastatuulessa USA:ssa.
IDF PAHEMMASSA KRIISISSÄ kuin Jom Kippur sodan jälkeen, väittää kenraalimajuri Eyal Ben-Reuven. Hän esitti teemansa sen jälkeen, kun Galilean osaston päällikkö prikaatikenraali Gal Hirsch katsoi parhaaksi erota IDF:n palveluksesta joutuessaan Liabonin sotaa tutkineen Almog Doronin komitean arvostelemaksi.
Ben-Reuven katsoo, ettei divisioonan komentajain erottaminen ole ratkaisu kriisiin, vaan syitä on etsittävä IDF:n korkeimmasta johdosta. Entinen pohjoisen lohkon komentaja kenraalimajuri Avigdot Ben-Gal puolestaan osoitti sormellaan suoraan IDF:n yleisesikuntapäällikköä Dan Halutzia, jota hän luonnehti itsekeskeiseksi ja huonoksi johtajaksi, ja vaati hänen välitöntä eroaan nykyisestä asemastaan. Hänen mielestään Halutz ei ole oikea henkilö uudistamaan Israelin puolustusvoimia.
Halutz itse ei halua erota paikaltaan.
PUOLUSTUSMINISTERI Amir Pererz ei ehkä ole tarpeeksi vahva puuttumaan IDF:n sisällä käyvään asemasotaan, mutta hänen oma asemansa on vaakalaudalla viimeistään ensi vuoden alkupuolella, kun Labour-puolue äänestää puheenjohtajastaan. Ehdolla uudeksi puolustusministeriksi on Ami Ayalon, joka kritisoi kärkevästi Libanonin sodan johtamista ja sen tuloksia. Hänellä ei olisi esteitä uudistaa IDF:n korkeinta johtoa, mihin Peretz ei uskalla tai pysty.
ESPANJAN, IRLANNIN JA RUOTSIN ulkoministerit olivat keskeisessä asemassa EU:n julkistamassa ulkoministerien laatimassa raportissa, jossa kritisoidaan rajusti Israelia Beit Hanoun tragediasta marraskuun 8. päivänä IDF:n ”tuomittavan sotilasoperaation aikana, joka aiheutti kasvavia siviiliuhrien määriä, mukana naisia ja lapsia”. Raportti vaatii Israelia lopettamaan operaatiot, jotka uhkaavat Palestiinan siviilejä sen maaperällä. Raportti tuomitsee voimakkaasti rakettien ampumisen Israelin maaperälle ja vaatii Palestiinan johtoa lopettamaan sellaiset toimet.
Tietotoimisto AP:n mukaan Saksa, Englanti ja Chekin tasavalta vastustivat Israelin julkista tuomitsemista. Raportissa tervehdittiin tyydytyksellä palestiinalaisten pyrkimyksiä yhteishallituksen muodostamiseksi, joka voisi liittyä kansainväliseen yhteisöön rauhanprosessin edistämiseksi.
HALLITUS JAHTAA JUUTALAISIA, syyttää ke. Uri Ariel (NU+NRP). Hän esitti väitteensä maanantaina Knessetin lakivaliokunnan erityisistunnossa. Vastaajana oli valtionsyyttäjänviraston erikoisasiain tilapäinen hoitaja Shai Nitzan. Arielin mukaan hallitus antaa runsaasti molemmin puolin vihreää linjaa asuville juutalaisille asukkaille liikkumista rajoittavia määräyksiä epäiltyinä väkivallan suunnittelusta palestiinalaisia vastaan. Nitzan selvitti, että 20 rajoitusmääräystä on annettu, joista 16 on voimassa kahdesta kuukaudesta vuoteen. Hänen mukaansa 710 palestiinalaista pidetään hallinnollisessa vankeudessa, juutalaisia ei yhtään.
Muutamia juutalaisia on kielletty asumasta territorioissa, kaksi ”setleriä” on kotiarestissa, loput on siirretty kodeistaan Arielin ja Maale Adumimin alueille, jossa he voivat liikkua määrätyillä alueilla. Asukkaille ei anneta tarkkoja tietoja, miksi heille on annettu rajoitusmääräykset, koska ”ne perustuvat tiedustelutietoihin, joiden alkuperää ei haluta paljastaa”. Hän väitti kaiken tapahtuvan lain puitteissa, eikä monikaan ole valittanut päätöksistä.
NAOMI OFAN Nitzanin siirtokunnasta kertoi valiokunnalle, ”ettei kannata valittaa, koska maassa ei ole oikeutta. Tuomarit pelkäävät Shin Betiä” (salaista palvelua). Juudean, Samarian ja Gazan alueen juutalaisyhteisöjen neuvoston puheenjohtaja Benzy Lieberman esitti vastalauseen Nitzanin tavasta verrata palestiinalaisten ja juutalaisten asettamista hallinnolliseen vankeuteen, koska palestiinalaisia syytetään osallisuudesta terrorismiin, juutalaisia epäillään väkivallan suunnitteluista. Niitten välillä on ero, hän sanoi.
ANTISEMITISMI LÄNSI-EUROOPASSA on selvästi noussut Libanonin sodan jälkeen, ilmenee Euroopan juutalaiskongressin teettämässä 53-sivuisessa tutkimuksessa, joka esiteltiin sunnuntaina Juutalaisen Kongressin kokouksessa Pariisissa. Tilanne on pysynyt samana tai neutraalina Itä Euroopan maissa.
Poikkeuksena säännöstä raportissa mainitaan Tanska. Raportissa mainitaan erityistapauksia, jotka ovat haasteena eurooppalaisille, kuten äärimuslimien yhteistoiminta vasemmistolaisten puolueitten kanssa, poliitikoitten ja median käyttämä tapa verrata Israelin johtajia natseihin, sekä Turkin juutalaisten ensimmäiset valitukset antisemitismistä sen jälkeen, kun islamilainen puolue sai vallan Turkissa 2002.
- SAKSAN JUUTALAISYHTEISÖ sai tuntea ehkä selvimmän antisemitismin Libanonin sodan aikana siitä huolimatta, että liittokansleri Angela Merkel on selvästi myönteinen Israelille. Juutalaisjärjestö sai 300 kirjettä, joissa syytettiin sekä järjestöä että Saksan juutalaisia sokeudesta tukiessaan Israelia ja käyttäessään valtion varoja ”fasistisen valtion tukemiseen Lähi Idässä.”
- ITÄVALLASSA rekisteröitiin 83 antisemiittistä tapausta huhtikuusta 2006 lähtien, samaan aikaan edellisenä vuonna 50. Itävallan juutalaisia natseiksi nimitteleviä kirjeitä tuli ennätysmäärä sodan aikana. Itävallan kaksi oikeistopuoluetta käyttivät hyväkseen antisemitismiä, molemmat ovat edustettuina Itävallan parlamentissa.
- RANSKASSA antisemiittisiä tapauksia sattui 61, lisäystä 79 % edellisestä vuodesta samaan aikaan. Libanonia tukevia plakaatteja laadittiin kaikkialla Ranskassa. Niissä luki: ”Kuolema juutalaisille – kuolema Israelille”, ja Davidin tähdet oli väännetty hakaristin muotoon. Juutalaisjärjestön edustaja haluaa kuitenkin ymmärtää, että antisemiittiset ilmaisut Ranskassa kohdistuivat enemmän valtion järjestelmää vastaan, kuten lokakuun mielenosoitukset 2005 Pariisin esikaupungeissa osoittivat. Niissä hänen mukaansa musliminuoret protestoivat syrjintää, huonoja asunto-olosuhteita ja työttömyyttä vastaan.
- ENGLANNISSA juutalaisjohtajat olivat ilmoittaneet jo syyskuussa antisemitismin kaksinkertaistuneen Libanonin sodan aikana, minkä parlamentin komitean havainnot vahvistavat.
- KREIKASSA antisemiittinen retoriikka on normi politiikassa ja mediassa, eikä Libanonin sota tehnyt poikkeusta. Kreikan presidentti Karolos Papoulias julisti Kreikan sotilasjuntan 1974 kaatumisen virallisessa muistotilaisuudessa: ”Kreikan kansa on shokissa Libanonia vastaan käytävän julistamattoman sodan vuoksi, koska toisen maailmansodan jälkeen maailma uskoi kollektiivisen rangaistuksen poistuneen iäksi.”
- HOLLANNIN parlamentin puhemies ja sosialistisen puolueen johtaja Jan Marijnissen vertasi islamilaista terrorismia Lähi Idässä tanskalaisten vastarintaan natsimiehitystä vastaan toisessa maailmansodassa. Monissa muissa Euroopan maissa seurattiin samaa suuntausta.
- NORJAN ANTISEMITISMI tuli päivänvaloon Oslon synagogan joutuessa vandalismin kohteeksi toistamiseen ja islamin ääriainesten sytyttäessä sen tuleen syyskuussa. Elokuussa kirjailija Jostein Gaarder kyseenalaisti Israelin valtion olemassaolon Aftenpostenin julkaisemassa artikkelissa.
- SVEITSISSÄ JA RUOTSISSA vasemmistolaiset valtapuolueet tukivat Hizbullahia ylistäviä mielenosoituksia.
- TURKIN JUUTALAISET ovat huolissaan juutalaisvastaisuudesta, mitä ei aiemmin ilmennyt.
JUUTALAISJÄRJESTÖT maailmalla ovat entistä enemmän alkaneet huomioida, että se käy mediasotaa, jossa sen on otettava tietoinen asenne Euroopan kansojen yleisen mielipiteen saavuttamiseksi. Tämä on sitäkin ajankohtaisempaa, koska arabien TV-kanava Al-Jazeera aloitti englanninkieliset lähetykset, joilla se pyrkii saavuttamaan nimenomaan eurooppalaisia katsojia. Ei riitä enää vanha uskomus: ”Kaikkien asenne Euroopassa on antisemiittinen, joten mitä se meitä kiinnostaa, mitä he ajattelevat.”
IRAN on alkanut kosia al-Qaidan maailman jihadia yhdistääkseen voimiaan. Se haluaa oman edustajansa al-Qaidan johtoryhmään ja alkaa kouluttaa seuraavan sukupolven al-Qaidan johtajia.
HAMAS ilmoittaa, että Israelin tulee vapauttaa Hamasin terroristit ennen yhteishallitusta. Sen edustajat vannovat, että vaikka se menisikin Fatahin kanssa hallitukseen, se ei luovu Israelin tuhoamisesta.
HAMAS myöntää ampuneensa Kassam-raketin, joka vahingoitti pahoin asuntoja ja teollisuuslaitosta ja sai joukon työntekijöitä shokkiin Negevin länsiosassa sijaitsevassa kibbutsissa.
Comments